On se niin

Musta tuntuu että kaikilla olisi parempi olla jos mä kuolisin. Musta tuntuu että mua vihataan ihan joka paikassa. Kotonakin mulle nykyään vain huudetaan. Tuntuu että kukaan ei välitä musta. Mua ahdistaa niin paljon että voisin kuolla tähän. Tuntuu että millään ei oo mitään merkitystä. Mulla tekisi mieli vetää ranteet auki, mutta järki kieltää. Mulla on päivä päivältä vaan pahempi olla, ja nykyään mä en mieti mitään muuta kuin että olisi helpompaa kuolla. Ainut minkä takia mä en oo vielä kuollut on se, että en halua aiheuttaa äidilleni sitä surua. Musta vaan tuntuu että sekään ei enää välitä musta. Senkään mielestä mä en oo ikinä saanu aikaiseksi yhtään mitään. Mutta mä en uskalla tehdä itselleni mitään. Ainakaan en ole vielä uskaltanut. Joka päivä mä mietin kuitenkin enemmän sitä, miten mulla ei oo mitään järkeä elää. Tätä ahdistusta on jatkunut jo kaksi kuukautta. En tiedä kuinka montaa päivää enää jaksan.
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Älä välitä,jokaisella on noita tuntemuksia joskus mutta uusi päivä voi näyttää aivan
toisenlaiselta.
Se on oikein ajatella,minkä surun ja taakan omaistensa harteille laittaa jos
jotain noin dramaattista tekisi.
Kaikkea hyvää sinulle !

Äänestä

Nettisveko valittaa ahdistustaan. Se varmaan helpottaisi, jos lopettaisitte sen kielisikailun ja ainaisen etuilun. Svekosurun on turha valitella, jos käyttäytyy IHRA-maisesti. Muut kansanosat tietysti inhoavat etuilua. Sitäsaa mitä tilaa....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


FEnno___ kirjoitti:

Musta tuntuu että kaikilla olisi parempi olla jos mä kuolisin. Musta tuntuu että mua vihataan ihan joka paikassa. Kotonakin mulle nykyään vain huudetaan. Tuntuu että kukaan ei välitä musta. Mua ahdistaa niin paljon että voisin kuolla tähän. Tuntuu että millään ei oo mitään merkitystä. Mulla tekisi mieli vetää ranteet auki, mutta järki kieltää. Mulla on päivä päivältä vaan pahempi olla, ja nykyään mä en mieti mitään muuta kuin että olisi helpompaa kuolla. Ainut minkä takia mä en oo vielä kuollut on se, että en halua aiheuttaa äidilleni sitä surua. Musta vaan tuntuu että sekään ei enää välitä musta. Senkään mielestä mä en oo ikinä saanu aikaiseksi yhtään mitään. Mutta mä en uskalla tehdä itselleni mitään. Ainakaan en ole vielä uskaltanut. Joka päivä mä mietin kuitenkin enemmän sitä, miten mulla ei oo mitään järkeä elää. Tätä ahdistusta on jatkunut jo kaksi kuukautta. En tiedä kuinka montaa päivää enää jaksan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu