Femakot tuhosivat SDPn

SDP:n viimevuosien vaiheet ovat tasa-arvon näkökulmasta mielenkiintoisia. Heinäluoma erosi pj:n tehtävistä (ei ollut sopiva sukupuoli puoluetta hallitsevalle feministijuntalle). Tilalle alettiin hakea uutta pj:tä ja kuinka ollakaan, yksi (pää) kriteereistä oli NAINEN. Näin sitten Jutta Urpilainen asetettiin tehtävään. Siinä samalla puolueen kannatuksen laskukiito voimistui ja kannatus oli Urpilaisen pj-kauden loppumetreillä pienpuolueiden tasolla. Urpilainen ei missään vaiheessa halunnut tunnustaa totuutta ja irtisanoutua tehtävästä, ilmeisesti fem-juntan tuen siivittämänä: nainen ei voi olla huono, syy on jossain muualla. Edellisissä pj-vaaleissa puolueen pj:ksi äänestettiin HUOM! täysin demokraattisesti ja sen hetkinen tilanne huomioiden, Antti Rinne. Käsittämätöntä kyllä vaikkakin ymmärrettävää, ettei puolueen sisäpiiristä enää löytynyt varteenotettavaa miesehdokasta. Rinteen valinta sai puolueen feministisiiven raivostumaan. Moni nainen ei voinut hyväksyä äänestyksen tulosta ja suutuksissaan hylkäsi (ainakin toistaiseksi) puolueen; miehethän sen oli jo jättäneet ja ilmeisesti edes Rinteen valinnalla ei kyetty vakuuttamaan miehiä. Feminismi eli ts. yksipuolinen naisten asian ajaminen on ajanut SDP:n syöksykierteeseen josta on enää vaikea nousta. Eduskunnan sukupuolijakauma on nyt noin 60/40. Mitä kuvaa se, että SDP:n uusista kansanedustajista naisia on yli 60%. M60/N40 on aika luonnollinen jakauma, M40/N60 taas kuvaa SDP:n naisia räikeästi suosivaa linjaa.

Olisi mielenkiintoista saada prosentit kuinka monta miestä enää äänestää kyseistä äkäisten feministitätien kaappaamaa puoluetta. Taitaa mennä alle kympin luokkaa selvästi.

Äkäinen Halonen ja feminismi oli puolueen ensimmäinen suuri haava.

Kuinka helevetissä yksikään mies voisi moista äkäistä feministi-tätilaumaa äänestää?

Ei oo helppoa Rinteellä eikä paljon toivoa puolueella: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015042419573353_uu.shtml

Feministit hakkaa SDP:n hajalle vaikka väkisin.

TAPPAJARAISKAAJA Hänellä oli puukko ja hän löi. Monta kertaa. Mielipuolisesti. Harkitusti... http://mvlehti.net/2015/04/24/tieto-on-totta-raiskaajamuhaaja-abdigadir-osman-hussein-vapaaksi/
http://mvlehti.net/2015/04/23/pelottava-huhu-liikkeella-abdigadir-osman-hussein-vapautettu
Häntä ei voitu karkottaa. Hänellä oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta. Hänellä ei ollut pakolaisstatusta, vaan hän oli saanut oleskeluluvan ns. humanitäärisistä syistä.

Tuuli Ikonen, 15v. surma, Tampere 10.11.1995 15-VUOTIAAN KOULUTYTÖN SURMA SUUTUTTI KOKO SUOMEN Teksti: Pentti Eerikäinen Ensin lehdissä oli vain pieni uutinen henkirikoksesta. Seuraavina päivinä rävähtivät lööppeihin jättiotsikot muukalaisesta, joka oli surmannut nuoren koulutytön. Otsikoista nousi esiin ensin tyrmistys, suru, viha, katkeruus. Vieläkään ei oikein tajuta, mitä Tampereella tapahtui 10.11.1995. Sinä perjantaina Tuuli Ikonen, 15, päätti lähteä koulun jälkeen Tampereen Aitolahdesta Koskikeskukseen tapaamaan kavereitaan.

Tuuli ei ollut mitään jenginuoria tai asuntolähiöiden häiriköitä. Hän kuului seurakuntanuoriin ja olisi seuraavana kesänä mennyt rippileirille isoseksi. Koulussa Tuuli oli luokkansa huippuja, sillä keskiarvot olivat olleet reilusti yli yhdeksän, eikä hänen vanhemmillaan ollut pelkoa tyttärensä joutumisesta huonoille teille tai kaupungille yökausiksi jäämisestä. Kello 19.40 Tuuli nousi kaverinsa kanssa bussiin, jolla lähti kohti kotiaan. Kaveri jäi aikaisemmalle pysäkille kuin Tuuli. Sitä 15-vuotias tyttö ei tiennyt, että hänen pari vuotta nuorempi sisarensa oli kulkenut vähän aikaisemmin samaa reittiä kotiin päin. Maalliseen kotiinsa Tuuli ei koskaan päässyt. Aitovuorentiellä hänen kimppuunsa syöksyi tumma mies. Tuuli yritti rimpuilla kaikin voimin vastaan, mutta hyökkääjä sai raahatuksi hänet tiensivuun.

Hänellä oli puukko ja hän löi. Monta kertaa. Mielipuolisesti. Harkitusti...

Tampere suri

Paikalle osui auto, jonka valokiiloihin puukkomies joutui. Hän säntäsi pakoon, minkä vuoksi autoilija kiiruhti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Hälytys tapahtui nopeasti. Ambulanssi ja poliisi olivat pian paikalla, mutta Tuulin elämää ei voitu enää pelastaa. Poliisi lähti suurin joukoin takaa-ajoon. Tytön surmaaja ei saanut kadota yöhön. Neljän tunnin jäljityksen aikana tuli yksi uhri lisää, kun takaa-ajava poliisikoira syöksyi tietä ylittäessään auton alle ja kuoli.

Mies saatiin kiinni ja vietiin poliisin suojiin Tampereelle. Seuraavan päivän lehtiin ehti pieni uutinen Tampereella tapahtuneesta henkirikoksesta.

Isot otsikot räjähtivät ihmisten silmille vasta sunnuntaina ja maanantaina. Pian ne muuttuivat nimiksi, osoitteiksi, luokkakaveriksi, ystäväksi, tuttavaksi. Suruksi ja suuttumukseksi. Itkuksi ja ikäväksi. Suru-uutinen tavoitti Tuulin vanhemmat pikkujoulujuhlasta. Isänpäivä oli sunnuntaina. Tuulin pöydällä oli valmiiksi tehty isänpäivän kortti. Se jäi antamatta. Jäljellä oli vain suuri suru. Kaikkein kovin, mikä isää ja äitiä, sisarta ja veljeä voi koskaan kohdata.

Suru ja suuttumus levisi Tampereelle ja pian koko Suomeen.

Erityisen voimakkaasti se kosketti Tuulin koulua, jossa kuolema vieraili jo toisen kerran kahden vuoden sisällä. Edellinenkin uhri oli nuori tyttö, jonka häiriintynyt poika surmasi. - Niin kaunis on maa, niin kirkas on taivas, lauloivat itkevät koulukaverit Tuulin muistojuhlassa. Kuin Kyllikki Saari... Tuuli Ikosen julma kohtalo takertui lehtien etusivuille poikkeuksellisen tiukasti. Surmapaikasta tuli tamperelaisten vaelluskohde ja hiljentymispaikka. Kynttilät paloivat lumihangessa viikkokausia Tuulin rippikuvan vieressä.

Tampereella järjestettyyn hengelliseen muistojuhlaan kokoontui yli 5000 ihmistä. Vanhempien mieliin palasi Suomen tunnetuin rikostapaus, Kyllikki Saaren surma. Ihmiset muistavat Kyllikin rippikuvan ja surmayön, jolloin uskonnollismielinen tyttö surmattiin kotimatkallaan. Tänä aikana on poikkeuksellista, että tuhannet ja taas tuhannet ihmiset lähtevät liikkeelle ilmaisemaan suuttumuksensa ja surunsa. Tuulin vanhemmat tulivat avoimesti julkisuuteen. He näyttivät surunsa julkisesti. He tuomitsivat teon ja tekijän. He kyselivät: - Miksi? Miksi? Miksi? Silti he eivät halunneet lietsoa vihaa. Siksi he eivät vaatineet kostoa samalla mitalla. - Tuulin hautajaiset olivat kauniit, sanoi Tuulin isä ajankohtaisen kakkosen suorassa lähetyksessä. - Tuulin on nyt hyvä olla. Lepää rauhassa lapseni. Tuuli Ikosen siunaustilaisuudessa jokainen isä ja äiti tajusivat, millainen onnettomuus Ulla ja Kari Ikosta oli kohdannut.

Abdikarir Osman Hussein Tampereen poliisivankilassa lojui lavitsallaan Somalian kansalainen Abdikarir Osman Hussein (26). Hän oli autuaallisen tietämätön siitä, millaisen myrkyn oli Tampereelle ja koko Suomelle kylvänyt. Toisaalta kesti jonkun aikaa ennen kuin Suomi tiesi, millainen mustan marraskuun mies tämä

herra Hussein on: 19.11.1993 Abdikarir Osaman Hussein raiskasi puukolla uhaten 13-vuotiaan tamperelaistytön! Nyt Abdikarir Osman Husseinin epäillään surmanneen 15-vuotiaan Tuuli Ikosen. K

Puolueita syntyy ja kuolee.
Sdp menee vuosikymmenessä.
Versooko sitten mitään tilalle, aika näyttää.