Jeesus tietoa vai uskomuksia?
Kristittyjen usko perustuu Uuden testamentin kirjoituksiin, mutta millainen hän todella oli eläessään on hyvin vähän varmaa tietoa, jos ollenkaan.
Nyt teologiaakin nimitetään tieteeksi joka tutkii myöskin Raamatullisia asioita:
Seuraavat tekstit on poimittu Teologian tohtorin Sakari Häkkisen ja seurakunta pappi ja tutkija Kari Kuulan teoksista sekä Johan Stenbäckin kirjoituksista.
Historiantutkimuksen menetelmin Jeesuksesta tiedetään lähinnä vain seuraavaa:
Nasaretilaisen Maarian poika Jeesus syntyi joitakin vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Hän toimi 1-3 vuotta Galileassa kiertävänä saarnaajana, jolla uskottiin olevan myös parantamisen kyky.
Julistuksen keskeinen teema oli valmistautuminen pikaiseen, jo kuulijoiden elinaikana tapahtuvaan Jumalan valtakunnan tulemiseen.
Jeesus teki ainakin yhden pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin n. v.30 missä joutui hankaluuksiin temppeliauktoriteettien ja roomalaisten viranomaisten kanssa. Hänet ristiinnaulittiin Ponttius Pilatuksen määräyksestä.
Jeesuksen lähipiiriin kuului myös naisia, joilla oli viimeisten päivien tapahtumissa tärkeä rooli.
Yhtään Uudessa testamentissa tai sen ulkopuolisissa evankeliumeissa tallennettua lauselmaa ei voida kiistattomasti todistaa Jeesuksen sanomaksi.
Jeesus- seminaari on arvioinut todennäköisesti tai mahdollisesti aitoperäisiksi 18 % kaikista Jeesuksen suuhun pannuista opetuksista.
Seminaari on yksimielinen siitä, että Jeesus oli IHMINEN joka EI tuntenut saaneensa JUMALILLISTA tehtäväksi antoa eikä pitänyt itseään JUMALAN POIKANA. Vielä vähemmän näitä käsityksiä olisi ollut hänen eläessään Jeesuksen äidillä ja muilla lähipiireillä. Tätä tukevat myös Uuden testamentin vanhimmat osat.
Toisin sanoen Jeesuksen elämä olisi ollut aikalaisten silmissä tavallisen isättömän porton pojan häpeällistä elämää, mikä olisi tehnyt hänen uskonnollisena opettajana esiintymisensä erityisen loukkaavaksi.
Vielä paremmin tämä tausta tekisi ymmärrettäväksi Jeesuksen samaistumisen syrjittyihin ja yhteiskunnan hyljeksimiin ihmisiin sekä heidän puolustamistaan ja pidetään perusteltuna, että Jeesuksen lähipiiriin kuului paitsi muun muassa prostituoituja ja tullimiehiä myös orjia ja eunukkeja jotka eivät saaneet osallistua edes temppeleissä järjestettäviin jumalanpalveluksiin.
Juutalaisissa rabbiinisissa teksteissä Jeesusta syytetään noituudesta ja häntä kuvataan luopioksi.
Hänen isäkseen mainitaan Pantera- niminen roomalainen sotilas, mutta sitä ei tiedetä miten ne on syntynyt.
Tuomaan Evankeliumin kooste perinteisistä Jeesuksen puheista, profetioista, sananlaskuista ja vertauksista, kuten synoptiset evankeliumit ovat. Kyseinen Evankeliumi on liitetty Koptilaiseen (egyptissä olevaan kristilliseen suuntaukseen) kirjallisuuteen, samalla myös Gnostilaisuuteen kuuluvaksi. Vaikka yleisesti ottaen katsotaan kyseisen kirjan syntymäkohdaksi 200 aj, niin tiettyjä siinä olevia osia pidetään syntyneen jo ensimmäisellä vuosisadalla. Kirjoittajan kunnia annetaan herralle nimeltään Didymos Judas Thomas, jota “kaksoseksi” kutsuttiin. Syyrialaisen kirkon mukaan hän oli apostoli ja Jeesuksen kaksoisveli. Siinä lienee syy siihen, miksi kyseistä kirjoitusta ei hyväksytty uuteen raamattuun, sillä puhtaan opin mukaan Jeesuksella ei ollut kaksoisveljeä, veljiä kylläkin. Mikäli hänellä olisi ollut kaksoisveli, olisi sekin sikinyt Pyhän Hengen voimasta ja siten hänkin olisi Jumalallista alkuperää, joka myös syntyi neitseestä siinä missä veljensäkin, kaksosten alku kun yleensä alkaa samalla hedelmöityksellä
Tuolloin ei vielä spekuloitu eikä puhuttu siitä, että Pyhä Henki olisi tehnyt Marian raskaaksi, se oppi syntyi vasta paljon myöhemmin. Jos niin olisi ollut, silloin Pyhästä Hengestä olisi syntynyt kaksi lasta ja mikä olisi silloin tilanne, kumpi olisi ollut se oikea Jeesus, joka oli lihaksi tullut Jumala? Olisiko silloin kaksi lihaksi tullutta Jumalaa?
Luotettavina pidettäviä, Raamatusta riippumattomia viittauksia historialliseen Jeesukseen tunnetaan vain kaksi muutaman sanan mainintaa, nimittäin juutalaisen historioitsijan Josefuksen (n.37-100) ja roomalaisen Tacituksen (n. 55-120) joista kumpikaan ei ollut kristitty.
Myös Paavali piti Jeesusta tavallisena isästä ja äidistä syntyneenä ihmisenä, vaikka Paavalin jälkeen kehittynyt oppi Jeesuksen jumalallisesta alkuperästä sai vaikutteita Paavalilta, mutta meni huomattavasti yli sen, mitä Paavali oli tarkoittanut.
Paavalin kielessä, kuten yleensä juutalaisessa osin kreikkalaisessakin käsitemaailmassa "jumalan poika" tarkoitti ketä tahansa suurmiestä, jonka uskottiin toimivan jumalan asialla. Nykykielessä termit "jumalan uskollinen palvelija" tai "profeetta" vastaisivat lähinnä Paavalin tarkoittamaa "jumalan poikaa".
Paavali olisi hyvin ymmällään lukiessaan nykyoppeja Jeesuksen jumaluudesta, neitseestäsyntymisestä ja Pyhästä Hengestä sikiämisestä ja koko kolminaisuus opista.
Vielä enemmän ihmeissään Paavali olisi tutustuessaan instituuttionalisoituneeseen kristikuntaan. Jeesuksen paluu oli hänen uskonsa mukaan vuosien korkeintaan vuosikymmenten kysymys.
Lisä sekaannusta on aiheuttanut se, että eräät Paavalin nimellä varustetut kirjeet on kirjoitettu vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.
Mitä sitten merkitsi Jeesuksen isättömyys, mikä tuon ajan juutalaisessa yhteiskunnassa merkitsi aivan eri mittasuhteiden häpeää ja sosiaalista kasvojen menetystä kuin nyky-Suomessa, vaikutti tähän asti ajateltua enemmän Jeesuksen toimintaan ja elämänkohtaloihin, kun edes lapsuuttaan Jeesus sai tuskin elää turvallisesti kiltin Joosef isäpuolen ohjauksessa, evankeliumeissa jotenkin varjomaiseksi jäävä Joosef-hamo on muiden lapsuuskuvausten tavoin Vanhan testamentin kertomusten ja esikuvien, (patriarkka Joosef) soveltamista Jeesuksen elämään.
Kokonaan toinen tarina on sitten satu Jeesuksen syntymisestä, eli ns. Jouluevankeliumi.
Tarina Jeesuksen syntymästä on - mielenkiintoista kyllä - vanhempi, kuin Jeesus itse. Selkeitä esikuvia Jeesuksen syntymätapahtumalle on esimerkiksi egyptiläisen Horus-jumalan syntymä Isis-jumalattaren toimesta. Tuolta ajalta (n. 3000eaa-400jaa) on muun muassa lukuisia patsaita, joissa Isis imettää Horus-lasta . Isiksen palvonta oli hyvin yleistä melko pitkään kreikkalais-roomalaisilla alueilla, Välimeren seudulla. Isiksen temppelit muuttuivat vähitellen, katolisen kirkon pakon edessä, Neitsyt Marian luostareiksi. Toinen selkeä Jeesuksen syntymän esikuva on Mithra.
Kristityiltä meni melko pitkään asettaa kristuksen syntymä nykyiseen ajankohtaan. Heillä oli ollut perinne, jonka mukaan Maria synnytti lapsen 25. päivänä, mutta kuukaudesta ei päästy yksimielisyyteen ennen, kuin vasta vuonna 320 jaa. Katoliset kirkkoisät valitsivat tuolloin kuukaudeksi joulukuun, mitä ilmeisimmin korvatakseen roomalaisten pakanallisen ``voittamattoman auringon syntymäpäivän'' (dies natalis solis invicti) ja kelttien ja saksien joulun.
Vähitellen 25. joulukuuta sai kannatusta, kunnes vuonna 529 siitä tuli yleinen juhlapäivä. Konstantinopolista käsin hallinnut kristitty keisari Justinianus kielsi tuolloin kaiken työn ja kaupanteon (paitsi kokeilta, leipureilta ja muilta vastaavilta). Bragan kirkolliskokous kielsi vuonna 563 paastoamisen joulupäivänä, ja neljä vuotta myöhemmin Toursin kirkolliskokous julisti 25. päivän ja sitä seuraavat 12 päivät pyhäksi juhla-ajaksi. Nykymaailma on jo tästä perinteestä luopunut.
Armenian kirkko ei hyväksynyt 25. päivää missään vaiheessa Jeesuksen syntymäpäiväksi, vaan pitäytyy tammikuun 6. päivässä, meidän loppiaisessamme. Sen jälkeen, kun Justinianus oli vahvistanut joulun vieton Itä-Roomassakin, juhlittiin siellä loppiaisena Jeesuksen kastetta. Lännessä taas juhlittiin loppiaisena itämaan tietäjien vierailua Jeesuslapsen luona.
Katolisen kirkon valinta Jeesuksen syntymäpäiväksi oli vähintään yhtä tuulesta temmattu kuin hänen syntymävuotensakin, jonka historiallisten lähteiden mukaan oli pakko ajoittua vuosille 4-8 "ekr" ollakseen edes jotenkin yhdenpitävä Raamatun kanssa. Yleensä Jeesuksen syntymäpäiväksi arvioidaan loppukesä tai syksy. Pääsyynä joulukuun 25. päivän valitsemiselle oli kuitenkin vanhojen pakanallisten juhlien korvaaminen "oikeaoppisella" juhlalla. Katolinen kirkko käytti samaa menetelmää lukuisien muidenkin juhlapäivien kohdalla (Pääsiäinen, Kynttiläpäivä, Kekri, jne.). Tämä menetelmä havaittiin tehokkaaksi käännytettäessä pakanoita kristinuskoon. Vanhoja temppeleitä ja perinteitä ei yleensä tuhottu, vaan niiden merkitys vain muutettiin. Kristilliset siis muokkasivat vanhasta valon jumalan jälleensyntymäjuhlasta oman valon jumalansa syntymäjuhlan.
Tämä pakanallinen toiminta ei kuitenkaan jäänyt kirkonkaan piirissä huomiotta. 1500-luvulla John Calvin, Roomalais-Katolisen kirkon pappi, yritti suorittaa uskonpuhdistuksen kristillisten juhlapäivien suhteen, sillä erityisesti vanha testamentti varoittaa omaksumasta pakanallisia tapoja (5. Moos 12:30, Jer. 10:2) [Reed]. Myös Martti Luther vastusti joulua kiivaasti, samoin puritaanit Yhdysvalloissa; joulu oli 1600-luvulla jopa laiton esimerkiksi Bostonissa muutaman vuosikymmenen ajan.
Jeesuksen jumaluuden taas päätti Keisari Konstantinus hän komensi kaikki tärkeät uskonoppineet palatsiinsa Nikaiaan, aika oli 325 aj., mutta sopua ei syntynyt. Yksi riidan aiheista oli Jeesus ja hänen asema, oliko hän Jumala vai ei ja kun perus periaate oli se, että ei ole kuin yksi Jumala ja kun Jumala oli jo olemassa, niin ei voi olla toista Jumalaa, siten Jeesus ei voinut joidenkin mielestä olla Jumala ja oliko hän syntynyt neitsyestä Pyhän Hengen siittämänä vai ei, niin niihin ja muihin opillisiin asioihin ei tuntunut löytyvän edes kultaisen keskitien ratkaisua.
Tilanne kulminoitui siihen, että Keisari hermostui ja lopulta kutsui kaikki koolle yhteen saliin ja saneli heille, diplomatian keinoilla ratkaisun, johon kaikkien oli tyytyminen. Jotka eivät sitä hyväksyisi, saisivat pakata kimpsunsa ja kampsunsa lähteäkseen Rooman valtakunnan rajojen ulkopuolelle, jolle reissulle lähtikin monta nimekästä henkilöä ja oppisuuntaa.
NIKAIAN USKONTUNNUSTUS
Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,… jne.
Ensimmäinen versio, se keisarin tekemä ontui, eikä siihen oikein löytynyt kunnon selitystä, ennen kuin Egyptin Aleksandrian piispa (Koptilainen) Athanasius loi sellaisen. Sen mukaan yksi on kolme vaikka onkin yksi ja kolme on yksi vaikka onkin kolme. Jeesus on Poika vaikka onkin Jumala ja Jumala on Poika vaikka onkin Jumala, kumpikin on Pyhä Henki ja Pyhä Henki on Jumala ja Poika. Kaikki ovat Jumalia, näin ollen olisi siis kolme jumalaa mutta kuitenkin on vain yksi Jumala. Selvisikö? Sitten oli se, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä neitsyt Mariassa, eli Joosef ei häntä pannut paksuksi. Silti oppi sanoo, että hän on Daavidin sukua suoraan alenevassa sukupolvessa. Jos Maria olisi Daavidin sukukuntaa, niin homma olisi OK, Jeesus olisi silloin Daavidin jälkeläinen, mutta kun Joosef ei ollut asialla, niin mitenkä se sitten oikein on, joten oliko Pyhä Henki sittenkin Daavidin sukua? Ja jos oikein ilkeitä ollaan, niin Maria petti Pyhän Hengen tekemällä aviorikoksen naimalla Joosefin. Jos Pyhä Henki oli Jeesuksen isä, niin johan on vallatonta, että Maria meni ja muhinoi Joosefin kanssa itselleen useamman lapsen, vai mitä te arvelette.
Jeesuksen elämästä ja opeista ryhdyttiin tekemään muistiinpanoja, varsin myöhäisessä vaiheessa .
Eri suuntaukset tulkitsivat kyseisiä asioita ja tapahtumia erilailla. Nikaian kokouksen jälkeen ryhdyttiin koostamaan eri kirjoituksia yhdeksi kirjaksi, joista syntyi sittemmin eri versioita. Valittavana oli lukuisa määrä kirjoituksia ja niiden eri versioita. Lopulta kansien väliin pääsivät ne, jotka nyt sisältyvät nk. kirkkoraamattuun, kummatkin osat. Mutta moni kirjoitus karsittiin pois, syystä tai toisesta, vanha testamenttikin olisi myös karsittu, ellei kokonaan niin osittain, ellei siitä olisi tullut niin merkittävää vaikuttajaa kuin mitä siitä tuli. Yksi tunnetuimmista kirjoituksista joka karsittiin pois on Tuomaan Evankeliumi.
Miltei jokaisella apostolilla oli oma “Ilmestyskirja” ja “Teot”, unohtamatta “Elvankeliumit”. Esimerkiksi Pietarilla on “Pietarin teot” ja “Pietarin Ilmestys”, joka kilpaili pitkään Johanneksen Ilmestyksen kanssa, joka oli jo tietyssä vaiheessa karsittu pois julkaistavista kirjoituksista.
Merkittävin perustelu poisjättämiselle oli se, että siihen mennessä ilmestyneet kirjoitukset olivat muiden suuntausten käyttämiä, ja monet olivat tunnetusti fiktionaalista propagandaa, eli mielikuvituksen tuottamaa valheellista kirjoitusta, toisten nimissä oman suuntauksensa oikeudellisuuden todistamiseksi, kuten gnostilaisissa kirjoituksissa oli tilanne. Lukuisat kirjallisuuden tutkijat ja paremman teologisen koulutuksen saaneet henkilöt myöntävät tämän oikeaksi. Valtaan päässyt suuntaus “kristillisti” ja muokkasi itselleen omat kirjoitukset, jotka tukivat syntynyttä oppia ja ne kanonisoitiin, muut kirjoitukset eivät siihen tarkoitushakuisuuteen kelvanneet. Huomatkaa, Nikaiassa oli erittäin eripurainen joukko miehiä ja heidän oppeja. Siellä ollut kaoottinen tilanne ja sen ratkaisu tapahtui Keisarin sanelulla, joka ei tukenut mitään edustettua suuntausta, vaan se oli aivan uusi “oppi”, johon ryhdyttiin luomaan perustuksia ja se ei ollut niitä helpoimpia asioita.
Oleellisinta on se, että valitut kirjoitukset olivat ihmisten sepittämiä, jotkut hyvinkin tarkoituksenhakuisia, jossa ei niin kerrottu sitä mitä todella tapahtui, vaan sen sijaan kerrottiin miten sen pitää olla, sitä mikä oli “oikeaa” valittuun oppiin nähden, ne kirjoitukset tulivat hyväksytyksi, niillä profiloitiin oma identiteetti. Sama päti ns. Heprealaisten kirjoitusten käännöksiin.
Apostoli Paavalikin on syyllistynyt sepittämään “oikeaa” ojentaessaan eri seurakuntia. Hän käytti Jeesusta sanojensa sanojana, vaikka niin ei ollut. Tämän asian tuo esille myös Kuopion Piispa Wille Riekkinen sarjassaan “Raamatun monet kasvot”.
Ne kirjoitukset jotka valittiin saivat kokea, että ne eivät vieläkään kelvanneet Rooman paaveille, kardinaaleille ja piispoille ja heidän tukijoilleen. Niihin tehtiin vielä muutamia muutoksia muutaman sadan vuoden jälkeen ja uusia luotiin (väärennettiin), jotka kuitenkin suurimmilta osin lopulta hylättiin.
Että silleen Jessestä.
Kristittyjen usko perustuu Uuden testamentin kirjoituksiin, mutta millainen hän todella oli eläessään on hyvin vähän varmaa tietoa, jos ollenkaan.
Nyt teologiaakin nimitetään tieteeksi joka tutkii myöskin Raamatullisia asioita:
Seuraavat tekstit on poimittu Teologian tohtorin Sakari Häkkisen ja seurakunta pappi ja tutkija Kari Kuulan teoksista sekä Johan Stenbäckin kirjoituksista.
Historiantutkimuksen menetelmin Jeesuksesta tiedetään lähinnä vain seuraavaa:
Nasaretilaisen Maarian poika Jeesus syntyi joitakin vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Hän toimi 1-3 vuotta Galileassa kiertävänä saarnaajana, jolla uskottiin olevan myös parantamisen kyky.
Julistuksen keskeinen teema oli valmistautuminen pikaiseen, jo kuulijoiden elinaikana tapahtuvaan Jumalan valtakunnan tulemiseen.
Jeesus teki ainakin yhden pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin n. v.30 missä joutui hankaluuksiin temppeliauktoriteettien ja roomalaisten viranomaisten kanssa. Hänet ristiinnaulittiin Ponttius Pilatuksen määräyksestä.
Jeesuksen lähipiiriin kuului myös naisia, joilla oli viimeisten päivien tapahtumissa tärkeä rooli.
Yhtään Uudessa testamentissa tai sen ulkopuolisissa evankeliumeissa tallennettua lauselmaa ei voida kiistattomasti todistaa Jeesuksen sanomaksi.
Jeesus- seminaari on arvioinut todennäköisesti tai mahdollisesti aitoperäisiksi 18 % kaikista Jeesuksen suuhun pannuista opetuksista.
Seminaari on yksimielinen siitä, että Jeesus oli IHMINEN joka EI tuntenut saaneensa JUMALILLISTA tehtäväksi antoa eikä pitänyt itseään JUMALAN POIKANA. Vielä vähemmän näitä käsityksiä olisi ollut hänen eläessään Jeesuksen äidillä ja muilla lähipiireillä. Tätä tukevat myös Uuden testamentin vanhimmat osat.
Toisin sanoen Jeesuksen elämä olisi ollut aikalaisten silmissä tavallisen isättömän porton pojan häpeällistä elämää, mikä olisi tehnyt hänen uskonnollisena opettajana esiintymisensä erityisen loukkaavaksi.
Vielä paremmin tämä tausta tekisi ymmärrettäväksi Jeesuksen samaistumisen syrjittyihin ja yhteiskunnan hyljeksimiin ihmisiin sekä heidän puolustamistaan ja pidetään perusteltuna, että Jeesuksen lähipiiriin kuului paitsi muun muassa prostituoituja ja tullimiehiä myös orjia ja eunukkeja jotka eivät saaneet osallistua edes temppeleissä järjestettäviin jumalanpalveluksiin.
Juutalaisissa rabbiinisissa teksteissä Jeesusta syytetään noituudesta ja häntä kuvataan luopioksi.
Hänen isäkseen mainitaan Pantera- niminen roomalainen sotilas, mutta sitä ei tiedetä miten ne on syntynyt.
Tuomaan Evankeliumin kooste perinteisistä Jeesuksen puheista, profetioista, sananlaskuista ja vertauksista, kuten synoptiset evankeliumit ovat. Kyseinen Evankeliumi on liitetty Koptilaiseen (egyptissä olevaan kristilliseen suuntaukseen) kirjallisuuteen, samalla myös Gnostilaisuuteen kuuluvaksi. Vaikka yleisesti ottaen katsotaan kyseisen kirjan syntymäkohdaksi 200 aj, niin tiettyjä siinä olevia osia pidetään syntyneen jo ensimmäisellä vuosisadalla. Kirjoittajan kunnia annetaan herralle nimeltään Didymos Judas Thomas, jota “kaksoseksi” kutsuttiin. Syyrialaisen kirkon mukaan hän oli apostoli ja Jeesuksen kaksoisveli. Siinä lienee syy siihen, miksi kyseistä kirjoitusta ei hyväksytty uuteen raamattuun, sillä puhtaan opin mukaan Jeesuksella ei ollut kaksoisveljeä, veljiä kylläkin. Mikäli hänellä olisi ollut kaksoisveli, olisi sekin sikinyt Pyhän Hengen voimasta ja siten hänkin olisi Jumalallista alkuperää, joka myös syntyi neitseestä siinä missä veljensäkin, kaksosten alku kun yleensä alkaa samalla hedelmöityksellä
Tuolloin ei vielä spekuloitu eikä puhuttu siitä, että Pyhä Henki olisi tehnyt Marian raskaaksi, se oppi syntyi vasta paljon myöhemmin. Jos niin olisi ollut, silloin Pyhästä Hengestä olisi syntynyt kaksi lasta ja mikä olisi silloin tilanne, kumpi olisi ollut se oikea Jeesus, joka oli lihaksi tullut Jumala? Olisiko silloin kaksi lihaksi tullutta Jumalaa?
Luotettavina pidettäviä, Raamatusta riippumattomia viittauksia historialliseen Jeesukseen tunnetaan vain kaksi muutaman sanan mainintaa, nimittäin juutalaisen historioitsijan Josefuksen (n.37-100) ja roomalaisen Tacituksen (n. 55-120) joista kumpikaan ei ollut kristitty.
Myös Paavali piti Jeesusta tavallisena isästä ja äidistä syntyneenä ihmisenä, vaikka Paavalin jälkeen kehittynyt oppi Jeesuksen jumalallisesta alkuperästä sai vaikutteita Paavalilta, mutta meni huomattavasti yli sen, mitä Paavali oli tarkoittanut.
Paavalin kielessä, kuten yleensä juutalaisessa osin kreikkalaisessakin käsitemaailmassa "jumalan poika" tarkoitti ketä tahansa suurmiestä, jonka uskottiin toimivan jumalan asialla. Nykykielessä termit "jumalan uskollinen palvelija" tai "profeetta" vastaisivat lähinnä Paavalin tarkoittamaa "jumalan poikaa".
Paavali olisi hyvin ymmällään lukiessaan nykyoppeja Jeesuksen jumaluudesta, neitseestäsyntymisestä ja Pyhästä Hengestä sikiämisestä ja koko kolminaisuus opista.
Vielä enemmän ihmeissään Paavali olisi tutustuessaan instituuttionalisoituneeseen kristikuntaan. Jeesuksen paluu oli hänen uskonsa mukaan vuosien korkeintaan vuosikymmenten kysymys.
Lisä sekaannusta on aiheuttanut se, että eräät Paavalin nimellä varustetut kirjeet on kirjoitettu vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.
Mitä sitten merkitsi Jeesuksen isättömyys, mikä tuon ajan juutalaisessa yhteiskunnassa merkitsi aivan eri mittasuhteiden häpeää ja sosiaalista kasvojen menetystä kuin nyky-Suomessa, vaikutti tähän asti ajateltua enemmän Jeesuksen toimintaan ja elämänkohtaloihin, kun edes lapsuuttaan Jeesus sai tuskin elää turvallisesti kiltin Joosef isäpuolen ohjauksessa, evankeliumeissa jotenkin varjomaiseksi jäävä Joosef-hamo on muiden lapsuuskuvausten tavoin Vanhan testamentin kertomusten ja esikuvien, (patriarkka Joosef) soveltamista Jeesuksen elämään.
Kokonaan toinen tarina on sitten satu Jeesuksen syntymisestä, eli ns. Jouluevankeliumi.
Tarina Jeesuksen syntymästä on - mielenkiintoista kyllä - vanhempi, kuin Jeesus itse. Selkeitä esikuvia Jeesuksen syntymätapahtumalle on esimerkiksi egyptiläisen Horus-jumalan syntymä Isis-jumalattaren toimesta. Tuolta ajalta (n. 3000eaa-400jaa) on muun muassa lukuisia patsaita, joissa Isis imettää Horus-lasta . Isiksen palvonta oli hyvin yleistä melko pitkään kreikkalais-roomalaisilla alueilla, Välimeren seudulla. Isiksen temppelit muuttuivat vähitellen, katolisen kirkon pakon edessä, Neitsyt Marian luostareiksi. Toinen selkeä Jeesuksen syntymän esikuva on Mithra.
Kristityiltä meni melko pitkään asettaa kristuksen syntymä nykyiseen ajankohtaan. Heillä oli ollut perinne, jonka mukaan Maria synnytti lapsen 25. päivänä, mutta kuukaudesta ei päästy yksimielisyyteen ennen, kuin vasta vuonna 320 jaa. Katoliset kirkkoisät valitsivat tuolloin kuukaudeksi joulukuun, mitä ilmeisimmin korvatakseen roomalaisten pakanallisen ``voittamattoman auringon syntymäpäivän'' (dies natalis solis invicti) ja kelttien ja saksien joulun.
Vähitellen 25. joulukuuta sai kannatusta, kunnes vuonna 529 siitä tuli yleinen juhlapäivä. Konstantinopolista käsin hallinnut kristitty keisari Justinianus kielsi tuolloin kaiken työn ja kaupanteon (paitsi kokeilta, leipureilta ja muilta vastaavilta). Bragan kirkolliskokous kielsi vuonna 563 paastoamisen joulupäivänä, ja neljä vuotta myöhemmin Toursin kirkolliskokous julisti 25. päivän ja sitä seuraavat 12 päivät pyhäksi juhla-ajaksi. Nykymaailma on jo tästä perinteestä luopunut.
Armenian kirkko ei hyväksynyt 25. päivää missään vaiheessa Jeesuksen syntymäpäiväksi, vaan pitäytyy tammikuun 6. päivässä, meidän loppiaisessamme. Sen jälkeen, kun Justinianus oli vahvistanut joulun vieton Itä-Roomassakin, juhlittiin siellä loppiaisena Jeesuksen kastetta. Lännessä taas juhlittiin loppiaisena itämaan tietäjien vierailua Jeesuslapsen luona.
Katolisen kirkon valinta Jeesuksen syntymäpäiväksi oli vähintään yhtä tuulesta temmattu kuin hänen syntymävuotensakin, jonka historiallisten lähteiden mukaan oli pakko ajoittua vuosille 4-8 "ekr" ollakseen edes jotenkin yhdenpitävä Raamatun kanssa. Yleensä Jeesuksen syntymäpäiväksi arvioidaan loppukesä tai syksy. Pääsyynä joulukuun 25. päivän valitsemiselle oli kuitenkin vanhojen pakanallisten juhlien korvaaminen "oikeaoppisella" juhlalla. Katolinen kirkko käytti samaa menetelmää lukuisien muidenkin juhlapäivien kohdalla (Pääsiäinen, Kynttiläpäivä, Kekri, jne.). Tämä menetelmä havaittiin tehokkaaksi käännytettäessä pakanoita kristinuskoon. Vanhoja temppeleitä ja perinteitä ei yleensä tuhottu, vaan niiden merkitys vain muutettiin. Kristilliset siis muokkasivat vanhasta valon jumalan jälleensyntymäjuhlasta oman valon jumalansa syntymäjuhlan.
Tämä pakanallinen toiminta ei kuitenkaan jäänyt kirkonkaan piirissä huomiotta. 1500-luvulla John Calvin, Roomalais-Katolisen kirkon pappi, yritti suorittaa uskonpuhdistuksen kristillisten juhlapäivien suhteen, sillä erityisesti vanha testamentti varoittaa omaksumasta pakanallisia tapoja (5. Moos 12:30, Jer. 10:2) [Reed]. Myös Martti Luther vastusti joulua kiivaasti, samoin puritaanit Yhdysvalloissa; joulu oli 1600-luvulla jopa laiton esimerkiksi Bostonissa muutaman vuosikymmenen ajan.
Jeesuksen jumaluuden taas päätti Keisari Konstantinus hän komensi kaikki tärkeät uskonoppineet palatsiinsa Nikaiaan, aika oli 325 aj., mutta sopua ei syntynyt. Yksi riidan aiheista oli Jeesus ja hänen asema, oliko hän Jumala vai ei ja kun perus periaate oli se, että ei ole kuin yksi Jumala ja kun Jumala oli jo olemassa, niin ei voi olla toista Jumalaa, siten Jeesus ei voinut joidenkin mielestä olla Jumala ja oliko hän syntynyt neitsyestä Pyhän Hengen siittämänä vai ei, niin niihin ja muihin opillisiin asioihin ei tuntunut löytyvän edes kultaisen keskitien ratkaisua.
Tilanne kulminoitui siihen, että Keisari hermostui ja lopulta kutsui kaikki koolle yhteen saliin ja saneli heille, diplomatian keinoilla ratkaisun, johon kaikkien oli tyytyminen. Jotka eivät sitä hyväksyisi, saisivat pakata kimpsunsa ja kampsunsa lähteäkseen Rooman valtakunnan rajojen ulkopuolelle, jolle reissulle lähtikin monta nimekästä henkilöä ja oppisuuntaa.
NIKAIAN USKONTUNNUSTUS
Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,… jne.
Ensimmäinen versio, se keisarin tekemä ontui, eikä siihen oikein löytynyt kunnon selitystä, ennen kuin Egyptin Aleksandrian piispa (Koptilainen) Athanasius loi sellaisen. Sen mukaan yksi on kolme vaikka onkin yksi ja kolme on yksi vaikka onkin kolme. Jeesus on Poika vaikka onkin Jumala ja Jumala on Poika vaikka onkin Jumala, kumpikin on Pyhä Henki ja Pyhä Henki on Jumala ja Poika. Kaikki ovat Jumalia, näin ollen olisi siis kolme jumalaa mutta kuitenkin on vain yksi Jumala. Selvisikö? Sitten oli se, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä neitsyt Mariassa, eli Joosef ei häntä pannut paksuksi. Silti oppi sanoo, että hän on Daavidin sukua suoraan alenevassa sukupolvessa. Jos Maria olisi Daavidin sukukuntaa, niin homma olisi OK, Jeesus olisi silloin Daavidin jälkeläinen, mutta kun Joosef ei ollut asialla, niin mitenkä se sitten oikein on, joten oliko Pyhä Henki sittenkin Daavidin sukua? Ja jos oikein ilkeitä ollaan, niin Maria petti Pyhän Hengen tekemällä aviorikoksen naimalla Joosefin. Jos Pyhä Henki oli Jeesuksen isä, niin johan on vallatonta, että Maria meni ja muhinoi Joosefin kanssa itselleen useamman lapsen, vai mitä te arvelette.
Jeesuksen elämästä ja opeista ryhdyttiin tekemään muistiinpanoja, varsin myöhäisessä vaiheessa .
Eri suuntaukset tulkitsivat kyseisiä asioita ja tapahtumia erilailla. Nikaian kokouksen jälkeen ryhdyttiin koostamaan eri kirjoituksia yhdeksi kirjaksi, joista syntyi sittemmin eri versioita. Valittavana oli lukuisa määrä kirjoituksia ja niiden eri versioita. Lopulta kansien väliin pääsivät ne, jotka nyt sisältyvät nk. kirkkoraamattuun, kummatkin osat. Mutta moni kirjoitus karsittiin pois, syystä tai toisesta, vanha testamenttikin olisi myös karsittu, ellei kokonaan niin osittain, ellei siitä olisi tullut niin merkittävää vaikuttajaa kuin mitä siitä tuli. Yksi tunnetuimmista kirjoituksista joka karsittiin pois on Tuomaan Evankeliumi.
Miltei jokaisella apostolilla oli oma “Ilmestyskirja” ja “Teot”, unohtamatta “Elvankeliumit”. Esimerkiksi Pietarilla on “Pietarin teot” ja “Pietarin Ilmestys”, joka kilpaili pitkään Johanneksen Ilmestyksen kanssa, joka oli jo tietyssä vaiheessa karsittu pois julkaistavista kirjoituksista.
Merkittävin perustelu poisjättämiselle oli se, että siihen mennessä ilmestyneet kirjoitukset olivat muiden suuntausten käyttämiä, ja monet olivat tunnetusti fiktionaalista propagandaa, eli mielikuvituksen tuottamaa valheellista kirjoitusta, toisten nimissä oman suuntauksensa oikeudellisuuden todistamiseksi, kuten gnostilaisissa kirjoituksissa oli tilanne. Lukuisat kirjallisuuden tutkijat ja paremman teologisen koulutuksen saaneet henkilöt myöntävät tämän oikeaksi. Valtaan päässyt suuntaus “kristillisti” ja muokkasi itselleen omat kirjoitukset, jotka tukivat syntynyttä oppia ja ne kanonisoitiin, muut kirjoitukset eivät siihen tarkoitushakuisuuteen kelvanneet. Huomatkaa, Nikaiassa oli erittäin eripurainen joukko miehiä ja heidän oppeja. Siellä ollut kaoottinen tilanne ja sen ratkaisu tapahtui Keisarin sanelulla, joka ei tukenut mitään edustettua suuntausta, vaan se oli aivan uusi “oppi”, johon ryhdyttiin luomaan perustuksia ja se ei ollut niitä helpoimpia asioita.
Oleellisinta on se, että valitut kirjoitukset olivat ihmisten sepittämiä, jotkut hyvinkin tarkoituksenhakuisia, jossa ei niin kerrottu sitä mitä todella tapahtui, vaan sen sijaan kerrottiin miten sen pitää olla, sitä mikä oli “oikeaa” valittuun oppiin nähden, ne kirjoitukset tulivat hyväksytyksi, niillä profiloitiin oma identiteetti. Sama päti ns. Heprealaisten kirjoitusten käännöksiin.
Apostoli Paavalikin on syyllistynyt sepittämään “oikeaa” ojentaessaan eri seurakuntia. Hän käytti Jeesusta sanojensa sanojana, vaikka niin ei ollut. Tämän asian tuo esille myös Kuopion Piispa Wille Riekkinen sarjassaan “Raamatun monet kasvot”.
Ne kirjoitukset jotka valittiin saivat kokea, että ne eivät vieläkään kelvanneet Rooman paaveille, kardinaaleille ja piispoille ja heidän tukijoilleen. Niihin tehtiin vielä muutamia muutoksia muutaman sadan vuoden jälkeen ja uusia luotiin (väärennettiin), jotka kuitenkin suurimmilta osin lopulta hylättiin.
Että silleen Jessestä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En lähde laajemmin kommentoimaan tätä kirjoitusta ja sen taustoja.
Kuitenkin mainittiin Jeesus-Seminaarin tuloksia.
Kun tarkemmin perehtyy siihen ja varsinkin seminaarin lähtöolettamuksiin, on valitettavasti todettava, että sen tuloksiin on suhtauduttava hyvin skeptisesti suorastaan kielteisesti.
Perustelut tähän voi tarkemmin lukea lyhyesti:
http://www.nic.fi/~jlindell/kukajeesus.htm
Jokainen voi pohtia, ovatko nämä samat periaatteet kirjoituksen muiden osien taustana.
Jeesuksesta meillä on riittävästi kuvauksia UT:n sivuilla. On tullut sellainen tuntuma, että mitä siihen lisätään, menee usein pieleen, ellei UT:n kokonaisuutta huomioida.
"En lähde laajemmin kommentoimaan tätä kirjoitusta ja sen taustoja."
Vaikeahaan niistä olisikin väitellä.
"Kuitenkin mainittiin Jeesus-Seminaarin tuloksia.
Kun tarkemmin perehtyy siihen ja varsinkin seminaarin lähtöolettamuksiin, on valitettavasti todettava, että sen tuloksiin on suhtauduttava hyvin skeptisesti suorastaan kielteisesti."
Niin varmaan sinä suhtaudut, miten muuten voisi ollakkaan sillä sinullahan herää välittömästi torjuntareaktio kaikkeen joka on sinun uskomuksiasi vastaan.
Nuo sinun perustelusi ovat myös pelkkiä vetomuksia toisenkäden väittämiin, tarinoihin ja olettamuksiin.
Jeesuksesta kun ei yksinkertaisesti ole olemassa tietoa joka voitaisiin todentaa varmasti, ei ainuttakaan.
"Jokainen voi pohtia, ovatko nämä samat periaatteet kirjoituksen muiden osien taustana.
Jeesuksesta meillä on riittävästi kuvauksia UT:n sivuilla. On tullut sellainen tuntuma, että mitä siihen lisätään, menee usein pieleen, ellei UT:n kokonaisuutta huomioida. "
Aivan niin, samoin kun voi pohtia sinun sivujesi periaatteita ja mikä niiden tarkoitus on?
Ota huomioon tuossa oli teologian tohtorin ja lukuisten teologien mielipiteitä, sillä Jeesus seminaarihan koostui sadoista teologeista.
UT kuvaukset on koottu yli kahdestakymmenestä kirjasta jotka ovat eri kirjoittajilta joista yksikään ei voida osoitaa Jeesuksen aikalaiseksi.
Niiden arvo Jeesuksen kuvaajana on sama kuin tarinankertojilla yleensäkin, tarinat ovat tarinoita, ei todellisuuden kuvauksia, eli dokumentteja.
Jos siis puhutaan vääristelystä, niin sinun sivusi on sitä pahimmasta päästä ja tarkoitus hakuista.
Tosiasiahan on, että Jeesuksen jumaluuden päätti yksin keisari.
Ihan itse pohtinut ja edelleenkin pohdin, että mistä sen voisi tietää, tuon Nasaretilaisen jumaluuden.
en epäile, etteikö olisi ollut erittäin viisas mies, jonka kerrotaan olevan Nasaretilainen, eli en epäile UT:a niinkään historiallisten tapahtumien esittäjänä. Mutta mitä tulee tähän uskon kysymykseen.. Kuinka voi tietää mitä hän todella sanoi, ja mitä tarkoitti.?
ihanpa vain pohdin.