VL 1950-60 luvulla oli ihanaa mutta ei enää 1970

http://justiinanjutut.blogspot.fi/2014/01/olen-jo-pitempaan-halunnut-tarttua.html

Lisää

Vl-liike on täynnä selvittämättömiä asioita.

Toivotaan että niidenkin aika olisi ihan kunnolla. Toisaalta on tunne että moni pelkää ja nuorempia ei välttämättä kiinnostakaan. Historian tuntemus on kyllä aika huonoan.

Mutta jos ihmiset haluaa avata "arkkua" niin miksi ei anneta mahdollisuutta

Suurperheiden äidit, joiden mielenterveys on pettänyt ja joutuneet sairaalakierteeseen. Silti ei ole ollut lupa auttaa oikealla tavalla.

Samoin monet vakavien sairauksien kanssa kamppailevat äidit, joilla ei ole ollut lupaa ottaa sitä apua, joka olisi auttanut - aina vain on pitänyt alistua uuden lapsen vastaanottamiseen - loppuun asti.

Tällaisten näkeminen vuosikymmenien aikana on altistanut ohittamaan, kun ei ole ollut keinoa antaa todellista apua.

Niin julmaa - niin julmaa ja epäinhimillistä kuin vain voi olla.

Nykyisin on tilanne muuttunut niin, että vastaavissa tapauksissa rohkeimmat ystävät uskaltavat kehoittaa käyttämään ehkäisyä.

Lapsirajoituskysymys joutuu uuden ja perusteellisen läpivalaisun kohteeksi samalla kun harhaoppia tilitetään piakkoin.

Se on uudistuvan SRK:n tehtävien vastuulla, koska harhaoppi toteutettiinkin SRK:n siunauksella ja ohjauksessa.

Näkemykseni on, että rauhanyhdistyksissä pitäisi aloittaa yhteinen avoin keskustelu aiheesta, koska vain siten kuuluu seurakunnan ääni.

Harhaopin ääni ei lähtenyt seurakunnasta. Se lähti niistä miehistä, jotka ottivat vallan silloisessa SRK:ssa.

pätkä litteroidusta haastattelusta Viljo Juntunen Silminnäkijä-ohjelmassa:
( toimittaja=t ja Viljo=V )

HOITOKOKOUKSISTA:

t: "Pyytääkö liike anteeksi?
V: Liike on ilmoittanut, että pahoittelemme niitä.

t: Mutta pyytääkö liike anteeksi?
V: Minun mielestäni voisi pyytää anteeksi. Ainakin omalta kohdaltani ehdottomasti halusin tehdä.

t: Mutta se olisi vastoin seurakuntaoppia, joka sanoo, että liike on erehtymätön.
V: Kyllä minusta voi. Ei meidän liike sillä tavalla erehtymätön ole. Se koostuu erehtyväisistä ihmisistä, ja
seurakunta, jota pyhä henki yhdistää, joutuu välillä tarkistamaan ja korjaamaan asioita. 70-luku on esimerkki
virheistä, jotka pitää korjata. Tämä on hyvä vastaus tähän.

t: Vallankumouksellinen vastaus. Tuot uusia tuulia.
V: Pyhä Henki on erehtymätön. Ihmiset ovat erehtyväisiä, ja se aiheuttaa tätä.

t: Onko hoitokokouksia vielä?
V: Virallisesti ei enää ole. Jos siihen liittyviä piirteitä on, pyrimme niihin puuttumaan:"
..........................................................................................................................................................................

Viljon vastauksista päättelen, että hän olisi valmis esittämään yhteisen tilityksen ja anteeksipyynnön kaikille harhaopillisin perustein uloshoidetuille, mutta edelleen kaikki "vaikuttajat" eivät eivät ole siihen valmiita, vaan pitäytyvät käsitykseen, että on ollut vain "yksittäisiä ylilyöntejä."

Itse olen vahvasti Viljon linjoilla ja haluaisin, että kaikilta harhaopin hoitokokousten uloshoidetuilta pyydettäisiin median kautta aidosti anteeksi julmat hoitokokoukset ja siten tehtäisiin selkeä irtisanoutuminen 70-luvun harhaopin luomasta vääryydestä. SRK tunnustaisi samalla oman roolinsa kyseisen hoitokokousrumban organisoinnissa ja siunaamisessa. SRK:ssa ei ole tiedosta puutetta, millaisesta toiminnasta on ollut kyse ja jokaisella ry:llä on omat tiedot, miten on toimittu ( ellei niitä ole hävitetty )

Tämän jälkeen olisi kaikilla halukkailla mahdollisuus halutessaan ottaa yhteyttä ja sopia henkilökohtaisesti, jos haluaa ja tuntee tarvetta keskusteluun. Tämä olisi mielestäni oikeaa vastuunkantoa 70-luvun harhaopetuksista hoitokokousten osalta. Ihmettelen suuresti, että tähän ei vielä ole ollut alttiutta.

Puistattaa, kun muistan, miten jotkut puhujat vakuuttivat painokkaasti saarnoissaan, että " ketään ei ole ajettu ulos Jumalanvaltakunnasta, vaan itse ovat lähteneet" jne.

70-luvun harhaopin tilitys vaatii yhteistä keskustelua ja selvitystä. Harras toiveeni on, että muutkin seniori-ikäiset uskaltautuisivat tässä blogissa avautumaan hoitokokouksiin liittyvistä muistoista, jos ne ovat painaneet. Viljon esimerkki rohkaisee osaltaan siihen. Enää ei ole pakko vaieta.

Lestat_kuka nykyään voi noin elää?

Hoitokokoukset perustuvat ymmärtääkseni Kristuksen kirkkolakiin, mutta 70-luvulla ne menivät ihan överiksi. Mielestäni 70-luvun selvittämättä jättäminen haittaa edelleenkin toimintaamme ja elämäämme ja uskoammekin monella tavalla, ja mahdollistaa uusien väärinkäytösten syntymisen.

Olen ollut hämmästynyt, kun jotkut nuoret ovat kyselleet niistä ajoista, ja olen saanut kuulla, että heidän omat vanhempansa eivät ole kertoneet mitään. Onko todellakin niin, että joskus on kielletty puhumasta hoitokokouksista? Ei meidän keskuudessa saisi olla tabuja asioita!

Muistelen, että Raamatussa vielä Kristuksen kirkkolaista sanotaan, että helpommin päästetään kuin sidotaan, muistanko oikein? Silloin siinä nimenomaan korostettaisiin, että sitomista ei tehdä tuosta noin, vaan pitää olla todella vahvat perusteet. Eikä senkään jälkeen ihmistä aleta syrjiä ihmisenä.

Raamatussa ei ole sanaakaan mistään kirkkolaista.

Siellä on ohjeita kuinka seurakuntaa hoidetaan tarkoittaa kuinka sen jäseniä hoidetaan rakkauden kautta kuten Kristuskin rakasti antamalla henkensä toisten puolesta, siinä on sitä kirkkolakia joka veeälliltä on unohtunut täysin.