Jos ihminen menettäisi halunsa elää ikuisesti kaatuisi kaikilta uskonnoilta ja jumalilta merkityspohja.
Mitä siis kaipaatte taivaaltanne/paratiisiltanne ja kuinka kauan pystyisitte kestämään sitä? Voisihan se alussa tuntua hienolta ettei olisi enää mitään kipua, sairautta ja kärsimystä mutta kun asioita alkaisi ajattelemaan syvällisemmin mitä tapahtuisikaan? Jos saisitte kaikki toiveenne, unelmanne täytettyä eikö jossain vaiheessa alkaisi kyllästyttämään? Jos tekisitte jotain harrastusta ikuisuuden jossain vaiheessa se pursuaisi korvista ulos totaalisesti. Samoin ihmissuhteissa, tietäisitte valmiiksi kaikki piirteet ja mahdolliset vastaukset. Vaikka saisitte luoda jotain uutta ja hämmentävää niin ajan kuluessa ottaisitte vaikutteita muilta samanlaisilta tai kehittäisitte siihen asti kuin olisi mahdollista. Tutkimista voisi olla pitkäksi aikaa mutta entä sen jälkeen kun kaikki tieto tiedetään ja kaikki tunteet tunnettuja?
Haluaisitteko että ikuisuutenne olisi iätöntä jumalanne ja lähimmäistesi rakastamista?
Pelkkä jatkuvan loputon onnellisuus jo tässä elämässä vaikuttaisi että menettäisi jotain suurta ihmisyydessä. Jos saisitte taivaassa kokea tiettyjä riemun hetkiä tai mitä tahansa tunteita niin koska koko saman levyn soittaminen tuntuisi puhkisoitetulta? Vaikka näkisi uusia näköpaikkoja ja maailmoja eikö siihenkin kyllästyisi lopulta? Kyllä asioita kestää pitkääkin mutta jos rajana olisi oikeasti koko ikuisuus? Jotkut ihmiset menettävät kaiken mielenkiintonsa ja elämänilonsa jo tämän elämän aikana ja päätyy itsemurhaan kuinka siis voisitte millään kestää loputonta ikuisuutta? Jos jumala pakottaisi ihmisen elämään vasten tämän tahtoaan eikö ihminen alkaisi kapinoimaan? Niin ja mitäköhän teidän persoonallenne tapahtuisi jos rajana on koko ikuisuus, alkaisiko jokin outous ja mielenhalu riivaamaan?
Olen varma että jossain vaiheessa ihminen olisi niin elämän ja kokemusten kyllästämä ja paikkansa täyttänyt että hänen suurin unelmansa jumalalta olisi täydellinen lakkauttaminen olemattomaksi tyhjyyteen kertakaikkisen lopullisesti. Taivas muuttuisi tavallaan kokemusten myötä lopulta helvetiksi. Tämän takia samanlainen ennen syntymääni tuntuva olemattomuus kuolemisen jälkeen on parempi vaihtoehto kuin mikään taivas minkä kenenkään mielikuvitus on pystynyt minulle tarjoamaan. Tämä on myös äärimmäisen vuorenvarmasti odotettavissa. Ehkä te uskovaiset ette pysty kuvittelemaan olemattomuuden täydellistä rauhaa. Helvettiasetelmannekaan ei pätkäänkään pelota koska kaikkeen lopulta tottuisi ja ajatuksillaan voisi vaipua tiedottomaan koomaan. Helvetinopeillannekin on pitkä historia.
Uskontojen esittämä taivas sisältää vielä lukuisia paradokseja.
Jos oma henkilökohtainen taivaasi koostuisi elämän aikana saamista ystävistä, mutta joku ystävistä joku oli liian paha päästäkseen taivaaseen ei sinun taivaasi toteutuisi. Asiaa ei lämmittäisi uudetkaan ystävät jos tiedostaisi vanhojen kavereiden kärvistyvän helvetissä. Kuvitelkaa jos omaa läheistänne kidutettaisiin viereisessä huoneessa ajatus onnellisuudesta olisi täysin mahdotonta.
Jos kuoleman jälkeen nousisin ylös taivaaseen se ei olisi sieluni, vaan koko elämäni aikana saatu olemukseni kaikkineen elämänkokemuksineeni mitään tilannetta tai tunnetta puuttumatta eletystä elämästäni. Jos koin huonoja asioita ja en tuntisi sen jälkeen suurta hehkutusta taivaaseen kuinka taivas toteutuisi minun kohdallani niin että minun olemustani ei muutettaisi taivaassa?
Eikö taivas olisi epäoikeudenmukainen joillekin ihmisille? Jotkut ihmiset voisivat päästä helpon ja laiskan elämän jälkeen taivaaseen kun taas toisten pitäisi kärsiä suunnattomasti. Miten Jumala edes voisi oikeuttaa kaiken hirveyden mitä täällä maaplaneetalla on tapahtunatkaan historian aikana.
Kaipaisin asiasta lisää keskustelua,näkökulmia ja varsinkin perusteluita.
Mitä siis kaipaatte taivaaltanne/paratiisiltanne ja kuinka kauan pystyisitte kestämään sitä? Voisihan se alussa tuntua hienolta ettei olisi enää mitään kipua, sairautta ja kärsimystä mutta kun asioita alkaisi ajattelemaan syvällisemmin mitä tapahtuisikaan? Jos saisitte kaikki toiveenne, unelmanne täytettyä eikö jossain vaiheessa alkaisi kyllästyttämään? Jos tekisitte jotain harrastusta ikuisuuden jossain vaiheessa se pursuaisi korvista ulos totaalisesti. Samoin ihmissuhteissa, tietäisitte valmiiksi kaikki piirteet ja mahdolliset vastaukset. Vaikka saisitte luoda jotain uutta ja hämmentävää niin ajan kuluessa ottaisitte vaikutteita muilta samanlaisilta tai kehittäisitte siihen asti kuin olisi mahdollista. Tutkimista voisi olla pitkäksi aikaa mutta entä sen jälkeen kun kaikki tieto tiedetään ja kaikki tunteet tunnettuja?
Haluaisitteko että ikuisuutenne olisi iätöntä jumalanne ja lähimmäistesi rakastamista?
Pelkkä jatkuvan loputon onnellisuus jo tässä elämässä vaikuttaisi että menettäisi jotain suurta ihmisyydessä. Jos saisitte taivaassa kokea tiettyjä riemun hetkiä tai mitä tahansa tunteita niin koska koko saman levyn soittaminen tuntuisi puhkisoitetulta? Vaikka näkisi uusia näköpaikkoja ja maailmoja eikö siihenkin kyllästyisi lopulta? Kyllä asioita kestää pitkääkin mutta jos rajana olisi oikeasti koko ikuisuus? Jotkut ihmiset menettävät kaiken mielenkiintonsa ja elämänilonsa jo tämän elämän aikana ja päätyy itsemurhaan kuinka siis voisitte millään kestää loputonta ikuisuutta? Jos jumala pakottaisi ihmisen elämään vasten tämän tahtoaan eikö ihminen alkaisi kapinoimaan? Niin ja mitäköhän teidän persoonallenne tapahtuisi jos rajana on koko ikuisuus, alkaisiko jokin outous ja mielenhalu riivaamaan?
Olen varma että jossain vaiheessa ihminen olisi niin elämän ja kokemusten kyllästämä ja paikkansa täyttänyt että hänen suurin unelmansa jumalalta olisi täydellinen lakkauttaminen olemattomaksi tyhjyyteen kertakaikkisen lopullisesti. Taivas muuttuisi tavallaan kokemusten myötä lopulta helvetiksi. Tämän takia samanlainen ennen syntymääni tuntuva olemattomuus kuolemisen jälkeen on parempi vaihtoehto kuin mikään taivas minkä kenenkään mielikuvitus on pystynyt minulle tarjoamaan. Tämä on myös äärimmäisen vuorenvarmasti odotettavissa. Ehkä te uskovaiset ette pysty kuvittelemaan olemattomuuden täydellistä rauhaa. Helvettiasetelmannekaan ei pätkäänkään pelota koska kaikkeen lopulta tottuisi ja ajatuksillaan voisi vaipua tiedottomaan koomaan. Helvetinopeillannekin on pitkä historia.
Uskontojen esittämä taivas sisältää vielä lukuisia paradokseja.
Jos oma henkilökohtainen taivaasi koostuisi elämän aikana saamista ystävistä, mutta joku ystävistä joku oli liian paha päästäkseen taivaaseen ei sinun taivaasi toteutuisi. Asiaa ei lämmittäisi uudetkaan ystävät jos tiedostaisi vanhojen kavereiden kärvistyvän helvetissä. Kuvitelkaa jos omaa läheistänne kidutettaisiin viereisessä huoneessa ajatus onnellisuudesta olisi täysin mahdotonta.
Jos kuoleman jälkeen nousisin ylös taivaaseen se ei olisi sieluni, vaan koko elämäni aikana saatu olemukseni kaikkineen elämänkokemuksineeni mitään tilannetta tai tunnetta puuttumatta eletystä elämästäni. Jos koin huonoja asioita ja en tuntisi sen jälkeen suurta hehkutusta taivaaseen kuinka taivas toteutuisi minun kohdallani niin että minun olemustani ei muutettaisi taivaassa?
Eikö taivas olisi epäoikeudenmukainen joillekin ihmisille? Jotkut ihmiset voisivat päästä helpon ja laiskan elämän jälkeen taivaaseen kun taas toisten pitäisi kärsiä suunnattomasti. Miten Jumala edes voisi oikeuttaa kaiken hirveyden mitä täällä maaplaneetalla on tapahtunatkaan historian aikana.
Kaipaisin asiasta lisää keskustelua,näkökulmia ja varsinkin perusteluita.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Hei tuo oli hyvä kirjoitus minkä kirjoitit.
Tuohan on osittain se syy miksi olemme täällä vajavaisessa tietämättömyyden maailmassa. Halusimme elämyksiä, yritämme tulla hallitisjaksi ja nauttijaksi, kuka kuinkakin pienessä tai suuressa mittakaavassa, jne.
Elävällä olennolla kun on ikuisesti vapaa valinta rakastaako Jumalaa vaiko itseään. Me valitsimme että haluamme olla itsekkäitä, ja kas kummaa, olemme paikassa mihin muutkin itsekkäät on sijoitettu, toimimaan keskenään hyvässä ja pahassa.
OK?
Aika hyvä ajatuksena.. :)
Monipiippuinen juttu.. Haluaisi elää ikuisesti, olla aina nuori.. vai haluaisiko sittenkään..
Ikuisuus on pitkä aika, niin pitkä aika, ettei sitä pysty pieni ihminen käsittämään, saatikka hahmottamaan..
Toki toivoisi, ettei koskaan joutuisi pois rakkaimpiensa luota.. Että he olisivat jollain tavalla kanssamme aina.. Aina ja ikuisesti.. Edes jollakin tavalla..
Missä muodossa ja millä tavalla, ja missä maailmassa, taikka missä taivaassa/helvetissä vaiko jossakin muussa tilassa, ajassa tai paikassa..
Henkilöt jotka kävivät taivaassa ja tulivat takaisin, kertovat että siellä oli niin paljon ehdotonta rakkautta että eivät millään olisi halunneet tulla tänne takaisin. Tämä koski myös ateisteja jotka kävivät siellä:
https://www.youtube.com/watch?v=yvl29f5mMXc
Otsikkosi kysymykseen vastaus on tietenkin fiktiota. Huuhaata.
Tyyppihän rahastaa oikein kunnolla noilla kirjoillaan. Tieteessä yksittäiset tunteelliset henkilökokemukset eivät ole valideja asian todistamiseen. Miksi jumala ylipäätänsä haluaa todistaa olemassaolonsa hyvin arvaamattomalla, epäselkeällä ja ristiriitaisella raamatulla ja yksittäisten henkilöiden kokemusperäisillä tarinoilla?
Tässä taannoin oli juttua neurokirurgi Eben Alexander taivaskokemuksista lähellä kuolemaa. No asioita vähän enemmän pohtiva, muiden mielipiteitä ja kritiikkiä etsivä löytää taas elämän karut realiteetit kuvitelmien sijaan. Tämäkin tyyppi sai mukavasti osinkoa kirjoistaan.
Lähellä kuolemaa ihmisen aivojen hapenpuutteessa aivot voivat alkaa hallusinoimaan ja aiheuttaa näitä taivas- ja kuolemanrajakokemuksia. Kuoleman saapuessa käpyrauhanen erittää DMT nimistä alkaloidia joka on voimakkaasti hallunisoivaa ja serotoniinirakennetta muistuttavan takia syvästi rentouttava ja nautittava kokemus. Tämän takia en myöskään ateistina pelkää kuolemaa. Oletko koskaan katsonut juuri kuolevaa eläintä tai ihmistä silmiin kuinka rentouttavan rauhallisesti hän erkanee todellisuudestamme. Kuolema ei ole ongelma mutta kivulias kuoleminen taas on ja siksi suosinkin kivutonta eutanasiaa jota uskonnot kieltävät lukuisten muiden juttujen lisäksi. Ihmisen kuoleman määritelmää pitäisi alkaa tarkentamaan ettei mittareissa jo "kuollut" heräävä julisteta suureksi ihmeeksi. Jos ihminen on kokenut erittäin todentuntuisen hallusinaation voi hänen objektiivinen kritiikkinsä sumentua aivan kokonaan, oli sitten kyseessä jopa neurokirurgi.
Jos joku uskova on nähnyt jotain jumalia tai ilmestyksiä voit alkaa epäilemään mielenterveyttäsi. Paljon on hyppänyt ihmisiä harhoissaan katolta luulessaan osaavansa lentää.
Aloittajan näkökulmasta, kuinka kauan ihminen jaksaisi/kestäisi imelää ehdotonta rakkautta kaikkien tarpeiden, odotusten ja toiveiden täyttyessä taivaassa jos koko ikuisuus on rajana? Olisi se sitten kuinka ihanaa tahansa. Taivas vain peilaa kuviteltuja unelmiamme ja ihanneminäämme. Koita löytää taivaasi jo täältä maanpäältä.
Kuolemanrajakokemusten tulkinta ei suinkaan ole tiede vs hallusinaatiot. Valvotuissa olosuhteissa on pystytty todentamaan, että henkilö joka kliinisesti on kuollut (sydän- ja aivosähkökäyrät näyttävät pelkkää viivaa), onkin palannut "henkiin" ja pystynyt kuvailemaan hyvinkin tarkasti mitä hänelle tehtiin, miten häntä elvytettiin ja millä välineillä. Tapauksia on useita. Läheskään kaikilla elvytyspotilailla ei kokemusta ollut, tai he eivät muistaneet sellaista.
Tutkimusta ovat tehneet useat henkilöt jotka eivät mitenkään ole olleet raamatun asialla, vaan suhtautuneet hyvin objektiivisesti tutkimukseen. Tiedemaailma ei ole suinkaan päässyt yksimielisyyteen asiassa. Yksikään teoria ei ole aukottomasti kyennyt selvittämään mistä on kysymys, ja tämä kyllä myönnetään. Siis absoluuttista faktaa ei ole.
Mitä tulee aloittajan esittämiin asioihin ja niihin komppauksiin. Kun ihminen miettii asiaa, ikuisuutta ja taivasta, hänellä on käytössään vain ihmisen kokemusmaailma. Raamatussa sanotaan selvästi: "Mitä ihmisen silmä ei ole nähnyt ja korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut (taivas)niille, jotka häntä rakastavat (1 Kor 2:9).
"Tapauksia on useita."
Laitatko linkkejä?
Esimerkiksi: Leo Näreaho, Kuolemanrajakokemukset - Tutkimuksista tulkintoihin.
Luitko mitä kirjoitin aikaisemmin:
Ihmisen kuoleman määritelmää pitäisi alkaa tarkentamaan ettei mittareissa jo "kuollut" heräävä julisteta suureksi ihmeeksi.
Ehkä nykytiede ei ole vielä aivan tarkka todellisen kuoleman määritelmästä ja keho voikin vielä palautua vaikka näyttäisi viivaa. Ehkä aivoissamme on vielä pientä toimintaa vaikka mittarit eivät pysty näyttämään. Ehkä muutama kuukausi lisää niin varmasti kliinisesti kuollut. Kyseessä ei ole ihme vain hyvin epätodennäköinen tapahtuma. Saisit mielenkiintoni jos kuolleista heräneeltä olisi aikaisemmin liiskattu ja poltettu aivot ja sen jälkeen heräisi henkiin ja kertoisi taivaskokemuksistaan. Tai et oikeastaan, pitäisin sitä lavastettuna harhauttamisena.
Kaikki taivaskokemukset ja kertomukset ovat aivojen luomaa tuotetta eikä läheltä piti kuolema tilanteet edesauta asiaa ollenkaan. Jumalallasi on outo tapa todistaa olemassaoloaan erittäin harvinaisilla ihmeillä ja epäloogisella raamatulla joihin me järkevät emme pysty uskomaan. Mutta ai niin, onhan kyseessä jokin salatiede mitä rationaalisella järjellä olevat eivät pysty ymmärtämään ja jumala toimii sitten erittäin mysteerisillä tavoilla mitä emme vain pysty ymmärtämään vai mitä?
Voisit muuten heittää linkin siitä kliinisestä kuolleesta jota seurattiin objektiivisesti vierestä mielellään tutkimusraporttien kera ilman uskonnolliseen sivuun menevistä linkeistä. Netistä löytyy varmasti jo valmiiksi rutkasti vasta-argumentteja ja pohdiskeltavaa englanniksi kaikille jo tapahtuneille "ihmeille".
Oletko muuten koittanut koskaan ajatella jeesuksen ihmeitä, raamattua ja kristinuskoa kriittisessä sävyssä? Miten tunteisiisi vaikutetaan ja mitä kristinusko on saanut aikaan maailmassa? Entä jos jeesus todellisuudessa haki oppinsa sen aikaisista aikaisemmista uskonnoista, teki parantamista yrteillä, huijasi jo kännissä olevat luulemaan veden muuttumista viiniksi ja lavasti kuolemansa hidastamalla pulssiansa vaikkapa. Ja huomaa koko setti ihmeineen perustuu muutamien henkilöiden näköhavantoihin. Kuulitko, näköhavantoihin!!!
Uskoisitko itse nykypäivänä jos joku kymmenen porukka kertoisi veden muuttumisesta viiniksi? Ja kun tulevaisuudessa joku selviää ihmeen kaupalla kuolemasta ja hallusinoi taivaskokemuksen niin muiden pitäisi sitten uskoa tähän kaljantekijään ja sen ristiriitaisiin oppeihin, muuten joutuisi ikuiseen helvettiin. Koko homma toimii kuin rikkinäinen puhelin johon on historian aikana lisätty rutkasti lapinlisää ja kuvitusta. Niin se tarinankerronta menee, se edistyy tai kuolee pois. Oikea Jeesus olisi varmaan aika otettu jos tietäisi, tai ehkä sittenkään kaikkien veritöiden takia mitä hänen nimessään on tehty ja mitä edelleen tehdään hidastamalla tiedettä. Nythän raamattu taas käännettiin uudeksi painokseksi (1992). Kristinusko elää sinisilmäisten takia kokonaan omaa evoluutiotaan hyväksikäyttämällä herkkien ihmisten tunteita mm. pelottelulla, kiristämällä, lahjomalla, syyllistämällä ja koittamalla edelleen ohjata moraalia ja lakia.
Ensinnäkään en ole vääntämässä keskustelua siihen, voiko kuollut herätä vai ei. Otin kantaa siihen, millaisia tuloksia on saatu niiden henkilöiden kohdalla, jotka ovat vironneet. Siis onko heillä ollut kokemuksia tuonpuoleisesta vai ei, ja jos on, niin millaisia. Tällaisia valvottuja tilanteita on järjestetty useita. Ne eivät ole olleet minkään uskontokunnan masinoimia. Se mitä kerroit käpyrauhasen erittämästä DMT alkaloidista ei selitä kuolemanrajakokemusten olemassaoloa aukottomasti ts. ei ole viimeinen selitys näille ilmiöille. Se mikä näissä "tuonpuoleisissa" potilaskertomuksissa on ollut tutkijoita hämmentävää, on juuri se, että henkilö on osannut tarkasti kuvata huoneessa tapahtuneet asiat. Alkaloidit lakkaavat olemasta selittäjiä tässä vaiheessa.
Tuot useita "ehkä" esityksiä kuoleman määritelmästä ja pidät sen jälkeen kirjoituksesi fokuksen Jumalan kieltämisessä, niinhän sinun toki täytyykin toimia, ateistina. Totean
että ateistina et tietenkään voi hyväksyä minkäänlaista kuolemanjälkeistä elämää, koska se olisi kääntymistä koko ateismin perusoletusta, ainakin sen negatiivista ajatussuuntausta vastaan.
Olen monissa liemissä keitetty, ja keitoksia lienee vielä jäljelläkin. Monet kamppailut käyneenä omaan kuitenkin henkilökohtaisen kokemuksen että Jumala on! Olen nähnyt monenkin uskovaisen luopuvan uskostaan ja toisaalta usean ateistin löytäneen uskon Jumalaan.
Lueskellessani kirjoitustasi täytyy myöntää että olet nähnyt paljon vaivaa miettiessäsi minkälaisia silmänkääntötemppuja voisikaan olla kysymyksessä kun tarkastellaan esimerkiksi raamatussa mainittuja ihmeitä. Aikoinaan niitä veivailin eestaas, nykyisin on jo rauha (ollut kauan).
First hint of "life after death"in biggest ever scientific study, googlaile, josko tieteilijöiden objektiivisuus sulle kelpaisi!
Voidaan siis sanoa että kuoleman kielissä tapahtuu vielä tuntemattomia faktoreita aivoissa. Tiede ei välttämättä vielä tiedä mitä kaikkia hormoneja kuoleman aikana erittyy ja kyteekö tietoisuus vielä tavalla mitä emme ole havainneet. Ehkä aivot voivat olla hetken aikaa kuolleitakin ja palautua jopa siitä. Alitajunnallamme on suuri voima varsinkin kun keho on lepotilassa. Olet ehkä kokenut painajaisia missä pelkoa tai muita tunteita missä tunteet voi tuntua 10x voimakkaamalta mitä tavallisessa elämässä. Joten aivot voi luoda voimakkaan tuntuisia taivaskokemuksiakin. Uskovainen paikkaa puuttuvat kohdat mielikuvituksella kun taas tiedemiehet koittavat oikeasti etsiä kunnon syitä asioihin. Annan kuitenkin anteeksi, koska alttiuden uskovaisuuteen näkee aivokuvista ja tietyissä geeneissä.
Olisin laittanut tähän havannoivan kuvan kuinka vilkkaasti hermoliikenne ja hermoliikenne aivoissa muuttuu mm. psykedeelisissä aineissa, huumeissa, skitsofreniassa mutta en harmittavasti löytänyt kaipaamaani kuvaa näin äkkiseltään, pahoittelen. Jos siis mielisairaalasta löytyy seitsemännen taivaan kokeneita ihmisiä kuinka hyvin ihminen kokisi samat asiat juuri silloin kuin aivot alkavat tuhoutumaan kuollessaan! Ehkä aivot koittavat etsiä persoonalle elämänhistorian aikana alitajunnastaan miellyttäviä asioita juuri ennen kuolemaa. Tai pelottavia, en yhtään ihmettele jos näkisi näitä viikatemies legendoja.
Antamasi tutkimuksesta löytyy netistä pullollaan vasta argumentteja skeptikoilta. Tässä yksi
http://doubtfulnews.com/2014/10/one-not-too-impressive-study-does-not-prove-life-after-death/
(klikkaa sivun:more detailed review is here)
Johtopäätöksiä paranormaaleihin ilmiöhin ei voi siis vetää. Miksi uskovaisten pitää disinformaatiolla elämän lisäksi pelotellulla pilata vielä toisen ihmisen rauhallinen ja levollinen kuolema.
Aivan ensimmäiseksi haluan todeta, että pidän pelottelua äärimmäisen huonona keinona koettaa vakuuttaa ketään. Kun aloittajan aihe on sellainen, jossa otetaan kantaa taivaaseen ja ikuisuuteen, sivutaan sellaista asiaa joka kiinnostaa minuakin. Siksi halusin kommentoida ja ottaa kantaa nimenomaan siihen, että vielä on tieteen selvityksen ulkopuolella mistä kuolemanrajakokemuksissa on kyse. Siitä olemme käsittääkseni yhtä mieltä.
Mitä tulee omiin subjektiivisiin kokemuksiini, niiden luonne jo lähtökohtaisesti on henkilökohtainen, eikä siten asetettavissa minkään tieteen tutkimusalustalle. Ihmisyydessä jaamme tunne- elämän kaikki skaalat, enkä halua uskovaisena asettaa itseäni jotenkin erikoisasemaan.
Olen ollut vakavassa tilanteessa sydänkohtauksen vuoksi ja joutunut ottamaan kuolemisen vaihtoehdon realisesti huomioon. Se on ollut tähänastisen elämäni vakavin paikka, joka on sisältänyt myös äärimmäisen yksinolon kokemisen tuntemattoman edessä. Tässä tilanteessa (kuoleman edessä), on kyse hyvin yksilöllisistä asioista, minulle Jumala oli turva ja tuki.
Mitä jos kuolemanrajakokemukset ovat vain erityisen hyviä unia? Kyllähän jo puolentunnin unilla ehtii näkemään vaikka mitä. Jos aivot vain ovat kiihtyneemmässä tilassa jolloin tulee voimakkaaman tuntuisi kuvitelmia? Tai mukana olisi erittäin rentouttava ja vaikkapa uniin osallistuva välittäjäaine? Jos jokin vielä tuntematon aine tekisi tavallaan erittäin tehostetun ja mielikuvitusrikkaan unenomaisen tilan? Entä jos kuolemanrajakokemus jokin sisälle rakennettu ominaisuus jonka tarkoituksena on helpottaa ihmistä hetkeä ennen kuolemaa. Mitä jos myöhemmin löydetään tämä tuntematon välittäjäaine ja sillä saisi näitä taivaskokemuksia vaikka uniinsa?
En tiedä haluaako uskovaiset todistaa näillä kuulemillaan kuolemanrajakokemuksilla jumalan olemassaoloa vai mitä? Olisi hyvä jos voisi erikseen niputtaa tutkimukset biofysikaaliskemiallisesti reaktiosta mitä tapahtuu kuollessa ja erikseen kertomukset kuolemanrajakokemuksista taivaskertomuksiin mitä henkilö koki.
Mitä siis haluaisit että tutkittaisiin kuolemanrajakokemuksissa? Itse tunnetta, tunteen syntyä vai näitä paranormaalisen ihmeen kautta selvinneitä joiden ei muka olisi pitänyt herätä millään tavalla henkiin? Muista että tutkimuksetkaan ei edusta absoluuttista totuutta. Mitä jos tutkimuksen tekijät halusivat sensaatiomaisen uutisotsikoiden kautta rahaa tilille? Mistä löytyy videoidut todisteet?
Vähän aikaa sitten oli uutisissa muistaakseni jokin nuori joka kertoi aikaisemmasta elämästään tai taivaskokemuksistaan. Teki kauppaa kunnolla kirjoilla. Myöhemmin tunnusti että kaikki oli vain valetta.
Ymmärrän kyllä että kuolemanläheisyydessä ihmisellä on tarvetta rukoilla tai löytää yhteys jumalaan.
Olen itsekin saanut sydänkohtauksen ja kokenut kuolemanrajakokemuksen. Näin vain valkoista ja en ole koskaan kokenut niin äärimmäisen rentouttavaa ja hyvää oloa. Nykyään en pelkää kuolemaa ollenkaan, kuolemaa edeltävää kipua kylläkin ja siksi kannatankin eutanasiaa. En valitettavasti tällä tietomäärällä vain kykene uskomaan maailmassa ehdotettuihin jumaliin, älykkääseen suunnittelijaan tai tarpeeseen ikuiseen elämään.
Jos ihminen saisi luotua lääketieteellisesti kudokset jotka korjaisi itsestään ja estäisi kuolemaa tässä aikamme maapallossamme silti ihminen ei olisi kuolematon koska onnettomuus joka vaikkapa liiskaisi koko kehomme tapahtuisi ennen pitkään. Kaikki minkä todennäköisyys on enemmän kuin nolla tapahtuu varmasti jos aikarajana on ikuisuus.
Vaikka tietoisuutemme saataisiin tieteisfiktiomaisesti siirrettyä digitaalisesti tietokoneisiin aurinko kärventäisi aikanaan lopulta maapallon. Vaikka valloittaisimme siirtokuntia avaruudesta niin mitä teemme sitten jos koko maailmankaikkeuden lopullinen kohtalo alkaa olla käsillä. Ehkä atomimme yhdistyy joskus jos universumi alkaakin kutistumaan. Ainoastaan jumalanluoma ja tarjoama ikuisuus olisi ainut mahdollisuus loputtomalle ihmistietoisuudelle. Ja jumalan olemassaolon todennäköisyys ja ihmisen sietokyky ikuisuuteen lähenee nollaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeuden_lopullinen_kohtalo
Robottien keinotekoinen äly ja sen loputon koodaava kehittyminen ja automaattikorjaus mahdollistaisi roboteille teoriassa ikuisen elämän jos maailmankaikkeus ei siis tuhoutuisi. Tosin robotit olisivat täysin riippuvaisia materiaalin määrästä mikä olisi niiden ulottuvilla. Muutaman robotin hajoaminenkaan ei haittaisi jos tiedonsiirto tapahtuisi etänä langattomasti jatkuvasti kehittyen. Hawking sun muut varoittelivat että superälykäs tekoäly roboteilla voi syrjäyttää ja tietää koko ihmiskunnan loppua jos emme pystyisi kontroloimaan sitä tai jos ne pystyisivät kiertämään lukituksen. Robotit eivät olisi riippuvaisia ihmisten herkistä eloa vaativista välttämyyksistä. Roboteilta puuttuisi myöskin tarpeet uskonnollisiin oppeihin tai jumalaan ;)
Jos kristinusko olisi totta ja olisi olemassa kaikkivaltias psykopaatti diktaattori olento niin kaikki vaihtoehdot olisivat huonoja. Joko menet nuolemaan ikuiseksi ajaksi tuon kusipääolennon persettä supertylsään paikkaan jossa ylistetään ikuisesti tuota olentoa, tai sitten menet ikuiseksi ajaksi palamaan tuleen. Todellisuus olisi yksinkertaisesti hirvittävä jos tuollainen olento olisi olemassa. Onneksi ei kuitenkaan ole.
Ja kauankohan niitä islamin lupaavaa 72 neitsyettä jaksaa runkata ja rakastella? Ikuisuudessa olisi aikaa varmaan jokaiselle reijälle.
Onko Koraanissa kerrottu, että ne 72 neitsyttä ovat naisia?
Entä minne menevät naismarttyyrit? Ovatko he niitä neitsyitä miesmarttyyreille?
Vai onko niin, että joka 73. marttyyri saa ne edelliset 72 marttyyria neitsyikseen?
Käsittäisin ikuisuuden mielekkääksi vain siten, että aika pysähtyisi. Kuvittelin jo nuorena kristittynä, että taivas voisi olla ikuinen "nyt hetki". Loputtoman pitkä elämä missä tahansa ympäristössä alkaisi puuduttaa varmasti ja muutaman miljoonan vuoden jälkeen, jos ei sitten ihmisen psyyke muuttuisi täysin. Olisiko ihminen silloin enää ihminen?
Asia, joka tekee elämästä arvokkaan, on sen rajallisuus. Rajallisuus tekee siitä ainutlaatuisen. Monet uskonnot taas sanovat, että se on ainutlaatuinen vain jos uskoo ja uskoo oikein. Palkinnoksi saa ikuisuuden, jos unohtaa oman elämänsä ainutlaatuisuuden.
Äärimmäisen ainutlaatuisen elämän rajallisuus vaikuttaa myös päätöksiimme. Meillä on rajallinen aika opiskella, tehdä työtä, käyttää vapaa aikaamme, sanoa hyviä asioita lähiomaisillemme, tavoitella unelmiamme. Auttaa myös negatiivisten tunteiden kuten masentuneisuuden käsittelyssä koska rajallista aikaa ei viitsisi haaskata tyhjyyteen ja turhuuteen. Sanokaa EI turhalle stressille ja koville huolille.
Kristittyjen "kuvauksia" (lue "haaaveita") taivaasta ja ikuisuudesta siellä lukiessaan tulee usein mieleen, etteivätkö nämä itse näe että kuvailevat eräänlaista helvettiä. Mitä muuta olisi viettää ikuisuus ilman tunteita, kaikkea inhimillistä... pelkkänä jahvenpalvontakoneena? Kauhistuttava ajatus.
Pelkän elämänsä kuluttaminen jahvenpalvontakoneena ja kuinka elämä tulisi elää uskovaisten mukaan kuulostaa kauhealta haaskaukselta.
Kun kysyy uskovaiselta että miksi jumala antoi luomukselleen omalle kuvitukselleen, ihmiselle vapaan tahdon vaikka tiuesi että ihminen käyttää sitä pahan tekoon, niin usein uskovan vastaus on että siloin olisi elämä tylsää ja kävisi pitkästyttäväksi. Ilman pahaa ei le hyvää, ilman rumaa ei kaunista.
Mutta miten ihminen voisi sitten olla ikuisesti tyytyväinen Taivaallisen paratiisin täydellisyydessä? Ja jos voi niin miksi jumala ei olisi luonut ihmistä jo tänne maalliseen vaellukseen täydellisenä, kykenemättömänä tekemään pahaa, ainoastanan hyvää ja olemaan tähän asiantilaan tyytyväinen. Tai olisi jättänyt tämän maallisen vaelluksen kokonaan väliin kärsimyksineen ja luonut sopivan määrän ihmisiä suoran Taivaaseensa.
Itseäni ikuinen elämä ei kiinnosta, joten sitä kauppavilla uskonnoilla ei ole minulle mitään tarjottavaa.
Kun elää hetkessä, aika menettää merkitysken. En usko, että todelliseen rakkauteen kyllästyy ikinä. :)
Ei kyllästy, jos luonteesta, ihmisyydestä, poistetaan kaikki muu paitsi se mitä vaaditaan jotta kykenee olemaan ikuisesti samanlainen. Kone.
”Ihminen ei kestäisi taivaan kaltaista ikuisuutta”
Ei ihminen kestä edes maanpäällistä aikaansa.
Sitäkin pitää lyhentää molemmista päistä, että elämästä tulisi edes jollain tavalla siedettävää.
Mikset lyhennä? Jos noin ahdistaa.cvbcxvc
Vaikka mikään uskovainen en olekaan jälleensyntyminen eli reinkarnaatio kuulostaisi tässä mielessä paremmalta vaihtoehdolta kun asiaa miettii pitkällä aikatähtäimellä.
"Jos ihminen menettäisi halunsa elää ikuisesti kaatuisi kaikilta uskonnoilta ja jumalilta merkityspohja. "
Millä perusteella? Raamatussa on kyse loppuen lopuksi enemmän rakkaudesta ja vanhurskaudesta kuin ikuisesta elämästä. Ne ovat täydellisiä juttuja ja suositeltavia, vaikka ei olisi mitää ikuista elämää.
Lisäksi haluaisin sanoa, jos elämä kyllästyttää, eikö ole hienoa, että ikuinen elämä on vain vanhruskaille? Minun ymmärtääkseni ikuinen elämä ei ole kaikille väkisin tulossa. :)
Mehän saatamme elää kokoajan nytkin sitä ikuista elämäämme vain muuttuen muodosta toiseen. Mielestäni ikuisuus ei sinänsä tunnu kovinkaan pahalta asialta, kunhan minun ei tarvitse pysyä samanlaisena kuin mitä nyt olen ikuisesti. Ainoa pysyvä asiahan on muutos.
Kaikkihan kiertää jotain ja mekin ehkä kierrämme täällä elämästä ja olomuodosta toiseen. Jatkuva kehitys tekisi tästä kaikesta mielekästä, kuin pelaisimme roolipeliä, missä hahmosta tulee kokoajan parempi. Se kuinka pitkälle hahmomme voi kehittyä, onkin ihan toinen juttu ja ehkä siinäkin tulee vastaan lopulta taantuminen ja kaikki alkaakin jälleen alusta, kuten usein käy peleissäkin. Unohduskin on vain lohdullinen juttu, voimme unohtaa kaiken ja aloittaa jälleen alusta, puhtaalta pöydältä.
Mehän ymmärrämme elämäämme vain ihmisen näkökulmasta ja senkin täytyy olla monin eri tavoin rajoittunutta, joten emme voi vetää pelkästään sen pohjalta johtopäätöstä, että hyvin pitkä, lähes ikuinen elämä olisi välttämättä tylsää. Maailmankaikkeudessa voi olla olentoja, jotka elävät miljoonia vuosia. Myös ajantaju saattaa olla sellainen, että hyvin pitkä aika ei tunnu ollenkaan pitkästyttävältä. Kokemus voi olla samantapainen kuin ihmisellä silloin kun hän näkee unta tai on huumattuna.
Maailmankaikkeudessa lienee melkoinen määrä asioita, tietoa ja taitoja joiden opettelussa menee valtavan pitkiä aikoja, joten tylsää tuskin tulee, jos ei sitten ole täysin tylsämielinen ja tyhmä olento, jota ei kiinnosta yhtään mikään.
Ja vielä on sellainenkin asia, että tämä materiaalinen maailma saattaa olla hyvinkin se alin olemisen taso eli "helvetti" ja jos täällä selviää, selviää jo ihan missä tahansa. Tämä maailma on vain "kuoleman ja varjojen maailma", todellinen maailma on jossain aivan toisaalla. Me olemme todellisuudessa täällä kuin kuolleita, jotka vain kuvittelevat elävänsä. Mielemme ja älymme ovat täällä vain pieni murto-osa siitä, mitä ne ovat oikeasti, silloin kun emme ole tässä maailmassa. Me vain haluamme tulla tänne kokemaan raskaampia kokemuksia, koska niistä on meille hyötyä. Ne kehittävät meitä ehkä jopa jumalan kaltaisiksi, kuin kovassa paineessa hiilenpalankin timantiksi.
Jokainen meistä on täällä kuitenkin jollain tasolla, jolla ymmärrys on rajoittunutta. Uskovien jutut ovat usein lapsellisia ja se kertoo siitä, että heidän tasonsa on vielä alempana, enemmänkin lapsen tasolla. Lapsi ei vielä luota itseensä, vaan haluaa suojelua ja opastusta vanhemmaltaan. Aivan kuten uskovat haluavat suojelua ja opastusta Jumalalta. Pidemmälle edenneet huomaavat, että Jumala onkin heissä itsessään, ei missään ulkopuolella. Pitää vain oppia luottamaan itseensä ja kehittää omia kykyjään mahdollisimman pitkälle. On lapsellista ajatella, että kaikkein korkeimman olennon pitäisi jatkuvasti puuttua jokaisen olennon elämään, joita lienee maailmankaikkeudessa lähes rajaton määrä. Paljon helpompaa on, että jokaisessa olennossa on jumaluus, joka ohjaa häntä. Se pitää vain löytää etsimällä sitä. Jokainen tulee sen kuitenkin löytämään. Jeesuskin sanoi, että me olemme kaikki jumalia!
Maailmantapahtumia seuranneena tästä pelistä on ainakin tehty helvetin raakaa ja ikäviä luonteita suosivaa. Mitä jos seuraavassa elämässä pitää oppia kehittymään millaista on olla keskiaikaisessa kiduspenkissä tuntikausia.
Kieltämättä tästä on välillä leikki kaukana, mutta äärimmäisyydetkin kuuluvat tähän todellisuuteen. Ilman niitä kokemukset jäisivät vaillinaisiksi. AIka harvoja enää kuitenkaan kidutetaan keskiaikaisessa kidutuspenkissä nykyaikana, mutta ehkä sinua kidutettiin jo 500 vuotta sitten, joten sekin kokemus on nyt kohdallasi koettu. Täällä Suomessa ja sivistyneissä länsimaissa muutenkin ihmiset saavat kokea melko hyviäkin kohtaloita. Eivät aivan kaikki, mutta suurin osa kuitenkin. On kaupat täynnä ruokaa, nykyaikainen terveydenhoito, asunnot kaikilla mukavuuksilla ja vaikka mitä ylellistä, mikä olisi ollut muutama sata vuotta sitten vain kaikkein rikkaimmille mahdollista. Asiat pitää aina suhteuttaa johonkin ja kyllä minä ainakin koen eläväni kuin kuningas ennen muinoin, vaikka olen suomalaisessa elintasovertailussa kaikkein heikommassa asemassa pienituloisena eläkelälisenä. Tuloni ovat alle 1000€/kk mutta en todellakaan kehtaa valittaa, koska maailmassa on ja on ollut paljon suurempaakin köyhyyttä kuin minun köyhyyteni.
Eikä raha välttämättä ole kaikille edes hyväksi. Kun saa kaiken liian helpolla, se ei enää tyydytä samalla tavalla kuin työllä ja vaivalla saatu
Ja kun kaikki tämä on vielä vain väliaikaista niin turha tätä maailmaa on liikaa murehtia Me kehitymme elämä elämältä ja samalla parannamme tätä maailmaa kokoajan paremmaksi. Meillä on nyt uutta teknologiaakin, joka auttaa ratkaisemaan monet vanhat ongelmat, kuten köyhyyden ja sairaudet. Muutama ääliö tosin yrittää jarruttaa tätä kehitystä aina välillä, mutta hekin tulevat oppimaan ja muuttumaan, viimeistään tulevassa elämässä. Eikä kehitys saa olla liian nopeaa, tai muuten moni ei pysy sen mukana.
"Jeesuskin sanoi, että me olemme kaikki jumalia!" Eipä vaan sellaista ole todennut missään kohtaa raamatussa. Luokittelet myöskin uskovaiset ihmiset alimmalle tietoisuuden tasolle lapsellisuutensa takia. Kun nyt kerran Jeesusta "lainasit" ja Jumalankin kirjoitit isolla J:llä, niin ihmettelen, miten ylläpidät "kyhäelmääsi" olemassaolon ja kaiken tarkoituksen selittäjänä. Kyhäelmäsi on lähinnä kokoelma erilaisia tuumailuja jälleensyntymisoppien ja muiden ajatuksiisi sopivien maailmankatsomusten näkökulmasta!
Eikö sitten kaiken oppimiseen riittäisi kaksi elämää? Mahdollisimman huono ja mahdollisimman hyvä. Kaikki muu elämä olisi vain näiden välimaastossa.
Sitä paitsi mitä se haalittava mystinen viisaus eri elämillä palvelee? Entä mitä sitten kun lopulta saa tietää kaiken mahdollisen jos ikuisuus on rajana? Alkaako peli uudestaan restartilla käyntiin? Ota huomioon että monet ovat sanoneet että eivät jaksaisi elää uudestaan.
Jos tälle maailmalle löytyy luoja niin siitä tulisi mieleen game of thronesin kirjailija. Kovasti tuntuu olevan mielenkiintoa valtataisteluihin, seksiin, sortoon ja väkivaltaan sekä lukuisiin erilaisiin kuolemiin.
Jos luoja olisi olemassa niin aika yksin ja oman onnen ojaansa hän on jättännyt maaplaneettamme ihmiskuntineen.
10:34. Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?
35. Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin -
Osa uskovista on tosiaankin lähes lapsen tasolla uskomuksineen, mutta eivät suinkaan kaikki. Lapsenkaltaisuus on lähes jumalallinen tila ja sitä ei pidä sekoittaa lapsellisuuteen. Itseäni kristinuskossa viehättää sen hengellinen puhtaus ja yksinkertaisuus, siis silloin kun se on aitoa, eikä teeskenneltyä. Jeesus oli erittäin korkealta tasolta ja osa hänen seuraajistaan ovat myös yltäneet korkealle. Korkeammilla tasoilla ei tietenkään ajatella mitään tasoja ollenkaan, vaan kaikki ovat samalla tasolla. Ihmisten tasoajattelu ei istu siihen maailmaan, missä kaikki on puhdasta ja aitoa. Sanotaanhan, että ihmisten silmissä pieni on Jumalan silmissä suuri.
Olet osittain oikeassa "kyhäelmästäni" ja saat toki olla siitä mitä mieltä tahansa. Mielestäni on virhe pitää muita uskontoja tai näkemyksiä omaansa huonompina. Jo pelkästään kristinuskossa on lukuisia kirkkokuntia ja lahkoja, jotka väittävät kaikki olevansa oikeaa Jumalan ilmoitusta. Voivatko ne kaikki olla yhtä aikaa oikeassa? Jeesushan ei ollut kristitty, vaan juutalainen, eikä hän koskaan muistaakseni kieltänyt juutalaisuuttaan. Jeesus oli maailmanopettaja, joka ei opettanut uskontoa, vaan uskoa. Ne pitääkin erottaa toisistaan. Taivaassakaan ei ole uskontoa, koska siellä ei tarvita sellaista, eikä niin ollen pappejakaan. Ja jos Taivas tulisinkin joskus maan päälle, niin sehän tietäisi kaikkien uskontojen loppua.
No, pohdippa nyt hieman pidemmälle. Ensiksikin, jo se, että ihmisillä on kaksi eri sukupuolta ja niissäkin on vielä eri variaatioita, johtaa siihen, että pitäisi olla vähintään ne kaksi elämää, jotta saataisiin molemmista kokemus. Ja ehkä vielä molemmista kokemus sekä hyvästä elämästä, että huonosta elämästä. Ja kun alamme ajatella miten monia ihmiskohtaloita onkaan olemassa, joudumme vielä lisäämään elämiä meilkoisesti enemmän. Paras elämä on varmasti sellainen, joka ei ole liian hankala, mutta ei liian helppokaan.
Ja sitten on vielä sekin, että monet kuolevat jo lapsina tai nuorena onnettomuuksissa ja sairauksissa yms, syntyvät vammaisina tai jäävät jotenkin muuten kokemuksiltaankin melko vajaiksi, mutta niilläkin elämillä on oma tarkoituksensa ja merityksensä. Me kehitymme myös muiden ihmisten kohtaloiden kautta.
Jos nyt pitäisi veikata elämien määrää, mikä menee siihen, että tämä ihmisen osa on käyty perusteellisesti läpi, ja kaikki siihen liittyvä on siis opittu, niin sanoisinpa niinkin suuren luvun kuin n. 30-40 ihmiselämää.
Ei viisaus ole mitenkään mystistä ja kyllä viisaus palvelee meitä täällä jatkuvasti. Haasteethan eivät tule helpommiksi, kun elämät lisääntyvät, vaan ne tulevatkin vähitellen hankalimmiksi, mutta onneksi olemme joka kerta vähän viisaampia kohtaamaan ne. Ja epäonnistumisetkin toki sallitaan ja nekin opettavat meille lisää viisautta.
Ja ehkä "peli" saattaa hyvinkin alkaa uudelleen, jos niin vain haluamme. Meillähän on kuitenkin vapaa tahto. Voi kuitenkin olla, että me kyllästymme tähän ihmisenä olemisen tasoon niin perusteellisesti, että "peli" menettää kaiken kiinnostavuutensa. Eikä yhden elämän perusteella kannata vetää lopullista johtopäätöstä kaikkien elämien suhteen. Me olemme täällä maan päällä aina jonkinlaisia persoonia ja ne eivät ole todellinen olemuksemme. Sana persoona tarkoittaa muuten "naamiota". Ja naamiohan on lopulta aina riisuttava pois. Ihmiselämä on todellakin välillä hyvin raskasta, ehkä kaikkein raskainta mitä olemassa vain on. Meidän pitääkin muuttua lapsenkaltaiseksi, sillä lapsenkaltaisten on Taivasten valtakuntakin.
Ja jos elämä tuntuu kovin raskaalta, niin ajattele silloin niitä joiden elämä on ihanaa ja toivo itsellesi seuraavaksi sellainen elämä ja sen tulet ihan varmasti myös saamaan!
Mainitsemissasi raamatun paikoissa Jeesus viittaa vanhaan testamenttiin. Jeesus ei sanonut heille : Te olette Jumalia! Hän sanoi että juutalaisten laissa on kirjoitettuna: te olette jumalia. Psalmi 82 selventää tätä asiaa.
Israelin kansalla oli tuomareita, joille oli annettu auktoriteettiasema kansaan nähden. Nimitys oli asemallinen, ei hengellinen ja siten ei Jumalallista "tasoa" oleva. Jeesus oli Jumalan poika, ei hän olisi mennyt ristille jumalien puolesta.
Ikuinen elämä mitätöisi itsemurhan.
Ateistit eivät usko ikuiseen elämään, siksi kannattavat autettua itsemurhaa; oikeutta kuolla. Kuolema on arvo vain silloin, jos se toimii. Jos elämä on ikuista, kuolema ei toimi.
Ja ikävä kyllä uskovaiset eivät kykene näkemään tässäkään asiassa kuolevan ihmisen suurta kärsimystä empaattisesta näkökulmasta käsin.
”Ja ikävä kyllä uskovaiset eivät kykene näkemään tässäkään asiassa kuolevan ihmisen suurta kärsimystä empaattisesta näkökulmasta käsin.”
Totta puhut.
En välitä pätkääkään siitä, että ihmisiä kuolee tänään.
Halun pysytellä mukavuusalueella ja uhrata aikani sen miettimiseen, mitä minulta puuttuu. En koe minkäänlaista empatiaa tänään kuolevia kohtaa. Lähden kohta salille virkistämään itseäni.
Ateistilla on hyvät perustelut minkä takia jossain äärimmäisen epätoivoisessa tilanteessa on inhimillistä päättää toisen elämä ja lopettaa kärsimykset eutanasian avulla. On kykyä nähdä asia toisten saappaissa eikä vedota uskonoppeihin. Mutta ei tästä tämän enempää ainakaan tässä keskustelussaketjussa.
”Ateistilla on hyvät perustelut minkä takia jossain äärimmäisen epätoivoisessa tilanteessa on inhimillistä päättää toisen elämä ja lopettaa kärsimykset eutanasian avulla. On kykyä nähdä asia toisten saappaissa eikä vedota uskonoppeihin. Mutta ei tästä tämän enempää ainakaan tässä keskustelussaketjussa.”
Onko ateisteilla myös kyky nähdä, että eivät ole kärsimysten suhteen yhtään paremmassa asemassa? Kärsimystä on vaikea mitata, uskon silti että eniten kärsineet eivät ole niitä, jotka eniten haluavat kuolla.
Kyllä ne siellä sairaalassa silmiemme ulottumissa pyytää että voisinko jo vihdoinkin kuolla ja jotkut jopa huutaa että tappakaa minut. Hirveää kidutusta parhaimmillaan vuosikausia. Ihmiset ovat paljon armahtavampia kituvia eläimiämme kohtaan.
”Hirveää kidutusta parhaimmillaan vuosikausia.”
Sitähän se elämä on parhaimmillaan, ainakin se on hirveää kipua ja kipuilua. Vähällä ei pääse yksikään, vaikka haluasi päästä. Elämä on kuolemaan johtava sairaus, jota ei tulisi hoitaa kuolinhoidon avulla, koska ei ole mitään näyttöä siitä, että kuolinhoidosta seuraava kuolema poistaisi kivun. Uskomus, että kuolema poistaa kaikki kivut, on puhtaasti naturalistinen ikuisen elämän pois sulkeva uskomus. Mitä muutakaan eutanasia on kuin uskomushoito?
”Ihmiset ovat paljon armahtavampia kituvia eläimiämme kohtaan.”
Lähimmäisen murhaaminen ei ole rakkautta, tosin se voi olla parasta mitä ihminen kykenee antamaan. Hyvän rima on eutanasiassa todella alhaalla. Se olisi paljon korkeammalla, jos ihminen sitoutuisi lähimmäiseen koko elämän ajaksi, eikä vaan nopean kuoleman ajaksi. Silloin kun ihminen on parhaimmillaan ja armollisimmillaan, tämä auttaa lähimäistään tekemään itsemurhan.
Onko kärsivä ja painajaisemman kiduttava elämän loppuvaihe ihmisarvoista elämää jota tulisi suosia?
Kuolema poistaa tässä fyysisessä ympäristössä kokemamme kivut koska kehomme ei rikkinäisenä ja täysin kuoleena enää lähetä tietoa kivusta aivoihin.
Riittävää kipua tunteva tappaa mielellään itsensä esim. myrkkyjuotavalla jos on siihen fyysisesti kykenevä. Eläinten eutanasia on erittäin hellä ja rauhallinen vaivuttamalla ensiksi koomaan ennen kuin täysin tiedottomassa tilassa kuolee pois.
Rakkaus on myönteisiä, vastarakkautta synnyttäviä tunteita, asenteita, niistä vapaaehtoisesti kumpuavaa hyvää tahtoa, sekä tekoja rajoituksetta kaikkia kohtaan.
Empatia myötätuntoiseen eläytymiseen toisen ihmisen tunnereaktioihin ja pyrkii ymmärtämään toisen ihmisen käytöstä, näkökulmaa ja tunnereaktioita. Empaattinen ihminen kykenee asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään hänen tunteitaan.
Rakkautta ja myötäelämistä on myös antaa toisen mennä jos hän haluaa tätä koko sydämestään ja mitään ei olisi tehtävissä ja loppuaika olisi syvää kivulaista kärsimystä. Onko omaisten mielipide liian omistushaluinen kärsivää kohtaan? Lisäperspektiiviä asiaan antaisi jos itse kuvittelisit olevan kuolinvuoteella kuukausia maanpäällisissä helvetillisissä tuskissa. Tätä en haluisi itselle enkä muille.
Uskomus on sekin että kärsivin kirkkaimman kruunun saisi. On ihmisiä jotka haluaisivat passata tämän. Miksi ihminen ei voisi itse valita haluaako kärsiä loppuunasti vai ei? Itsemurha ei onnistu jos joutuu sairaalaan vaikkapa onnettomuuden kautta neliraajahalvantuneena. Eutanasia mahdollistaisi tällöin pääsyn pois. Itse olisin ainakin syvästi helpottunut jos tietäisin että sairaalassa olisi mahdollisuus täysin kivuttomaan kuolemaan jos tilanne sitä vaatii.
Eikä se ole murha jos tavoitteena on kyseisen henkilön sietämättömän kärsimyksen lopettaminen vaan armokuolema. Eutanasiahan on kreikan sanasta ja tarkoittaa hyvää kuolemaa. Ihminen on huijannut lääketieteellä avulla sairauksia joten miksi ihminen ei voisi huijata kuolemaakin?
”Onko kärsivä ja painajaisemman kiduttava elämän loppuvaihe ihmisarvoista elämää jota tulisi suosia?”
Onko kärsivä ihminen arvoton elämään?
”Riittävää kipua tunteva tappaa mielellään itsensä esim. myrkkyjuotavalla”
Olen koko elämäni kokenut riittävää kipua, pitääkö minun tappaa itseni myrkkyjuotavalla? Voi olla, että joku kokee elämänsä enemmän kivuliaana kuin minä. Meitä on siis monta. Kivuton elämä ihmisoikeutena on utopiaa.
”Rakkaus on myönteisiä, vastarakkautta synnyttäviä tunteita, asenteita, niistä vapaaehtoisesti kumpuavaa hyvää tahtoa, sekä tekoja rajoituksetta kaikkia kohtaan.”
Armomurha on rakkauden kukka.
”Empaattinen ihminen kykenee asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään hänen tunteitaan.”
Kykenen asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään tunteita, mutta en välitä pätkääkään. Totuus on, että en viitsi tässä olla tekopyhä ja väittää jotain mitä en ole. Myönnän, että rakkauden puutteeni häiritsee minua ja aiheuttaa sietämätöntä kärsimystä. Toisaalta se joka ei kärsi, ei rakasta, joten minulla saattaa olla toivoa.
”Rakkautta ja myötäelämistä on myös antaa toisen mennä jos hän haluaa tätä koko sydämestään ja mitään ei olisi tehtävissä ja loppuaika olisi syvää kivulaista kärsimystä.”
Ihmiselle on hyväksi, että tämä kärsii. Paljon pahempaa olisi, jos ei kärsisi. Enkä nyt tässä väitä, että pitää pyrkiä siihen, että kärsimme mahdollisimman paljon. Suurempaa olisi, jos kykenisimme kulkemaan kärsivän lähimmäisen rinnalla. Sellaisia mekin olemme. Totuus on, että kaikki kärsivät, nekin joiden mielestä kärsimys ei kuulu elämään.
”Miksi ihminen ei voisi itse valita haluaako kärsiä loppuunasti vai ei?”
Ainoastaan voimme pyrkiä siihen, että oma elämämme aiheuttaa mahdollisimman vähän kärsimystä lähimmäisellemme. Siinä on paljon enemmän haastetta kuin eutanasiassa. Miksi kärsimys on ongelma vain elämän loppupäässä? Yhtä hyvin se on ongelma läpi koko elämän, jos tavallasi ajattelee.
”olisin ainakin syvästi helpottunut jos tietäisin että sairaalassa olisi mahdollisuus täysin kivuttomaan kuolemaan jos tilanne sitä vaatii.”
En tiedä onko kuolema kivuton. Tiedän vain, että kuolema ei ole elämää kivuttomampi.
”Eikä se ole murha jos tavoitteena on kyseisen henkilön sietämättömän kärsimyksen lopettaminen vaan armokuolema.”
Armo on kristillinen rakkauden käsite. Armo on: Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme. Armomurha on irvikuva Raamatun armosta.
”Eutanasiahan on kreikan sanasta ja tarkoittaa hyvää kuolemaa.”
Kuolemassa ei ole mitään hyvää, kärsimys sen sijaan on hyvästä. Kylvä itkien, niität riemuiten. Ihmiset, jotka eivät suostu kärsimän, eivät voi leikata riemuiten.
"Onko kärsivä ihminen arvoton elämään?"
Ei ole arvoton, päätös tehdään itse eikä muiden näkökulmasta.
"Olen koko elämäni kokenut riittävää kipua, pitääkö minun tappaa itseni myrkkyjuotavalla? Voi olla, että joku kokee elämänsä enemmän kivuliaana kuin minä. Meitä on siis monta. Kivuton elämä ihmisoikeutena on utopiaa."
Vaikuttaisi että samaistat elämän aikana saadut kivut (mm. aviokriisit, hetkellinen masennus, nyrjähtänyt nilkka) niihin helvetillisiin fyysisiin kipuihin esim. syövän muodossa mistä ei ole pakoa tai parannuskeinoa. Kukaan sivusta seurannut ei haluisi samaa kohtaloa itselleen jossa vapaaehtoinen valinta eutanasiaan kiellettäisiin. Nykysysteemillä ihmiset pelaavat venäläistä rulettia itsemurhan kanssa johon pahimmillaan otetaan toinen sivullinen mukaan tai itse vammaudutaan kun taas Sveitsissä tilanne on eutanasian takia parempi. Eutanasian valitseminen on kokonaan vapaaehtoista.
"Kykenen asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään tunteita, mutta en välitä pätkääkään. "
Minä ja monet muut välitämme kohtaloistamme eutanasia asiaan liittyen.
"En tiedä onko kuolema kivuton. Tiedän vain, että kuolema ei ole elämää kivuttomampi."
Kuoleminen voi olla aivan saatanan helvettillisen kivuliasta johon elämän aikana olevat kivut eivät ole mitään verrattuna. Ja pahimmillaan vuosikausia kestävä.
"Ihmiset, jotka eivät suostu kärsimän, eivät voi leikata riemuiten."
On valitettavasti niin toivottomia tilanteita että kaikki potilasta myöden tietää että mitään hyvää ei ole tiedossa äärimmäisten kipujen mukana ollessa. Löytyy taudinsaaneita ihmisiä jotka haluavat 100% sydämmessään että eutansia tehtäisiin heille mutta yhteiskunta ja uskonnolliset opit kieltävät sen.
En viitsisi enempää puhua eutanasiassa tässä keskustelussa.
Tämä biisi sopii hyvin tähän ketjuun:
https://www.youtube.com/watch?v=AdIFQY17kV4
Haluaako kukaan koittaa kumota aloittajan väitettä miksi ihminen ei kestäisi taivaan kaltaista ikuisuutta?
Sisältääkö kuolemanrajakokemuksen kautta kertovien kokemukset taivaasta paradokseja? Millaisiksi nämä taivaankokeneet ja tunteneet ovat kertovat taivaan olevan?
Oli jumalaa tai ei niin kyllä ihminen lopulliseen rauhaan pääsee kuolemansa jälkeen.
”Oli jumalaa tai ei niin kyllä ihminen lopulliseen rauhaan pääsee kuolemansa jälkeen.”
En sinuna laskisi kuoleman varaan mitään hyvää.
On vaara, että muutkin kuulevat kuoleman filosofiasi, ja päättävät elämänsä paremman toivossa. Sinuna ei listaisi kuoleman hyötyjä.
Kuolema ei auttanut tätä miestä:
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=11794
Hänenkään tarjoama kuva taivaasta ei vaikuttanut pidemmän päälle tyydyttävältä.
Kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti koe tarvitsevansa lohtua ikuisesta elämästä.
Filosofitkin ovat ajatelleet asiaa
http://filosofia.fi/node/5948
He, jotka kuvittelevat ikuisen elämän olevan jotain "herkkua", ovat "missanneet" typeryyksissään mahdollisuutensa tähän ainoaan elämään minkä "säkällä" ovat saaneet.