Apua Saksasta
Venäjä oli yrittänyt valloittaa koko Suomen Talvisodassa. Saksa oli auttanut Talvisodan aikana liittolaistaan Venäjää, eikä suinkaan Suomea. Siitä hyvästä Saksaa ei katsottu hyvällä silmällä ei Talvisodan aikana, eikä myöskään Välirauhan aikana. Kun imperialistinen Venäjä oli kuitenkin Suomelle valtava uhka valmistautuessaan hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun, sekä Englanti ja Venäjä ajoivat Suomen riippuvuuteen Saksasta, niin suomalaisten oli nieltävä katkeruutensa Saksaa kohtaan ja käytävä saksalaisten kanssa keskusteluja siltä varalta, että Venäjä hyökkää jälleen Suomen kimppuun.
Kun Saksa miehitti Norjan, niin Saksa takavarikoi itselleen Norjassa olleet Suomeen tulossa olevat aseet ja tarvikkeet.
Vasta kun Suomi suostui tekemään Saksan kanssa sopimuksen saksalaisten lomalaisten kauttakuljetuksesta Pohjois-Norjasta Suomen alueen kautta Saksaan ja päinvastoin, niin Saksa lupasi vapauttaa Norjassa takavarikoimansa suomalaiset aseet ja tarvikkeet sekä siinä tapauksessa, että Saksa oli jo ottanut käyttöönsä niitä Suomen materiaaleja korvata ne toisilla toimituksilla ja myös myydä aseita Suomeen. Suomessa ”näkyi taas valoa tunnelissa”. Saksa ei suostunut edelleenkään myymään Suomeen omaa modernia aseistustaan, kuten hävittäjäkoneita - mutta sekin oli eteenpäin kun Saksa suostui myymään jotakin sotasaaliiksi ottamaansa materiaalia, kuten Morane-Saulnier hävittäjäkoneita. Oli se sotasaalis parempaa kuin ei mitään.
Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05 aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota. Jatkosodan aikanakaan Saksa ei suostunut myymään Suomeen merkittävää määrää mitään uutta sotakalustoa. Göring lahjoitti tusinan verran vanhentuneita Dornier-pommikoneita ja Suomi sai ostaa yhden laivueellisen Messerchmitt-hävittäjäkoneita vuonna 1943, jolloin Suomen muu kalusto oli jo täysin vanhentunutta. No, mainittakoon vielä kaksi tusinaa ajanmukaisia Ju-88 pommikoneita. Kalustollisesti Suomi oli melko surkeassa jamassa. Saksa katkaisi useaan otteeseen sekä asetoimitukset, että vilja- ja muut raaka-ainetoimitukset Suomeen aina kun Suomi käyttäytyi Saksan mielestä epäystävällisesti.
Venäjän aloittaessa Neljännen Strategisen Suurhyökkäyksen Suomea vastaan 9.6.1944, yrittäen jälleen valloittaa koko Suomen, Suomi oli ”kusessa”. 10.6. tapahtui läpimurto pääpuolustuslinjassa Valkeasaaressa ja kohtapuoliin myös VT-linjassa Kuuterselässä. Marsalkka Mannerheim pyysi sotilastietä apua Saksasta 12.6. ja nyt asetoimitukset vapautettiin. Saksa lähetti nopeasti panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja pahimpaan hätään, että voitaisiin torjua päälle tunkeutuvia valtavia hyökkäysvaunumuodostelmia. Avunpyynnön seurauksena saapui 16.6. Suomeen saksalainen Lento-Osasto Kuhlmey, joka teki syöksypommittajineen loistavaa työtä auttaessaan Suomen puolustusta. Myös hävittäjälentokoneita sai nyt noutaa Saksasta - hävittäjäkalusto olikin hyökkäyksen alkaessa ollut aivan anhittomassa jamassa. Kohtapuoliin Saksa lainasi Suomelle myös yhtä jalkaväkidivisioonaa ja yhtä rynnäkkötykkiprikaatia Marskin 19.6. esittämän avunpyynnön nojalla.
Salama kirkkaalta taivaalta
Vaan sitten Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop saapui yllättäen Suomeen vaatimaan Suomelta kirjallista sopimusta uhaten lopettaa aseavun ja vetää Suomen apuna olevat saksalaiset joukot pois ellei sopimusta suostuta tekemään.
Saksa oli toki aiemminkin vaatinut Suomelta sopimusta, mutta Suomi oli onnistunut välttämään poliittisen sopimuksen tekemisen Saksan kanssa. Nyt oli kuitenkin tosi kyseessä - venäläiset joukot etenivät kohti Helsinkiä ja maan itsenäisyys oli vaakalaudalla. Suomi halusi edelleen välttyä sopimuksen tekemisestä Saksan kanssa - Suomihan kävi erillissotaa.
Kun hätä on suurin, niin apukin on lähellä - niinhän sitä väitetään. Keinoksi lopulta keksittiin presidentti Rytin henkilökohtainen kirje Hitlerille. Se kirje ei sitonut Suomea Saksaan, eikä asettanut Suomelle muitakaan velvoitteita - mutta mahdollisti Saksan runsaan aseavun jatkumisen edelleen, viljatoimitukset, eikä saksalaisia joukkojakaan enää aiottu vetää välittömästi Suomesta.
Heureka!
Niinpä Osasto Kuhlmey, 122.D ja 303.Rynnäkkötykkiprikaati jäivät Suomeen taistelemaan Suomen puolustusvoimien rinnalla. Divisioonalla ja prikaatilla ei ollut nähdäkseni mitään ratkaisevaa merkitystä - olivathan ne hyvin pieni joukko verrattuna Suomen joukkoihin. Osasto Kuhlmeyn syksypommittajilla ja hävittäjäpommittajilla sen sijaan oli suuri merkitys torjuntavoittojen saavuttamisessa. kuten on luettavissa tästä artikkelista.
Kirjeellä saatiin
Tarkastellaanpa nyt sitä, että mitä presidentti Rytin henkilökohtaisella kirjeellä sitten oikein saatiin.
Jos kirjettä ei olisi lähetetty, niin Kuhlmeyn erittäin merkittävää panosta Talin-Ihantalan ja Vuosalmen suurtaisteluissa ei olisi ollut Ribbentropin uhkauksen mukaisesti käytettävissä. Mitenhän niissä taisteluissa olisi käynyt ilman Kuhlmeytä?
Seuraavassa taulukossa on yhteenveto tärkeimmästä aseav
Venäjä oli yrittänyt valloittaa koko Suomen Talvisodassa. Saksa oli auttanut Talvisodan aikana liittolaistaan Venäjää, eikä suinkaan Suomea. Siitä hyvästä Saksaa ei katsottu hyvällä silmällä ei Talvisodan aikana, eikä myöskään Välirauhan aikana. Kun imperialistinen Venäjä oli kuitenkin Suomelle valtava uhka valmistautuessaan hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun, sekä Englanti ja Venäjä ajoivat Suomen riippuvuuteen Saksasta, niin suomalaisten oli nieltävä katkeruutensa Saksaa kohtaan ja käytävä saksalaisten kanssa keskusteluja siltä varalta, että Venäjä hyökkää jälleen Suomen kimppuun.
Kun Saksa miehitti Norjan, niin Saksa takavarikoi itselleen Norjassa olleet Suomeen tulossa olevat aseet ja tarvikkeet.
Vasta kun Suomi suostui tekemään Saksan kanssa sopimuksen saksalaisten lomalaisten kauttakuljetuksesta Pohjois-Norjasta Suomen alueen kautta Saksaan ja päinvastoin, niin Saksa lupasi vapauttaa Norjassa takavarikoimansa suomalaiset aseet ja tarvikkeet sekä siinä tapauksessa, että Saksa oli jo ottanut käyttöönsä niitä Suomen materiaaleja korvata ne toisilla toimituksilla ja myös myydä aseita Suomeen. Suomessa ”näkyi taas valoa tunnelissa”. Saksa ei suostunut edelleenkään myymään Suomeen omaa modernia aseistustaan, kuten hävittäjäkoneita - mutta sekin oli eteenpäin kun Saksa suostui myymään jotakin sotasaaliiksi ottamaansa materiaalia, kuten Morane-Saulnier hävittäjäkoneita. Oli se sotasaalis parempaa kuin ei mitään.
Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05 aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota. Jatkosodan aikanakaan Saksa ei suostunut myymään Suomeen merkittävää määrää mitään uutta sotakalustoa. Göring lahjoitti tusinan verran vanhentuneita Dornier-pommikoneita ja Suomi sai ostaa yhden laivueellisen Messerchmitt-hävittäjäkoneita vuonna 1943, jolloin Suomen muu kalusto oli jo täysin vanhentunutta. No, mainittakoon vielä kaksi tusinaa ajanmukaisia Ju-88 pommikoneita. Kalustollisesti Suomi oli melko surkeassa jamassa. Saksa katkaisi useaan otteeseen sekä asetoimitukset, että vilja- ja muut raaka-ainetoimitukset Suomeen aina kun Suomi käyttäytyi Saksan mielestä epäystävällisesti.
Venäjän aloittaessa Neljännen Strategisen Suurhyökkäyksen Suomea vastaan 9.6.1944, yrittäen jälleen valloittaa koko Suomen, Suomi oli ”kusessa”. 10.6. tapahtui läpimurto pääpuolustuslinjassa Valkeasaaressa ja kohtapuoliin myös VT-linjassa Kuuterselässä. Marsalkka Mannerheim pyysi sotilastietä apua Saksasta 12.6. ja nyt asetoimitukset vapautettiin. Saksa lähetti nopeasti panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja pahimpaan hätään, että voitaisiin torjua päälle tunkeutuvia valtavia hyökkäysvaunumuodostelmia. Avunpyynnön seurauksena saapui 16.6. Suomeen saksalainen Lento-Osasto Kuhlmey, joka teki syöksypommittajineen loistavaa työtä auttaessaan Suomen puolustusta. Myös hävittäjälentokoneita sai nyt noutaa Saksasta - hävittäjäkalusto olikin hyökkäyksen alkaessa ollut aivan anhittomassa jamassa. Kohtapuoliin Saksa lainasi Suomelle myös yhtä jalkaväkidivisioonaa ja yhtä rynnäkkötykkiprikaatia Marskin 19.6. esittämän avunpyynnön nojalla.
Salama kirkkaalta taivaalta
Vaan sitten Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop saapui yllättäen Suomeen vaatimaan Suomelta kirjallista sopimusta uhaten lopettaa aseavun ja vetää Suomen apuna olevat saksalaiset joukot pois ellei sopimusta suostuta tekemään.
Saksa oli toki aiemminkin vaatinut Suomelta sopimusta, mutta Suomi oli onnistunut välttämään poliittisen sopimuksen tekemisen Saksan kanssa. Nyt oli kuitenkin tosi kyseessä - venäläiset joukot etenivät kohti Helsinkiä ja maan itsenäisyys oli vaakalaudalla. Suomi halusi edelleen välttyä sopimuksen tekemisestä Saksan kanssa - Suomihan kävi erillissotaa.
Kun hätä on suurin, niin apukin on lähellä - niinhän sitä väitetään. Keinoksi lopulta keksittiin presidentti Rytin henkilökohtainen kirje Hitlerille. Se kirje ei sitonut Suomea Saksaan, eikä asettanut Suomelle muitakaan velvoitteita - mutta mahdollisti Saksan runsaan aseavun jatkumisen edelleen, viljatoimitukset, eikä saksalaisia joukkojakaan enää aiottu vetää välittömästi Suomesta.
Heureka!
Niinpä Osasto Kuhlmey, 122.D ja 303.Rynnäkkötykkiprikaati jäivät Suomeen taistelemaan Suomen puolustusvoimien rinnalla. Divisioonalla ja prikaatilla ei ollut nähdäkseni mitään ratkaisevaa merkitystä - olivathan ne hyvin pieni joukko verrattuna Suomen joukkoihin. Osasto Kuhlmeyn syksypommittajilla ja hävittäjäpommittajilla sen sijaan oli suuri merkitys torjuntavoittojen saavuttamisessa. kuten on luettavissa tästä artikkelista.
Kirjeellä saatiin
Tarkastellaanpa nyt sitä, että mitä presidentti Rytin henkilökohtaisella kirjeellä sitten oikein saatiin.
Jos kirjettä ei olisi lähetetty, niin Kuhlmeyn erittäin merkittävää panosta Talin-Ihantalan ja Vuosalmen suurtaisteluissa ei olisi ollut Ribbentropin uhkauksen mukaisesti käytettävissä. Mitenhän niissä taisteluissa olisi käynyt ilman Kuhlmeytä?
Seuraavassa taulukossa on yhteenveto tärkeimmästä aseav
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hitler myi Suomen Stalinille Molotov-Ribbentrop sopimuksella elokuussa 1939. Sellaista "apua" sieltä saatiin. Sitten alkoi talvisota koska Suomi ei halunnut mukautua sopimuksen ehtoihin.
Venäjä ei hyökännyt Suomea vastaan 22.6 6,06 vaan kyseessä oli vastatoimi Suomen alueen kautta tehdyille ilma-ja vesioperaatioille.
:-D Kumpi hyökkäsi ensin Venäjä vai suomi?
uraavassa taulukossa on yhteenveto tärkeimmästä aseavusta kesällä 1944. Ensimmäisessä sarakkeessa 9.6.-26.6. oleva materiaali olisi saatu ilman Rytin kirjettäkin, mutta sarakkeissa 27.6.-18.7. sekä 19.7.-7.9. lueteltu materiaali olisi jäänyt saamatta ilman Rytin henkilökohtaista kirjettä.
Sotamateriaalia tuli kesäkuun lopun ja Syyskuun alun välillä Saksasta kaikkiaan 28 860 tonnia.
Arvotetaanpa luetteloa hieman.
Suomen puolustuskyky nousi Messerchmitt hävittäjien myötä aivan uudelle tasolle, joten Suomi kykeni tuottamaan vihollisen ilmavoimille erittäin raskaat tappiot - ja ilmavoimamme oli niiden ansiosta hyvällä tolalla aina 1950-luvulle saakka. Se hyvällä tolalla on tietysti verrattuna aikaisempaan surkeuteen. Kiitos Ryti!
Rynnäkkötykkien määrä karkeasti otettuna tuplautui, joten Rytin kirjeellä saatiin merkittävä tehonlisäys panssarijoukoillemme. Olihan siellä panssarikalustona edelleen Talvisodassa sotasaaliiksi saatuja jo täysin vanhentuneita vaunuja.
Panssarintorjunnassa muilla pst-tykeillä ei ollut enää virkaa kuin vain 75-mm pitkäputkisilla, joiden määrä lisääntyi oleellisesti Rytin kirjeen ansiosta. Nyrkit ja kauhut olivat tietysti merkittävä ase, mutta vain lähitorjunnassa. Tykillä sai tuhottua vihollisen vaunun jo kauempaa. Nyrkkejä ja kauhuja ammuksineen tuli merkittävä määrä lisää Rytin kirjeen ansiosta.
Ammuksia kuluu sodittaessa valtavasti, joten ammustoimitukset mahdollistivat sen, ettei tulta tarvinnut säästellä, kuten oli pitänyt valitettavasti tehdä Talvisodassa. Miehille ei tarvinnut enää koko ajan korostaa säästäväisyyttä vaan sai roidella ihan kunnolla. Esimerkiksi Ihantalan suurtaistelun aikana samaan maaliin ampui parhaimmillaan yli 250 suomalaista tykkiä - saattoi olla vihollisella epämukavaa (näin ainakin vangiksi saadut kertoivat).
Aina voi tietenkin spekuloida ja jälkiviisastella, että Suomi olisi voinut selvitä itsenäisenä Jatkosodasta ilman presidentti Rytin henkilökohtaista kirjettä Hitlerille - mutta kirjettä kirjoitettaessa EI voinut mitenkään tietää sitä, miten paljon lisää Venäjä lähettää joukkoja Suomea vastaan saavuttaakseen tavoitteensa: koko Suomen miehityksen. Materiaaliapu takasi sen, ettei Venäjä olisi lisäjoukoillakaan saavuttanut tavoitettaan. Suomen puolustusvoimat olivat kirjeen ansiosta Jatkosodan päättyessä voimakkaimmillaan kautta aikojen.
Suomi jäi siinäkin sodassa valloittamatta imperialistiselta roistovaltiolta Venäjältä.
Juhani Putkisen juttu alunperin. Olisi fiksua laittaa linkki mukaan. Putkinen hallitsee tapahtumien kulun.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Apua_Saksasta.htm
Kyllä näin on ja linkki jäi pois.