Kun Suomen kansa rientää äänestyskopeille, me emme äänestä pelkästään tulevasta eduskunnasta, vaan myös Venäjästä, kirjoittaa toimittaja Arja Paananen.
ÄÄNESTÄMME siitä, keitä Suomen kansa haluaa hoitamaan maamme Venäjä-suhteita ja tekemään maamme Venäjä-päätöksiä.
Äänestämme siitä, millä sävyllä Venäjän kanssa pitää jatkossa puhua – ja siitä, mitä meillä saa ylipäätään Venäjästä sanoa.
Äänestämme myös siitä, mitä johtopäätöksiä Venäjän nykyisestä käytöksestä pitää tehdä.
Äänestämme siitä, onko Suomen parempi valita Venäjää kohtaan lähtökohtaisesti aina varovainen ja myöntyväinen linja, ettemme vain missään nimessä itse ärsyttäisi naapuriamme.
Ja äänestämme siitä, onko Suomen sittenkin parempi tehdä tyynen päättäväisesti omat ratkaisunsa, painostipa ja uhkailipa Venäjän propagandakoneisto meitä miten tahansa.
ITÄINEN naapurimme on kummitellut Suomen vaaleissa tätä ennen toki jo aiemminkin, ja se on jopa antanut ”kotiryssien” kautta meille suoria ohjeita siitä, keitä Suomessa saa asettaa ehdolle ja keitä meidän pitää äänestää.
Suomea on myös painostettu itärajan takaa vaaleissa. Milloin on järjestetty dramaattinen noottikriisi Urho Kekkosen uudelleenvalinnan tueksi, milloin itse Kekkonen on myllykirjeissään vaatinut Suomen tiedotusvälineiden suuta suppuun hyvien idänsuhteiden vaalimisen nimissä.
Myöhemmin tuo kaikki hävetti meitä ja ihmettelimme, miten saatoimme elää niin pitkään rähmällämme.
Neuvostoliiton hajottua leijuimmekin sitten aina viime kevääseen – eli Krimin valtauksen tuomaan sokkiin asti – siinä auvoisessa kuvitelmassa, että tämän kaiken piti olla meidän osaltamme ohi.
ÄÄNESTÄMME siitä, keitä Suomen kansa haluaa hoitamaan maamme Venäjä-suhteita ja tekemään maamme Venäjä-päätöksiä.
Äänestämme siitä, millä sävyllä Venäjän kanssa pitää jatkossa puhua – ja siitä, mitä meillä saa ylipäätään Venäjästä sanoa.
Äänestämme myös siitä, mitä johtopäätöksiä Venäjän nykyisestä käytöksestä pitää tehdä.
Äänestämme siitä, onko Suomen parempi valita Venäjää kohtaan lähtökohtaisesti aina varovainen ja myöntyväinen linja, ettemme vain missään nimessä itse ärsyttäisi naapuriamme.
Ja äänestämme siitä, onko Suomen sittenkin parempi tehdä tyynen päättäväisesti omat ratkaisunsa, painostipa ja uhkailipa Venäjän propagandakoneisto meitä miten tahansa.
ITÄINEN naapurimme on kummitellut Suomen vaaleissa tätä ennen toki jo aiemminkin, ja se on jopa antanut ”kotiryssien” kautta meille suoria ohjeita siitä, keitä Suomessa saa asettaa ehdolle ja keitä meidän pitää äänestää.
Suomea on myös painostettu itärajan takaa vaaleissa. Milloin on järjestetty dramaattinen noottikriisi Urho Kekkosen uudelleenvalinnan tueksi, milloin itse Kekkonen on myllykirjeissään vaatinut Suomen tiedotusvälineiden suuta suppuun hyvien idänsuhteiden vaalimisen nimissä.
Myöhemmin tuo kaikki hävetti meitä ja ihmettelimme, miten saatoimme elää niin pitkään rähmällämme.
Neuvostoliiton hajottua leijuimmekin sitten aina viime kevääseen – eli Krimin valtauksen tuomaan sokkiin asti – siinä auvoisessa kuvitelmassa, että tämän kaiken piti olla meidän osaltamme ohi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
äänestäminen on tae Suomen pysymisestä lännen leirissä. Sinnehän me kuulumme.