POLITIIKKA on KORJATTAVA
Politiikkaan tarvitaan uutta parempaa otetta. Kokoomuksesta on jäljellä vain savuavat rauniot ja ilmeinen keskinäinen riitely sekä johtajuusvaje. Vasemmistoliitossa vilisee vain sammuvia tai sammuneita tähtiä, joskin pientä piristymistä nyt aivan vaalien alla on havaittavissa. Demarit on moniongelmainen takinkääntäjien puolue eikä sen linja vaalien lähetessä ole kirkastunut.
Hyvin eivät ole asiat päättyvän vaalikauden oppositiossakaan. Talousasioiden osaamista puuttuu eikä rohkeita ja tarpeellisia talouspoliittisia uudistuksia ole uskallettu edes esittää. Ainakin opposition olisi pitänyt rehellisesti kertoa kansalaisille, mitä virheitä viime vuosina on tehty, vaikka niissä osassa on itsekin oltu mukana. Sitä paitsi kaikkia vääriä päätöksiä ei ole aina voitu tulevaisuuden epävarmuuden vuoksi edes välttää, minkä kansa useimmiten ymmärtää. Perussuomalaisten talousosaaminen taitaa levätä aika kapeilla harteilla ja hukkuu helposti muuhun hälinään. Soinikaan ei enää uskalla vaalien ja hallitushalujen vuoksi paljon mihinkään tärkeään asiaan ottaa selvää kantaa. Keskustalla on ehkä osaamista enemmän, mutta puolueessa pelätään muiden puolueiden tapaan liikaa äänestäjiä eikä rohkeita uudistuksia uskalleta esittää. Vihreät panostavat luonnonsuojeluun ja energian tuotannon vastustamiseen, millä ei Suomea pelasteta. Pikkupuolueiden merkitys on aika vähäinen, pahimmillaan ne ovat jopa päätösten jarruttajia.
Pikkunäpertelyn sijaan olisi syytä siirtyä isojen asioiden ratkomiseen. Nyt olisi aika tunnustaa ja kertoa kansalle, että merkittävä osa talousongelmista aiheutuu eurosta. Meidän omat mahdollisuutemme huolehtia kilpailukyvystä ovat euron vuoksi käytännössä rajalliset. Sisäisellä devalvaatiolla ei suomalaisissa työmarkkinaolosuhteissa pystytä kilpailukykyä palauttamaan kohtuullisessa ajassa. Eikä muutoinkaan olisi oikeudenmukaista alentaa vain palkansaajien tuloja. Oman valuutan devalvaatio olisi oikeudenmukaisempi tapa ratkaista kilpailukykyongelmamme. Esimerkiksi Ruotsi on tästä hyvä esimerkki. Nyt pitäisi politiikoilta löytyä rohkeutta ruveta vakavasti pohtimaan mitä euron suhteen tehdään. Kyllä kysymys euron järkevyydestä ja eurosta eroon pyrkimisestä pitäisi uskaltaa nostaa vaalikeskusteluun! Vai onko se liian haasteellinen aihe? Vaikka kaikki ongelmat eivät ole euron syytä, se on kuitenkin suurin asia, eikä siitä ole syytä peitellä. Edes euron heikentyminen viime aikoina ei pelasta Suomea ehkä metsäteollisuutta lukuun ottamatta. Suomen kauppapainotettu euron kurssi on nimittäin vain vahvistunut viimeaikoina, koska Ruotsin ja Venäjän valuuttojen kurssit ovat heikentyneet voimakkaasti.
Euron ansioksi mainitaan mm. matalat korot, mutta niiden siunauksellisuus on varsin kyseenalaista. Asuntojen hinnat ovat kohonneet hyvin korkeiksi matalan korkotason vuoksi. Kyllä suomalaiset olisivat vähän korkeampia korkoja maksaneet asuntolainoistaan, jos asunnot olisivat pysyneet tuntuvasti halvempina. Voittajia ovat rakennusliikkeet, katsokaapa vaikka uusien asuntojen hintoja. Etenkin isoissa rakennusliikkeissä taidetaan tällä menolla ruveta vakavasti miettimään miten voitot siirretään veroparatiiseihin. Eikä matala korko suomalaiselle säästäjällekään ilon aihe ole ollut.
Yhteinen valuutta on osoittanut toimimattomuutensa euroalueella. Siihen kuuluvat valtiot ovat monessa mielessä liian erilaisia, eikä edes yhteisesti sovituista pelisäännöistä pidetä kiinni. Euro johtaa kriiseihin milloin missäkin maassa ja nyt alkaa olla Suomen vuoro, valitettavasti.
Kreikan suhteen peli on menetetty jo. Kreikan tukipakettipäätöksiin osallistuneilla suomalaispolitiikoilla on jo ”haiseva” housuissa ja pyykinpesutalkoisiin joutuu koko Suomen kansa. Taitaapa politiikan avuttomuuteenkin tällä hetkellä syynä olla juuri nämä ”vetelät” housuissa.
Vähintään SUOMESSA pitäisi nyt tehdä suomalaisia ja ulkomaalaisia huippuasiantuntijoita käyttämällä puolueeton ja perusteellinen selvitys euron eduista ja haitoista sekä samanlainen selvitys mahdollisen eurosta eroamisen vaikutuksista. Ketkä vaaliehdokkaat olisivat tähän valmiita? Selvityksen jälkeen uudet päättäjät voisivat sitten ratkaista asian ja kansanäänestyskin olisi suotava, etenkin jos selvitys ei osoita selkeää ratkaisua puoleen taikka toiseen.
Politiikkaan tarvitaan uutta parempaa otetta. Kokoomuksesta on jäljellä vain savuavat rauniot ja ilmeinen keskinäinen riitely sekä johtajuusvaje. Vasemmistoliitossa vilisee vain sammuvia tai sammuneita tähtiä, joskin pientä piristymistä nyt aivan vaalien alla on havaittavissa. Demarit on moniongelmainen takinkääntäjien puolue eikä sen linja vaalien lähetessä ole kirkastunut.
Hyvin eivät ole asiat päättyvän vaalikauden oppositiossakaan. Talousasioiden osaamista puuttuu eikä rohkeita ja tarpeellisia talouspoliittisia uudistuksia ole uskallettu edes esittää. Ainakin opposition olisi pitänyt rehellisesti kertoa kansalaisille, mitä virheitä viime vuosina on tehty, vaikka niissä osassa on itsekin oltu mukana. Sitä paitsi kaikkia vääriä päätöksiä ei ole aina voitu tulevaisuuden epävarmuuden vuoksi edes välttää, minkä kansa useimmiten ymmärtää. Perussuomalaisten talousosaaminen taitaa levätä aika kapeilla harteilla ja hukkuu helposti muuhun hälinään. Soinikaan ei enää uskalla vaalien ja hallitushalujen vuoksi paljon mihinkään tärkeään asiaan ottaa selvää kantaa. Keskustalla on ehkä osaamista enemmän, mutta puolueessa pelätään muiden puolueiden tapaan liikaa äänestäjiä eikä rohkeita uudistuksia uskalleta esittää. Vihreät panostavat luonnonsuojeluun ja energian tuotannon vastustamiseen, millä ei Suomea pelasteta. Pikkupuolueiden merkitys on aika vähäinen, pahimmillaan ne ovat jopa päätösten jarruttajia.
Pikkunäpertelyn sijaan olisi syytä siirtyä isojen asioiden ratkomiseen. Nyt olisi aika tunnustaa ja kertoa kansalle, että merkittävä osa talousongelmista aiheutuu eurosta. Meidän omat mahdollisuutemme huolehtia kilpailukyvystä ovat euron vuoksi käytännössä rajalliset. Sisäisellä devalvaatiolla ei suomalaisissa työmarkkinaolosuhteissa pystytä kilpailukykyä palauttamaan kohtuullisessa ajassa. Eikä muutoinkaan olisi oikeudenmukaista alentaa vain palkansaajien tuloja. Oman valuutan devalvaatio olisi oikeudenmukaisempi tapa ratkaista kilpailukykyongelmamme. Esimerkiksi Ruotsi on tästä hyvä esimerkki. Nyt pitäisi politiikoilta löytyä rohkeutta ruveta vakavasti pohtimaan mitä euron suhteen tehdään. Kyllä kysymys euron järkevyydestä ja eurosta eroon pyrkimisestä pitäisi uskaltaa nostaa vaalikeskusteluun! Vai onko se liian haasteellinen aihe? Vaikka kaikki ongelmat eivät ole euron syytä, se on kuitenkin suurin asia, eikä siitä ole syytä peitellä. Edes euron heikentyminen viime aikoina ei pelasta Suomea ehkä metsäteollisuutta lukuun ottamatta. Suomen kauppapainotettu euron kurssi on nimittäin vain vahvistunut viimeaikoina, koska Ruotsin ja Venäjän valuuttojen kurssit ovat heikentyneet voimakkaasti.
Euron ansioksi mainitaan mm. matalat korot, mutta niiden siunauksellisuus on varsin kyseenalaista. Asuntojen hinnat ovat kohonneet hyvin korkeiksi matalan korkotason vuoksi. Kyllä suomalaiset olisivat vähän korkeampia korkoja maksaneet asuntolainoistaan, jos asunnot olisivat pysyneet tuntuvasti halvempina. Voittajia ovat rakennusliikkeet, katsokaapa vaikka uusien asuntojen hintoja. Etenkin isoissa rakennusliikkeissä taidetaan tällä menolla ruveta vakavasti miettimään miten voitot siirretään veroparatiiseihin. Eikä matala korko suomalaiselle säästäjällekään ilon aihe ole ollut.
Yhteinen valuutta on osoittanut toimimattomuutensa euroalueella. Siihen kuuluvat valtiot ovat monessa mielessä liian erilaisia, eikä edes yhteisesti sovituista pelisäännöistä pidetä kiinni. Euro johtaa kriiseihin milloin missäkin maassa ja nyt alkaa olla Suomen vuoro, valitettavasti.
Kreikan suhteen peli on menetetty jo. Kreikan tukipakettipäätöksiin osallistuneilla suomalaispolitiikoilla on jo ”haiseva” housuissa ja pyykinpesutalkoisiin joutuu koko Suomen kansa. Taitaapa politiikan avuttomuuteenkin tällä hetkellä syynä olla juuri nämä ”vetelät” housuissa.
Vähintään SUOMESSA pitäisi nyt tehdä suomalaisia ja ulkomaalaisia huippuasiantuntijoita käyttämällä puolueeton ja perusteellinen selvitys euron eduista ja haitoista sekä samanlainen selvitys mahdollisen eurosta eroamisen vaikutuksista. Ketkä vaaliehdokkaat olisivat tähän valmiita? Selvityksen jälkeen uudet päättäjät voisivat sitten ratkaista asian ja kansanäänestyskin olisi suotava, etenkin jos selvitys ei osoita selkeää ratkaisua puoleen taikka toiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.