Olin pidättäytynyt seksistä 10v, jolloin olen ollut sinkkuna. Sitten kuitenkin yksi mies neljännellä lyhyehköistä tapaamiskerroista sai minut sänkyyn kanssaan. Sukupuoliyhteydessä ei oltu, mutta kaikenlaista muuta oli.
Tiesin jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, etten halua miehestä muuta, koska hän oli huom. liberaalimpi kuin minä, muutenkin erilainen, eikä yhteistä niin paljon, ja päätin ettei enää tavattaisi. Kuitenkin hän sai minut jotenkin aina uudelleen tapaamisiin kanssaan.
Seksi ei tuntuisi niin aikaisessa vaiheessa luonnollisimmalta kenenkään kanssa. En olisi uskonut itsestäni, että ajaudun siihen pisteeseen. Vaikka en ollut kovin kiihottunut, niin kyllähän siitä läheisyydestä silloin nautti, vaikka aika jäykänlaista se oli aikaisesta ajankohdasta johtuen ja siitä, etten lähtökohtaisesti halunnut mitään seurustelua/seksiä hänen kanssaan. Siinä oli myös mukana paljon toisen miellyttämisen halua.
Katuvahko olo tuli heti, ja n. 5 päivää myöhemmin tuntui jo pahemmalta ja itketti. Olenko tosiaan niin huono/helppo nainen, että annan miehelle jo näin lyhyen tapailun jälkeen? 10v olen kuitenkin pidättäytynyt. Ehdotuksia on tullut säännöllisesti, mutta staavanlaista periksiantamatonta tapausta ei ole ollut. Jos omaisin kumppanin tilanne olisi eri, enkä lankeaisi, siinä kun on kyse kolmesta ihmisestä kahden sijaan. Uskollisuuteeni suhteessa luotan kyllä.
Tämä mies on lisäksi kiinnostunut muutenkin minusta ja haluaisi seurustella.
Tiesin jo ensimmäisellä kerralla ettei ole minun mies (etenkin järki sanoo), mutta minulle on tullut jo joitain tunteita häntä kohtaan. Hän on niin periksiantamaton ja hänessä on monia viehättäviäkin puolia. Irtipääseminen tuntuu siksi yhä hankalammalta.
Ei minusta ole ottamaan riskiä seurustelemalla niin erilaisen ihmisen kanssa, haluan konservatiivisemman, uskovan tai ainakin kristilliset arvot omaavan miehen ja haluan tutustua pidempään ennen seksiä.
Kyllä tuo liian aikainen seksi ainakin omalta osaltani tappaa kiinnostusta, mutta kuitenkin olen kiintynyt häneen jossain mielessä.
Tiesin jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, etten halua miehestä muuta, koska hän oli huom. liberaalimpi kuin minä, muutenkin erilainen, eikä yhteistä niin paljon, ja päätin ettei enää tavattaisi. Kuitenkin hän sai minut jotenkin aina uudelleen tapaamisiin kanssaan.
Seksi ei tuntuisi niin aikaisessa vaiheessa luonnollisimmalta kenenkään kanssa. En olisi uskonut itsestäni, että ajaudun siihen pisteeseen. Vaikka en ollut kovin kiihottunut, niin kyllähän siitä läheisyydestä silloin nautti, vaikka aika jäykänlaista se oli aikaisesta ajankohdasta johtuen ja siitä, etten lähtökohtaisesti halunnut mitään seurustelua/seksiä hänen kanssaan. Siinä oli myös mukana paljon toisen miellyttämisen halua.
Katuvahko olo tuli heti, ja n. 5 päivää myöhemmin tuntui jo pahemmalta ja itketti. Olenko tosiaan niin huono/helppo nainen, että annan miehelle jo näin lyhyen tapailun jälkeen? 10v olen kuitenkin pidättäytynyt. Ehdotuksia on tullut säännöllisesti, mutta staavanlaista periksiantamatonta tapausta ei ole ollut. Jos omaisin kumppanin tilanne olisi eri, enkä lankeaisi, siinä kun on kyse kolmesta ihmisestä kahden sijaan. Uskollisuuteeni suhteessa luotan kyllä.
Tämä mies on lisäksi kiinnostunut muutenkin minusta ja haluaisi seurustella.
Tiesin jo ensimmäisellä kerralla ettei ole minun mies (etenkin järki sanoo), mutta minulle on tullut jo joitain tunteita häntä kohtaan. Hän on niin periksiantamaton ja hänessä on monia viehättäviäkin puolia. Irtipääseminen tuntuu siksi yhä hankalammalta.
Ei minusta ole ottamaan riskiä seurustelemalla niin erilaisen ihmisen kanssa, haluan konservatiivisemman, uskovan tai ainakin kristilliset arvot omaavan miehen ja haluan tutustua pidempään ennen seksiä.
Kyllä tuo liian aikainen seksi ainakin omalta osaltani tappaa kiinnostusta, mutta kuitenkin olen kiintynyt häneen jossain mielessä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.