Olipa niin täyttä asiaa Stigun blogissa , että laitan sen myös tänne muidenkin luettaviksi.
Kirkon tila on se, miksi se on annettu mennä. Raamattu sanoo: Sitä niittää mitä kylvää! Ja ne mädät hedelmät on täysin nähtävissä mitä mädästä kylvöstä on saatu.
Stig Kankkonen, Eväät vääristä koreista?
"Jäsenkato, siitä johtuvat pienenevät tulot ja siitä taas johtuva kirkon sopeutumistarve muuttuneeseen ja muuttuvaan tilanteeseen, muodostavat sen kokonaisuuden, josta seurakunnissa, seurakuntayhtymissä ja kirkon keskushallinnossa ehkä eniten keskustellaan.
Ja ihan ymmärrettävästi.
Ei hyvältä näytä kun katsotaan lukuja, käyriä ja erilaisia tulevaisuusskenaarioita. Pohja uhkaa näiden valossa pettää.
Silläkin uhalla, että syytös sinisilmäisyydestä ja/tai todellisuuspaosta mahdollisesti leijuvat ilmassa, uskallan väittää, että mainitut asiat eivät ole kirkon varsinaisia ongelmia.
Jäsenkato seurauksineen on seuraus kirkon ongelmista hahmottaa omaa olemustaan, omaa tehtäväänsä, oma paikkaansa tässä ja nyt ja omaa sanomaansa tämän päivän ihmiselle.
Tiedän, että melkein kaikki, jotka pohtivat näitä asioita ovat samaa mieltä tilannekuvasta ja syy-seuraus pohdinnastani. Ja se on jo hyvä alku jatkopohdinnoille. Mutta vain alku.
Keskeinen lähtökohta ratkaisueväiden etsinnässä on, mistä eväskorista ne haetaan.
Kirkossa tuntuu korien määrä kasvavan ja sisällöt voivat olla milloin mitäkin.
Kehitys tähän suuntaan on nyt jo johtanut siihen, että alkuperäiset eväät ovat tämän tästä hukassa.
Tämä ei olisi kovin vakava asia jos eväskori ja sen sisältö lähtökohtaisesti olisi ollut meidän päätettävissä.
Mutta kristillisessä kirkossa näin ei ole. Eväskori sisältöineen on meille annettu niin omaa hyvinvointiamme ja jaksamistamme ajatellen kuin muillekin jaettavaksi.
Jumalan eväskorin eväät ovat koostumukseltaan ja määrältään tasapainossa ja siksi niiden muuttaminen omien mieltymysten mukaan ei johda hyvään oloon eikä anna voimia.
Tämä pätee niin yksilöihin kuin seurakuntiin ja kirkkoihinkin. Vanha sanonta toteaa, että itsestään muita tuntee.
Tulee mieleen profeetta Jeremian sanat (6:16):
Näin sanoo Herra:
Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin,
mutta te vastasitte: "Emme kulje!"
Tämänkin opetuksen Jumala on eväskoriinsa pannut. Kelpaako?"
Stigin kynästä
Kirjoittaja on pitkän linjan journalisti ja teologian maisteri, joka on työskennellyt muun muassa Österbottningenin ja Kyrkpressenin päätoimittajana.
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/stigin_kynasta/1113/evaat_vaarista_koreistaa
Kirkon tila on se, miksi se on annettu mennä. Raamattu sanoo: Sitä niittää mitä kylvää! Ja ne mädät hedelmät on täysin nähtävissä mitä mädästä kylvöstä on saatu.
Stig Kankkonen, Eväät vääristä koreista?
"Jäsenkato, siitä johtuvat pienenevät tulot ja siitä taas johtuva kirkon sopeutumistarve muuttuneeseen ja muuttuvaan tilanteeseen, muodostavat sen kokonaisuuden, josta seurakunnissa, seurakuntayhtymissä ja kirkon keskushallinnossa ehkä eniten keskustellaan.
Ja ihan ymmärrettävästi.
Ei hyvältä näytä kun katsotaan lukuja, käyriä ja erilaisia tulevaisuusskenaarioita. Pohja uhkaa näiden valossa pettää.
Silläkin uhalla, että syytös sinisilmäisyydestä ja/tai todellisuuspaosta mahdollisesti leijuvat ilmassa, uskallan väittää, että mainitut asiat eivät ole kirkon varsinaisia ongelmia.
Jäsenkato seurauksineen on seuraus kirkon ongelmista hahmottaa omaa olemustaan, omaa tehtäväänsä, oma paikkaansa tässä ja nyt ja omaa sanomaansa tämän päivän ihmiselle.
Tiedän, että melkein kaikki, jotka pohtivat näitä asioita ovat samaa mieltä tilannekuvasta ja syy-seuraus pohdinnastani. Ja se on jo hyvä alku jatkopohdinnoille. Mutta vain alku.
Keskeinen lähtökohta ratkaisueväiden etsinnässä on, mistä eväskorista ne haetaan.
Kirkossa tuntuu korien määrä kasvavan ja sisällöt voivat olla milloin mitäkin.
Kehitys tähän suuntaan on nyt jo johtanut siihen, että alkuperäiset eväät ovat tämän tästä hukassa.
Tämä ei olisi kovin vakava asia jos eväskori ja sen sisältö lähtökohtaisesti olisi ollut meidän päätettävissä.
Mutta kristillisessä kirkossa näin ei ole. Eväskori sisältöineen on meille annettu niin omaa hyvinvointiamme ja jaksamistamme ajatellen kuin muillekin jaettavaksi.
Jumalan eväskorin eväät ovat koostumukseltaan ja määrältään tasapainossa ja siksi niiden muuttaminen omien mieltymysten mukaan ei johda hyvään oloon eikä anna voimia.
Tämä pätee niin yksilöihin kuin seurakuntiin ja kirkkoihinkin. Vanha sanonta toteaa, että itsestään muita tuntee.
Tulee mieleen profeetta Jeremian sanat (6:16):
Näin sanoo Herra:
Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin,
mutta te vastasitte: "Emme kulje!"
Tämänkin opetuksen Jumala on eväskoriinsa pannut. Kelpaako?"
Stigin kynästä
Kirjoittaja on pitkän linjan journalisti ja teologian maisteri, joka on työskennellyt muun muassa Österbottningenin ja Kyrkpressenin päätoimittajana.
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/stigin_kynasta/1113/evaat_vaarista_koreistaa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.