1)Mikä on elämäsi tarkoitus?
2)Mikä on elämäsi sisältö?
3)Riittäisikö sinulle täysin tarkoitukseton ja vailla merkitystä oleva elämä?
4)Onko olemassaolosi sinulle yhdentekevää?
5)Mikä on ihmisen(sinun) arvo), ja miksi?
"Jos millään ei ole mitään tarkoitusta, ei millään ole mitään merkitystä, ja jos millään ei ole mitään merkitystä, ei millään ole mitään väliä, ja jos millään ei ole mitään väliä, on samantekevää elääkö, kuoleeko, vai onko koskaan edes syntynyt"
Elämän tarkoituksettomuus on monen ihmisen suurin ahdistus, ehkä myös sinun?
Määrittele itsesi seuraavilla
ILOIlottomuus
ToivoEpätoivo
RakkausVälinpitämättömyys
EpäitsekkyysAhneus
LämpöKylmyys
LuottamusKyynisyys
RohkeusPelkuruus
VahvuusKovuus
RehellisyysItsepetos
"Let somebody love you, before it`s too late"
Eagles
Desperado
2)Mikä on elämäsi sisältö?
3)Riittäisikö sinulle täysin tarkoitukseton ja vailla merkitystä oleva elämä?
4)Onko olemassaolosi sinulle yhdentekevää?
5)Mikä on ihmisen(sinun) arvo), ja miksi?
"Jos millään ei ole mitään tarkoitusta, ei millään ole mitään merkitystä, ja jos millään ei ole mitään merkitystä, ei millään ole mitään väliä, ja jos millään ei ole mitään väliä, on samantekevää elääkö, kuoleeko, vai onko koskaan edes syntynyt"
Elämän tarkoituksettomuus on monen ihmisen suurin ahdistus, ehkä myös sinun?
Määrittele itsesi seuraavilla
ILOIlottomuus
ToivoEpätoivo
RakkausVälinpitämättömyys
EpäitsekkyysAhneus
LämpöKylmyys
LuottamusKyynisyys
RohkeusPelkuruus
VahvuusKovuus
RehellisyysItsepetos
"Let somebody love you, before it`s too late"
Eagles
Desperado
Vastaukset 128
Vanhimmat
1) oppia joka päivä jotain uutta. Hetkestä nauttiminen. Pienistä asioista iloitseminen.
2) Etsiminen, löytäminen, hukkaaminen
3) Riittäisi. Väkisin sitä kyllä hakee merkityksiä pienistä asioista.
4) Ei. Eläminen on kivaa!
5) Ihmisen yksilöllä harvemmin on kovinkaan suurta merkitystä. Yksilöistä muodostuva joukko on eri asia.
"Jos millään ei ole mitään tarkoitusta, ei millään ole mitään merkitystä, ja jos millään ei ole mitään merkitystä, ei millään ole mitään väliä, ja jos millään ei ole mitään väliä, on samantekevää elääkö, kuoleeko, vai onko koskaan edes syntynyt"
Todistit juuri sen, miksi jotkut uskovat Jumalaan ja jotkut eivät. Halu tuntea itsensä merkitykselliseksi on joillekin niin suurta että ovat valmiita hyväksymään ajatuksen Jumalan olemassaolosta. Meille vähään tyytyväisille ei ole tarvetta uskoa Jumalaan. Elämä voi olla antoisaa ja mahtavaa ilman suurta merkitystä. Yksinkertaisesti: usko Jumalaan ei muuttaisi minussa yhtään mitään. En siis koe tarpeelliseksi uskomista.
Elämän "tarkoituksettomuus" ei tarkoita sitä etteikö elämästä voisi nauttia. Kevään ensimmäinen päivänkakkarakin saattaa tuottaa niin suurta iloa että pää meinaa räjähtää! Ahdistunutko? ehei, kaukana siitä ;)
Ilo
Toivo
Rakkaus
Epäitsekkyys
Lämpö
Luottamus
Rohkeus
Vahvuus
Rehellisyys
Toiset eivä tarvitse syytä, tarkoitusta ja merkitystä olemassaoloonsa. Toisille tarkoituksen ja merkityksen löytäminen on elämän keskeisin asia. Heille ei vain riitä "olla olemassa" ilman tarkoitusta.
1. Elämäni tarkoitus on käyttää tämä aika mahdollisimma hyvin, koska tätä aikaa minulla on rajallisesti eikä uutta aikaa tule.
2. Ihmissuhteet, harrastukset, nautinnot...listaa voi jatkaa ties kuinka pitkälle.
3. Minun elämälläni on merkitystä minulle. Ei välttämättä muille. Kysymys on siksi outo.
4. Ei oikeastaan.
5. Minä olen yksilö, jolla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Nämä vahvuudet, heikkoudet ja yksilölliset ominaisuudet määrittelevät minun arvoni.
*Olen suht iloinen. En mikään päivänsäde, mutta en täysin ilotonkaan.
*Olen suht pessimistinen asioiden suhteen, eli kallistuu epätoivoon.
*Kallistuu välinpitämättömyyden puolelle.
*Osaan olla terveesti epäitsekäs, mutta osaan myös olla terveesti ahne.
*Kylmyys. Ilman muuta.
*Kyynisyys.
*Minulla on rohkeutta rajatusti.
*Vahvuus ja kovuus(?!?)
*Rehellisyys. Pitää olla vähintään itselleen.
siis TODELLA E_L_Ä_Ä, vai tyydytkö vain olemaan olemassa?
Minä elän jo nyt, biologisesti sekä tietoisesti. Olen samalla olemassa.
En tiedä miten eläminen eroaa TODELLA E_L_Ä_Ämisestä. Voitko selittää?
Niillä on ero, eläminen on tarkoituksetonta olemista. Se tarkoittaa "olla olemassa tarkoituksettomasti", (esim umpisuoli).
ELÄMINEN on enemmän, se on tarkoituksellista olemista. Esimerkkinä voisi ajatella esim sellaisia ihmisruumiin jäseniä tai kehon osia joilla on tietty spesifi tehtävä; silmät, raajat, sydän, keuhkot, aivot jne.
Filosofisesti tarkasteltuna Elämisessä ja ELÄMISESSÄ on sama ero. Elämän tarkoitus tulee siitä että sillä on jokin spesifi tehtävä, eli uniikki syy olla olemassa.
Koska jopa ruumiisi elimillä on tietty tehtävänsä ja tarkoituksensa, miksei sinula sellaista olisi?
Ajattele että olet palapelin osa. Muut palapelin osat eivät ole sinua arvokkaampia, eivätkä arvottomampia, vaan yhtä arvokkaita kuin itse olet. Sinulla on kuitenkin (niinkuin kaikilla muillakin) oma paikkasi tuossa palapelissä, jota ei voi täyttää kukaan muu kuin sinä. (Ei ole olemassa toista sinua)
Yksikään palapelin pala ei voi kuitenkaan yksinään muodostaa kokonaisuutta, vaan vain yhdessä nuo palapelin osat voivat olla kokonaisuus.
Huomaat että olet arvokas, huomaat myös että olet korvaamaton(koska kukaan muu ei voi täyttää paikkaasi), huomaat myös että muutkin ovat (kukin omalla paikallaan) arvokkaita ja korvaamattomia, samoin kuin itse olet (omalla paikallasi).
Parhaimmillaan elämäsi palapelissä voi kiteytyä erillisyys ja yhteisyys, yksilöllisyys ja samanlaisuus sekä riippuvuus että riippumattomuus eheäksi saumattomaksi kokonaisuudeksi. Palapelin palat tarvitsevat kaikki toisiaan voidakseen olla kokonaisuus, mutta tasaveroisesti niin että mitään sairaita riippuvuuksia tai riippumattomuuksia ei synny. Ja siihenhän jokainen ihminen pyrkii; Tasapainoon, harmoniaan. "Kukaan ihminen ei ole saari", muista täysin erillinen olento.
Kaikki vaikuttavat kaikkiin, jollain tavalla, joko välillisesti tai suorasti. Sinun hyvinvointisi/pahoinvointisi ei voi olla vaikuttamatta minuun jollain tavalla. Jos sinä voit huonosti, minäkin voin huonosti, kun voit hyvin, minäkin voin hyvin. Niinpä ei tarvita mitään vastakkainasetteluja. Meillä on yhteisiä etuja, sillä olemmehan, erilaisuudestamme huolimatta saman palapelin osia.
Elämän tarkoituksen löytäminen tarkoittaa 1) Itsensä löytämistä=syvää itsetuntemusta. 2) Oman paikkansa löytämistä. 3) Oman tehtävänsä oivaltamista, ja sen mukaan toimimista. 4) Vastuullisuutta. 5) Päämäärätietoisuutta
Kun elämässäsi on tarkoitus, ELÄT juuri sinulle kuuluvaa elämää, et kenenkään toisen elämää.
Yksittäisellä elimellä voi olla funktio. Minä itse en lähtisi puhumaan tarkoituksesta, etenkään kun kukaan ei suunnitelmallisesti asettanut elintä minuun ja elin ei-tietoisena asiana ei ole valinnut mitään tarkoitusta.
"Elämän tarkoitus tulee siitä että sillä on jokin spesifi tehtävä, eli uniikki syy olla olemassa."
Ok, tuo kuulostaa hyvältä. Mutta kysymyksiin:
* Onko kaikella olevaisella syy olla olemassa vai onko ne vain olemassa? Mielestäni kummatkin vaihtoehdot ovat yhtä "arvokkaita".
* Miten erottaa vain olemassa oleva ja tarkoituksella olemassa oleva toisistaan?
* Mistä tietää mikä on tarkoituksella olemassa olevan tehtäbä?
"Koska jopa ruumiisi elimillä on tietty tehtävänsä ja tarkoituksensa, miksei sinula sellaista olisi?"
Tässä minä olen erimieltä. Elimilläni on funktio. Ja voihan minullakin olla funktio monissa asioissa.
"Ajattele että olet palapelin osa..."
Tuo ajatus edellyttää, että kaikilla on ihmisillä olisi jokin ennaltamäärätty paikka ja tarkoitus "elämän palapelissä". Itse en moiseen usko.
En ole ateisti vaan uskovainen, mutta vastaan silti kysymyksiisi.
1)Henkilökohtainen pelastus
2)Pyrkiä henkilökohtaiseen pelastukseen
3)Kyllä. Taivaassahan kaikki sitten järjestyy
4)Ei. Jos en olisi olemassa, enhän voisi päästä taivaan iloihin
5)Arvo on se, että kerran pääsen taivaaseen
Määrittelyt (siis tässä elämässä)
Ilo (kun ajattelen taivaspaikkaa)
Toivo (kun ajattelen taivaspaikkaa)
Välinpitämättömyys
Ahneus
Kylmyys
Luottamus (henkilökohtaiseen pelastukseen, muihin ihmisiin en luota)
Pelkuruus
Kovuus
Itsepetos
Mulle jää näistä vastauksista sellainen fiilis että tämän uskovaisen elämän tarkoitus on kuoleman jälkeisen elämän odottaminen.
Pidä mielessä että sinulla on täällä maanpäälläkin elämä elettävänä. Älä unohda elää sitä.
elämälläsi on tietysti sisältöä ja tarkoitusta, kuten varmaan Jahvenkin elämällä.
Mutta kertoisitko vielä mitä ne taivaassa ovat?
>> Mulle jää näistä vastauksista sellainen fiilis että tämän uskovaisen elämän tarkoitus on kuoleman jälkeisen elämän odottaminen. >>
Minulle taas tuli fiilis, että nyt joku aateveli purjehtii väärän lipun alla.
Ei minun fiiliksiini tosin juuri kannata uskoa, kaupassakin menen aina siihen jonoon joka liikkuu hitaimmin.
Kuoleman jälkeisen elämän odottaminen oli jo niin huippuunsa "viritettyä" ettei tuollaiseen
pysty kuin ateisti :) Hetken harkittuani päätin kuitenkin ottaa auttavan/ojentavan asenteen koska tälläkin palstalla käy hyvinkin eksyneen tuntuisia uskovaisia jotka pyörivät kuin undulaatti betonimyllyssä etsimässä ulos pääsyä.
Olen koittanut välttää kassajonon valitsemista fiilisten pohjalta. Pyrin valitsemaan sen jonon jossa on vähiten kärryjä mutta jostain syystä näissä jonoissa olevilla on tapana unohtaa punnita jokin ostoksistaan.
mutta jospa hän kertoisi siitä mistä uskovat vaikenevat.
Välinpitämättömyys?
Miksi olisit välinpitämätön? Etkö tiedä että Jumala Rakastaa sinua?
Ahneus?
Miksi ihmeessä?
Kylmyys?
Todella outoa.
Pelkuruus?
Mitä pelkäät? Täydellinen Rakkaus karkoittaa pelon.
Itsepetos?
Siis mitä? Uskotko johonkin johon et usko?
Luulenpa ettet ole uskovainen ollenkaan, tai sitten olet jotenkin oudosti ymmärtänyt uskon.
Välinpitämättömyys - siis toisia kohtaan. Pääasia että minä pelastun. Syntisille on oikein joutua muuhun paikkaan.
Ahneus - oma taivaspaikka tärkein
Kylmyys - siis toisia kohtaan. Pääasia että minä pelastun. Syntisille on oikein joutua muuhun paikkaan.
Pelkuruus - pelkään että jos en sittenkään pääse taivaaseen, jos veljeilen liikaa syntisten kanssa
Itsepetos - niin, ihan varmahan ei voi olla onko taivasta sittenkään olemassa, joten voihan se olla vain kuvittelua ja itsensä pettämistä
Miten niin olen ymmärtänyt oudosti? Tunnen monia muitakin uskovaisia, joihin vastaukseni sopisivat hyvin. Toki on myös toisenlaisia uskovaisia, mutta harvassa.
vaan silkkaa itsekkyyttä.
"Välinpitämättömyys - siis toisia kohtaan. Pääasia että minä pelastun. Syntisille on oikein joutua muuhun paikkaan."
Jos todella olisit uskovainen, et voisi olla välinpitämätön ketään kohtaan.
"Ahneus - oma taivaspaikka tärkein"
Jos todella olisit uskovainen, olisít täysin epäitsekäs ja epäahne.
"Kylmyys - siis toisia kohtaan. Pääasia että minä pelastun. Syntisille on oikein joutua muuhun paikkaan."
Uskovainen ei voi olla kylmä ketään kohtaan, sillä hän Rakastaa!
"Pelkuruus - pelkään että jos en sittenkään pääse taivaaseen, jos veljeilen liikaa syntisten kanssa"
Tuolla asenteella sinulla on syytä pelätä itseäsi.
"Itsepetos - niin, ihan varmahan ei voi olla onko taivasta sittenkään olemassa, joten voihan se olla vain kuvittelua ja itsensä pettämistä"
No miksi ihmeessä sitten ylipäätään uskot jos petät itseäsi? Olisitpa edes rehellinen itsellesi!
"Miten niin olen ymmärtänyt oudosti? Tunnen monia muitakin uskovaisia, joihin vastaukseni sopisivat hyvin. Toki on myös toisenlaisia uskovaisia, mutta harvassa"
Olet ymmärtänyt todella oudosti, ja olen varma siitä että et ole uskovainen, etkä tunne yhtään uskovaista. Tunnen henkilökohtaisesti tuhansia uskovaisia, eivätkä tuntomerkkisi sovi yhteenkään heistä.
Tunnen monia uskovaisia, mm. jehovantodistajia, helluntailaisia ym., joihin tuntomerkit sopivat oikein hyvin. Mikseivätpä minuunkin.
Myös tämän viestiketjun aloittajaan sopii mitä ilmeisimmin. Ei hän muuten olisi tuota ateisteja kirjoittanut viestiä, jonka tarkoitus on vain mollata ateisteja, koska selvästi hän tarkoitti nuo negatiiviset puolet heihin sopiviksi.
Anteeksi, jai oikolukematta. Siis: Ei hän muuten olisi kirjoittanut tuota viestiä, jonka tarkoitus on vain mollata ateisteja, koska selvästi hän tarkoitti nuo negatiiviset puolet heihin sopiviksi.
1)Mikä on elämäsi tarkoitus? "Elää hyvä elämä omien arvojeni mukaan"
2)Mikä on elämäsi sisältö? "Perhe, työ, liikunta, ystävät, luonto ja tähtitaivas"
3)Riittäisikö sinulle täysin tarkoitukseton ja vailla merkitystä oleva elämä? "Ei. Miksi elää jos ei tunne elävänsä"
4)Onko olemassaolosi sinulle yhdentekevää? "Ei"
5)Mikä on ihmisen(sinun) arvo), ja miksi? "Olla isä lapsille, puoliso vaimolle, ystävä ystäville, lapsi omille vanhemmilleni ja tuottava työntekijä työnantajalle. Nämä kaikki kattavat lisäarvoja joita en nyt ala kuitenkaan luettelemaan.
>>>Elämän tarkoituksettomuus on monen ihmisen suurin ahdistus, ehkä myös sinun?
Loistava vastaus:) Pakko olla melkein täysin samaa mieltä. Ei tarkoituksettomuuden tarvitse olla ahdistavaa ta "rappioon" johtavaa, ja toisaalta aivan riittävä tarkoitus yksilön elämälle on pyrkimys elää hyvä, onnellinen elämä, ja pyrkiä omalta osaltaan luomaan sellainen myös läheisilleen.
tarkoituksettommuden kokeminen voi johtaa kyvyttömyyteen arvostaa omaa, tai toisten elämää, tai elämää yleensä missään muodossa.
Jos elämä koetaan tarkoituksettomana, se kadottaa myös merkityksensä, ja elämä jolla ei ole merkitystä, on kadottanut syyn olla olemassa.
Elämän tarkoituksesta, ja sen löytymisestä on kirjoittanut Viktor Frankl, "Logoterapian isä".
Tuolla löytyy lisää tietoa hänestä:
http://www.geocities.com/~webwinds/frankl/frankl.htm
tai
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=viktor frankl&btnG=Hae&meta=
"Ultimately, man should not ask what the meaning of his life is, but rather must recognize that it is he who is asked. In a word, each man is questioned by life; and he can only answer to life by answering for his own life; to life he can only respond by being responsible."
Man's Search for Meaning, p.172
Viktor Frankl
http://www.sro.fi/opetuksia/mielenterveys/logoterapia.htm
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=elämän tarkoitusta etsimässä logoterapia&btnG=Hae&meta=
>>>tarkoituksettommuden kokeminen voi johtaa kyvyttömyyteen arvostaa omaa, tai toisten elämää, tai elämää yleensä missään muodossa.
kuolemaa edeltävään elämään?
Pointti ei ole siinä mitä on kuoleman jälkeen, vaan siitä mitä on ennen kuolemaa..
että kirjoitit erittäin hyvät vastaukset, ja niihin voin minäkin ilman muuta yhtyä. Koska tämä on Ateismipalsta, en lisää mitään uskontoihin liittyvää. Vastauksesi käyvät tuollaisina kenelle hyvänsä.
Minä olen puhunut kokoajan elämästä ennen kuolemaa koska sen jälkeen ei enää ole mitään.
"Minä olen puhunut kokoajan elämästä ennen kuolemaa"
Niin minäkin..
..avaaja löytäisi helpommin tarkoituksen elämälleen ihmisten joukosta kuin nettisivuilta ??
1)Mikä on elämäsi tarkoitus?
** Yksilötasolla iloita siitä mikä on ulottuvilla (jaettu ilo on...). Evoluutiot, geenit, meemit yms etenevät automaattisesti, sellaisesta ei meikäläisen tarvitse huolehtia.
2)Mikä on elämäsi sisältö?
** Arkista työtä ja perhe-elämää, iloineen ja suruineen. Aivot joissa ei ole off-nappulaa.
3)Riittäisikö sinulle täysin tarkoitukseton ja vailla merkitystä oleva elämä?
** Ei, mutta mikä olisi vaihtoehto ?
4)Onko olemassaolosi sinulle yhdentekevää?
** Mikä ero on 'olemassaololla' ja 'elämän sisällöllä' ?
5)Mikä on ihmisen(sinun) arvo), ja miksi?
** Minulle itselleni arvo on korvaamaton mutta ilman läheisiä se olisi paljon alhaisempi kuin nyt. Miksi ? En tiedä, mutta tunnen niin.
"1)Mikä on elämäsi tarkoitus?"
** Yksilötasolla iloita siitä mikä on ulottuvilla (jaettu ilo on...). Evoluutiot, geenit, meemit yms etenevät automaattisesti, sellaisesta ei meikäläisen tarvitse huolehtia.!
No hyvä :)
2)"Mikä on elämäsi sisältö?"
** Arkista työtä ja perhe-elämää, iloineen ja suruineen. Aivot joissa ei ole off-nappulaa.
Mutta riittääkö se sinulle?
Vastaako se kysymykseen "Miksi?"?
"3)Riittäisikö sinulle täysin tarkoitukseton ja vailla merkitystä oleva elämä?"
** Ei, mutta mikä olisi vaihtoehto ?
Vaihtoehtona olisi täysin tarkoituksellinen ja merkityksellinen sekä sisältörikas elämä. Ei hullumpaa, vai?
4)Onko olemassaolosi sinulle yhdentekevää?
** Mikä ero on 'olemassaololla' ja 'elämän sisällöllä' ?
Katso yllä
5)Mikä on ihmisen(sinun) arvo), ja miksi?
** Minulle itselleni arvo on korvaamaton mutta ilman läheisiä se olisi paljon alhaisempi kuin nyt. Miksi ? En tiedä, mutta tunnen niin.
Todellinen ihmisarvosi ei riipu ihmissuhteistasi, eikä mistään muustakaan ulkoisista seikoista tai olosuhteista. Ihmisarvoasi ei voi todellisuudessa määritellä minkään muun kautta, kuin sen kautta että olet ainutkertainen yksilö jota ei ole toista. Ihmisarvosi perustuu ihmisyyteesi, eli se on kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa vakio ja riistämätön. Älä siis luovu siitä koskaan.
** Arkista työtä ja perhe-elämää, iloineen ja suruineen. Aivot joissa ei ole off-nappulaa.
>> Mutta riittääkö se sinulle?
Vastaako se kysymykseen "Miksi?"? >>
Kyllä riittää. En näe mitään syytä omistaa elämääni omaan napaani tuijottamiseen. Jos jonkun on kyseltävä miksi? miksi? ja masennuttava kun ei saa vastausta, ei siitä ole hyötyä muille kuin työtilaisuuksia etsiville ammattiauttajille.
** Ei, mutta mikä olisi vaihtoehto ?
>> Vaihtoehtona olisi täysin tarkoituksellinen ja merkityksellinen sekä sisältörikas elämä. Ei hullumpaa, vai? >>
Jos on vain valinnasta kysymys, kuinka moni on valinnut tarkoituksettoman elämän, jos sellaista nyt on olemassakaan ?
** Mikä ero on 'olemassaololla' ja 'elämän sisällöllä' ?
>> Katso yllä >>
Katsoin. En nähnyt vastausta.
>> Todellinen ihmisarvosi ei riipu ihmissuhteistasi, eikä mistään muustakaan ulkoisista seikoista tai olosuhteista. Ihmisarvoasi ei voi todellisuudessa määritellä minkään muun kautta, kuin sen kautta että olet ainutkertainen yksilö jota ei ole toista. Ihmisarvosi perustuu ihmisyyteesi, eli se on kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa vakio ja riistämätön. Älä siis luovu siitä koskaan. >>
Kirjaviisaudet ovat hyvä pohja elämänkoululle. Se ei kuitenkaan tarkoita että kukaan muu kuin ihminen itse olisi pätevä määrittelemään kenenkään elämän arvoa hänelle itselleen. Jos tämän oikeuden pois antaa on luopunut osasta ihmisarvoaan.
Onko tässä kysymyksessä huomattavissa ajatus että ihminen joka ei usko mihinkään ylimaalliseen jumal-olennon olemassa olonn elää merkityksetöntä,tyhjää ja ilotonta elämää?
1) Elää tämä ainut elämä mahdollisimman hyvin ja jättää jälkeensä jälkikasvulle parhaat mahdolliset eväät omalle elämälleen, ja läheisille ihmisillä mahdollisimman hyvä kuva itsestäni. ts. elämän kiertokulku jatkuu minunkin jälkeeni.
2) Kohta 1) hyvin pitkälle vastaa tähänkin.
3) Ei, jokin tarkoitus sitä pitää olla.
4) Ei, kaikella elämällä on paikkansa elämän kiertokulussa. Minulla vain on mahdollisuus omalta osaltani parantaa tätä kiertokulkua.
5) Ihmistä tulee arvostaa hänen tekojensa ja ajatustensa (olettaen että ajatukset/teot ovat ihmisestä itsestään, ja ne ovat ylipäänsä arvostettavissa olevia) takia, asettamiensa arvojen ja kunniotuksensa toisia olentoja (ihmisiä) kohtaan.
Meillä on vain tämä yksi sininen pieni hiekanjyvä kaikkien kotina täällä avaruuden keskellä. Arvostan ihmistä joka ei tarpeettomasti tuhoa, sotke ja hävitä kotiani tai kotini asioita.
Ei ole minulla muutakaan paikkaa mennä..
ILOIlottomuus
(realismi asettaa rajoja ylettömälle iloisuudelle)
ToivoEpätoivo
(Toivoa riittää realismin rajoissa, skeptinen olen asioiden suhteen)
RakkausVälinpitämättömyys
(tiettyjen asioiden on vain annettava olla, toisia taas voin rakastaa)
EpäitsekkyysAhneus
(luulisin helposti sortuvan liialliseen epäitsekkyyteen, tässä on oltava tarkkana. Ihmisen pitää olla terveesti epäitsekäs. Itseäänkin pitää ajatella)
LämpöKylmyys
(tässä kohdin olen taipuvainen lievään kylmyyteen. Tosielämään kun on valitettavasti pakko suhtautua tietyllä kylmyydellä)
LuottamusKyynisyys
(Kokemus opettaa, parempi olla enemmän kyyninen kuin sokeasti luottaa kaikkeen.)
RohkeusPelkuruus
(Yritän ainakin olla rohkea asioissa)
VahvuusKovuus
(Tässä kohdin koitan taiteilla keskellä, harkiten eri asioiden välilä kumpaan suuntaan taipua eri asioiden suhteen)
RehellisyysItsepetos
(Yritän ainakin itselleni (ja myös muille) olla ehdottoman rehellinen.)
1)Mikä on elämäsi tarkoitus?
Tämä on täysin käsitteellinen juttu ja olen todennut, että joissain tapauksissa on parempi ajatella jonkin tarkoituksen olevan ja joissain tapauksissa sitä ajatusta ei tarvita. Siten häilyn välillä: ei ole mitään tarkoitusta, mutta elämä on kivaa, joten miksen eläisi eteenpäin; ja oppisi. Olen tämän idean napannut törkeästi antiikin filosofilta, vaikka itse ajatus on varmasti vanhempi: elämän tarkoitus on oppia elämään. Toivoakseni olen kuollessani Elänyt edes pari päivää.
2)Mikä on elämäsi sisältö?
Elämäni sisältö on se kaikki, mitä elämässä vastaan tulee. Opittavaa on paljon. Jos vielä aikoo tai haluaa ymmärtää oppimaansa, menee siinäkin muutama tovi. Riemuitsen uusista asioista. Toisaalta sisältöä elämääni tuovat muut ihmiset - yksinoleminen tällaisella pallolla olisi tavallisen puuduttavaa. Sitä on jo nuorempana tullut kokeiltua.
3)Riittäisikö sinulle täysin tarkoitukseton ja vailla merkitystä oleva elämä?
Tuo on monitulkintainen kysymys ja sanoisin: "kyllä ja ei." Merkityksiä ja tarkoituksia on riippumatta siitä ymmärtääkö ihminen niiden päälle mitään. Pohjimmiltaan elämä täällä on sattumaa, eikä sillä ole mitään suurempaa tarkoitusta, sen puolesta olemme täällä siis lähinnä vahingossa ja enemmän tai vähemmän itseämme varten.
4)Onko olemassaolosi sinulle yhdentekevää?
Ei. Pitäisikö sen olla?
5)Mikä on ihmisen(sinun) arvo), ja miksi?
Ihmisen arvo on mitattavissa hänen teoillaan (ei sanoillaan). Käytännössä ihminen teoillaan ilmaisee uskoaan ja varsin usein ihmisten sanat ovat ristiriidassa tekojen kanssa. Katsoisin tämän johtuvan huonosta itsetunnosta. Ihmisen arvo määräytyy sillä, miten hän kohtelee muita ihmisiä. Itse pyrin kohtelemaan kaikkia lähimmäisiäni tasavertaisesti, mutta sairaat ovat sairaita. Heidän pitäisi itse ymmärtää tilansa ja tehdä asioiden eteen jotain. Koetan vihjailla tällaisissa tilanteissa hienostuneesti, en nyrkkiä pöydään lyöden.
"Elämän tarkoituksettomuus on monen ihmisen suurin ahdistus, ehkä myös sinun?"
Sanoisin ahdistuksen tulevan lopultakin hieman erilaisista yhtälöistä. Toki silloin kun kysymyksellä siitä, mikä on tarkoitus ja merkitys, on merkitystä, se myös ihmisen psyykeen vaikuttaa. Muussa tapauksessa, jos koko kysymys on samantekevä, se ahdistaa yhtä paljon kuin valtaosaa ihmisistä kysymys siitä, miksi vaaleanpunaiset avaruuspuput kiusaavat pienempiään eli kypäräpäisiä muurahaisia? Se vain on väärin.
Omakohtaisesti ahdistun enemmän siitä, kun ymmärrän, miten vanhaksi olen ihan hetkessä tullut ja on niin paljon tekemättömiä asioita. Oma riittämättömyys ahdistaa ja ajankuluminen ahdistavat.
Ja ennen määrittelyä janoilla, kuvittelen olevani hyvin itsetietoinen, tasapainoinen ihminen:
ILO Ilottomuus
Toivo Epätoivo
Rakkaus Välinpitämättömyys
Epäitsekkyys Ahneus
Lämpö Kylmyys
Luottamus Kyynisyys
RohkeusPelkuruus
VahvuusKovuus
RehellisyysItsepetos
1) Ei mikään, ja se on vapauttavaa.
2) Mitä milloinkin elämä tuo tullessaan.
3) Mennäänkö kysymään kuolevilta pikkulapsilta?
4) Ei. Mutta silloin kun en ole olemassa, olemassaolemattomuuteni on minulle yhdentekevää.
5) Mutu-suunnasta katsottuna arvoa on.
Määrittelyä: ilo, toivon suhteen neutraali, rakkaus joihinkin kohteisiin, epäahne, puolilämmin, kyyninen, rohkea (äitinä pakko yrittää olla, kun suojelusenkelit puuttuvat), vahva, rehellinen varsinkin itselleni.
1) Ei mikään, ja se on vapauttavaa.
Hoitamani depressiopotilaat ovat sitä mieltä että elämän tarkoituksettomuus on masentavaa ja vammauttavaa. Mutta ehkä he sitten ovat väärässä?
2) Mitä milloinkin elämä tuo tullessaan.
Siis ajelehdit?
3) Mennäänkö kysymään kuolevilta pikkulapsilta?
Niin, tuota olen miettinyt usein..
4) Ei. Mutta silloin kun en ole olemassa, olemassaolemattomuuteni on minulle yhdentekevää.
Hmmm..
5) Mutu-suunnasta katsottuna arvoa on.
Hyvä alku :)
Määrittelyä: ilo, toivon suhteen neutraali, rakkaus joihinkin kohteisiin, epäahne, puolilämmin, kyyninen, rohkea (äitinä pakko yrittää olla, kun suojelusenkelit puuttuvat), vahva, rehellinen varsinkin itselleni.
Kiitos vastauksesta!
1) Potilaasi ovat väärässä. Siksi he ovatkin potilaita.
2) Ajelehtiminen ei ole hullumpi tapa kulkea, kun virta vie myötäiseen.
"1) Potilaasi ovat väärässä. Siksi he ovatkin potilaita"
Ei, vaan siksi, koska he eivät koe olemassaolollaan olevan mitään tarkoitusta.
"2) Ajelehtiminen ei ole hullumpi tapa kulkea, kun virta vie myötäiseen"
Virta ei välttämättä vie mihinkään, tai vie vuoroin sinne, vuoroin tänne, josta seuraa ettei pääse koskaan mihinkään.
Kyllä elämässä pitää olla tarkoitus ja merkitys, päämääriä ja tavoitteita. Ne antavat syyn ja oikeuden olla olemassa. Jos ei ole mitään syytä elää, on jo melkein kuollut. Mutta onhan sinulla lapsesi(mikäli ymmärsin oikein?), eikö äitinä oleminen voisi olla ainakin yksi elämäsi tarkoitus?
mutta yritän kuitenkin.
Jos ihminen kuvittelee tarvitsevansa elämäänsä jotakin, mitä ei ole olemassakaan, niin ihmekös tuo, että mielenrauhaa ja elämäniloa on vaikea löytää, kuten potilaittesi tapauksessa.
Uskovaiset tuijottavat usein vain omaan napaansa sivuuttaen kokonaan, että ihmisen lisäksi on olemassa muutakin elävää kuten trikiinejä, kenguruita ja arkkieliöitä. Keksi nyt sitten niidenkin elämälle tarkoitus, jotta niillä on syy ja oikeus olla olemassa. On myös elotonta olemassaoloa, kuten plutoniumilla. Mikähän on sen tarkoitus?
Olen muutaman kerran kysynyt uskovilta, mikä on elämän sisältö ja tarkoitus sitten taivaassa. Ylempänä kysyn sitä yhdeltä tekouskovalta. Vastauksia ei ole tullut. Arvelenkin, että pohjimmiltaan uskovaiset ovat maksimaalisesta mielihyvästä haaveilevia hedonisteja, vai mitä se taivaan elämä oikein olisi?
Ja jos elämällä on aina oltava tarkoitus, niin toki oletetun Jahvenkin elämä tarvitsee tarkoituksen. Jeesuksen elämän tarkoitus oli tietysti kuolla ihmisten puolesta, arvaan.
Hieman epäkohteliasta väittää, että minulla ei ole oikeutta olla olemassa, jollei minulla ole päämääriä ja tavoitteita. Katsos kun minulta ei mitään puutu niin mitä tavoittelisin. Olen hellä ja hyvä äiti (vaikka itse sanonkin), mutta elämän jatkumisesta huolehtiminen jättää edelleen auki kysymyksen elämän perimmäisestä tarkoituksesta. Joutava kysymys se onkin, ja askarrelkoot sen kanssa ne, jotka eivät tajua elämän pohjimmaista satunnaisuutta ja päämäärättömyyttä eivätkä pysty sitä hyväksymään.
ihminen etsii sitä mikä on olemassa, mutta ei kykene löytämään sitä?
Miksi sitten jotkut ihmiset eivät kykene löytämään elämäänsä ja tarkoitustaan?
Usein siksi, että se on riistetty heiltä useimmiten jo lapsuudessa. Jos lapsi saa kuulla ja tuntea että hän ei ole kaivattu, eikä hänen olisi koskaan pitanyt edes syntyä, hän kokee että hänellä ei ole oikeutta olla olemassa. Kuitenkin hän tosiasiallisesti on olemassa, niinpä hän itseään suojellakseen "lakkaa" olemasta se mikä todellisuudessa on, ollakseen se jota hänen odotetaan, tai toivotaan olevan. Esim jos lapsi on tyttö, mutta vanhemmat ovatkin toivoneet poikaa, ja ovat siksi tyytymättömiä lapsen sukupuoleen, lapsi vanhempiaan miellyttääkseen ja saadakseen heiltä huomiota, "myy" oman persoonallisuutensa ja kasvaa "pojaksi".
Kun ihminen vihdoin löytää sen mikä on olemassa, ="Oikeus olla olemassa sellaisena kuin on", eli hyväksyy itsensä ilman ehtoja sellaisenaan, hän löytää myös elämälleen tarkoituksen. Tämä tarkoittaa täydellistä itsensä hyväksymistä.
Elämän tarkoitus voidaan määritellä myös tehtävänä, joka löytyy itsetuntemuksen kautta. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä selvemmin näet tehtäväsi ja tarkoituksesi. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö, jolla on ainutlaatuinen tarkoitus ja tehtävä, juuri ihmisen ainutlaatuisuus antaa elämään arvokkuuden. Olet sen tähden arvokas, koska sinua ei ole toista. Samasta syystä kukaan muu kuin sinä ei voi tehdä sinun tehtävääsi muuta kuin näennäisesti, mutta ei todellisesti. Kukaan muu kuin sinä ei ole lastesi äiti. Tässä mielessä jokainen elämä on korvaamaton.
Sinun elämälläsi on tarkoitus, olet tärkeä arvokas ja merkityksellinen :)
käsitämme elämän tarkoituksella hieman eri asioita.
No, ei se mitään.
sinulla on nyt jonkinlainen käsitys siitä mitä tarkoitan elämän tarkoituksella. Kertoisitko sitten mitä sinä tarkoitat elämän tarkoituksella, ja miten käsityksemme eroavat toisistaan?
kts kenguru, levät, Jahve.
Siis mitäh?
miksi vatvoa vain sinun tai minun tai lajitoveriemme elämän tarkoitusta. Kerro sinä, mitä pidät kengurun tai sinilevän elämän tarkoituksena. Vaihtelu virkistää. Ja jos uskot Jahveen, kai mietit hänenkin elämänsä tarkoitusta?
Onkohan kenguru olemassa hyppimistä varten?
nyt kuitenkin pohtisimme ihmisen elämän tarkoitusta. Eläinten tai kasvien tarkoitusta voimme sitten pohtia toisessa yhteydessä/threadissa. Käykö se sinulle?
No lyhyesti: useimpien kasvien tehtävä/tarkoitus on olla osa ravintoketjua, hyötykasvina, tai vain koristekasvina "silmänruokana". Mutta, ehkä biologi osaisi vastata paremmin kysymykseesi..
ihmisen elämällä on erityisiä tarkoituksia, mitä muilla elämänmuodoilla ei ole, perusteluksi ei riitä, että jotkut ihmiset toivovat tai uskovat niin olevan.
Biologian mukaan mikään kasvi ei ole tarkoitettu hyöty- tai koristekasviksi tai ravintoketjun osaksi. Evoluutiossa ei ole asetettuja tarkoituksia, ei myöskään ihmisen evoluutiossa.
Jos ajatellaan, että maailmankaikkeus on tarkoituksellinen kokonaisuus, jossa jokaisella niin ihmisellä kuin kasvilla kuin kaukaisella galaksilla on oma paikkansa, niin voidaan kysyä, mikä tämän kokonaisuuden tarkoitus on. Vastausta mietittäessä on hyvä muistaa, että kelpoisuus elämälle on vain ohimenevä välivaihe kaikkeuden stoorissa.
Eli aluksi voisit osoittaa, että ihmisen elämällä on olemassa jokin yleisempi tarkoitus kuin itse keksityt mutu-tarkoitukset, jotka minäkin myönnän. Sitten voidaan katsoa, mikä se tarkoitus olisi.
..Elli haluaa sanoa, että sokea Reettakin näkee, että kasvien, toukkien, ötököiden ja mm. ihmisen elämän tarkoitus on aivan sama.
niin hän haluaakin. Katsoin viestiketjuani ja huomasin että arkkieliö oli muuttunut sinileväksi, mutta kenguru sentään pysyi kenguruna. Mitäs pienistä.
"..Elli haluaa sanoa, että sokea Reettakin näkee, että kasvien, toukkien, ötököiden ja mm. ihmisen elämän tarkoitus on aivan sama."
Tuskin edes madon arvoisena? Niinkö arvottomana, vähäpätöisenä ja mitättömänä Elli pitää itseään?
Miksi Elli vähättelee ja mitätöi itseään? Miksi Ellillä on niin huono käsitys itsestään? Eikö Elli ymmärrä miten ARVOKAS hän on?
Loppumatonta epätoivoa?
Häpeää?
Syyllisyyttä?
Tyhjyyttä?
Tarpeettomuutta?
Katkeruutta?
Fatalismia?
Luovuttamista
Synkkyyttä?
Toivottomuutta?
Mitättömyyttä?
Turvattomuutta?
Pelkoa?
Kauhua?
Millään ei ole mitään väliä?
Mikään ei maistu miltään?
Mikään ei tunnu miltään?
Yhdentekevää?
Elävä kuollut?
"Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko ei siitäkään mittään.."?
Voi Elli rukka, kovuutesi on vain kuori, jonka sisällä pieni tyttö itkee lohduttomasti.
Elli itkee, ja kaipaa, mutta on rakentanut ympärilleen näkymättömän vankilan muurit, jonka sisään hän on sulkenut itsensä. Uhostaan huolimatta Elli on vain yksinäinen ja pieni ihminen joka janoaa juuri sitä Rakkautta jonka hän itseltään kieltää..
tai jotain.
Ellilä on ollu ankea lapsuus..
So sad..
että trollistasi on mitään hyötyä?
Minäpä luulen, olet jo terveemmällä pohjalla alkaessasi itse epäillä uskoasi.
Muutaman vuoden päästä ole todennäköisesti päässyt siitä eroon.
Loppuun vielä uskistervehdys:
Voimia ja jaksamista!
tuo tarkoituksen elämääsi, mutta menehän nyt välillä parantelemaan "potilaitasi". Kiitos viihteestä!
vastaamatta jättäminen on tyhmää. Minusta on parempi(ja rohkeampaa) vastata vaikka sitten kaikkiin väärin, kuin vastata kaikkiin EOS. EOS on oikeastaan pelkuruutta, eli epäonnistumisen pelkoa.
Pelko on kuoleman pelkoa ja myöskin elämän pelkoa. Se on sitä että ei uskalla kuolla, mutta ei epäonnistumisen pelosta johtuen uskalla oikein elääkään. Niinpä laskelmoi kaiken niin varman päälle kuin mahdollista. Tämä ikävä kyllä johtaa siihen, että elämästä tulee ohut, ontto ja tyhjä, elämätön elämä.
Elämässä ei voi aina laskelmoida. Tulevaisuus on kuitenkin usemmiten/lähes aina epävarma. Joskus on uskallettava hypätä "tyhjän päälle", ja uskallettava tehdä rohkeita ratkaisuja epävarmuudenkin vallitessa.
On parempi uskaltaa ottaa riskejä, epäonnistumisen uhallakin, kuin nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa. Miten ihmeessä ateistien ihmissuhteet yleensä koskaan pääsevät syntymään, jos he eivät koskaan luota keneenkään? Luovuttaminen, fatalismi on sama kuin taistelussa luovuttaisi ennenkuin taistelu on edes alkanut.
Jos Suomi olisi taistellut Venäjää vastaan fatalistisella "hälläväliä"-asenteella, Suomesta olisi tullut osa Venäjää ennenkuin ensimmäistäkään laukausta olisi ammuttu.
Ateistinen fatalismi on pelkuruutta
"Niinpä laskelmoi kaiken niin varman päälle kuin mahdollista."
Näin toimii uskis. Uskomisen logiikkaa, varsinkin sinunlaisen joka epäröi jumalan olemassaoloa. Uskotaan varmuuden vuoksi koska palkinto on niin suuri.
Pienenä vaarana on että saatat uskoa väärään jumalaan ja oikea Jumala rankaisee sinua (mikäli on kristinuskon Jumalan kaltainen kostaja).
"Niinpä laskelmoi kaiken niin varman päälle kuin mahdollista."
"Näin toimii uskis. Uskomisen logiikkaa, varsinkin sinunlaisen joka epäröi jumalan olemassaoloa. Uskotaan varmuuden vuoksi koska palkinto on niin suuri."
Tuo on vain oma käsityksesi. Nimenomaan uskis EI toimi noin! Uskiksen ei tarvitse, eikä hänellä ole edes mitään halua laskelmoida. Usko näkymättömään on niin kaukana laskelmoinnista kuin olla ja voi.
"Pienenä vaarana on että saatat uskoa väärään jumalaan ja oikea Jumala rankaisee sinua (mikäli on kristinuskon Jumalan kaltainen kostaja"
Korjaus äskeiseen; Jumala ei ole kostaja, vaan Armahtaja, Hän on Rakkaus ja kaiken Hyvyyden lähde.
sinä taidatkin tietää kaiken trollaamisesta..
Niinpä..katsopa peiliin siis..
Huomaatteko kaveri on tainnut käydä käännytyskoulun!
Voi tätä uskovaista ylimielisyyttä, tekopyhyyttä ja toisen mitätöintiä ja alistamista.)
Mitä SINÄ piilotat tuolla uskovaisella hurskastelulla! Halusi käyttää valtaa muihin, kykenemättömyyden iloita muita ilahduttavista asioista? Täydellisen tyhjyyden?
Mitä teit kun "mikään ei tuntunut enää miltään"?
Hankit kovinta huumetta eli uskontoa? Millä tavalla se poikkeaa esim.heroiinista?
"Tuskin edes madon arvoisena? Niinkö arvottomana, vähäpätöisenä ja mitättömänä Elli pitää itseään?
Miksi Elli vähättelee ja mitätöi itseään? Miksi Ellillä on niin huono käsitys itsestään? Eikö Elli ymmärrä miten ARVOKAS hän on?"
Miksi vähättelet matoja? Mitä pahaa ne ovat sinulle tehneet? Niistähän on ekosysteemeille erittäin suurta hyötyä.
Vastasitkohan nyt ihan varmasti oikeaan viestiin? Luulenpa että et.
Nimittäin kirjoituksessani ei ollut mitään alentavaa hurskastelua, ei mitään ylimielisyyttä, ei mitään toisen mitätöintiä ja alistamista, toisen ihmisen kunnioittamista ja arvostamista. Kirjoitin Ellille että hän on mittaamattoman Arvokas. Mitä halveksuntaa tai vähättelyä siis muka esitin?
Surullinen olen siitä että Elli ei pidä itseään edes madon arvoisena. Siitä huolimatta Elli, sinä, ja aivan jokainen ateisti on kultaakin arvokkaampi..
"Halusi käyttää valtaa muihin, kykenemättömyyden iloita muita ilahduttavista asioista? Täydellisen tyhjyyden?"
Aivan täysin päinvastoin. Mitä hartaimmin toivon Ellin ja sinunkin elämään ILOA ja sisältöä.. En kuvittele olevani yhtään ketään parempi, mutta en huonompikaan. Olen samanarvoinen niin Ellin, sinun, kuin jokaisen muunkin kanssa, yhtä Arvokas.
Täydellinen iloni täyteys on siinä kun voin ilahduttaa ihmisiä.. Toivon että pääset pois synkkyydestä, ja löydät elämääsi onnen, ILON ja Autuuden..
miksi vähättelet Elliä?
... Elliä, missä muka niin olen tehnyt?
Ellin kirjoituksesta en minä ainakaan saa käsitystä että hän pitäisi itseään mitenkään arvottomana, hän ei vain hyväksy sinun kirjoituksiisi liimattua ihmisen jumalallisuutta johon vaaditaan tietty uskonto.
Minkä synkkyyden. Jos tällainen olettaminen ole ennakkoluuloista asennoitumista joka sinun tapauksessasi kietoutuu perverssillä tavalla holhoavuuteen, niin mikä sitten.
1. Elämäni tarkoitus on elämä itsessään ja siitä nauttiminen. Tutkia sen joka päivä tuomia uusia ihmeitä, ja elää hyvä elämä oman etiikan ja moraalin mukaan.
2. Elämäni sisällön muodostavat rakkaat ihmiset, luonto, rakkaat eläimet, harrastukset (liikunta, kirjat ym.), opiskelu ja työ jne.
3. Elämäni ei ole tarkoitukseton, sillä on tarkoituksensa minulle ja läheisilleni. Samalla tavalla kuin läheiseni tuovat tarkoituksensa minun elämääni.
4. Harvinaisen tyhmä kysymys. Jos olisi, en eläisi.
5. Toivoisin, että jokaisen ihmisen arvo voisi toteutua syntymästä asti saman arvoisena niin, että kaikkia kohdeltaisiin samoin. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole, ja ikäviä seurauksia on todistettavasti kaikkialla (kiihkouskovaiset, jotka asettavat itsesnsä kaiken muun yläpuolelle ja jumalan nimessä tappavat jne.). Jokainen ihminen on kuitenkin arvokas itsessään, jokainen on jollekkin merkityksellinen ja tärkeä.
"Jokainen ihminen on kuitenkin arvokas itsessään, jokainen on jollekkin merkityksellinen ja tärkeä."
Hienoa, olet oivaltanut jotain suurta :)
Hauska lomake. Ja nyt vastaukset.
1)Mikä on elämäsi tarkoitus?
Olla elossa, elää täyttä ja nautinnollista elämää muita alistamatta.
2)Mikä on elämäsi sisältö?
Elämä.
3)Riittäisikö sinulle täysin tarkoitukseton ja
vailla merkitystä oleva elämä?
Ei.
4)Onko olemassaolosi sinulle yhdentekevää?
Ei.
5)Mikä on ihmisen(sinun) arvo), ja miksi?
Ihminen on tunteva, ajatteleva olento joka tuntee iloa ja tuskaa. Psykofyysinen kokonaisuus, joka tiedostaa itsensä, jolla on haluja ja päämääriä. On hukkaan heittämistä tukahduttaa, estää ja tuhota ihmisen olemuksen kehittymistä.
"Jos millään ei ole mitään tarkoitusta..." Eipäs laiteta tuollaisia turhia kehäpäätelmiä tänne! :) "Taivas on sininen, joten sininen on taivaan väri, joten sininen on se väri mikä taivaasta kuvastuu, joten näet sinisen värin jolloin on samantekevää että taivas ei ole punainen tai että se ei ole vihreä..."
Nuo määrittelyt muuten ovat aika turhia. Vai odotitko, että joku vastaisi: olen pelkuri, elän itsepetoksessa, olen välinpitämätön... (tuollaisia adjektiiveja tosin voisi sovitella monen kiihkouskovan ylle).
1) Rakastaa, ja tehdä hyvää. Antaa kaikkeni. Täysin epäitsekkäistä syistä.
2) Rakkaus
3) Ei riittäisi. Tarkoitukseton elämä olisi elämätön elämä.
4) Ei ole. Tiedän olevani mittaamattoman arvokas, niinkuin jokainen elämä on. Uskon että ihmisen arvokkuus ei ole hänen teoissaan, vaan hänen ihmisyydessään, siksi jokainen ihminen on yhtä arvokas. Se merkitsee jokaisen ihmisen riistämätöntä perusarvoa ihmisenä.
5) Viittaan edelliseen.
"Jos millään ei ole mitään tarkoitusta, ei millään ole mitään merkitystä, ja jos millään ei ole mitään merkitystä, ei millään ole mitään väliä, ja jos millään ei ole mitään väliä, on samantekevää elääkö, kuoleeko, vai onko koskaan edes syntynyt"
Niin, ymmärrän tuon ajatuksen. Pohjimmiltaan jokainen ihminen kaipaa tietää että hänellä on oikeus olla olemassa, että hän ei ole olemassa vain sattumalta tai kohtalon oikusta, ja että hän on arvokas. Tämä kaipaus on syvällä jokaisen ihmisen sisimmässä, toisilla voimakkaapana, toisilla heikompana. Jokainen ihminen kaipaa olla hyväksytty ilman ehtoja ja varauksettomasti. Ihminen kaipaa rakkautta joka ei käy kauppaa. tarkoittaa sitä että ihminen kaipaa rakkautta johon voi luottaa silloinkin kun omat voimat eivät enää riitä, sairauden, suuren surun, läheisen kuoleman, tuskan, kärsimyksen keskellä. Rakkautta kaipaavat nekin jotka ovat tukahduttaneet rakkauden kaipauksen sisimmässään. Varaukseton ja ehdollistamaton Rakkaus antaa ihmiselle perusturvallisuuden ja oikeuden olla olemassa. Ihminen kaipaa Rakkautta jota ei voi antaa kukaan ihminen.
ILO
Tiedän että Jeesus antaa ILON, koska olen itse saanut kokea sen.
Toivo
Toivo kantaa pimeimmässä yössä, tuskan ja kyynelten keskellä se on kuin varmuus uuden päivän aamusta jolloin ei ole enää mitään tuskaa ja kyyneleitä.
Rakkaus
Jumala on Rakkauden lähde. Itsessäni minulla ei olisi lainkaan kykyä Rakastaa, eikä mitään annettavaa. Itsessäni olen täysin loppu, uupunut. Niinpä en voi antaa omastani, vaan annan siitä Rakkaudesta jolla minua Rakastetaan. Ja siitä riittää loputtomasti annettavaa. Kaikki on Lahjaa.
Epäitsekkyys
Epäitsekäs Rakkaus. Hyvän tekeminen ilman minkäänlaisia hyötyajatteluja on tarkoitukseni, elämäni sisältö ja iloni :)
Luottamus
On parempi luottaa ja pettyä, kuin pelätä ja epäillä jatkuvasti pahinta. Olen käynyt läpi myös kyynisen elämänvaiheen. Kyynisyys, synkkyys ja katkeruus ovat pahimpia myrkkyjä jotka riistävät elämänhalun ja ilon.
Rohkeus
Sama kuin edellä. Kun ei tarvitse pelätä mitään, uskaltaa rohkeasti antaa kaikkensa kuitenkaan koskaan köyhtymättä.
Vahvuus
Rukoukseni on että voisin aina olla niin vahva että uskaltaisin olla heikko. "Tahdon olla niin vahva, etten koskaan tarvitsisi pelkoa kilvekseni, tai vihaa aseekseni"
Rehellisyys
Pyrin olemaan ehdottoman ja tinkimättömän rehellinen. Rehellisyydestä en suostu tekemään minkäänlaisia kompromisseja.
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/studies/opetmat/psyh/a7_9.htm
Onni ja onnellisuus
Viktor Frankl etsii ratkaisua merkityksettömyyden kokemiseen. Vapautumista merkityksettömyyden aiheuttamasta ahdistuksesta ei
saavuteta omaa minää ja sen tarpeita tyydyttävällä vaan suuntautumasta omasta minästä poispäin. On väärin ajatella, että ihminen
voi auttaa muita vain, jos hän samalla tyydyttää omia tarpeitaan tai jos hänen elämänsä on kunnossa ja hän on oppinut rakastamaan
itseään. Jos jään pohtimaan, mitä saan niiltä ihmisiltä , joitten kanssa olen tekemisissä, ajaudun helposti ulospääsemättömään
itsekeskeisyyteen. Arvioinnin tulos on harvoin sitä, mitä haluamme, aina jollakulla on enemmän kuin minulla. En mielestäni saa sitä,
mikä minulle kohtuudella kuuluu. Kunpa edes pysähtyisin ajattelemaan sitä, mitä olen muilta saanut. Asian tämä puoli unohtuu
helposti.
Franklin mielestä terapioissa tulisi käyttää normaalista poikkeavaa muotoa, jolloin ihminen ei voisi löytää elämänsä tarkoitusta
itsestään, koska se löytyy aina minän ulkopuolelta. Siten itsensä voi hyväksyä vasta, kun on havainnut, että muitakin on olemassa.
Hänen mielestään ihminen ei ole vain viettejään, vaistojaan ja tarpeitaan tyydyttävä vaan tarkoitusta, elämän mielekkyyttä etsivä
olento. Frankl etsii syvyyspsykologian vastineeksi korkeuspsykologiaa, joka nostaisi ihmisen siitä alennustilasta, johon hänet on
pakotettu. Hänelle tarkoitustaan kyselevä ihminen on henkisesti terve.
Mitä paremmin ihminen ymmärtää elämänsä tehtäväluonteen, sitä merkityksellisemmäksi
hän elämänsä kokee. ”Elämän merkitystä ei ole annettu meille valmiina, vaan jokaisen on luotava se itse.”
Kun Franklilta kysyttiin onko edes tärkeää saada selville totuutta elämän tarkoituksesta, tämä vastasi: "Ihmisen ponnistelut
tarkoituksen löytämiseksi elämässään ovat tärkein häntä motivoiva voima. - - Rohkenen sanoa, ettei maailmassa ole mitään, mikä yhtä
tehokkaasti auttaisi ihmistä kestämään pahimmatkin olosuhteet, kuin tieto siitä, että hänen elämällään on tarkoitus."
>> Elämän merkitystä ei ole annettu meille valmiina >>
Ole annettu ??
Viktor Frankl on minulle tuntematon suuruus (onneksi?), logoterapiasta niinkuin muistakin 'sielutieteen' hienouksista olen autuaan tietämätön.
Tuo 'on annettu' kuulostaa hiukan asenteelliselta korvissani. Mielestäni sanamuoto viittaa siihen että 'joku' on antanut tarkoituksen elämälleni, siis joku muu kuin minä itse ?
Kukahan tällainen 'joku' voisi olla ?
Arthur S:ään, jonka mukaan suurinta mielihyvää tuottaa muiden ihmisten ihailu, mutta koska muut ihmiset ovat yleensä kovin haluttomia ihailemaan meitä itseämme, niin onnellisin on se, joka pystyy jotenkuten vilpittömästi ihailemaan itseään. Ihailkaamme itseämme, yrittäkäämme edes.
Moni tuttumies täällä osaa jo.
Eihän ihmisellä ole mitään mitä ei olisi hänelle annettu.
Elämäsi on annettu sinulle, et ole itse itseäsi siittänyt, synnyttänyt ja imettänyt, vai oletko?
Ihmisten ihailu menee ja tulee, sille ei kannata mitään perustaa. Kukaan ei jaksa myöskään loputtomasti ihailla itseään. Kyllä epäonnistumiset, sairaudet, kriisit, ja viimeistään vanheneminen ja kuolema palauttavat ihmisen "maan pinnalle". Ja jopa sen alle..
Sitäpaitsi, en tiedä mitää vastenmielisempää olentoa kuin narsistinen, egoistinen ja itsekeskeinen, itseensä liikaa ihastunut pikku-napoleon joka kuvittelee olevansa maailman napa, vaikka tosiasiassa on maailman persereikä.
>> Elämäsi on annettu sinulle, et ole itse itseäsi siittänyt, synnyttänyt ja imettänyt, vai oletko? >>
Ei minusta ihmistä tullut siittämisen yhteydessä, mutta olin kyllä tietääkseni sitä jo ennen syntymääni.
Koska tulin ihmiseksi, koska elämäni alkoi, on poliittinen päätös, en tiedä miten asia tulkittiin muinaisen syntymäni aikoihin. Ei kuitenkaan tunnu mielekkäältä väittää, että olisin saanut elämäni poliittisella päätöksellä, että eduskunnan enemmistö olisi sen minulle antanut.
Uskonnoilla asian kanssa ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.
kyllä Schopenhauer (hänhän se kai oli) tiesi mistä puhui.
Se että ihminen ihailee itseään on sentään aika vaatimatonta verrattuna siihen, että kuvittelee olevansa Jumalan rakastama.
En tiennytkään että ihminen lisääntyy poliittisesti. Olen aina luullut että ihminen lisääntyy suvullisesti. Mutta aina sitä näköjään jotain oppii :)
>> Mutta aina sitä näköjään jotain oppii :) >>
Kuten sanottu, niin hyvää ja tarpeellista kuin kirjaviisaus onkin ei pelkästään sellaisella pääse kuin elämän peruskoulun ala-asteelle :o).
olen saanut omat lapseni n 9kk minun ja puolisoni välisen seksuaalisen aktiviteetin jälkeen, en poliittisen päätöksen seurauksena.
Olet ainoa ihminen koko maaliman historiassa joka on saanut alkunsa poliittisen päätöksen "hedelmänä"
Mutta mikä on äitisí? Jokin eduskunnan pöytäkirja tai lakiehdotus? Entä isäsi? Puheenjohtajan nuija?
Mikä sitten itse olet? Loppupäätelauselma?
Keskustelenko ihmisen vai lakipykälän kanssa?
>> Olet ainoa ihminen koko maaliman historiassa joka on saanut alkunsa poliittisen päätöksen "hedelmänä"
Mutta mikä on äitisí? Jokin eduskunnan pöytäkirja tai lakiehdotus? Entä isäsi? Puheenjohtajan nuija?
Mikä sitten itse olet? Loppupäätelauselma? >>
Koetahan rauhoittua, kyllä sinä hyvä trollaaja olet ja viisas mies muutenkin, oikein kateeksi käy. Epäilemättä hallitset myös sisälukutaidon, milloin itse niin haluat.
>> Keskustelenko ihmisen vai lakipykälän kanssa? >>
Et keskustele
olet erehtynyt..
...usein.
En esim. ymmärtänyt edellistä viestiäsi rakentavaksi keskusteluksi !
hyvällä huumorilla ja rehellisyydellä maustettua..siitä pidän :)
>> Asiallista ja syvällistä keskustelua hyvällä huumorilla ja rehellisyydellä maustettua..siitä pidän >>
Minulla ei valitettavasti ole edellytyksiä syvälliseksi keskustelijaksi, parhaassakin tapauksessa korkeintaan rehelliseksi.
Luulisin että niin asiallinen kuin syvällinenkin keskustelu vaatii vähintäin kaksi osapuolta, pelkät mausteet eivät riitä.
"Minulla ei valitettavasti ole edellytyksiä syvälliseksi keskustelijaksi, parhaassakin tapauksessa korkeintaan rehelliseksi."
Rehellisyys on hyvä alku, siitä sitten vain syventää :)
"Luulisin että niin asiallinen kuin syvällinenkin keskustelu vaatii vähintäin kaksi osapuolta, pelkät mausteet eivät riitä."
Niinpä se on. Kaikki keskustelu vaatii vähintään kaksi osapuolta. Muussa tapauksessa keskustelu alkaa muistuttamaan huolestuttavassa määrin monologia..
Mutta luulisi nyt ainakin että ateisteista löytyy syvällisiäkin keskustelijoita..?
>> Mutta luulisi nyt ainakin että ateisteista löytyy syvällisiäkin keskustelijoita..? >>
Epäilemättä, niinkuin varmaan myös puutarhureista, postimerkkeilijöistä ja sumopainijoista, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Ikävää että niin harvat näiltä palstoilta voivat osallistua keskusteluihin jos niissä vaaditaan syvällisyyden lisäksi myös rehellisyyttä.
1) Elämällä(ni) ei ole tarkoitusta
2) Mielenkiintoiset asiat ja harrastukset esim. lukeminen, luonto, tiede ja taide.
3)Minulle riittää tarkoitukseton elämä koska elämällä ei ole tarkoitusta. Elämäni mielekkyyden teen itse.
4)On yhdentekevää, mutta en uskalla tappaa itseäni ja välillä on ihan hienoa olla olemassa.
5)Relatisvistina en lähde määrittelemään ihmisen tai edes itseni arvoa. Se riippuu täysin jokaisen omastan näkökannasta ja ohjelmoiduista moraalikoodeista.
Osaan määritelmistäsi:
Epäitsekäs
Kyyninen
pelkuri
Vahvuus
P.S Lainauksesi ajattelutapa on nihilismiä, osa ateisteista on varmaan myöskin eksistentialisteja.
"1) Elämällä(ni) ei ole tarkoitusta"
Tuo on jo lähes henkinen itsemurha. Miten surullista. Otan osaa. Tuo Mutta kyllä sinun(kin) elämälläsi on tarkoitus, usko pois. Et ole vain vielä löytänyt sitä, jos olet etsinytkään. Älä luovu toivosta :)
"2) Mielenkiintoiset asiat ja harrastukset esim. lukeminen, luonto, tiede ja taide."
No miten pitkälle ne riittävät, jos elämälläsi ei ole tarkoitusta?
"3)Minulle riittää tarkoitukseton elämä koska elämällä ei ole tarkoitusta. Elämäni mielekkyyden teen itse."
Miten voit löytää mielekkyyttä siitä missä sitä ei ole? Saatko tyhjästä muuta kuin tyhjää? Miksi olet päättänyt että elämällä(si) ei olisi tarkoitusta? Siksi koska et ole löytänyt sitä? Mutta siitä huolimatta elämäsi tarkoitus on olemassa, et ole vain löytänyt sitä vielä.
"4)On yhdentekevää, mutta en uskalla tappaa itseäni ja välillä on ihan hienoa olla olemassa."
Onttoa ja ristiriitaista. Onko sinusta hienoa olla olemassa turhaan?
5)Relatisvistina en lähde määrittelemään ihmisen tai edes itseni arvoa. Se riippuu täysin jokaisen omastan näkökannasta ja ohjelmoiduista moraalikoodeista.
Voisit kuitenkin käsitellä asiaa yleisellä tasolla?
Vaikka ihminen melellään luo" itselleen ja olemassaololleen korkeampia päämääriä, olemme eläimiä joiden ensisijainen tehtävä on varmistaa geeniemme jatkuvuus.
Toisaalta, minkä arvoinen on tämä naimalla saatu henki?
ihmisillä ja elämillä on myös eroa. Ihmisillä on korkeampi ulottuvuus, henkisyys.
Useimmalle ihmiselle ei riitä vain olla olemassa, vaan he haluavat löytää myös olemassaololleen tarkoituksen, eli vastauksen kysmykseen "Miksi?"
Masennus johtuu useimmiten juuri siitä jos ihminen ei ole löytänyt olemassaololleen tarkoitusta, eli oikeutta olla olemassa, tai se on riistetty häneltä.
On ilmeistä että kysymys miksi painaa mieltäsi.
Itse olen tullut siihen näkemykseen että olemme kuten eläimet, tehtävänä on omien geenien jatkaminen.
Ihmisellä vain on liian suuret aivot, joten luppoaikana tulee mietittyä kaikkea turhaa. Miksi et olisi valmis myöntämään että ei ole mitää suurta missiota miksi ihminen on.
Masennus johtuu yleensä tunteesta että ympäristön asettamat tavoitteet ovat liian suuret jolloin mietitään sen tarkoitusta.
sinulla.
olisiko parempi että pettäisin itseäni kuolemanjälkeisellä elämällä?
olet valinnut pettää itseäsi kuolemaa edeltävällä kuolemalla?
Tarkoitan henkistä itsemurhaa.
Fysiologisesti(todennäköisesti) elät, mutta entä psyykkisesti/mentaalisesti?
Jos kuoleman jälkeen ei ole mitään niin miten se vaikuttaa elämään ennen kuolemaa?
En näe tuossa mitään syy-seuraussuhdetta.
Elämällä(ni)ei ole tarkoitusta koska en usko siihen, että olisi olemassa joku korkeampi voima joka olisi luonut meidät.Olemmme täällä aivan sattumalta, sillä uskoakseni elämä syntyi maapallolle sattumalta ilman mitään jumalia. Tosin olen hieman myös ajatellut deterministisen ( en voi vaikuttaa tekemisiini; kaikki tapahtuu vääjäämättä)maailman mahdollisuutta. Silloin vasta olisin henkisesti kuollut, joten deterministinen maailmankuva ei ole saanut minua valtaan.
Olisiko elämälläni tarkoitus jos jumalia( meidän luojia) olisi olemassa joihin uskoisin?Voisi ollakin, mutta mielestäni uskonnot ja niiden mukaan eläminen on myös henkistä itsemurhaa.
Vaikka en usko elämällä olevan tarkoitusta, en ole henkisesti, älyllisesti kuollut tai edes täydellinen nihilisti( kaiken torjuminen ja turhana pitäminen).Mielenkiintosia asioita, joista saan tyydytystä riittää ainakin vielä. Jos joskus en enää saa, niin en tiedä mitä sitten teen.Ehkä haen lääkäriltä tabletteja, jotka korjaavat aivojeni itsetuhoisen ja haitallisen(?) häiriön tai sitten menen narun jatkoksi tai alan uskovaiseksi.Mutta en vaivaa asialla vielä mieltäni.
Ihmisarvo on hankala määritellä. Kun 3000 länsimaalaista kuoli terroristien iskuissa, oli ihmisarvo ilmeisestikin hyvin suuri, ainakin reaktioista päätellen. Kun joka päivä 24000 kehitysmaan ihmistä kuolee, kukaan ei puhu asiasta yhtään mitään. Ilmeisestikin heidän ihmisarvo on vähäinen näin länsimaalaisen näkökulmasta. 3000 länsimaalaisen kuolema saattoi olla myös muslimifundamentalistien mielestä merkittävä. Kehtitysyhteistyötä tekevien mielestä taas jokainen kuollut kehitysmaan asukki olisi ollut ihmisarvoisen kohtelun arvoinen.Moraalikäsitykset ovat siis suhteellisia ja ihmisarvokin näin ollen.
Toivottavasti edellinen sepustus hieman selvitti ateistista, eksistentialistista, biologista, relativistista ja myöskin hieman nihilistista maailmankuvaani.
Tuli tuossa vielä selvennyksenä mieleen oikein utilitaristinen ihmisarvon määritelmä, mitä jo hieman yritin selvitellä tuossa edellä epämääräisesti. Ihmisen arvo toiselle ihmiselle on toisesta saatava hyöty.Oikeastaanhan kehitysmaiden asukkaiden arvo on meille länsimaalaisille hyvinkin suuri, sillä tekeväthän he meille kuluttajille hyvin edullisia tuotteita, joita ostamalla voimme kokea olevamme olemassa.Länsimaissa valmistetut tuotteet olisivat huomattavasti kalliimpia ja voi sitä ahdistuksen määrää mikä täällä olisi jos meillä ei olisikaan varaa uusimpiin leluihin.Kyllähän ihmisarvo taitaakin olla hyvin suuri.Myöskin köyhemmissä maissa näin länsimaalaisenkin näkökulmasta.
kaiken tarkoituksettomana, turhana, sattumanvaraisena ja merkityksettömänä pitäminen nimenomaan ole nihilismiä?
Entä sitten ne joiden elämästä ei ole mitään näkyvää hyötyä? Lapset, sairaat, vanhukset jne? Lakkaako sinun ihmisarvosi heti olemasta kun sairastut?
Ihmisen perusarvon tulee olla sellainen, joka ei perustu hyötyyn, vaan ainutlaatuiseen ihmisyyteen.
Ihmisen perusarvo tulee olla jokaisen ihmisen syntymäoikeus/perusoikeus, oli hänestä sitten hyötyä tai ei. Tämän lisäksi ihmisillä on myös tunnearvoa heidän läheisilleen.
Kaikkea ei voi mitata rahalla tai hyödyllä, esim ihmisen arvoa. Jokaisen ihmisen perusarvo on niin suuri että se ei ole mitattavissa. Tämän tietää omakohtaisesti erityisesti ne jotka ovat menettäneet läheisensä. Mikään hyöty, raha tai korvaus ei voi korvata sitä ihmistä jonka he ovat menettäneet.
mitä on kuoleman jälkeen, vaan siitä mitä on ennen kuolemaa. Get the point?
Kyllähän se melkoisesti on nihilismiä, mutta tarkoitin sitä, että jos minulla ei olisi mitään mielenkiintoisia asioita elämässäni ja läheisiäni, niin roikkuisin melko varmasti hirressä.
Voi miten surullista. Ymärrän tilannettasi, koska olen itse elänyt saman tilanteen läpi. Mutta ihan oikeasti,oletko tosissasi? Haluan kertoa että elämälläsi on tarkoitus, ja että olet valtavan tärkeä ja merkityksellinen. Toivon että vielä löydät sen mitä et ole ehkä koskaan vielä löytänyt.
Tarkoituksen, merkityksen, toivon ja ILON. Älä luovu toivosta. Zemppiä :)
Ei minulla ole mitään noita mainitsemiasi ihmisarvokäsityksiä vastaan, mutta kun käytäntö ja todellisuus on hieman erilainen.
Utilitarismi on se etiikka joka tällä hetkellä hallitsee länsimaista ajattelua( jos sitä edes ajatteluksi voi kutsua) ja tällainen paska maailma sitten meillä on. Kaikki eivät tietenkään hyväksy määritelmää paskasta maailmasta(esim. valtaa pitävä eliitti).
Kyllä ainakin minusta vaikuttaa että esim. vanhukset eivät saa tässä hyvinvointivaltiossa kovinkaan hyvää kohtelua. Onko kyse sitten hyvyyskäsitteen suhteellisuudesta(relativistisuudesta) vai puhtaasta rahasta. Veikkaan jälkimmäistä.
Minusta mielenkiintoinen kysymys on myös se miten ihmisarvo ja moraali määräytyy.Humanistit varmaankin haluavat uskoa että moraali on sitä jotain jalompaa mikä erottaa ihmisen eläimestä. Itse uskon moraalin olevan sidoksissa yhteiskuntaan( vallanpitäjien moraalikäsitykset hallitsevat), kasvatukseen("vallanpitäjät") ja perimään, mistä johtuisi esim. melko yleinen moraalikäsky "älä tapa".Näin ollen ihmisarvon määritteleminen ja se milloin jollakin on ihmisarvo ja milloin se lakkaa olemasta ovat suhteellisia. En kuitenkaan vastusta ihmisten hyvää kohtelua, sillä haluan itsekin tulla kohdelluksi hyvin ja ihmisten hyvä kohtelu olisi myös kaikille hyödyllistä.
Onkohan tästä tullut nyt vähän turhan synkkä kuva.Elämälläni ei ole tarkoitusta, mutta se ei minua vituta tai masenna(muut maallisemmat asiat kylläkin).Elän elämääni vailla mitään suurta tarkoitusta, mutta se ei tarkoita etteikö minulla olisi tavotteita joihin pyrin.
Mitä ihmettä tarkoitat että olen valtavan tärkeä ja merkityksellinen?Totta on, että on ihmisiä joille olemassaolollani on jonkinlaista merkitystä, mutta ajattelepa tilannetta jos minua ei olisi koskaan syntynyt.Jos minua ei olisi olemassa, ei minulla voisi olla kenellekään mitään merkitystä. Näin ollen elämällä ei ole mitään erikoista tarkoitusta ellei sitten usko kohtaloon, jossa jokainen hammasratas( myös minäkin) olisi merkityksellinen. Vapaan tahdon puute tosin voi johtaa muihin mielenkiintoisiin keskusteluihin, mutta niihin ei kannata tässä sekaantua.
aikaisempi viittauksesi:
"olet valinnut pettää itseäsi kuolemaa edeltävällä kuolemalla?"
Siksi kyselin.
Mutta vastauksesi:
"Kysymys ei ole siitä mitä on kuoleman jälkeen, vaan siitä mitä on ennen kuolemaa. Get the point?"
ei mielestäni korreloi aiemman kuolemaa ennen kuolemaa kommentin kanssa.
itseäsi palapelin osana. Yksikään palapelin osista ei ole toista palapelin osaa arvokkaampi tai arvottomampi, vaan tasan yhtä arvokas. Yksikään muista palapelin osista ei myöskään voi täyttää "sinun paikkaasi", eli olet ainutlaatuinen=sinua ei ole toista. Mikään muu palapelin osa ei sovi paikallesi.
Yksikään palapelin osista ei myöskään voi yksinään muodostaa koko kuvaa=kokonaisuutta, vaan vain yhdessä kaikki palapelin palat voivat olla kokonaisuus.
Ymmärrätkö nyt tarkoituksesi?
Se on;
Täyttää sinun paikkasi. Olla osa kokonaisuutta.
Ymmärrätkö arvosi?
Olet yhtä arvokas kuin kaikki muutkin, sen lisäksi olet ainutlaatuinen, ja korvaamaton kuten kaikki muutkin.
"Tarkoitan henkistä itsemurhaa.
Fysiologisesti(todennäköisesti) elät, mutta entä psyykkisesti/mentaalisesti?"
Todellisuudessa piti kirjoittamani että tarkoitan filosofista itsemurhaa.
"Yksikään palapelin osista ei myöskään voi yksinään muodostaa koko kuvaa=kokonaisuutta, vaan vain yhdessä kaikki palapelin palat voivat olla kokonaisuus.
Ymmärrätkö nyt tarkoituksesi?
Se on;
Täyttää sinun paikkasi. Olla osa kokonaisuutta."
Onhan tuokin vielä hieman epäselvää.Tarkoitatko kokonaisuudella jotain yhteisöllisyyttä muihin ihmisiin? Viittaan edellä kirjoittamaani ja sattuman osuudesta elämään ja sen luomasta tarkoituksettomuudesta.
Eihän nämä elämän tarkoitus kysymykset mitään selvimpiä ja helpoimpia ole ja absoluuttista totuutta ei varmasti olekaan. Vaikka en koe elämälläni mitään tarkoitusta, niin näin lopuksi yksi oma viisauteni: vaikka elämällä ei olisikaan tarkoitusta, kannattaa pyrkiä onnellisuuteen.
ajattele itseäsi osana kokonaisuutta.
Yhteiskunnassa jossa elämme, vallitsee tulosperusteinen hyötyajattelu, utilitarismi. Mutta se että hyväksymme vallitsevan asiantilan ei tarvitse merkitä sitä että meidän pitäisi alistua siihen. Voimme yksilöinä muokata vallitsevia arvoja parempaan suuntaan.
Koska olemme osa yhteiskuntaa, voimme vaikuttaa(en tarkoita vain äänestämistä), vaan voimme joka päivä vaikuttaa yhteiskunnan arvoihin elämällämme. Voimme antaa oman panoksemme että hyvyyden ideologia voisi toimia myös käytännössä. Se on oikeutemme, ja jopa velvollisuutemme yhteiskunnan jäseninä. Ei kannata luovuttaa, vaan taistella humaanien ja ylevien arvojen puolesta; tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, hyvyys, puhtaus, kauneus. Olkoonpa ne sitten miten naiveilta tuntuvia tahansa, niiden puolesta kannattaa taistella (positiivisessa merkityksessä), koska luovuttaminen ja alistuminen on huonoin vaihtoehto.
1) Elämän tarkoitus on se, miten elämä tapahtuu. Tuo tarkoitus, tai pikemminkin oma merkitys sille, luodaan itse.
2) Oleminen, eläminen, ajan viettäminen mukavasti, lähimmäisistä välittäminen ja hauskanpito, elämän rakentaminen. Kaikki ilman vaatimuksia muille siitä, kuinka heidän tulisi elää elämäänsä.
3) Ei tarvitse. Ateistina ei tarvitse elää tarkoituksetonta ja merkityksetöntä elämää. Se tarkoituksen ja merkityksen lähde on vain realisitinen.
4) Ei. Tämä on mitä todennäköisimmin ainoa elämä, mikä minulla tulee olemaan, kuten muillakin. Siitä on osattava ottaa ilo irti ja se on elettävä hyvin.
5) Ihmisen arvo on se, mikä käytäntö sen osoittaa olevan. Joissain maissa se on alhaisempi kuin meillä. Sille ei ole olemassa absoluuttista arvoa vaan se määräytyy aina suhteessa ympäristöön. Ihmisiä on kuitenkin arvostettava, jotta vastavuoroisesti he arvostaisivat sinua.
Lopulta vain vilpittömyys on tärkeintä. Ole ainakin itsellesi vilpitön.
Jos ei voi myöntää itselleen, että ei yksinkertaisesti tiedä joistain asioista ja sitten ymmärrä sen seurauksia kaikelle, ei kykene olemaan vilpitön. Kaikenlaisten turvamuurien rakentelu ja todellisuuden kieltäminen luovat vain lisää mahdollisuuksia harhauttaa itseään ja niitä, jotka elävät lähelläsi. Tuollaisen ihmisen sanaa on mahdotonta kuunnella vakavissaan.
> "Jos millään ei ole mitään tarkoitusta, ei millään ole mitään merkitystä, ja jos millään ei ole mitään merkitystä, ei millään ole mitään väliä, ja jos millään ei ole mitään väliä, on samantekevää elääkö, kuoleeko, vai onko koskaan edes syntynyt"
Pelkkiä sanaleikkejä. Elämän tarkoitus määräytyy ilman keksittyjä syitäkin. Ihmisen mieli on pelkkä merkityskoneisto. Se kyllä luo merkityksen kaikelle luonnostaan. Vaikka millään ei välttämättä olisikaan mitään merkitystä, se ei tarkoita, ettemmekö me voi sellaisesta sopia. Merkityksen syyt vain on oltava järkevät, eivät uskomuksiin perustuvat. Kukin luokoon omia merkityksiään mutta normi ei saa säädellä ihmisten halua ja kykyä luoda omat merkityksensä omalla tavallaan.
> Elämän tarkoituksettomuus on monen ihmisen suurin ahdistus, ehkä myös sinun?
Oletat oman ennakkoluulosi pohjalta, että ne, jotka eivät usko ovat ahdistuneita, koska niinhän niiden täytyy olla. Et näe kuin oman uskosi kautta syntyneen ahdistuksen. Se on sinun ongelmasi, ei meidän. Täällä ei ole ahdistusta, koska ei ole ketään ketä syyttää tai keneltä tieustella miksi. Asiat vain tapahtuvat. Joskus menee paremmin ja joskus huonommin. Toivotaan hyviä aikoja työskennellään sen edistämiseksi myös muille, riippumatta siitä, mitä he uskovat.
En jaksa määritellä itseäni esittämilläsi akseleilla. Ne eivät toimi minkäänlaisena objektiivisena mittarina ja subjektiivisilla ei ole tulkinnallista arvoa kuin kukkahattutätien kahvipöydissä.
Ja joku jo rakastaa minua. Elämä on hyvää ja kaunista, kun ei ota stressiä asioista, joista ei voi tietää tai joihin ei voi vaikuttaa. Itselleen vilpitön ja sitä kautta muille kuin kukin kykenee. Ei nojata turhiin uskomuksiin, etenkin sellaisiin, jotka lähtevät kuolemanpelosta ja itsekkäästä ikuisuuteen takertumisesta liikkeelle. Se on vain egosi joka ei halua kuolla. Senkin apina. Siis sinäkin.
1) Elää tietäen, että jokainen päivä voi olla viimeinen.
2) Rakkaat ja musiikki lienevät se tärkein sisältö.
3) Se riippuu siitä, mitä tarkoitat merkityksellä. Mutta ei kaikella mielestäni aina tarvitse olla merkitystä.
4) Koko lailla. Jos minua ei olisi, en osaisi olemassaoloani kaivata.
5) Sama kuin jokaisen muunkin maan päällä elävän olennon arvo, koska loppujen lopuksi olemme kuitenkin tasa-arvoisia (vaikka sitä ei aina huomaakaan).
~Melko iloinen silloin kun mahdollista.
~Joskus on toivoa, joskus ei. Yleensä on.
~Rakkaus.
~Pidän itseäni melko epäitsekkäänä, mutta muuthan sen aina paremmin osaavat kertoa.
~Lämpö.
~Kyynisyys varmaankin. Monet ihmiset eivät ole luottamuksen arvoisia.
~Rohkeus.
~Vahvuus. Itse väittäisin, että en ole kova koskaan. Korkeintaan sarkastinen.
~Rehellisyys.
aika perimmäisdiippejä juttuja kyselet!
1)elämä sinänsä pyrkii jatkamaan itseänsä. haurasta ja ilkeätä ja suvullista kelailua. mun tarkoitus on ihan avonainen keissi. suvuton teknologia-avusteinen jatkuminen ja varovaisuus vois toimia.
2)ei tunnu kovin terveeltä kelata. sisältö on sitä mitä se on.
3)tarkoitukset ja merkitykset on tosi jees.
4)kyllä se olemassa olo on juuri se juttu.
5)mun arvo? ei voi kommentoida. mut mä olen aika mussukka. ihmisen arvoon liittyviin käsityksiin on
vaikea saada tolkkua, jos ne eivät ole yhteisiä.
kannataisinko periaatteessa mun elintasoa yli kuudelle miljardille? aika paha. minne sitä kiinnittäisi moraalisen huomionsa loputtomassa virrassa? ei taida löytyä universaalia etiikka multa ja tuskin keltään täällä.
loppujen lopuks mä kai sit vaan oon ollut täällä. aika diippii.
tuossa määrittely akseleilla tulee varmaan loksahdeltua joka paikkaan asiayhteydestä riippuen, niinku varmaan kaikki me heikot immeiset.
pohdin mielelläni usein diippejä aiheita ja kysymyksiä. Olen kai keskivartoa diipimpi :)
1. Elämäni tarkoitus on kokea kaikkea mahdollista..hauskaa, tunteellista, hölmöä...tehdä työni hitonmoisesti...huolehtia pojastani vastuullisesti, sekä antaa hänelle mahdollisuus elämään..ihan itselliseen! Sekä tietysti kauniin hauskat naiset..hih! Ja unohtamatta hyvää ruoka-ja viinikulttuuria...
2. Poika, työ, matkailu, hölmöt harrastukset, musiikki...todellinen kokemus...tässä ajassa, kuin tässä iässäkin....miettimättä mitä jotkut ajattelee....itsellenihän mä elän...=))
3. Ei minun elämäni ole noita ed. mainitsemia asioita..ei ollenkaan...
4.Olemassa oloni ei ole yhdentekevää minulle, pojastani vastuullisuus...silti.jos henki lähtee..on varauduttu, vakuutuksilla..
5. Ihmisarvo on olla itsensä kanssa sinut..ihan oma itsensä..ei kenenkään ohjaamana...=))) Siksi...tiedän mitä teen ja vastaan siitä vain itselleni....!
- Kuolen joo..ja palaan luonnonkiertokulkuun...se siinä..sekin on elämää=))
- Ahdistunut...miksi oisin...töissä hitonmoinen työporukka... poika, jonka ajatusmaailma..ihas ok...! Paljon harrastuksia...ihania ihmisiä...paljon tunteita, muistoja menneestä..hyviä, kuin huonoja..entäs sitten..aika kultaa kaiken=)) Jas se kaikkein sisältörikkain aika vasta edessä..tulevaisuudessa....ja tiedäks Mä itse teen sen...suunnittelen..jas ohjaan..niihin nautintoihin...ihas ite, ajatteles....=)))
PS: Kysyn sulta nätisti...aivopesty nuoruudessa..vais vasta vanhemmalla iällä...vaiko syynä, joka suuri myllerrys elämässäsi...ei kannata huolestua...ei ole mikään häpeä tuntea heikonitsentuntonsa...hakevan tukea jostain...ainahan ihmiset on noin tehneet=))
Mutt mä en....mä hallitsen itseäni..kuin elämääni..eikä muiden elämä mulle kuulukkaan....=))
mietit "MIKSI?"
eis ymmärrä..mietin joo....elämääni..siirtoja matkusteluun...nauttimiseen..ennen viimeistä henkäystä...silti se on hetki jas sitt mätänee..sen tiedän..en mieti=))..jatkoa...sitä ei ole...sorke!
Kysymys uskovaisille: Oletko jo lopettanut vaimosi hakkaamisen, kyllä vai ei? Jos et ole naimisissa, korvaa vaimo muulla sukulaisella.
näitä tällaisia provoja on alkanut ilmestyyn aikas paljon viime aikoina. joku pääsyt avohoitoon?
;;;;
)Mikä on elämäsi tarkoitus?
Vaikka en uskokaan, että elämälläni on mitään varsinaista tarkoitusta (että olisin osa suurta suunnitelmaa yms.), se ei tarkoita, että elämällä ei olisi minulle mitään merkitystä. Haluan olla onnellinen, elää tasapainoista elämää ja yrittää tehdä muitakin ihmisiä (miksei eläimiäkin)onnellisiksi. Yritän elää täysillä, koska elämä on tässä, eikä uutta tule.
2)Mikä on elämäsi sisältö?
Mielenkiintoiset ja haastavat asiat sekä läheiset ihmiset
3)Riittäisikö sinulle täysin tarkoitukseton ja vailla merkitystä oleva elämä?
Jos tällä tarkoitetaan, sitä että olemme täällä sattumasta, niin kyllä. Jos tällä tarkoitaan, että oma elämäni/muiden elämä olisi minulle merkityksentöntä/ yhdentekevää, niin ei.
4)Onko olemassaolosi sinulle yhdentekevää?
Ei tietenkään. Olemassaoloni on minulle äärimmäisen tärkeää, vaikka maailman kaikkeudessa sillä on kärpäsen kakkaakin pienempi merkitys.
5)Mikä on ihmisen(sinun) arvo), ja miksi?
Jokainen ihminen (tai mikä tahansa elävä olento)on arvokas. Ihmisellä sellaista on arvoa läheisille ihmisille, jota ei esim. rahalla voi korvata.
1)Mikä on elämäsi tarkoitus?
> Eläinten elämän pääasiallinen tarkoitus on jatkaa sukuaan, jota aion jonakin päivänä tehdä, kunhan olen siihen henkisesti valmis. Aion tehdä sitä kuitenkin kohtuudella, koska ylikansoitus on maapallon vakavimpia ongelmia tulevaisuudessa. Toissijainen tarkoitus on sitten jossakin vaiheessa jatkaa elämän kiertokulkua muuttumalla mm. matojen ravinnoksi. Ihmiset saa kuitenkin elää elämänsä aika rauhassa, koska ovat ravintoketjun yläpäässä, mutta uuden elämän ravinnoksi minä ajattelin jossakin vaiheessa kuitenkin päätyä. Siksi en harkitse tuhkausta, koska hyvä kroppa tulisi poltettua ihan hukkaan. Suurimman osan energiastani tuotan kuitenkin elämäni aikana, ja aion käyttää senkin itselleni ja lähimmäisilleni hyödyllisesti, vaikkei se varsinaisesti elämäni tarkoitus olekkaan.
2)Mikä on elämäsi sisältö?
> Sisältöä minun elämässä on jo vähän liikaakin. Ajattelen asioita, matkustelen tutustumassa kulttuureihin ja historiaan, harrastan kaikenlaista ja teen töitäkin. Suurinta tyydytystä tuo oivaltaminen, kuinka asiat toimii. Olen oppinut, että kaikkeen tarjottuun informaatioon kannattaa suhtautua kriittisesti, ja suurin osa elämäni sisällöstä onkin oikean tiedon valitsemasta informaation tulvasta.
3)Riittäisikö sinulle täysin tarkoitukseton ja vailla merkitystä oleva elämä?
> Kysymys on vähän hassu, en näe että sellaista tilannetta voisi olla olemassakaan, ettei elämällä olisi mitään tarkoitusta. Ihminen tuskin voi elää elämäänsä niin erityksissä muusta maailmasta, ettei hänen elämänsä vaikuttaisi ympäristöönsä. Omalla läsnäololla voi esimerkiksi vaikuttaa ihmissuhteiden syntymiseen, ja sitä kautta taas suvunjatkamiseen. Jo pelkästään menemällä kesällä metsään tarjoaa elämän tuhansille hyttysille, hilseellämme ruokimme miljoonia pölypunkkeja. Lisää syvyyttä elämän merkitykseen saa omilla toimenpiteillään. Toiset esim. uskovat yliluonnollisiin asioihin ja pitävät sitä elämänsä tärkeimpänä sisältönä, itse mieluummin tutkiskelen tuota ilmiötä ulkopuolisena.
4)Onko olemassaolosi sinulle yhdentekevää?
> No ei ehkä niinkään voi sanoa, kyllä minä olen kiitollinen olemassaolostani. En tosin millekään yliluonnolliselle voimalle. Kaikkeahan tässä kärsimään joutuu, mutta ei pidä antaa sen lannistaa epätoivoon. Mutta jos minua ei olisi olemassa, niin eipä se minua voisi harmittaakkaan.
5)Mikä on ihmisen(sinun) arvo), ja miksi?
Minun arvo on yrittää parhaani useimmilla elämän osa-alueilla, ja katsoa mihin se riittää.
Sen kummemmin en näe syytä määritellä itseäni asteikoilla, koska se, että en usko Jumalaan tai mihinkään muuhunkaan yliluonnolliseen, ei tee minusta yhtään sen ilottomampaa tai huonompaa ihmistä. Päin vastoin, olen realistinen ja huomattavan helpottunut saatuani ravisteltua keskiaikaisten uskomusten taakan pois harteiltani.
Noiden kysymysten avulla siis muokataan uskomusjärjestelmää?
Huomataan että uskomusjärjestelmä on jotakin joka jatkuvasti tapahtuu ja todellistuu mielessä?
Ateistina oleminen ei tarkoita sitä etteikö olisi uskomusjärjestelmää, se vain ei kärjisty "uskonnoksi"...
Ateistina tulee tietoisemmaksi siitä kuinka erilaisetuskomusjärjestelmät toimii , esimerkiksi kristityn uskomusjärjestelmä on pahalta suojaava ja samalla vainoharhainen.
Vainoharhaisuus on "tervettä" joissakin heimon elämän kaaren vaiheessa, mutta entä sen kustannukset?
Toisaalta totuus on sellainen ,että en menisi ivaamaan mitään "maailmankatsomusta", sinuna en tekisi sellaista virhettä...
Uskomusjärjestelmä luo "kartan" todellisuudesta ,mutta se mitä ei kartalla ole jää näkemättä...
Loppujen lopuksi se mitä löydetään ei paljoakaan poikkea siitä mitä etsitään. Etsit syntipukkia, löydät sellaisen. Haluat kuulla kauniin valheen , saat kuulla sellaisen. Ja uskomusjärjestelmäsi todisti asian juuri sellaiseksi kuin mitä oletitkin sen todistavan.
Eli tässä tilanteessa uskot ettei ateistilla ole elämää suurempaa päämäärää,... on kyllä, ensinnäkin tuollaisista harhoista vapautuminen... :)
Hitlerillä oli suuri päämäärä, ja niin tuntuu kaikilla fanaatikoilla olevan, mutta tässä päämäärässä on yksi pieni asia... tämä päämäärä , on minun... Se että se on minun , ei tee siitä sen kummallisempaa kuin sinun, mutta se merkitsee minulle enemmän kuin mitä päämääräni merkitsee sinulle.
Oma päämääräni on oma logiikka, oma looginen kirja. Sen voi kuvitella olevan kartta, mutta se se ei ole. Siellä minun kirjassani on ilmiöitä ja tapahtumia ja loogisia rakenteita teorioiden tukena. Se että luulisit niiden olevan huteralla pohjalla osoittautuu harhaksi sillä ne on koettu, nähty ja eletty.
Elämää kokemalla elettynä, elämällä nähtynä, ei kuulo puheena saarnatuolin sivusta , ei kirjaimina paperin sivuilla... Ei tarinana "TV.ssä"...
Tässä tarkoitan sitä että toden totta olen oman elämäni asiantuntija, ja sitä sinä et ole minun näkökulmastani nähtynä.
Tämän voisi kääntää toisin päin ,... minä olen sinulle muukalainen ja sellaisena sinulle pysynkin. Suureksi osaksi siksi ettei sinun kirjassasi löydy kuvausta siitä mitä minun sisälläni tapahtuu sillä oletat liikoja.
Meitä on monta miljoonaa, monien miljoonien joukossa kukaan ei ole samanlainen,... ajatuksia on monia, nekin ovat liikkeessä, ne elävät ja ne hengittävät...
Näiden ilmiöiden keskelle on saatava jokin tolkku, mutta jos uskotaan metodeihin , ne johtavat harhaan, sillä et voi astua kahdesti samaan virtaan.
Uskot olevasi tolkuissasi ja uskot henkiin ja ne ilmestyvät sinulle.
Kun huomaat sen olleen unta , teet sen välille eron, se oli unta , tämä on totta.
Tässä se jutun juju onkin, se on siinä että kumpi meistä sotkee unen todellisuuteen sinä vai minä?
Kummalla meistä on realistisemmat käsitykset elämästä, sinulla vai minulla?
Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?
Miksi käydä uskomusjärjestelmien välisiä kiistoja? Miksi ei hyväksytä että hyvä niin , voihan sitä ajatella noinkin...
Sota syttyy silloin kun jompikumpi meistä vaihtaa näkökulmansa todeksi... :)
Toisin sanoen alkaa suora markkinoida ja hypettää käsityksiään... käännyttämään...
Tässä kohtaa tapahtuu seuraavaa, uskomusjärjestelmä muuntuu uskonnoksi, uskonnolliseksi rituaaliksi jonka tarkoituksena on "pahan" karkoittaminen pois. Siitä syntyi ehdollistuma jolla me torjumme pois realismin.
Kun emme suvaitse uskomusjärjestelmämme vastaisia ajatuksia, me yksinkertaisesti demonisoimme ne ja karkotamme tiehensä ... hokkus pokkus.
Noi tussa esittämäsi menetelmät ovat hyvin samanlaisia,... Mene paha , hyi, pois, pois,...
Toisella tavalla asian voisi ilmaista siten että suosittelisit kaikille aamu mantraa , päivä mantraa ja ilta resitaatio tekstejä ja vaikkapa rukous nauhan nypläämistä. :)
Neuroottisten rituaalien merkkejä ovat juuri nuo kaavamaiset "pahan" karkoittamis loitsut...
Kun kaverilla menee huonosti niin tehdäämpä pieni interventio... tässä on sinulle tunteet ja tässä numerot... ai ... oi... eikä siinä olekaan sitä tunnetta jonka tunsit ,... no voi... :) hah hah hah hah
Du.. Du hast... Du Hast Me...
(Sinä... Sinä vihaat.. Sinä vihaat minua )
Rammstein
En ole ehtinyt lukea tästä pitkästä ketjusta kuin muutamat valitut ellit ja farfarit, joten koettakaa kestää, jos tässä nyt tulee jo moneen kertaan sanottuja juttuja.
Mutta asiaan!
1)Mikä on elämäsi tarkoitus?
Elämäni tarkoitus on elämä itse, itsetarkoitus siis. Samalla se on aivan sama, kuin kaikella muullakin elollisella tällä maapallolla.
Siitä ensimmäisestä solustahan me kaikki täällä ollaan peräisin.
2)Mikä on elämäsi sisältö?
Teen työtä elääkseni ja elättääkseni myös perheeni. Muun ajan puuhailen mitä mieleen juolahtaa läheisten ihmisten kanssa. Mitään erityistä tämän lisäksi en harrasta. Itseasiassa olen vähentänyt työtäkin ja lopettanut kodin ulkopuoliset harrastukset oleilemisen tieltä.
No, ehkä tämän palstoilla hengailun voi lukea harrastukseksi. Se on osa haastetta, jossa pyrin selvittämään kuka minä olen.
Olen luonteeltani optimisti ja voin aivan reilusti sanoa, että on, ajoittain ainakin, hemmetin lystiä olla olemassa.
3)Riittäisikö sinulle täysin tarkoitukseton ja vailla merkitystä oleva elämä?
Ei riittäisi. Minulle on erittäin merkittävää, että minä olen minä ja olen olemassa.
4)Onko olemassaolosi sinulle yhdentekevää?
Ei suinkaan. Koen elämisen hyvin mielenkiintoisena ja motivoivana sellaisenaan. Sanoisinpa vielä näinkin, että elämästä vapauduin nauttimaan täysin siemauksin vasta, kun ymmärsin, ettei sillä ole itsetarkoituksensa sijaan mitään varsinaista tarkoitusta.
5)Mikä on ihmisen(sinun) arvo), ja miksi?
Ihmisellä on ihmisarvo, joka sama, kuin kaikilla elollisilla. Älkäämme antako itsemme vieraantua luonnosta.
>>"Jos millään ei ole mitään tarkoitusta, ei millään ole mitään merkitystä, ja jos millään ei ole mitään merkitystä, ei millään ole mitään väliä, ja jos millään ei ole mitään väliä, on samantekevää elääkö, kuoleeko, vai onko koskaan edes syntynyt">Elämän tarkoituksettomuus on monen ihmisen suurin ahdistus, ehkä myös sinun?
,,,,,,,,,,,
kysymyksethän on helppoja ja niihin voi vastata muutamalla lauseella
Minä ainaskin elän pirun hienoa elämää kavereita on, muija on, vanhemmat on ja eikä mitkään huuhaa uskonnot määräämässä elämänlaadusta