Mikä ero näissä glygoleissa?

Vihreissä jäähdytinnesteissä käytetään korroosionestoon fosfaattiyhdisteitä. Ne suojaavat metalliosia muodostamalla niiden pinnalle ohuen kalvon. Tämä kalvo kuitenkin myös hieman heikentää lämmön siirtymistä nesteen ja metallin välillä. Fosfaatit eivät myöskään ole hyväksi tiivisteille. Tällainen neste on myös ehdottomasti laimennettava tislattuun veteen, koska vesijohtoveden sisältämät kationit saattavat fosfaattien kanssa saostua kiinteäksi sakaksi (magnesiumfosfaatti ja kalsiumfosfaatti) jäähdytinnesteeseen. Käytössä tällaisen nesteen monoetyleeniglykoli pikkuhiljaa hapettuu hapoiksi ja nesteen kasvava happamuus edistää korroosiota. Siksi vihreän nesteen vaihtoväli on lyhyt.

Punaisissa nesteissä fosfaatit on korvattu muilla aineilla kuten orgaanisilla inhibiittoreilla. Inhibiittorit eivät muodosta mitään kalvoa, vaan toiminta perustuu siihen, että korroosioreaktiot estyvät ja jäähdytinnesteestä tehdään puskuriliuos, eli liuos, joka vastustaa pH:n muuttumista. Näin neste ei happamoidu käytössä niin helposti ja vaihtoväli on pidempi.

Siis lyhyesti punaisella litkulla saavutetaan parempi lämmönsiirto, korroosionesto, tiivisteiden kesto, pidempi vaihtoväli eikä ole niin haitallista vaikka nesteen laimentaisikin harhaoppisesti tavallisella vesijohtovedellä.