Olen evankelistana törmännyt toisinaan Jeesus-pelkoon. Evankeliointiin tähtäävä vuorovaikutustilanne sujuu ongelmattomasti niin kauan kuin puhutaan abstraktisti Jumalasta, iankaikkisuudesta, hyvyydestä, rakkaudesta, anteeksiannosta...
Mutta kun alan puhua Jeesuksesta ja Hänen ristiinnaulitsemisestaan, toinen ahdistuu ja saattaa suoraan sanoa, ettei pysty kuulemaan enempää, vaikka teen heti alussa selväksi, että Jeesus voitti kuoleman ja nousi kuolleista. Vaikka kaikki päättyy enemmän kuin hyvin, monia ahdistaa ja pelottaa kuulla rististä. On kuin he mielessään pilkkoisivat nämä asiat erilleen eivätkä ymmärrä, että ne ovat yhtä ja samaa tapahtumasarjaa: kuolleista nouseminen edellyttää kuolemaa jne.
Joskus ihan pelottaa siirtää keskustelu yleiseltä "Jumala-tasolta" spesifimmälle "Jeesus-tasolle". Monet ihmiset eivät halua kuulla verestä, uhrista, ristiinnaulitsemisesta, Jumalan ankaruudesta ja pyhyydestä, syntien tunnustamisesta.
Mutta kun alan puhua Jeesuksesta ja Hänen ristiinnaulitsemisestaan, toinen ahdistuu ja saattaa suoraan sanoa, ettei pysty kuulemaan enempää, vaikka teen heti alussa selväksi, että Jeesus voitti kuoleman ja nousi kuolleista. Vaikka kaikki päättyy enemmän kuin hyvin, monia ahdistaa ja pelottaa kuulla rististä. On kuin he mielessään pilkkoisivat nämä asiat erilleen eivätkä ymmärrä, että ne ovat yhtä ja samaa tapahtumasarjaa: kuolleista nouseminen edellyttää kuolemaa jne.
Joskus ihan pelottaa siirtää keskustelu yleiseltä "Jumala-tasolta" spesifimmälle "Jeesus-tasolle". Monet ihmiset eivät halua kuulla verestä, uhrista, ristiinnaulitsemisesta, Jumalan ankaruudesta ja pyhyydestä, syntien tunnustamisesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa seurata kirkon pappien viestintää ja tarkata kuinka monta uskalletaan edes mainita Jeesus Hänen oikealla nimellään. Arvonimeä Kristus käytetään jonkinlaisena kiertoilmaisuna.
Saman huomannut.
Tämä koskee myös tänne kirjoittajia.
Ihminen, joka todella seuraa Jeesusta, se ilmenee myös kirjoituksissa.