Kepu-ryssä Koroljov uhkailee sodalla

Oliko se "uhkailua", kun Mannerheim ja Paasikivi isänmaallisista syistä varoittivat Erkkoa ja muita Suomen hallitusherroja syksyllä 1939 siitä, mitä uhmielisen asenteen omaksumisesta venäläisiin nähden ja ymmärtämättömyydestä legitiimejä venäläisiä turvallisuusintressejä kohtaan saattaisi seurata? -- Viime vuosien mittaan nyky-Venäjä on kyllin monta kertaa varoittanut Suomea länsimielisyyden ja natottumisen seurauksista. Venäjä on siten yrittänyt tehdä palveluksen Suomelle, osoittaa että Venäjä välittää yhä Suomesta, että Venäjä ei pidä Suomea kokonaan menetettynä tapauksena, että luottamus on yhä mahdollinen, tai ainakin palautettavissa. Mutta Venäjän ääntä ei ole Suomessa kuunneltu. Sitä on Suomessa ylimielisesti pilkattu aivan kuten 1930-luvulla. Venäläiset ovat kärsivällistä kansaa. Mutta ehdottomasti kykeneviä tekemään johtopäätökset Suomen asenteesta. Jo historiankin perusteella.

Suomen herrat ovat kääntäneet kelloa taaksepäin ainakin 75 vuotta. Sokeasti Suomen johto uhraa Suomen kansalliset intressit tuhoisan länsisitoutumisen nimessä. Jälleen kerran Suomi juonittelee Venäjän vihollisten kanssa Venäjän selän takana, harjoittelee Venäjää vastaan suuntautuvan liittoutuman kanssa sotaa Venäjää vastaan ja luovuttaa itsensä Venäjään kohdistuvan hyökkäyksen potentiaaliseksi keskitysalueeksi. Aivan kuin Paasikiven-Kekkosen linjaa ja sen takana ollutta valtioviisautta ei olisi koskaan ollutkaan! Aivan kuin naapurisovun rikkaat vuosikymmenet olisi pyyhitty pois historiasta! -- Henkilökohtaisesti uskon, että Paavo Väyrysen ulkoministeriys olisi nyt ehdottoman välttämätön asia, jotta työt suomalais-venäläisen luottamuksen palauttamiseksi voitaisiin ek-vaalien jälkeen pikimiten panna alulle.

On surullista, että stalininsimi, imperialismi ja sodsn lietdonta on jälleen palannut Moskovaan. Puheet ovat kuin 1930-luvulta ja niin ovat teotkin. Terijoen hallitusta taas haikaillaan.