Lähetin tämän mielopidekirjoituksen alunperin Aamulehteen, mutta eihän sitä tietenkään julkaistu. Mikä lienee syy?
Budjettineuvos Eero Murron tutkimuksen ”Virkamiesvaltaa?” mukaan poliittiset virkanimitykset tulivat Suomeen laajamittaisesti vuonna 1966, kun SDP sai suuren vaalivoittonsa. Puolue rupesi miehittämään aluksi avainvirkoja omilla jäsenillään. Sitten olivat vuorossa vähemmän tärkeät virat jne. Keskustapuolue oli vakio hallituskumppani, joka piti nimityksissä hyvin puolensa. Moneen valtionvirkaan tehtiin kaksoisnimityksiä. Jos osastopäällikkö oli demari, hänen päällystakikseen nimitettiin apulaisosastopäälliköksi keskustalainen ja päinvastoin.
Kokoomus paheksui menoa kovin, kunnes pääsi itse hallitusvastuuseen 1987. Silloin alkoi kokoomuksen johtama nimitysrumba, joka on jatkunut elinvoimaisena myös Stubbin kaudella, vaikka hän on korostanut , että nyt tehdään uudenlaista politiikkaa.
Ikuisuushallituspuolueena RKP on tietysti ottanut kymmenyksensä, vihreät ja vasemmistoliitto sen minkä ovat kyenneet vähillä voimillaan. Ainut ryvettymätön puolue tässä asiassa taitaa olla perussuomalaiset, mikä johtuu vallan puutteesta. Kestääkö kantti hallituksessa olisi hyvä tietää etukäteen?
Keskustapuolueen puheenjohtaja Sipilä lupasi taannoin, että nyt loppuvat poliittiset virkanimitykset. Syynä lausuntoon oli, että oma jäsenkirjalla pätevöitynyt johtaja joutui luopumaan virastaan vastuuttoman rahankäytön takia. Oliko lausunto annettu yleistä mielipidettä varten vai tarkoitettu vakavasti otettavaksi lupaukseksi, olisi mielenkiintoista kuulla. Liian monta kertaa keskustapuolue on käynyt hunajapurkilla, että voisi uskoa uuden elämän juuri nyt alkavan.
Kuntapuoli on ottanut innolla vastaan valtion tarjoaman opin. Ei liene niin pientä virkaa, että oikealla jäsenkirjalla on etulyöntiasemassa työhön valinnassa. Näitä jäsenkirjalla pätevöityneitä roikkuu nykyisin monenlaisina päälliköinä heille varta vasten perustetuissa suojatyöpaikoissa.
Puolueet ovat huolissaan ihmisten laimeasta äänestysinnosta. Edustajan pitäisi saada valtakirja mahdollisimman monella allekirjoituksella. Voisiko äänestysinnon puute johtua siitä, että äänestäjät ovat kyllästyneet näihin ikiaikaisiin poliittisiin puliveivauksiin? Annettu valtakirja on lupa kähmiä. Politiikasta on tullut tapa turvat oma elanto palkintoviroilla. Äänestäjä jättää oman hyväksyntänsä antamatta, olemalla äänestämättä. Se on arvovalinta.
Jos puolueet haluavat palauttaa uskon politiikkaan, luopukaa poliittisista virkanimityksistä! Pienen kansan voimavarat eivät riitä pitämään pystyssä poliittisten suojatyöpaikkojen luomia hallintohimmeleitä.
Budjettineuvos Eero Murron tutkimuksen ”Virkamiesvaltaa?” mukaan poliittiset virkanimitykset tulivat Suomeen laajamittaisesti vuonna 1966, kun SDP sai suuren vaalivoittonsa. Puolue rupesi miehittämään aluksi avainvirkoja omilla jäsenillään. Sitten olivat vuorossa vähemmän tärkeät virat jne. Keskustapuolue oli vakio hallituskumppani, joka piti nimityksissä hyvin puolensa. Moneen valtionvirkaan tehtiin kaksoisnimityksiä. Jos osastopäällikkö oli demari, hänen päällystakikseen nimitettiin apulaisosastopäälliköksi keskustalainen ja päinvastoin.
Kokoomus paheksui menoa kovin, kunnes pääsi itse hallitusvastuuseen 1987. Silloin alkoi kokoomuksen johtama nimitysrumba, joka on jatkunut elinvoimaisena myös Stubbin kaudella, vaikka hän on korostanut , että nyt tehdään uudenlaista politiikkaa.
Ikuisuushallituspuolueena RKP on tietysti ottanut kymmenyksensä, vihreät ja vasemmistoliitto sen minkä ovat kyenneet vähillä voimillaan. Ainut ryvettymätön puolue tässä asiassa taitaa olla perussuomalaiset, mikä johtuu vallan puutteesta. Kestääkö kantti hallituksessa olisi hyvä tietää etukäteen?
Keskustapuolueen puheenjohtaja Sipilä lupasi taannoin, että nyt loppuvat poliittiset virkanimitykset. Syynä lausuntoon oli, että oma jäsenkirjalla pätevöitynyt johtaja joutui luopumaan virastaan vastuuttoman rahankäytön takia. Oliko lausunto annettu yleistä mielipidettä varten vai tarkoitettu vakavasti otettavaksi lupaukseksi, olisi mielenkiintoista kuulla. Liian monta kertaa keskustapuolue on käynyt hunajapurkilla, että voisi uskoa uuden elämän juuri nyt alkavan.
Kuntapuoli on ottanut innolla vastaan valtion tarjoaman opin. Ei liene niin pientä virkaa, että oikealla jäsenkirjalla on etulyöntiasemassa työhön valinnassa. Näitä jäsenkirjalla pätevöityneitä roikkuu nykyisin monenlaisina päälliköinä heille varta vasten perustetuissa suojatyöpaikoissa.
Puolueet ovat huolissaan ihmisten laimeasta äänestysinnosta. Edustajan pitäisi saada valtakirja mahdollisimman monella allekirjoituksella. Voisiko äänestysinnon puute johtua siitä, että äänestäjät ovat kyllästyneet näihin ikiaikaisiin poliittisiin puliveivauksiin? Annettu valtakirja on lupa kähmiä. Politiikasta on tullut tapa turvat oma elanto palkintoviroilla. Äänestäjä jättää oman hyväksyntänsä antamatta, olemalla äänestämättä. Se on arvovalinta.
Jos puolueet haluavat palauttaa uskon politiikkaan, luopukaa poliittisista virkanimityksistä! Pienen kansan voimavarat eivät riitä pitämään pystyssä poliittisten suojatyöpaikkojen luomia hallintohimmeleitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.