Avohoito on ohjattua terveyden- tai sairaanhoitoa, jossa potilas ei vietä pitkiä aikoja laitoksessa tai sairaalan vuodeosastolla. Päihdepalveluiden avohoidossa pyritään vaikuttamaan myös potilaan yleiseen elämäntilanteeseen, kuten toimeentuloon ja asumiseen. Sen vuoksi useat avohoitopotilaat on aluksi sijoitettu ammattiliittoihin. Heille on annettu erilaisia valetyö nimikkeitä kuntoutusmielessä. Vuosien hoitojaksojen jälkeen potilaita siirretään puoluetoimistoihin.
Demareiden tiloissa avohoidon palveluilla edistetään ja ylläpidetään terveyttä ja toimintakykyä sekä ehkäistään ja hoidetaan sairauksia. Samalla vältetään laitostumista. Toisinaan avohoitoon ohjaavan päätöksen taustalla ovat kuitenkin taloudelliset syyt. Etenkin mielenterveyspotilaiden siirto ammattiyhdistyksien henkilökunnaksi on alentanut mielisairaaloiden suljettujen osastojen kuormitusta.
Aina potilas ei ole kypsä avohoitoon, vaan hoitosuhde aloitetaan laitosjaksolla SAKin tiloissa, kunnes siirrytään puolueen tiloihin.
Psykiatrian puolella painotus siirtyi laitoshoidosta avohoitoon 1980- ja 1990-luvun taitteessa, jonka vuoksi ammattiliittojen tiloja kasvatettiin ja jäsenmaksuja, sekä puoluetukia nostettiin. Psykiatristen sairaalahoitopaikkojen vähentäminen oli syynä. Nykyisin mielenterveyslain mukaan avohoito on ensisijainen hoitomuoto mielenterveyshäiriöissä, minkä vuoksi Sosiaalidemokraattien tiloja tarvitaan edelleen sairaiden sijoituspaikkoina.
Potilaat siirretään ammattiliitoissa suoritetun hoitojakson jälkeen puolueen kirjoille hoitojaksoon. Heille annetaan jäsenkirja, jotta psykiatrien on helpompi tunnistaa potilaat. Potilaat esittelevät jostakin syystä aina jäsenkirjaa, joka todellisuudessa on avohoitopassi. Mielisairaat hoidokit luulevat olevansa jossakin työssä, joka on myös hyväksi harhaisuuden hoidossa.
Moni julkisuudessa esiintyvä potilas vaikuttaa terveeltä, kunnes alkaa puhumaan. Osalle heistä on annettu tekaistuja ammattinimikkeitä. Edustaja, ministeri, puheenjohtaja, sekä muut vastaavat nimikkeet ovat olleet potilaiden suosiossa.
Demareiden tiloissa avohoidon palveluilla edistetään ja ylläpidetään terveyttä ja toimintakykyä sekä ehkäistään ja hoidetaan sairauksia. Samalla vältetään laitostumista. Toisinaan avohoitoon ohjaavan päätöksen taustalla ovat kuitenkin taloudelliset syyt. Etenkin mielenterveyspotilaiden siirto ammattiyhdistyksien henkilökunnaksi on alentanut mielisairaaloiden suljettujen osastojen kuormitusta.
Aina potilas ei ole kypsä avohoitoon, vaan hoitosuhde aloitetaan laitosjaksolla SAKin tiloissa, kunnes siirrytään puolueen tiloihin.
Psykiatrian puolella painotus siirtyi laitoshoidosta avohoitoon 1980- ja 1990-luvun taitteessa, jonka vuoksi ammattiliittojen tiloja kasvatettiin ja jäsenmaksuja, sekä puoluetukia nostettiin. Psykiatristen sairaalahoitopaikkojen vähentäminen oli syynä. Nykyisin mielenterveyslain mukaan avohoito on ensisijainen hoitomuoto mielenterveyshäiriöissä, minkä vuoksi Sosiaalidemokraattien tiloja tarvitaan edelleen sairaiden sijoituspaikkoina.
Potilaat siirretään ammattiliitoissa suoritetun hoitojakson jälkeen puolueen kirjoille hoitojaksoon. Heille annetaan jäsenkirja, jotta psykiatrien on helpompi tunnistaa potilaat. Potilaat esittelevät jostakin syystä aina jäsenkirjaa, joka todellisuudessa on avohoitopassi. Mielisairaat hoidokit luulevat olevansa jossakin työssä, joka on myös hyväksi harhaisuuden hoidossa.
Moni julkisuudessa esiintyvä potilas vaikuttaa terveeltä, kunnes alkaa puhumaan. Osalle heistä on annettu tekaistuja ammattinimikkeitä. Edustaja, ministeri, puheenjohtaja, sekä muut vastaavat nimikkeet ovat olleet potilaiden suosiossa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.