Miten olet parantanut tai miten parannat maailmaa?

Miten sinun tuntuu olevan niin vaikea suvaita erilaisuutta.

Ei persulaisuus ole erilaisuutta. Se on vain pelkkää suvereenia taantumusta. Viisikymmenluvun arvoilla kun pelataan niin ei siinä paljon erilaisuudella kehuskella. Punikit ja homot saunan taakse.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ei persulaisuus ole erilaisuutta. Se on vain pelkkää suvereenia taantumusta. Viisikymmenluvun arvoilla kun pelataan niin ei siinä paljon erilaisuudella kehuskella. Punikit ja homot saunan taakse.

Lue lisää

Taantumuskin on erilaisuutta. Aika rohkeaa nykyaikana olla erilainen (persu), yleistä suuntausta vastaan. Eikö olisi aika alkaa suvaitsemaan heitäkin siinä kuin muitakin erilaisia.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Taantumuskin on erilaisuutta. Aika rohkeaa nykyaikana olla erilainen (persu), yleistä suuntausta vastaan. Eikö olisi aika alkaa suvaitsemaan heitäkin siinä kuin muitakin erilaisia.

Lue lisää

Isiskin on erilaisuutta, natsitkin oli erilaisia, fascistit on erilaisia, stalinismi ja polpottilaisuuskin on erilaista. Johonkin se raja on vedettävä. Minä olen vetänyt sen tähän: uskon ja puhun viimeiseen hengenvetooni saakkaniiden puolesta: länsimaisiin arvoihin kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta ja ihmisarvosta, kaikkien oikeudesta yhteiskunnassa riippumatta sukupuolesta, uskonnosta, seksuaalisesta suunatumisesta, kansallisuudesta, ihonväristä, rodusta jne. Niihin kuuluu homoavioliitot, oikeus adoptoida lapsia, oikeus saada turvapaikka kun pakenee sodan jaloista ja tukea että pääsee alkuun, naispappeus jne jne asiat jotka ovat vaikeita sverigedemokraattien/perussuomalaisille poliitikoille.

En voi suvaita vääryyttä, rasismia, chauvinismia, fanaattisuutta,...jos se on jotenkin pahasti sanottu niin jatka sinä vaan mustamaalaamistani. Itsekunnioitukseni on tallessa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Isiskin on erilaisuutta, natsitkin oli erilaisia, fascistit on erilaisia, stalinismi ja polpottilaisuuskin on erilaista. Johonkin se raja on vedettävä. Minä olen vetänyt sen tähän: uskon ja puhun viimeiseen hengenvetooni saakkaniiden puolesta: länsimaisiin arvoihin kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta ja ihmisarvosta, kaikkien oikeudesta yhteiskunnassa riippumatta sukupuolesta, uskonnosta, seksuaalisesta suunatumisesta, kansallisuudesta, ihonväristä, rodusta jne. Niihin kuuluu homoavioliitot, oikeus adoptoida lapsia, oikeus saada turvapaikka kun pakenee sodan jaloista ja tukea että pääsee alkuun, naispappeus jne jne asiat jotka ovat vaikeita sverigedemokraattien/perussuomalaisille poliitikoille.

En voi suvaita vääryyttä, rasismia, chauvinismia, fanaattisuutta,...jos se on jotenkin pahasti sanottu niin jatka sinä vaan mustamaalaamistani. Itsekunnioitukseni on tallessa.

Lue lisää

Jotain muistan 70/80 luvusta kun olin siellä minäkin.
Jos joku sanoo nykyisen ahneuden ja itsekkyyden olevan parempaa aikaa kuin mun paras miehuuren aika niin olen eri mieltä.
Kun lopetimme koulumme niin silloin oli työtä, palkalla pystyi elättämään itsensä ja joku katseli vanhusten perään ,mailma oli kauheesta kohkaamisesta huolimatta turvallisempi.
Ei ollut ovohoito porukkaa kadulla,ei jenkejä ihmisiä häiriköimässä ja lääkärikin puhui suomea.
Olen ikäni ollut puolustamassa vähäosasia ja surulla olen katsonut kun omakseni kokemani puolue unohti juurensa ja nyt ihmetellään missä kannattajat.
Ne kannattajat on siellä missä ei kiusata lihaa syöviä umpiheteroita ,minä luotan ja uskon Suomalaisiin ,ei ne ala riekkumaan järjettömyyksiä jos alkaisivat niin ne olisi jo olleet kadulla tuomitsemassa kaikenmailman six bäkkejä.
Sanoit paloma olevasi suvaitsematon fanatikkoja kohtaan,sun vihasi persuja kohtaan liippaa läheltä fanaattisuutta ,annahan persuille tilaisuus ja suomi sen jälkeen.
Kun niputat Alkiolaiset juuret omaavan puolueen terroristien kanssa samaan kuvastaa melkoista tunnekuohua ,jäitä hattuun, seinät levälleen ja katto korkeelle.

koti-kiusattu kirjoitti:

Jotain muistan 70/80 luvusta kun olin siellä minäkin.
Jos joku sanoo nykyisen ahneuden ja itsekkyyden olevan parempaa aikaa kuin mun paras miehuuren aika niin olen eri mieltä.
Kun lopetimme koulumme niin silloin oli työtä, palkalla pystyi elättämään itsensä ja joku katseli vanhusten perään ,mailma oli kauheesta kohkaamisesta huolimatta turvallisempi.
Ei ollut ovohoito porukkaa kadulla,ei jenkejä ihmisiä häiriköimässä ja lääkärikin puhui suomea.
Olen ikäni ollut puolustamassa vähäosasia ja surulla olen katsonut kun omakseni kokemani puolue unohti juurensa ja nyt ihmetellään missä kannattajat.
Ne kannattajat on siellä missä ei kiusata lihaa syöviä umpiheteroita ,minä luotan ja uskon Suomalaisiin ,ei ne ala riekkumaan järjettömyyksiä jos alkaisivat niin ne olisi jo olleet kadulla tuomitsemassa kaikenmailman six bäkkejä.
Sanoit paloma olevasi suvaitsematon fanatikkoja kohtaan,sun vihasi persuja kohtaan liippaa läheltä fanaattisuutta ,annahan persuille tilaisuus ja suomi sen jälkeen.
Kun niputat Alkiolaiset juuret omaavan puolueen terroristien kanssa samaan kuvastaa melkoista tunnekuohua ,jäitä hattuun, seinät levälleen ja katto korkeelle.

Lue lisää

Eikös niin ole, että kaikki on erilaisuutta, riippuu siitä mistäpäin ja minne katsoo.
Suvaitsevaisuus on hieno ihanne ja minä uskon, että auttamisenhalua ihmisiltä kyllä löytyy, mutta sitten tulee se mutta.
Emme me voi niin toimia, että rajat auki, tulkoon tänne vaan kaikki jotka haluaa. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, mitä siitä seuraa. Kaaos.
Ei minun mielestäni maailmaa sillä tavalla paranneta. Kyllä siinä järjen käyttö pitäisi olla sallittua, ilman, että rasistin leima otsaan lyödään.
Jos menneisyydestä löytyy hyvä asia, jota voisi hyödyntää, mitä pahaa siinäkään olisi.
Voihan olla, että siihen menneisyyden maailmaan, missä vähemmän tuhlataan vielä joudutaan.
Velkakello käy veronmaksajan rahoilla, joista iso osa menee ulkomaille, sitten täällä yritetään syyllistää sairaat ja vanhukset ja työttömät.

koti-kiusattu kirjoitti:

Jotain muistan 70/80 luvusta kun olin siellä minäkin.
Jos joku sanoo nykyisen ahneuden ja itsekkyyden olevan parempaa aikaa kuin mun paras miehuuren aika niin olen eri mieltä.
Kun lopetimme koulumme niin silloin oli työtä, palkalla pystyi elättämään itsensä ja joku katseli vanhusten perään ,mailma oli kauheesta kohkaamisesta huolimatta turvallisempi.
Ei ollut ovohoito porukkaa kadulla,ei jenkejä ihmisiä häiriköimässä ja lääkärikin puhui suomea.
Olen ikäni ollut puolustamassa vähäosasia ja surulla olen katsonut kun omakseni kokemani puolue unohti juurensa ja nyt ihmetellään missä kannattajat.
Ne kannattajat on siellä missä ei kiusata lihaa syöviä umpiheteroita ,minä luotan ja uskon Suomalaisiin ,ei ne ala riekkumaan järjettömyyksiä jos alkaisivat niin ne olisi jo olleet kadulla tuomitsemassa kaikenmailman six bäkkejä.
Sanoit paloma olevasi suvaitsematon fanatikkoja kohtaan,sun vihasi persuja kohtaan liippaa läheltä fanaattisuutta ,annahan persuille tilaisuus ja suomi sen jälkeen.
Kun niputat Alkiolaiset juuret omaavan puolueen terroristien kanssa samaan kuvastaa melkoista tunnekuohua ,jäitä hattuun, seinät levälleen ja katto korkeelle.

Lue lisää

En ole niputtanut heitä samaan. En ole niputtanut edes ruotsidemokraatteja (puolue jonka juuret ovat tiiviisti uusnatsismissa (kansallissosialismissa) tähän edelliseen listaani fanaatikoista ja terroristeista. Eiväthän he sinne kuulu. Kuitenkin, heidän ideansa. lausuntonsa, mielipiteensä sivuavat liian läheltä näiden äärimmäisliikkeiden ideologiaa että ne jättäisivät minut välinpitämättömäksi.

Minä en ollut Suomessa 70-80-luvuilla; ehkä ne olivat rauhallista ja rakentavaa aikaa ja sinun muistosi niistä vuosista ovat perustana toiveillesi saada negatiivinen kehitys pysähtymään ja aika palaamaan takaisinpäin. Minun muistoni Suomesta ovat 50-60-luvuilta ja se oli murrosaikaa: yhteiskunnassa oli paljon muutettavaa ja me lähdimme mukaan siihen muutokseen parempien arvojen puolesta. Minun osaltani vain se jäi pahasti kesken.

Nyt haluan vielä korostaa sitä että puhun koko ajan ideologiasta, en henkilöistä ja varsinkaan en äänestäjistä. Persut ovat edelleenkin protestipuolue, tyytymättömien puolue ja ihmiset jotka äänestävät populisteja ja protestipuolueita tekevät sen omista henkilökohtaisista syistään; kuten sanoin jokainen meistä tietää vain itse omat rajansa.

Pienten, heikkojen ja avuttomien puolustaja olen minäkin; teen vain sitä globaalisemmasta näkökulmasta.
Peace!

PalomaLennosta kirjoitti:

En ole niputtanut heitä samaan. En ole niputtanut edes ruotsidemokraatteja (puolue jonka juuret ovat tiiviisti uusnatsismissa (kansallissosialismissa) tähän edelliseen listaani fanaatikoista ja terroristeista. Eiväthän he sinne kuulu. Kuitenkin, heidän ideansa. lausuntonsa, mielipiteensä sivuavat liian läheltä näiden äärimmäisliikkeiden ideologiaa että ne jättäisivät minut välinpitämättömäksi.

Minä en ollut Suomessa 70-80-luvuilla; ehkä ne olivat rauhallista ja rakentavaa aikaa ja sinun muistosi niistä vuosista ovat perustana toiveillesi saada negatiivinen kehitys pysähtymään ja aika palaamaan takaisinpäin. Minun muistoni Suomesta ovat 50-60-luvuilta ja se oli murrosaikaa: yhteiskunnassa oli paljon muutettavaa ja me lähdimme mukaan siihen muutokseen parempien arvojen puolesta. Minun osaltani vain se jäi pahasti kesken.

Nyt haluan vielä korostaa sitä että puhun koko ajan ideologiasta, en henkilöistä ja varsinkaan en äänestäjistä. Persut ovat edelleenkin protestipuolue, tyytymättömien puolue ja ihmiset jotka äänestävät populisteja ja protestipuolueita tekevät sen omista henkilökohtaisista syistään; kuten sanoin jokainen meistä tietää vain itse omat rajansa.

Pienten, heikkojen ja avuttomien puolustaja olen minäkin; teen vain sitä globaalisemmasta näkökulmasta.
Peace!

Lue lisää

En halua vääntää ajanpyörää taaksepäin, vertasin vaan nykyistä entiseen.
Olen suorastaan keksintö friikki ja kaikki uusi kiinostaa ei kumminkaan nykyinen itsekkyys ja ahneus .
Oikeestaan uskon et perussuomalaiset on vakiinnuttanut paikkansa työväenpuolueena. syystä että demut ja stallarit ryssi oman aatteensa .

k-kk kirjoitti:

En halua vääntää ajanpyörää taaksepäin, vertasin vaan nykyistä entiseen.
Olen suorastaan keksintö friikki ja kaikki uusi kiinostaa ei kumminkaan nykyinen itsekkyys ja ahneus .
Oikeestaan uskon et perussuomalaiset on vakiinnuttanut paikkansa työväenpuolueena. syystä että demut ja stallarit ryssi oman aatteensa .

Lue lisää

Minä olen kyllä saanut sellaisen käsityksen että suomalainen työväki on valistuneempaa ja etenkin edistyksellisempää jengiä kuin persut joiden arvomaailma on tosi vanhoillinen. Talouspolitiikan suhteen ymmärrän kyllä mitä heillä on mielessä; valitettavasti vain heidän talouspolitiikkansa jää pahasti kaiken tään muun varjoon.

Paloma.se.co kirjoitti:

Minä olen kyllä saanut sellaisen käsityksen että suomalainen työväki on valistuneempaa ja etenkin edistyksellisempää jengiä kuin persut joiden arvomaailma on tosi vanhoillinen. Talouspolitiikan suhteen ymmärrän kyllä mitä heillä on mielessä; valitettavasti vain heidän talouspolitiikkansa jää pahasti kaiken tään muun varjoon.

Lue lisää

Tyrmistys vanhojen puolueitten suunnalla oli suunnaton kun Soini jytkytti eka kerran.
Massiivinen parjauskampanja yritti estää toista jytkyä ja sehän epäonnistui.
Jos vanhoillisuus on sitä että ensin omat ja sitten muut ,niin silloin olen vanhoillinen.
Olen vanhoillinen siinäkin mielessä että en arvostelematta hyväksy kaikkea mitä joku hyvänä keksii mainostaa ,kyllä kyseenalaistaminen pitää hyväksyä normaalina ja elämään kuuluvana.
VAnhemman tytön perheen kautta tunnen akateemistakin mailmaa ja sen mailman ajatukset ei kohtaa haalariväen ajatuksia , sanoisimpa jopa että siel on kovinkin rajoittunut näkemys siitä miten oikean ihmisen pitää elää ja ajatella.
Kerran kysyin miksi pelkästään palkkatyöllä itseään elättävä äänestää kokoomusta ja se vastaus auttoi ymmärtämään miten erilailla tää mailma nährään.

Persuilla ei ole muuta hyvää kuin se, että ne ajavat pakkoruotsia pois ja maahanmuuttokriittisyys. Muuten kannatan vihreitä ja vasemmistoa. Haluan myös kaikille tasa-arvoa, kirkon voisi erottaa valtiosta. "Uskovaiset, lihaa mussuttavat umpiheterot" on niitä pahimpia tapauksia.

eppu2 kirjoitti:

Eikös niin ole, että kaikki on erilaisuutta, riippuu siitä mistäpäin ja minne katsoo.
Suvaitsevaisuus on hieno ihanne ja minä uskon, että auttamisenhalua ihmisiltä kyllä löytyy, mutta sitten tulee se mutta.
Emme me voi niin toimia, että rajat auki, tulkoon tänne vaan kaikki jotka haluaa. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, mitä siitä seuraa. Kaaos.
Ei minun mielestäni maailmaa sillä tavalla paranneta. Kyllä siinä järjen käyttö pitäisi olla sallittua, ilman, että rasistin leima otsaan lyödään.
Jos menneisyydestä löytyy hyvä asia, jota voisi hyödyntää, mitä pahaa siinäkään olisi.
Voihan olla, että siihen menneisyyden maailmaan, missä vähemmän tuhlataan vielä joudutaan.
Velkakello käy veronmaksajan rahoilla, joista iso osa menee ulkomaille, sitten täällä yritetään syyllistää sairaat ja vanhukset ja työttömät.

Lue lisää

Kotikiusattu ja eppu2. Olisinpa lukenut teidän jutut niin ei olisi tarvinnut kirjoittaa omia ::))
Mulle käy vain nykyään niin, etten ehdi lukea koko ketjua - helmet jäävät huomiotta -
ja jään suustani kiinni ketjun lopun kannanottoihin...
On myös niin, että jos on samaa mieltä jonkun kanssa sitä ei tule sanotuksi kun siitäkin tulee huomautuksia...Palstakuri rulaa...))

Jospa yrittäisit muistaa oikein tai tarkistaisit tiedot ennen kirjoittamista. Edes joskus

höpöpuhujatLiikuu kirjoitti:

Jospa yrittäisit muistaa oikein tai tarkistaisit tiedot ennen kirjoittamista. Edes joskus

"höpöpuhujatLiikuu"

Nooo...sinne päin kuitenkin.
Eikö vain :)

H.

Suomennatko tuon viimeisen lauseesi.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Suomennatko tuon viimeisen lauseesi.

Sois=se olisi
esmes=esimerkiksi

Selkiskö?

siilimuori kirjoitti:

Sois=se olisi
esmes=esimerkiksi

Selkiskö?

:))))

hyvä.sä kirjoitti:

:))))

What :)?. Nuimmää puhekielessä sanon, sois hyvä.

Hyvä sinä.
Minunkaan ei tarttes enää miettiä. Senkun seuraan lippua.

Älä kuitenkaan iltapalaksi Gordon Bleu:ta ...

No nythän asiat alkavat järjestyä. Mikäli koko maamme aikuisväestö - runsaat 4 miljoonaa henkilöä, uhrautavat säästötalkoisiin edes meidän panoksemme verran omilla keinoillaan, vuotuinen säästöhän on jo n. 400 miljardia; 4 kertaa valtionvelkamme ja 6 -7 kertaa koko valtion vuosibudjetin menot.

Kyllä se tästä!

Ettäs kehtaa korppis ?..)) Rehvastella lentämisellä, luonnonvarojen tuhlaamisella pelkästään "hauskan vuoksi"...
Tuosta listastasi muistui mieleen erilaisia asioita, jotka meitsi teki ihan yksin. Aloitteista oli kyse. eroryhmät, äiti/lapsi-kerho - siis omaan seurakuntaani ja sitten tietysti ideointi ja osallistuminen lasten kerhotoimintaan. Eli kyllä niitä löytyy kaikilta, jos muistilokeroita kaivelee...

de-meter kirjoitti:

Ettäs kehtaa korppis ?..)) Rehvastella lentämisellä, luonnonvarojen tuhlaamisella pelkästään "hauskan vuoksi"...
Tuosta listastasi muistui mieleen erilaisia asioita, jotka meitsi teki ihan yksin. Aloitteista oli kyse. eroryhmät, äiti/lapsi-kerho - siis omaan seurakuntaani ja sitten tietysti ideointi ja osallistuminen lasten kerhotoimintaan. Eli kyllä niitä löytyy kaikilta, jos muistilokeroita kaivelee...

Lue lisää

Löytyy ja siitä lie aloituksessa kyse jos oikein ymmärsin :)

Meillä ei koskaan puhuttu politiikkaa kotona. Uskon että isä ja äiti äänestivät maalaisliittoa useimmiten, mutta isä oli piiloporvari ja tilasi Helsingin Sanomia, joten täysin mahdollista että hän olisi äänestänyt kokoomustakin, ainakin salassa. Äiti katsoi olevansa työläiskodista ja kertoi että hänen veljensä ovat aina äänestäneet demareita joten oletan että hän ainakin nuorempana äänesti ajoittain vasemmalle. Minä itse olen alkanut ottaa poliittista kantaa vasta viimeisten viiden vuoden aikana.

Moni sanoo että maailman parantaminen alkaa oman itsensä parantamisesta. Se voi olla se kaikkein hankalin lähtökohta. Henkilökohtaisesti olen jatkuvan muuttumisen ja kasvun kannalla: en pelkää mitään niin paljon kuin paikoilleen ämähtämistä, pystyykuolemista ja omien pelkojensa hautaan kaivautumista. Elämän koulu on käytävä loppuun saakka; meistä ei tule koskaan valmiita.

Paloma.se.co kirjoitti:

Meillä ei koskaan puhuttu politiikkaa kotona. Uskon että isä ja äiti äänestivät maalaisliittoa useimmiten, mutta isä oli piiloporvari ja tilasi Helsingin Sanomia, joten täysin mahdollista että hän olisi äänestänyt kokoomustakin, ainakin salassa. Äiti katsoi olevansa työläiskodista ja kertoi että hänen veljensä ovat aina äänestäneet demareita joten oletan että hän ainakin nuorempana äänesti ajoittain vasemmalle. Minä itse olen alkanut ottaa poliittista kantaa vasta viimeisten viiden vuoden aikana.

Moni sanoo että maailman parantaminen alkaa oman itsensä parantamisesta. Se voi olla se kaikkein hankalin lähtökohta. Henkilökohtaisesti olen jatkuvan muuttumisen ja kasvun kannalla: en pelkää mitään niin paljon kuin paikoilleen ämähtämistä, pystyykuolemista ja omien pelkojensa hautaan kaivautumista. Elämän koulu on käytävä loppuun saakka; meistä ei tule koskaan valmiita.

Lue lisää

Minun elämänjanoni koostuu uteliaisuudesta uuteen.

Suvaitsevuuden prosessi on vielä kesken.

Olen "pakolaisvastainen" syynä sotatilojen lisääntyminen lähi-idässä ja terrorismin pelko.

Hollantilainen lehti kirjoitti. Nuoria 14 -16 vuotiaita tyttöjä, jotka ovat lähteneet Isiksen kalifaattiin ja naineet Isis-soturin, lentävät Hollantiin synnyttämään ja palaavat takaisin lapsen kanssa unelmiensa yhteisöön.

Onko se samanlaista nuoruuden vouhotusta kuin 60-luvulla hippiliike?

Tytöille ehkä rakkaus, huimia kun ovat.

Hippiliikkeellä oli rauha- ja rakkaus tavoitteet.

Isiksen tummilla tulisilla miehillä, himo valtaan, halu päättää muiden ihmisten elämästä, tappaa tappamisen ilosta.

Sitten on nämä venepakolaiset, jotka pääsääntöisesti tulevat Afrikasta. Useilla on motiivina taloudelliset syyt, etsiä uusi alku Euroopasta.

Kuinka kyyniseksi olenkaan tullut.

Uutinen lehdessä, 700-pakolaista hukkui välimereen, no, entä sitten 700-vähemmän elätettäväksi. Välimeren hiekkarannat alkavat etomaan turisteja. Kuka nyt haluaa uidessa sotkeentua vedessä lahonneeseen ruumiiseen.

Tällaisessa maailmassa elämme. Minä palaisin hyvin mielelläni lapsuuteni aikaan.

Onneksi sinulla on hieno visio.

"Persut johdattavat meidät takaisin lapsuutemme yhteiskuntaan"

Korppis1 kirjoitti:

Minun elämänjanoni koostuu uteliaisuudesta uuteen.

Suvaitsevuuden prosessi on vielä kesken.

Olen "pakolaisvastainen" syynä sotatilojen lisääntyminen lähi-idässä ja terrorismin pelko.

Hollantilainen lehti kirjoitti. Nuoria 14 -16 vuotiaita tyttöjä, jotka ovat lähteneet Isiksen kalifaattiin ja naineet Isis-soturin, lentävät Hollantiin synnyttämään ja palaavat takaisin lapsen kanssa unelmiensa yhteisöön.

Onko se samanlaista nuoruuden vouhotusta kuin 60-luvulla hippiliike?

Tytöille ehkä rakkaus, huimia kun ovat.

Hippiliikkeellä oli rauha- ja rakkaus tavoitteet.

Isiksen tummilla tulisilla miehillä, himo valtaan, halu päättää muiden ihmisten elämästä, tappaa tappamisen ilosta.

Sitten on nämä venepakolaiset, jotka pääsääntöisesti tulevat Afrikasta. Useilla on motiivina taloudelliset syyt, etsiä uusi alku Euroopasta.

Kuinka kyyniseksi olenkaan tullut.

Uutinen lehdessä, 700-pakolaista hukkui välimereen, no, entä sitten 700-vähemmän elätettäväksi. Välimeren hiekkarannat alkavat etomaan turisteja. Kuka nyt haluaa uidessa sotkeentua vedessä lahonneeseen ruumiiseen.

Tällaisessa maailmassa elämme. Minä palaisin hyvin mielelläni lapsuuteni aikaan.

Onneksi sinulla on hieno visio.

"Persut johdattavat meidät takaisin lapsuutemme yhteiskuntaan"

Lue lisää

Noista venepakolaisista: tulimme juuri kotiin Upplands Väsbystä ja kuuntelin autoradiosta jotain juttua noista venepakolaisista. Että suurin osa niistä tulee Lähi-Idästä paeten sodan kauhuja ja uskonnollisia vainoja, osa on pohjois-afrikkalaisia elintasopakolaisia. Että Angela Merkell aikoo implementoida uuden systeemin miten afrikkalaiset ja lähi-idän pakolaiset jaetaan eri Euroopan maihin niiden taloudellisen kantokyvyn perusteella. Hmmm...kiinnostavaa. Voi olla hyvinkin että Suomen osalle tulee kantaa suurempi vastuu kuin tähän saakka.

Minun visioni on peloittava, muta onneksi se ei voi toteutua. Viisikymmentäluvun Suomi oli paikka jossa kyti pinan alla, jossa ennakkoluulot, tekopyhyys ja eriarvoisuus ihmisten kesken olivat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Paloma.se.co kirjoitti:

Noista venepakolaisista: tulimme juuri kotiin Upplands Väsbystä ja kuuntelin autoradiosta jotain juttua noista venepakolaisista. Että suurin osa niistä tulee Lähi-Idästä paeten sodan kauhuja ja uskonnollisia vainoja, osa on pohjois-afrikkalaisia elintasopakolaisia. Että Angela Merkell aikoo implementoida uuden systeemin miten afrikkalaiset ja lähi-idän pakolaiset jaetaan eri Euroopan maihin niiden taloudellisen kantokyvyn perusteella. Hmmm...kiinnostavaa. Voi olla hyvinkin että Suomen osalle tulee kantaa suurempi vastuu kuin tähän saakka.

Minun visioni on peloittava, muta onneksi se ei voi toteutua. Viisikymmentäluvun Suomi oli paikka jossa kyti pinan alla, jossa ennakkoluulot, tekopyhyys ja eriarvoisuus ihmisten kesken olivat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Lue lisää

"Viisikymmentäluvun Suomi oli paikka jossa kyti pinan alla, jossa ennakkoluulot, tekopyhyys ja eriarvoisuus ihmisten kesken olivat enemmän sääntö kuin poikkeus "

Katsotkos Paloma, että nuo ominaisuudet olisivat johonkin hävinneet ? Minusta ne ovat hyvinkin tallella, osa niistä jopa kasvussa, vaikka kansan sivistystaso on noussut ja
"edistykselliset" ovat pitäneet valtaa...

de-meter kirjoitti:

"Viisikymmentäluvun Suomi oli paikka jossa kyti pinan alla, jossa ennakkoluulot, tekopyhyys ja eriarvoisuus ihmisten kesken olivat enemmän sääntö kuin poikkeus "

Katsotkos Paloma, että nuo ominaisuudet olisivat johonkin hävinneet ? Minusta ne ovat hyvinkin tallella, osa niistä jopa kasvussa, vaikka kansan sivistystaso on noussut ja
"edistykselliset" ovat pitäneet valtaa...

Lue lisää

"de-meter"

Aika hyvin kommentoitu.
Jos karkulaisia pitää ottaa kanto-kyvyn mukaan, pitää niitä voida myös vähentää.
Eikös Meillä ole jo 200 000 SF-työtöntä?

Ja nuo 50v. Suomalaiset "ominaisuudet" näyttävät myöskin elävän hyvin.
Suhdanteiden mukaan.


"Väärässä paikassa ilmaistu ilo herättää useimmiten raivoa"

H.

hunksz kirjoitti:

"de-meter"

Aika hyvin kommentoitu.
Jos karkulaisia pitää ottaa kanto-kyvyn mukaan, pitää niitä voida myös vähentää.
Eikös Meillä ole jo 200 000 SF-työtöntä?

Ja nuo 50v. Suomalaiset "ominaisuudet" näyttävät myöskin elävän hyvin.
Suhdanteiden mukaan.


"Väärässä paikassa ilmaistu ilo herättää useimmiten raivoa"

H.

Lue lisää

Niinpä, hunksi. Minä en vielä ehtinytkään kommentoida Merkkeliä, mutta tuossahan se tuli, kiitos vain...

Minun lapsuuteni noilla samoilla leveysasteilla, (Keski-Suomi) ehkä samassa sosiaaliluokassakin oli kyllä ihan erihenkinen. Paloma. En väitä, etteikö noita listaamisiasi asioita olisi esiintynyt, mutta niitä siedettiin, hyväksyttiin silloiseen yhteiskuntajärjestykseen kuuluvana, eikä niistä tehty isompaa numeroa.

Vaikka luokkatietoisuutta oli se ei estänyt ainakaan minua leikkimästä kunnanjohtajan tyttären kanssa, eikä.asettanut esteitä omalle opintielle. Tsempata piti luultavasti enemmän kuin ylempään sosiaaliluokkaan kuuluvan, mutta ehkäpä se kasvatti luonnetta.

Vaikka naisen asema tämän päivän mittareilla mitattuna oli alisteinen, perheen sisäinen työnjako oli selkeä, tasa-arvo syntyi siitä, että kukin hoiti oman sarkansa ja puhallettiin yhteen hiileen. Lapsilla oli oma paikkansa, eikä autoritaarinen kasvatus ollut välttämättä ihan huonokaan. Eipähän haistatelltu aikuisille ja kouluissa oli kuri. Lasten huostaanottoja ei tunnettu, avioerotkin olivat harvinaisia. Perhe hoiti yleensä vanhuksensa ja otti vastuuta koko perheen hyvinvoinnista.

Erilaisuuden sieto oli silloinkin kiinni yksilön valistusasteesta ja ymmärryksestä ja ainakin oman kokemukseni mukaan erilaisuuteen suhtauduttiin aika hyväntahtoisesti, takanapäin saatettiin vähän naureskella ja supista, mutta siinä se oli.

Niin, että enpä tiedä, ovatko kaikki edistysaskeleet sittenkään olleet kokonaisuudelle, yhteiskunnan toimivuudelle, hyväksi. Etenkin jos ajatellaan heikommassa asemassa olevia, lapsia ja vanhuksia.

de-meter kirjoitti:

Minun lapsuuteni noilla samoilla leveysasteilla, (Keski-Suomi) ehkä samassa sosiaaliluokassakin oli kyllä ihan erihenkinen. Paloma. En väitä, etteikö noita listaamisiasi asioita olisi esiintynyt, mutta niitä siedettiin, hyväksyttiin silloiseen yhteiskuntajärjestykseen kuuluvana, eikä niistä tehty isompaa numeroa.

Vaikka luokkatietoisuutta oli se ei estänyt ainakaan minua leikkimästä kunnanjohtajan tyttären kanssa, eikä.asettanut esteitä omalle opintielle. Tsempata piti luultavasti enemmän kuin ylempään sosiaaliluokkaan kuuluvan, mutta ehkäpä se kasvatti luonnetta.

Vaikka naisen asema tämän päivän mittareilla mitattuna oli alisteinen, perheen sisäinen työnjako oli selkeä, tasa-arvo syntyi siitä, että kukin hoiti oman sarkansa ja puhallettiin yhteen hiileen. Lapsilla oli oma paikkansa, eikä autoritaarinen kasvatus ollut välttämättä ihan huonokaan. Eipähän haistatelltu aikuisille ja kouluissa oli kuri. Lasten huostaanottoja ei tunnettu, avioerotkin olivat harvinaisia. Perhe hoiti yleensä vanhuksensa ja otti vastuuta koko perheen hyvinvoinnista.

Erilaisuuden sieto oli silloinkin kiinni yksilön valistusasteesta ja ymmärryksestä ja ainakin oman kokemukseni mukaan erilaisuuteen suhtauduttiin aika hyväntahtoisesti, takanapäin saatettiin vähän naureskella ja supista, mutta siinä se oli.

Niin, että enpä tiedä, ovatko kaikki edistysaskeleet sittenkään olleet kokonaisuudelle, yhteiskunnan toimivuudelle, hyväksi. Etenkin jos ajatellaan heikommassa asemassa olevia, lapsia ja vanhuksia.

Lue lisää

Kirjoitin tuossa alempana samasta asiasta korppikselle, mutta se vastaus olisi voinut olla yhtä hyvin sinulle. Toisaalta, myönnät avoimemmin että viisikymmentäluvun keskisuomalaisessa yhteiskunnassa oli paljon asioita joissa oli parantamisen varaa ja jotka ovat nyt, tällä hetkellä, kuusikymmnetä vuotta sitten paremmassa jamassa. Yhteiskunta on rehellisempi, avoimempi, dynaamisempi ja vaikka muutos on tuonut mukanaan myös haittoja ja huonoja puolia niin niitä sodanjälkeisiä, kansallisromantiikasta ja patriarkaalisesta kasvatuksesta kumpuavia arvoja ei enää ole; olemme niiden pohjalle rakentaneet jotain muuta. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että ne arvot tuntuvat vieläkin turvallisilta (jokainen tiesi paikkansa, auktoritäärinen kasvatus ei aina ollut pahasta) mutta minä satsaan toisenlaiseen arvomaailmaan jossa jokainen on vapaa kehittämään, löytämään, valitsemaan itse oman tiensä ja oman paikkansa, jossa auktoriteetit ovat heitetty romukoppaan ja kirolla ja papeilla ei ole valtaa meidän ylitsemme.

Paloma.se.co kirjoitti:

Kirjoitin tuossa alempana samasta asiasta korppikselle, mutta se vastaus olisi voinut olla yhtä hyvin sinulle. Toisaalta, myönnät avoimemmin että viisikymmentäluvun keskisuomalaisessa yhteiskunnassa oli paljon asioita joissa oli parantamisen varaa ja jotka ovat nyt, tällä hetkellä, kuusikymmnetä vuotta sitten paremmassa jamassa. Yhteiskunta on rehellisempi, avoimempi, dynaamisempi ja vaikka muutos on tuonut mukanaan myös haittoja ja huonoja puolia niin niitä sodanjälkeisiä, kansallisromantiikasta ja patriarkaalisesta kasvatuksesta kumpuavia arvoja ei enää ole; olemme niiden pohjalle rakentaneet jotain muuta. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että ne arvot tuntuvat vieläkin turvallisilta (jokainen tiesi paikkansa, auktoritäärinen kasvatus ei aina ollut pahasta) mutta minä satsaan toisenlaiseen arvomaailmaan jossa jokainen on vapaa kehittämään, löytämään, valitsemaan itse oman tiensä ja oman paikkansa, jossa auktoriteetit ovat heitetty romukoppaan ja kirolla ja papeilla ei ole valtaa meidän ylitsemme.

Lue lisää

Tietysti on nähtävä, että agraariyhteiskunta, jossa 50-luvulla elimme, ei elättänyt meitä,
suuria ikäluokkia. Oli lähdettävä muualle. aloitettava alusta. ( Paloma).

Mutta kukaan/mikään ei silloinkaan estänyt meitä "kehittämästä, löytämästä ja valitsemasta itse omaa tietämme ja omaa paikkaamme" - jos vain tsemppiä riitti.
Tuntuu vain siltä, että tuon saman vapauden vaatiminen - tasa-arvon nimissä - kaikille ilman omia ponnistuksia ja ilman auktoriteetteja johtaa jonkinasteiseen anarkiaan,
sekasortoon, jossa me nyt mielestäni elämme. Siksi suositan "paluuta juurille", tuumaamaan ja ottamaan vanhasta sen, mikä oli hyvää ja kestävää.

Kirjoitat: "kansallisromantiikasta ja patriarkaalisesta kasvatuksesta kumpuavia arvoja ei enää ole; olemme niiden pohjalle rakentaneet jotain muuta". Niin kuin mitä ?
"Moniarvoisuus" on näitä uusia taikasanoja, joka voi peittää alleen sen, ettei arvoja ole
Ei ainakaan yhteisiä, ellei omia juuria, historiaa, enää tunnusteta.

de-meter kirjoitti:

Tietysti on nähtävä, että agraariyhteiskunta, jossa 50-luvulla elimme, ei elättänyt meitä,
suuria ikäluokkia. Oli lähdettävä muualle. aloitettava alusta. ( Paloma).

Mutta kukaan/mikään ei silloinkaan estänyt meitä "kehittämästä, löytämästä ja valitsemasta itse omaa tietämme ja omaa paikkaamme" - jos vain tsemppiä riitti.
Tuntuu vain siltä, että tuon saman vapauden vaatiminen - tasa-arvon nimissä - kaikille ilman omia ponnistuksia ja ilman auktoriteetteja johtaa jonkinasteiseen anarkiaan,
sekasortoon, jossa me nyt mielestäni elämme. Siksi suositan "paluuta juurille", tuumaamaan ja ottamaan vanhasta sen, mikä oli hyvää ja kestävää.

Kirjoitat: "kansallisromantiikasta ja patriarkaalisesta kasvatuksesta kumpuavia arvoja ei enää ole; olemme niiden pohjalle rakentaneet jotain muuta". Niin kuin mitä ?
"Moniarvoisuus" on näitä uusia taikasanoja, joka voi peittää alleen sen, ettei arvoja ole
Ei ainakaan yhteisiä, ellei omia juuria, historiaa, enää tunnusteta.

Lue lisää

"Tuntuu vain siltä, että tuon saman vapauden vaatiminen - tasa-arvon nimissä - kaikille ilman omia ponnistuksia ja ilman auktoriteetteja johtaa jonkinasteiseen anarkiaan,"!

Tuo vapaus on jokaisen ihmisen perusoikeus. Ei sitä tarvitse ansaita. Se on lähtökohta, se lähtöviiva missä olemme kaikki tasoissa ja siitä sitten jokainen omien taitojensa ja halujensa mukaan rakentaa omantulevaisuutensa.

Mikä siis kiikasti siinä, että jotkut jäivät, jotkut lähtivät? Jotkut opiskelivat, jotkut jäivät viljelemään kotitilan kivikkoisia peltoja?

Patriarkaalisessa agraariyhteiskunnassa vallitisi ankara järjestys: varaa oli ehkä vain lahjakkaimpien lapsien kouluttamiseen (siihen aikaan oli koulumaksut) ja lapsilta perheessä odotettiin heidän voimiansa ja kykyjänsä vastaava työpanos. Eli jos sinulla ei ollut ns. lukupäätä niin sontaa mättämään siitä. Kynämiehet ja kirjanoppineet olivat alempana statuksessa kuin kovat työmiehet ja ahkerat ja taitavat huushollaajat Naisten rooli oli Martta, ei Maria.
Kuka määräsi ja päätti mitä sinusta isona tulee? Kyllä minun kokemusteni mukaan vanhempien sana oli laki: jos pojalla on lukupäätä niin hän saa opiskella lääkäriksi, vaikka poika itse ei olisi halunnut muuta kuin kasvattaa kauraa. Jos tyttären patalaput jouduttiin kerta kerran jälkeen purkamaan niin nurkkaan häpeämään; eihän siitä mitään talon emäntää tule eikä edes kunnollista piikaa. Seurustelussa oli pidettävä tarkkaa huolta siitä että ei annettu mennä liian pitkälle; jos jollekin oli käynyt "huonosti" niin voi sitä häpeää ja nurkan takana kuiskuttelua. Seksuaalisuus oli tabu.
Paras asia mitä meille viisikymmentäluvun lapsille tapahtui oli ....kuusikymmentäluvun alkaminen; asenteiden ja arvojen muuttuminen, paradigm shift, englanniksi, en tiedä suomalaista vastaavaa ilmaisua. Minun kohdallani se merkitsi sitä, että isäni, joka muuten satsasi tyttärien koulutukseen yhtä paljon kuin poikien (jos ei löydä miestä niin onhan edes sitten ammatti ;) hellitti otettaan ja me lapsetkin saimme enemmän päätösvaltaa ja toteuttaa enemmän omia lahjakkuuksiamme. Koulussa körttiläisopettajatar jäi karttakeppeineen ja kotijumalaisänmaa-arvoineen alaluokan lapsia tyrannisoimaan; yläluokkaan tuli juuri valmistunut nuori nainen opettajakseni; keskiarvoni nousi seiskasta (ne kirotut patalaput ja laulutaidottomuus!!!) ysiin (olin luokan paras äidinkielessä, ympäristöopissa jne. lukuaineissa. Siipeni alkoivat kantaa taas uudelleen.

PalomaLennosta06 kirjoitti:

"Tuntuu vain siltä, että tuon saman vapauden vaatiminen - tasa-arvon nimissä - kaikille ilman omia ponnistuksia ja ilman auktoriteetteja johtaa jonkinasteiseen anarkiaan,"!

Tuo vapaus on jokaisen ihmisen perusoikeus. Ei sitä tarvitse ansaita. Se on lähtökohta, se lähtöviiva missä olemme kaikki tasoissa ja siitä sitten jokainen omien taitojensa ja halujensa mukaan rakentaa omantulevaisuutensa.

Mikä siis kiikasti siinä, että jotkut jäivät, jotkut lähtivät? Jotkut opiskelivat, jotkut jäivät viljelemään kotitilan kivikkoisia peltoja?

Patriarkaalisessa agraariyhteiskunnassa vallitisi ankara järjestys: varaa oli ehkä vain lahjakkaimpien lapsien kouluttamiseen (siihen aikaan oli koulumaksut) ja lapsilta perheessä odotettiin heidän voimiansa ja kykyjänsä vastaava työpanos. Eli jos sinulla ei ollut ns. lukupäätä niin sontaa mättämään siitä. Kynämiehet ja kirjanoppineet olivat alempana statuksessa kuin kovat työmiehet ja ahkerat ja taitavat huushollaajat Naisten rooli oli Martta, ei Maria.
Kuka määräsi ja päätti mitä sinusta isona tulee? Kyllä minun kokemusteni mukaan vanhempien sana oli laki: jos pojalla on lukupäätä niin hän saa opiskella lääkäriksi, vaikka poika itse ei olisi halunnut muuta kuin kasvattaa kauraa. Jos tyttären patalaput jouduttiin kerta kerran jälkeen purkamaan niin nurkkaan häpeämään; eihän siitä mitään talon emäntää tule eikä edes kunnollista piikaa. Seurustelussa oli pidettävä tarkkaa huolta siitä että ei annettu mennä liian pitkälle; jos jollekin oli käynyt "huonosti" niin voi sitä häpeää ja nurkan takana kuiskuttelua. Seksuaalisuus oli tabu.
Paras asia mitä meille viisikymmentäluvun lapsille tapahtui oli ....kuusikymmentäluvun alkaminen; asenteiden ja arvojen muuttuminen, paradigm shift, englanniksi, en tiedä suomalaista vastaavaa ilmaisua. Minun kohdallani se merkitsi sitä, että isäni, joka muuten satsasi tyttärien koulutukseen yhtä paljon kuin poikien (jos ei löydä miestä niin onhan edes sitten ammatti ;) hellitti otettaan ja me lapsetkin saimme enemmän päätösvaltaa ja toteuttaa enemmän omia lahjakkuuksiamme. Koulussa körttiläisopettajatar jäi karttakeppeineen ja kotijumalaisänmaa-arvoineen alaluokan lapsia tyrannisoimaan; yläluokkaan tuli juuri valmistunut nuori nainen opettajakseni; keskiarvoni nousi seiskasta (ne kirotut patalaput ja laulutaidottomuus!!!) ysiin (olin luokan paras äidinkielessä, ympäristöopissa jne. lukuaineissa. Siipeni alkoivat kantaa taas uudelleen.

Lue lisää

Tarkentaisitko.

"Olin aina olettanut että olit muutaman vuoden minua nuorempi ja osittain erilaiset kokemuksesi koulusta jne. viisikymmentäluvulla johtuivat siitä että aloitit koulussa noin viisi vuotta minua myöhemmin"

Kirjoituksessasi on epäloogisuutta. Aloitin kouluni viisi vuotta sinua aikaisemmin muutenhan olisit syntynyt 1942 ja olisit minua vanhempi kuten oletit.

Minkalainen maailma sinua odotti kun nuorena vasta vihittynä vaimona asetuit asumaan Etelä-Amerikkaan?

Kirjoitit: Vapaus on jokaisen ihmisen perusoikeus. Ei sitä tarvitse ansaita.

Mutta kun ja jos....

Vapaus loppuu kun kun toisen vapaus alkaa. Eli, yksilöllä on vapaus toimia halunsa mukaan niin kauan kuin hän ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta.

Kun tätä lausetta pyörittelee kitalaessaan, tajuaa, miksi emme koskaan saavuta vapautta sellaista jota henkisesti etsit.

Itse en etsi vapautta, olen mielestäni vapaa, mutta vapauteeni sisältyy muiden minulle asettamat vapauden rajat.

Korppis1 kirjoitti:

Tarkentaisitko.

"Olin aina olettanut että olit muutaman vuoden minua nuorempi ja osittain erilaiset kokemuksesi koulusta jne. viisikymmentäluvulla johtuivat siitä että aloitit koulussa noin viisi vuotta minua myöhemmin"

Kirjoituksessasi on epäloogisuutta. Aloitin kouluni viisi vuotta sinua aikaisemmin muutenhan olisit syntynyt 1942 ja olisit minua vanhempi kuten oletit.

Minkalainen maailma sinua odotti kun nuorena vasta vihittynä vaimona asetuit asumaan Etelä-Amerikkaan?

Lue lisää

Minä olen syntynyt '48, mutta olin luullut koko ajan että olet minua viitisen vuotta nuorempi, siis syntynyt viisikymmmentäluvun puolella. Aloitin kouluni ekaluokan vuinna 55. Minulla taitaa tuo ikäni vaivannut huono matikkapää taas viirata ;(

Minulla on tosi pitkä juttu tosta ajasta (kun tulin eka kertaa Kolumbiaan) muistitkulla, pitäisi varmaan joskus jaksaa kirjoittaa se blogiksi. Menin Kolumbiaan v. 1970, opettamaan englantia ja seikkailemaan. Olin asunut siellä jo kaksi vuotta kun minut vihittiin paikallisen miehen kanssa. Kunnes kuolema meidät eroitti.

Mun tarvii vielä tähdentää (koska joku on syyttänyt minua suomivihasta) että viisikymmentäluku ja se arvomaailma oli yleismaailmallista. Amerikkalaiset ystäväni ja sukulaiseni kertovat aivan samoista asioista. Pahemmistakin, koska mccarthyismi ruletti ja kommunisteja etsittiin taskulampuilla jopa petien alta ;)

Paloma.se.co kirjoitti:

Minä olen syntynyt '48, mutta olin luullut koko ajan että olet minua viitisen vuotta nuorempi, siis syntynyt viisikymmmentäluvun puolella. Aloitin kouluni ekaluokan vuinna 55. Minulla taitaa tuo ikäni vaivannut huono matikkapää taas viirata ;(

Minulla on tosi pitkä juttu tosta ajasta (kun tulin eka kertaa Kolumbiaan) muistitkulla, pitäisi varmaan joskus jaksaa kirjoittaa se blogiksi. Menin Kolumbiaan v. 1970, opettamaan englantia ja seikkailemaan. Olin asunut siellä jo kaksi vuotta kun minut vihittiin paikallisen miehen kanssa. Kunnes kuolema meidät eroitti.

Mun tarvii vielä tähdentää (koska joku on syyttänyt minua suomivihasta) että viisikymmentäluku ja se arvomaailma oli yleismaailmallista. Amerikkalaiset ystäväni ja sukulaiseni kertovat aivan samoista asioista. Pahemmistakin, koska mccarthyismi ruletti ja kommunisteja etsittiin taskulampuilla jopa petien alta ;)

Lue lisää

Kaikki mitä Suomen "pakolaiet" kertoivat sinulle oli heidän näkemyksensä Suomen oloista. Propaganda kotimaastaan. Pakenemista ja pois lähtöä, pitää aina perustella uskottavasti.

Vapauden puute, vainot, suvaitsemattomuus, naisten alistaminen, seksuaalinen umpimielisyys jne. jne.

Korppis1 kirjoitti:

Kaikki mitä Suomen "pakolaiet" kertoivat sinulle oli heidän näkemyksensä Suomen oloista. Propaganda kotimaastaan. Pakenemista ja pois lähtöä, pitää aina perustella uskottavasti.

Vapauden puute, vainot, suvaitsemattomuus, naisten alistaminen, seksuaalinen umpimielisyys jne. jne.

Lue lisää

Ei minun sukulaiseni ole mitään pakolaisia ;)
Minulla on suuri joukko syntyperäisiä amerikkalaisia ystäviä ja ne "sukulaiset" joista puhun ovat amerikkalaisia jotka ovat naimisissa sukuun. Sitäpaitsi, amerikkalainen kirjallisuus, elokuvateollisuus ja media ovat kuvanneet näitä yhteiskunnallisia ilmiöitä ylenpalttisesti.

Laitanpa vielä yhden linkin jonka löysin aiheesta. Kuusikymmenluvun kulttuurivallankumouksesta ja viisikymmentäluvun jähmettyneestä ilmapiiristä on toki kirjoitettu tonneittain materiaalia, mutta tää oli tällainen yhden sivun juttu vain.
http://www.uta.fi/cmt/yhteystiedot/henkilokunta/kaarlenordenstreng/index/Yleisoluento_Lempaalassa.pdf

PalomaLennosta06 kirjoitti:

"Tuntuu vain siltä, että tuon saman vapauden vaatiminen - tasa-arvon nimissä - kaikille ilman omia ponnistuksia ja ilman auktoriteetteja johtaa jonkinasteiseen anarkiaan,"!

Tuo vapaus on jokaisen ihmisen perusoikeus. Ei sitä tarvitse ansaita. Se on lähtökohta, se lähtöviiva missä olemme kaikki tasoissa ja siitä sitten jokainen omien taitojensa ja halujensa mukaan rakentaa omantulevaisuutensa.

Mikä siis kiikasti siinä, että jotkut jäivät, jotkut lähtivät? Jotkut opiskelivat, jotkut jäivät viljelemään kotitilan kivikkoisia peltoja?

Patriarkaalisessa agraariyhteiskunnassa vallitisi ankara järjestys: varaa oli ehkä vain lahjakkaimpien lapsien kouluttamiseen (siihen aikaan oli koulumaksut) ja lapsilta perheessä odotettiin heidän voimiansa ja kykyjänsä vastaava työpanos. Eli jos sinulla ei ollut ns. lukupäätä niin sontaa mättämään siitä. Kynämiehet ja kirjanoppineet olivat alempana statuksessa kuin kovat työmiehet ja ahkerat ja taitavat huushollaajat Naisten rooli oli Martta, ei Maria.
Kuka määräsi ja päätti mitä sinusta isona tulee? Kyllä minun kokemusteni mukaan vanhempien sana oli laki: jos pojalla on lukupäätä niin hän saa opiskella lääkäriksi, vaikka poika itse ei olisi halunnut muuta kuin kasvattaa kauraa. Jos tyttären patalaput jouduttiin kerta kerran jälkeen purkamaan niin nurkkaan häpeämään; eihän siitä mitään talon emäntää tule eikä edes kunnollista piikaa. Seurustelussa oli pidettävä tarkkaa huolta siitä että ei annettu mennä liian pitkälle; jos jollekin oli käynyt "huonosti" niin voi sitä häpeää ja nurkan takana kuiskuttelua. Seksuaalisuus oli tabu.
Paras asia mitä meille viisikymmentäluvun lapsille tapahtui oli ....kuusikymmentäluvun alkaminen; asenteiden ja arvojen muuttuminen, paradigm shift, englanniksi, en tiedä suomalaista vastaavaa ilmaisua. Minun kohdallani se merkitsi sitä, että isäni, joka muuten satsasi tyttärien koulutukseen yhtä paljon kuin poikien (jos ei löydä miestä niin onhan edes sitten ammatti ;) hellitti otettaan ja me lapsetkin saimme enemmän päätösvaltaa ja toteuttaa enemmän omia lahjakkuuksiamme. Koulussa körttiläisopettajatar jäi karttakeppeineen ja kotijumalaisänmaa-arvoineen alaluokan lapsia tyrannisoimaan; yläluokkaan tuli juuri valmistunut nuori nainen opettajakseni; keskiarvoni nousi seiskasta (ne kirotut patalaput ja laulutaidottomuus!!!) ysiin (olin luokan paras äidinkielessä, ympäristöopissa jne. lukuaineissa. Siipeni alkoivat kantaa taas uudelleen.

Lue lisää

"Tuo vapaus on jokaisen ihmisen perusoikeus. Ei sitä tarvitse ansaita"

Niinhän meille vakuutetaan Ihmisoikeuksien julistuksessa. Minusta noin ei kuitenkaan ole.
Vapaus nimenomaan täytyy ansaita omin ponnistuksin, siis meillä. Miten asetat samalle viivalle eri tavoin lahjakkaat - tai vajavaiset ? Ja on myös niitä, joille vapaus on tuhoisaa, jotka eivät sitä kestä. Ja kuten korppis totesi, melkein aina se meidän vapaus polkee jonkun toisen oikeuksia. Ihmisoikeuksien julistus on monissa maailmakolkissa pelkkä vitsi.
"Mikä siis kiikasti siinä, että jotkut jäivät, jotkut lähtivät? Jotkut opiskelivat, jotkut jäivät viljelemään kotitilan kivikkoisia peltoja?" kysyt. Kai siinä taas on kyse arvoista. Eikö näin ollut hyvä ?
"Kuka määräsi ja päätti mitä sinusta isona tulee?" kysyt edelleen.
Aika harva minun tuntemistani lunasti vanhempiensa toiveet ja jos lunasti, kävikö hänelle välttämättä huonosti ?
Minusta vapauden esteet ovat enemmän ihmisen sisällä kuin hänen ulkopuolellaan - ainakin kun puhutaan hyvinvointivaltion asukkaista.

Korppis1 kirjoitti:

Tarkentaisitko.

"Olin aina olettanut että olit muutaman vuoden minua nuorempi ja osittain erilaiset kokemuksesi koulusta jne. viisikymmentäluvulla johtuivat siitä että aloitit koulussa noin viisi vuotta minua myöhemmin"

Kirjoituksessasi on epäloogisuutta. Aloitin kouluni viisi vuotta sinua aikaisemmin muutenhan olisit syntynyt 1942 ja olisit minua vanhempi kuten oletit.

Minkalainen maailma sinua odotti kun nuorena vasta vihittynä vaimona asetuit asumaan Etelä-Amerikkaan?

Lue lisää

Olen lisännyt julkiseen profiiliini linkin blogiini missä kerron Kolumbianvuosistani. Englanninkielentaitoisena pystyt varmaan lukemaan "helpolla englannilla" kirjoitetun tekstini.

Paloma.se.co kirjoitti:

Olen lisännyt julkiseen profiiliini linkin blogiini missä kerron Kolumbianvuosistani. Englanninkielentaitoisena pystyt varmaan lukemaan "helpolla englannilla" kirjoitetun tekstini.

Lue lisää

Etkö osaa kirjottaa kaikille ymmärrettävästi suomenkielisen kertomuksen siitä miten elämäsi muuttui kun pääsit pois ahdasmielisestä, suvaitsemattomasta, köyhiä ylenkatsovasta, sukupuolisesti epätasa-arvoisesta Suomesta? Olemme saaneet lukea Suomen oloista 50-luvulla, miten Kolumbian olot 70-luvulla, kehitys oli varmaan huikeaa ja erot silmiin pistäviä köyhään ja umpimieliseen Suomeen verrattuna?

korppis1 kirjoitti:

Etkö osaa kirjottaa kaikille ymmärrettävästi suomenkielisen kertomuksen siitä miten elämäsi muuttui kun pääsit pois ahdasmielisestä, suvaitsemattomasta, köyhiä ylenkatsovasta, sukupuolisesti epätasa-arvoisesta Suomesta? Olemme saaneet lukea Suomen oloista 50-luvulla, miten Kolumbian olot 70-luvulla, kehitys oli varmaan huikeaa ja erot silmiin pistäviä köyhään ja umpimieliseen Suomeen verrattuna?

Lue lisää

Sinähän luet minun kirjoittamaani kuin piru raamattua. Keskity hieman paremmin kokonaiskuvaan ja siihen mitä olen sanonut eikä siihen mitä sinä kuvittelet minun sanoneen. SINÄ kerrot omasta lapsuudestasi ja miten mainiosti pärjäsit, minä kerron viisikymmentäluvun jähmettyneestä ja normisidonnaisesta ilmapiiristä ja niistä muutoksista mitä kuusikymmentäluku toi tullessaan. En minä lähtenyt Suomesta minkään negatiivisten kokemusten seurauksena tai että Suomi olisi ollut paha paikka elää.
Kolumbia 70-luvulla ja Suomi kuusikymmentäluvun lopussa olivat kaksi eri maailmaa. Ei niitä voi verrata. Hyvää ja huonoa löytyy kaikkialta

Paloma.se.co kirjoitti:

Sinähän luet minun kirjoittamaani kuin piru raamattua. Keskity hieman paremmin kokonaiskuvaan ja siihen mitä olen sanonut eikä siihen mitä sinä kuvittelet minun sanoneen. SINÄ kerrot omasta lapsuudestasi ja miten mainiosti pärjäsit, minä kerron viisikymmentäluvun jähmettyneestä ja normisidonnaisesta ilmapiiristä ja niistä muutoksista mitä kuusikymmentäluku toi tullessaan. En minä lähtenyt Suomesta minkään negatiivisten kokemusten seurauksena tai että Suomi olisi ollut paha paikka elää.
Kolumbia 70-luvulla ja Suomi kuusikymmentäluvun lopussa olivat kaksi eri maailmaa. Ei niitä voi verrata. Hyvää ja huonoa löytyy kaikkialta

Lue lisää

Et siis pysty parempaan?

PalomaLennosta06 kirjoitti:

"Tuntuu vain siltä, että tuon saman vapauden vaatiminen - tasa-arvon nimissä - kaikille ilman omia ponnistuksia ja ilman auktoriteetteja johtaa jonkinasteiseen anarkiaan,"!

Tuo vapaus on jokaisen ihmisen perusoikeus. Ei sitä tarvitse ansaita. Se on lähtökohta, se lähtöviiva missä olemme kaikki tasoissa ja siitä sitten jokainen omien taitojensa ja halujensa mukaan rakentaa omantulevaisuutensa.

Mikä siis kiikasti siinä, että jotkut jäivät, jotkut lähtivät? Jotkut opiskelivat, jotkut jäivät viljelemään kotitilan kivikkoisia peltoja?

Patriarkaalisessa agraariyhteiskunnassa vallitisi ankara järjestys: varaa oli ehkä vain lahjakkaimpien lapsien kouluttamiseen (siihen aikaan oli koulumaksut) ja lapsilta perheessä odotettiin heidän voimiansa ja kykyjänsä vastaava työpanos. Eli jos sinulla ei ollut ns. lukupäätä niin sontaa mättämään siitä. Kynämiehet ja kirjanoppineet olivat alempana statuksessa kuin kovat työmiehet ja ahkerat ja taitavat huushollaajat Naisten rooli oli Martta, ei Maria.
Kuka määräsi ja päätti mitä sinusta isona tulee? Kyllä minun kokemusteni mukaan vanhempien sana oli laki: jos pojalla on lukupäätä niin hän saa opiskella lääkäriksi, vaikka poika itse ei olisi halunnut muuta kuin kasvattaa kauraa. Jos tyttären patalaput jouduttiin kerta kerran jälkeen purkamaan niin nurkkaan häpeämään; eihän siitä mitään talon emäntää tule eikä edes kunnollista piikaa. Seurustelussa oli pidettävä tarkkaa huolta siitä että ei annettu mennä liian pitkälle; jos jollekin oli käynyt "huonosti" niin voi sitä häpeää ja nurkan takana kuiskuttelua. Seksuaalisuus oli tabu.
Paras asia mitä meille viisikymmentäluvun lapsille tapahtui oli ....kuusikymmentäluvun alkaminen; asenteiden ja arvojen muuttuminen, paradigm shift, englanniksi, en tiedä suomalaista vastaavaa ilmaisua. Minun kohdallani se merkitsi sitä, että isäni, joka muuten satsasi tyttärien koulutukseen yhtä paljon kuin poikien (jos ei löydä miestä niin onhan edes sitten ammatti ;) hellitti otettaan ja me lapsetkin saimme enemmän päätösvaltaa ja toteuttaa enemmän omia lahjakkuuksiamme. Koulussa körttiläisopettajatar jäi karttakeppeineen ja kotijumalaisänmaa-arvoineen alaluokan lapsia tyrannisoimaan; yläluokkaan tuli juuri valmistunut nuori nainen opettajakseni; keskiarvoni nousi seiskasta (ne kirotut patalaput ja laulutaidottomuus!!!) ysiin (olin luokan paras äidinkielessä, ympäristöopissa jne. lukuaineissa. Siipeni alkoivat kantaa taas uudelleen.

Lue lisää

Joudun osallistumaan tähän mielenkiintoiseen keskusteluun viiveellä, tuo "oikea elämä" häiritsee välillä..))
Voihan olla, että useimmat meidän ikäiset ovat kokeneet 50-luvun Paloman tavoin ja korppisen ja minun kokemukset ovat poikkeus säännöstä tai sitten on omassa intressissä nähdä asiat niin kuin ne näkee. Yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia olemme kuitenkin kaikki olleet todistamassa ja 60-luvun liikehdintä oli minustakin monin tavoin tervehdyttävä yleistä ilmapiiriä ajatellen. Mitään yhteistä ja kestävää arvomaailmaa sieltä ei kuitenkaan mielestäni löytynyt, iskulauseita ja teesejä sitäkin enemmän. Niihin sitten takerruttiin ja niitä toistettiin jotta olisi pysytty modernien ja edistyksellisten kirjoissa, noin kärjistetysti ilmaisten.
Omat kierrokseni minäkin olen "edistyksen" nimissä tehnyt: rauhanliike, Unicef, Amnesty, naisasialiike ja tietysti luonnonsuojelu ja poliittiset kuviot. Kai ne ovat maailmankuvaa avartaneet ja ihmiskuvaa tarkentaneet, mutta maailmanparantamisen kannalta niillä ei ole tainnut olla juurikaan merkitystä. Kunhan ole vaahdonnut ja jotakin toimitellut..))


.

korppis1 kirjoitti:

Et siis pysty parempaan?

Tottakai pystyn mutta se ei taas kuulu tähän. Sitäpaitsi aihe on niin laaja että se ei ole kuitattavissa muutamaan riviin keskustelufoorumilla.

de-meter kirjoitti:

"Tuo vapaus on jokaisen ihmisen perusoikeus. Ei sitä tarvitse ansaita"

Niinhän meille vakuutetaan Ihmisoikeuksien julistuksessa. Minusta noin ei kuitenkaan ole.
Vapaus nimenomaan täytyy ansaita omin ponnistuksin, siis meillä. Miten asetat samalle viivalle eri tavoin lahjakkaat - tai vajavaiset ? Ja on myös niitä, joille vapaus on tuhoisaa, jotka eivät sitä kestä. Ja kuten korppis totesi, melkein aina se meidän vapaus polkee jonkun toisen oikeuksia. Ihmisoikeuksien julistus on monissa maailmakolkissa pelkkä vitsi.
"Mikä siis kiikasti siinä, että jotkut jäivät, jotkut lähtivät? Jotkut opiskelivat, jotkut jäivät viljelemään kotitilan kivikkoisia peltoja?" kysyt. Kai siinä taas on kyse arvoista. Eikö näin ollut hyvä ?
"Kuka määräsi ja päätti mitä sinusta isona tulee?" kysyt edelleen.
Aika harva minun tuntemistani lunasti vanhempiensa toiveet ja jos lunasti, kävikö hänelle välttämättä huonosti ?
Minusta vapauden esteet ovat enemmän ihmisen sisällä kuin hänen ulkopuolellaan - ainakin kun puhutaan hyvinvointivaltion asukkaista.

Lue lisää

Tuohon minun piti vielä kommentoida: omat kokemukseni ja mitä olemme keskustelleet perhepiirissä Suomessa ja kavereidenkin kesken ollaan puhuttu asioista niin useimmat meistä muistavat viisikymmentäluvun kotikasvatuksen auktoritäärisenä ja ahdistavana. Ruumiillinen kuritus oli tavallista, isän sana oli laki, usein äidinkin oli nurisematta taivuttava perheen patriarkan tahtoon.
Ajattelin olla ottamatta mukaan tähän mitään valoittavia esimerkkiä, mutta teenkinnyt poikkeuksen (olen maininnut tästä aikaisemminkin): erään perheen lahjakas, mutta psyykisesti hauras poika pakotettiin lukemaan lääkäriksi (vanhemmat halusivat että perheessä olisi lääkäri omasta takaa).Itse poika halusi vain viljellä maata ja katsella kun vilja tuleentuu syyskesän auringossa, Kova työmies hänestä tuli ja taitava kirurgi.Hän teki pitkää työpäivää sairaalassa ja viljeli kotipeltoja harrastuksenaan ja terapianaan monet vuodet, kunnes mielenterveys petti.
Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, mitä auktoritäärinen kasvatus saa aikaan. Me emme tule koskaan tietämään kuinka paljon pahaa se on saanut aikaan. Suomessakin. Facebookin Kolumbiaryhmissä kiertää kuva nahkavyöstä: tekstissä lukee että tämän asusteen ansiosta suurimmasta osasta meistä tuli lopulta kunnon kansalaisia. Minä uskon että asiaa voisi katsoa päinvastaisesta näkökulmasta: tästä asusteesta huolimatta monesta meistä tuli kuitenkin terveitä ihmisiä.

Paloma.se.co kirjoitti:

Tuohon minun piti vielä kommentoida: omat kokemukseni ja mitä olemme keskustelleet perhepiirissä Suomessa ja kavereidenkin kesken ollaan puhuttu asioista niin useimmat meistä muistavat viisikymmentäluvun kotikasvatuksen auktoritäärisenä ja ahdistavana. Ruumiillinen kuritus oli tavallista, isän sana oli laki, usein äidinkin oli nurisematta taivuttava perheen patriarkan tahtoon.
Ajattelin olla ottamatta mukaan tähän mitään valoittavia esimerkkiä, mutta teenkinnyt poikkeuksen (olen maininnut tästä aikaisemminkin): erään perheen lahjakas, mutta psyykisesti hauras poika pakotettiin lukemaan lääkäriksi (vanhemmat halusivat että perheessä olisi lääkäri omasta takaa).Itse poika halusi vain viljellä maata ja katsella kun vilja tuleentuu syyskesän auringossa, Kova työmies hänestä tuli ja taitava kirurgi.Hän teki pitkää työpäivää sairaalassa ja viljeli kotipeltoja harrastuksenaan ja terapianaan monet vuodet, kunnes mielenterveys petti.
Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, mitä auktoritäärinen kasvatus saa aikaan. Me emme tule koskaan tietämään kuinka paljon pahaa se on saanut aikaan. Suomessakin. Facebookin Kolumbiaryhmissä kiertää kuva nahkavyöstä: tekstissä lukee että tämän asusteen ansiosta suurimmasta osasta meistä tuli lopulta kunnon kansalaisia. Minä uskon että asiaa voisi katsoa päinvastaisesta näkökulmasta: tästä asusteesta huolimatta monesta meistä tuli kuitenkin terveitä ihmisiä.

Lue lisää

etsijä löytää ja korvat kuulevat valikoiden sitä mitä haluaa kuulla.

Paloma.se.co kirjoitti:

Tuohon minun piti vielä kommentoida: omat kokemukseni ja mitä olemme keskustelleet perhepiirissä Suomessa ja kavereidenkin kesken ollaan puhuttu asioista niin useimmat meistä muistavat viisikymmentäluvun kotikasvatuksen auktoritäärisenä ja ahdistavana. Ruumiillinen kuritus oli tavallista, isän sana oli laki, usein äidinkin oli nurisematta taivuttava perheen patriarkan tahtoon.
Ajattelin olla ottamatta mukaan tähän mitään valoittavia esimerkkiä, mutta teenkinnyt poikkeuksen (olen maininnut tästä aikaisemminkin): erään perheen lahjakas, mutta psyykisesti hauras poika pakotettiin lukemaan lääkäriksi (vanhemmat halusivat että perheessä olisi lääkäri omasta takaa).Itse poika halusi vain viljellä maata ja katsella kun vilja tuleentuu syyskesän auringossa, Kova työmies hänestä tuli ja taitava kirurgi.Hän teki pitkää työpäivää sairaalassa ja viljeli kotipeltoja harrastuksenaan ja terapianaan monet vuodet, kunnes mielenterveys petti.
Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, mitä auktoritäärinen kasvatus saa aikaan. Me emme tule koskaan tietämään kuinka paljon pahaa se on saanut aikaan. Suomessakin. Facebookin Kolumbiaryhmissä kiertää kuva nahkavyöstä: tekstissä lukee että tämän asusteen ansiosta suurimmasta osasta meistä tuli lopulta kunnon kansalaisia. Minä uskon että asiaa voisi katsoa päinvastaisesta näkökulmasta: tästä asusteesta huolimatta monesta meistä tuli kuitenkin terveitä ihmisiä.

Lue lisää

Ei se ´´ muotivillitys´´ vapaa kasvatuskaan kovin hyvää hedelmää kantanut. Siinä huumassa hyvät käytöstavatkin unohtuivat.
Nyt taas tajutaan, että rajat pitää olla, mutta toisella tavalla kuin entisaikojen kasvatuksessa, eli ilman väkivaltaa.
Tosin on vanhemmuus joiltakin hukassa.
Liekö vapaan kasvatuksen tulosta uusavuttomuus.

Paloma.se.co kirjoitti:

Tuohon minun piti vielä kommentoida: omat kokemukseni ja mitä olemme keskustelleet perhepiirissä Suomessa ja kavereidenkin kesken ollaan puhuttu asioista niin useimmat meistä muistavat viisikymmentäluvun kotikasvatuksen auktoritäärisenä ja ahdistavana. Ruumiillinen kuritus oli tavallista, isän sana oli laki, usein äidinkin oli nurisematta taivuttava perheen patriarkan tahtoon.
Ajattelin olla ottamatta mukaan tähän mitään valoittavia esimerkkiä, mutta teenkinnyt poikkeuksen (olen maininnut tästä aikaisemminkin): erään perheen lahjakas, mutta psyykisesti hauras poika pakotettiin lukemaan lääkäriksi (vanhemmat halusivat että perheessä olisi lääkäri omasta takaa).Itse poika halusi vain viljellä maata ja katsella kun vilja tuleentuu syyskesän auringossa, Kova työmies hänestä tuli ja taitava kirurgi.Hän teki pitkää työpäivää sairaalassa ja viljeli kotipeltoja harrastuksenaan ja terapianaan monet vuodet, kunnes mielenterveys petti.
Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, mitä auktoritäärinen kasvatus saa aikaan. Me emme tule koskaan tietämään kuinka paljon pahaa se on saanut aikaan. Suomessakin. Facebookin Kolumbiaryhmissä kiertää kuva nahkavyöstä: tekstissä lukee että tämän asusteen ansiosta suurimmasta osasta meistä tuli lopulta kunnon kansalaisia. Minä uskon että asiaa voisi katsoa päinvastaisesta näkökulmasta: tästä asusteesta huolimatta monesta meistä tuli kuitenkin terveitä ihmisiä.

Lue lisää

Huomenta@ Kolumpiaryhmässä siis keskustelee Kolumpiaan Suomesta muuttaneet, näin käsitin. Symboolina Suomesta nahkaremmi Remmi, joka oli tehnyt heistä lopulta kunnon ihmisiä.

Petzen poika kertoi kun kysyin kuinka hän koki Suomen olot lapsena. Sain vastauksen: Kuuskytluvulla vierailimme, joka kesä mummolassa Helsingissä. Tunsin kuinka ihmisistä heijastui TOIVEIKKUUS luja usko tulevaisuuteen. Venäjän sotavelkavuosien maksutaakan alla oli ihmisissä herännyt toiveikkuus vain yrittämällä ja työtä tekemällä oli saavutettavissa parempi elämä.

En ole kuunnellut Helsingissä syntyneiden ja yliopistomaailmassa vaikuttaneiden professoreiden luentoja tai lukenut analyysejä siitä kuinka salamyhkäisyys, suvaitsemattomuus, sorto, pakkomielteet yms paheet jylläsivät suomalaisten SODASTA selvinneiden aikuisten ihmisten sisimmissä. Joku roti se olla pitää jos haluaa muutosta yhteikuntaan. Ei "hävityn" sodan jälkeen alettu ekana miettimään annnetaanko homoille lisäoikeuksia tai heitetäänkö mustalaiset pois maasta, no monet heistä lähti Ruotsiin.

Olen kirjoittanut omasta kokemastani en "viisaiden" päässä muhineista ajatuksista siitä kuinka tuttavan tuutaavalla oli pakkomielteistä tai heistä pakolla tehtiin hulluja. En tehnyt kirjoituksestani mielikuvitusjuttua. Olisin toki voinut värittää enempi ja olen toki provonnut sinua jatkamaan pahanolon oksennusta pois sisimmästäsi.

Pyysin sinua kertomaan kuinka avarakatseista hyväksyvää, suvaitsevaista, auttoritääritöntä, vähempiosaisia huomioonottavaista ja jakautumatonta yhteiskunta oli siellä Kolumpiassa ja voisit kertoa myös Amerikasta ja Ruotsista samoja asioita.

Jään odottamaan jännityksellä miten Kolumbiassa johtajat olivat vieneet maan pois menneisyyden varjoisasta elämästä, jossa homot, "mamut", "hurrit", "viherpiipertäjät" taiteilijat, tutkijat ja kaikki muutkin jotka sekoilevat rivien ulkopuolella saivat hyväksyntää ja päänsilitystä.

Pieni piirini, jossa täällä pyörin koostuu opettajista, kuvataiteilijoista, oopperaihmisistä, kirjailijoista, toimittajista, sosiaalialan ihmisistä ja nuorista, jotka yrittävät löytää vahvaa oksaa elämälleen. Ihmiset ympärilläni ovat 18 - 85- vuotiaita hollantilaisia, joista osa kolonnian aikaisista siirtomaista tänne vanhempiensa mukana tulleita puoliverisiä, suhteellisen hyvin toimeen tulevia ihmisiä.

PoliIttisia puolueita täällä on ehkä samassa suhteessa kuin Suomessa. Eläintenpuoluekin istuu parlamentissa. Joten monenmoista äänenkannattajaa löytyy
vajaa 17 000 000 miljoonaisesta kansasta, jonka koostuu hollantilaisista ja maahan muuttaneista ajan saatossa muuttaneista noin suomen väestöä vastaavasta ihmismäärästä. Lisää maahan pyrkiviä tulee koko ajan ja se on uhka kantaväestölle. Hollannin pinta-ala on hieman isompi kuin edesmennyt Oulunlääni. Asunnot alkavat olla kortilla. Hollantilaiset nuoret joutuvat asumaan vanhempiensa nurkissa jonottamassa omaa asuntoa, samalla kun mamuille jaetaan vapautuvat asunnot. Se on omiaan lietsomaan epäoikeudenmukaisuuden ilmapiiriä. No, tällainen menettely kuulunnee itsestään selviyksiin, hädässä olevia pitää auttaa ; (

Korppis1 kirjoitti:

Huomenta@ Kolumpiaryhmässä siis keskustelee Kolumpiaan Suomesta muuttaneet, näin käsitin. Symboolina Suomesta nahkaremmi Remmi, joka oli tehnyt heistä lopulta kunnon ihmisiä.

Petzen poika kertoi kun kysyin kuinka hän koki Suomen olot lapsena. Sain vastauksen: Kuuskytluvulla vierailimme, joka kesä mummolassa Helsingissä. Tunsin kuinka ihmisistä heijastui TOIVEIKKUUS luja usko tulevaisuuteen. Venäjän sotavelkavuosien maksutaakan alla oli ihmisissä herännyt toiveikkuus vain yrittämällä ja työtä tekemällä oli saavutettavissa parempi elämä.

En ole kuunnellut Helsingissä syntyneiden ja yliopistomaailmassa vaikuttaneiden professoreiden luentoja tai lukenut analyysejä siitä kuinka salamyhkäisyys, suvaitsemattomuus, sorto, pakkomielteet yms paheet jylläsivät suomalaisten SODASTA selvinneiden aikuisten ihmisten sisimmissä. Joku roti se olla pitää jos haluaa muutosta yhteikuntaan. Ei "hävityn" sodan jälkeen alettu ekana miettimään annnetaanko homoille lisäoikeuksia tai heitetäänkö mustalaiset pois maasta, no monet heistä lähti Ruotsiin.

Olen kirjoittanut omasta kokemastani en "viisaiden" päässä muhineista ajatuksista siitä kuinka tuttavan tuutaavalla oli pakkomielteistä tai heistä pakolla tehtiin hulluja. En tehnyt kirjoituksestani mielikuvitusjuttua. Olisin toki voinut värittää enempi ja olen toki provonnut sinua jatkamaan pahanolon oksennusta pois sisimmästäsi.

Pyysin sinua kertomaan kuinka avarakatseista hyväksyvää, suvaitsevaista, auttoritääritöntä, vähempiosaisia huomioonottavaista ja jakautumatonta yhteiskunta oli siellä Kolumpiassa ja voisit kertoa myös Amerikasta ja Ruotsista samoja asioita.

Jään odottamaan jännityksellä miten Kolumbiassa johtajat olivat vieneet maan pois menneisyyden varjoisasta elämästä, jossa homot, "mamut", "hurrit", "viherpiipertäjät" taiteilijat, tutkijat ja kaikki muutkin jotka sekoilevat rivien ulkopuolella saivat hyväksyntää ja päänsilitystä.

Pieni piirini, jossa täällä pyörin koostuu opettajista, kuvataiteilijoista, oopperaihmisistä, kirjailijoista, toimittajista, sosiaalialan ihmisistä ja nuorista, jotka yrittävät löytää vahvaa oksaa elämälleen. Ihmiset ympärilläni ovat 18 - 85- vuotiaita hollantilaisia, joista osa kolonnian aikaisista siirtomaista tänne vanhempiensa mukana tulleita puoliverisiä, suhteellisen hyvin toimeen tulevia ihmisiä.

PoliIttisia puolueita täällä on ehkä samassa suhteessa kuin Suomessa. Eläintenpuoluekin istuu parlamentissa. Joten monenmoista äänenkannattajaa löytyy
vajaa 17 000 000 miljoonaisesta kansasta, jonka koostuu hollantilaisista ja maahan muuttaneista ajan saatossa muuttaneista noin suomen väestöä vastaavasta ihmismäärästä. Lisää maahan pyrkiviä tulee koko ajan ja se on uhka kantaväestölle. Hollannin pinta-ala on hieman isompi kuin edesmennyt Oulunlääni. Asunnot alkavat olla kortilla. Hollantilaiset nuoret joutuvat asumaan vanhempiensa nurkissa jonottamassa omaa asuntoa, samalla kun mamuille jaetaan vapautuvat asunnot. Se on omiaan lietsomaan epäoikeudenmukaisuuden ilmapiiriä. No, tällainen menettely kuulunnee itsestään selviyksiin, hädässä olevia pitää auttaa ; (

Lue lisää

Huomenta :)
Ei, ei todellakaan, Puhun ryhmästä Kolumbialaiset Ruotsissa, Ei mitään tekemistä suomalaisen nahkavyön kanssa. Nää kasvatusmetodit oli brutaalisia joka puolella maailmaa.

Korppis1 kirjoitti:

Huomenta@ Kolumpiaryhmässä siis keskustelee Kolumpiaan Suomesta muuttaneet, näin käsitin. Symboolina Suomesta nahkaremmi Remmi, joka oli tehnyt heistä lopulta kunnon ihmisiä.

Petzen poika kertoi kun kysyin kuinka hän koki Suomen olot lapsena. Sain vastauksen: Kuuskytluvulla vierailimme, joka kesä mummolassa Helsingissä. Tunsin kuinka ihmisistä heijastui TOIVEIKKUUS luja usko tulevaisuuteen. Venäjän sotavelkavuosien maksutaakan alla oli ihmisissä herännyt toiveikkuus vain yrittämällä ja työtä tekemällä oli saavutettavissa parempi elämä.

En ole kuunnellut Helsingissä syntyneiden ja yliopistomaailmassa vaikuttaneiden professoreiden luentoja tai lukenut analyysejä siitä kuinka salamyhkäisyys, suvaitsemattomuus, sorto, pakkomielteet yms paheet jylläsivät suomalaisten SODASTA selvinneiden aikuisten ihmisten sisimmissä. Joku roti se olla pitää jos haluaa muutosta yhteikuntaan. Ei "hävityn" sodan jälkeen alettu ekana miettimään annnetaanko homoille lisäoikeuksia tai heitetäänkö mustalaiset pois maasta, no monet heistä lähti Ruotsiin.

Olen kirjoittanut omasta kokemastani en "viisaiden" päässä muhineista ajatuksista siitä kuinka tuttavan tuutaavalla oli pakkomielteistä tai heistä pakolla tehtiin hulluja. En tehnyt kirjoituksestani mielikuvitusjuttua. Olisin toki voinut värittää enempi ja olen toki provonnut sinua jatkamaan pahanolon oksennusta pois sisimmästäsi.

Pyysin sinua kertomaan kuinka avarakatseista hyväksyvää, suvaitsevaista, auttoritääritöntä, vähempiosaisia huomioonottavaista ja jakautumatonta yhteiskunta oli siellä Kolumpiassa ja voisit kertoa myös Amerikasta ja Ruotsista samoja asioita.

Jään odottamaan jännityksellä miten Kolumbiassa johtajat olivat vieneet maan pois menneisyyden varjoisasta elämästä, jossa homot, "mamut", "hurrit", "viherpiipertäjät" taiteilijat, tutkijat ja kaikki muutkin jotka sekoilevat rivien ulkopuolella saivat hyväksyntää ja päänsilitystä.

Pieni piirini, jossa täällä pyörin koostuu opettajista, kuvataiteilijoista, oopperaihmisistä, kirjailijoista, toimittajista, sosiaalialan ihmisistä ja nuorista, jotka yrittävät löytää vahvaa oksaa elämälleen. Ihmiset ympärilläni ovat 18 - 85- vuotiaita hollantilaisia, joista osa kolonnian aikaisista siirtomaista tänne vanhempiensa mukana tulleita puoliverisiä, suhteellisen hyvin toimeen tulevia ihmisiä.

PoliIttisia puolueita täällä on ehkä samassa suhteessa kuin Suomessa. Eläintenpuoluekin istuu parlamentissa. Joten monenmoista äänenkannattajaa löytyy
vajaa 17 000 000 miljoonaisesta kansasta, jonka koostuu hollantilaisista ja maahan muuttaneista ajan saatossa muuttaneista noin suomen väestöä vastaavasta ihmismäärästä. Lisää maahan pyrkiviä tulee koko ajan ja se on uhka kantaväestölle. Hollannin pinta-ala on hieman isompi kuin edesmennyt Oulunlääni. Asunnot alkavat olla kortilla. Hollantilaiset nuoret joutuvat asumaan vanhempiensa nurkissa jonottamassa omaa asuntoa, samalla kun mamuille jaetaan vapautuvat asunnot. Se on omiaan lietsomaan epäoikeudenmukaisuuden ilmapiiriä. No, tällainen menettely kuulunnee itsestään selviyksiin, hädässä olevia pitää auttaa ; (

Lue lisää

Jätä vaan Kolumbia tämän keskustelun ulkopuolelle. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Suomessa (ja yleisesti koko länsimaisessa yhteiskunnassa) vallinneet taantumukselliset viisikymmentäluvun arvot olivat jo kauan olleet taaksejännyttä elämää kun muutin Kolumbiaan. En ole koskaan esittänyt että siellä olisi ollut parempaa.

On turhaa että kärjistät keskustelua ja menet henkilökohtaisuuksiin. En minä todellakaan voi huonosti ekä minulla ole mitään patoutumia. Teen analyysia viisikymmentäluvun arvomaailmasta Suomessa perustuen lukemaani, kuulemaani ja elämääni. Ilman sarvia ja hampaita. Et sinä voi olettaa että hallussasi on joku yleismaailmallinen totuus vain siksi että omat lapsuudenmuistosi eivät vahvista esille tuomaani kuvaa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Jätä vaan Kolumbia tämän keskustelun ulkopuolelle. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Suomessa (ja yleisesti koko länsimaisessa yhteiskunnassa) vallinneet taantumukselliset viisikymmentäluvun arvot olivat jo kauan olleet taaksejännyttä elämää kun muutin Kolumbiaan. En ole koskaan esittänyt että siellä olisi ollut parempaa.

On turhaa että kärjistät keskustelua ja menet henkilökohtaisuuksiin. En minä todellakaan voi huonosti ekä minulla ole mitään patoutumia. Teen analyysia viisikymmentäluvun arvomaailmasta Suomessa perustuen lukemaani, kuulemaani ja elämääni. Ilman sarvia ja hampaita. Et sinä voi olettaa että hallussasi on joku yleismaailmallinen totuus vain siksi että omat lapsuudenmuistosi eivät vahvista esille tuomaani kuvaa.

Lue lisää

Yleisesti ottaen.

Viiskytluvulla Suomi yritti selvitä jaloilleen hävityn sodan jälkeen.
Koti, isänmaa ja uskonto.
Naiset tiesivät paikkansa pirtin ja navetan välillä.
Miehet tiesivät velvollisuutensa ahkerina työmiehinä.

Selvittiin kuuskytluvulle jolloin kovan työn tulokset alkoivat kantaa hedelmää.
Jäi aikaa työn ohella miettiä moalimalta tulleita uusia aaltoja.
Hippiliike, naisen seksuaalinen vapautumin.
Kuka vapautui kuka ei.

Meillä on tänään iso juhlapäivä Kuninkaan päivä. Lähdemme juhlimaan kunigasta. Pukeudun siten, että laitan ylleni jotain oranssia.

En enää hämmennä tätä soppaa. Koska se meni osaltani "henkilökohtaisuuksiin" kun halusin tietää vertailuperää Suomi-vastaisuudellesi/Kolumpia. Suomivastaisuutesi alkoi ikävillä hyökkäyksilläsi vaalituloksen tultua julki.

Olen suomalainen henkeen ja vereen ja puolustan maatani niillä keinoin mitä luoja on minulle antanut. Sinä olet loukannut suomalaisia/minua kirjoituksillasi enempi kuin minä sinua vastineillani.

Korppis1 kirjoitti:

Yleisesti ottaen.

Viiskytluvulla Suomi yritti selvitä jaloilleen hävityn sodan jälkeen.
Koti, isänmaa ja uskonto.
Naiset tiesivät paikkansa pirtin ja navetan välillä.
Miehet tiesivät velvollisuutensa ahkerina työmiehinä.

Selvittiin kuuskytluvulle jolloin kovan työn tulokset alkoivat kantaa hedelmää.
Jäi aikaa työn ohella miettiä moalimalta tulleita uusia aaltoja.
Hippiliike, naisen seksuaalinen vapautumin.
Kuka vapautui kuka ei.

Meillä on tänään iso juhlapäivä Kuninkaan päivä. Lähdemme juhlimaan kunigasta. Pukeudun siten, että laitan ylleni jotain oranssia.

En enää hämmennä tätä soppaa. Koska se meni osaltani "henkilökohtaisuuksiin" kun halusin tietää vertailuperää Suomi-vastaisuudellesi/Kolumpia. Suomivastaisuutesi alkoi ikävillä hyökkäyksilläsi vaalituloksen tultua julki.

Olen suomalainen henkeen ja vereen ja puolustan maatani niillä keinoin mitä luoja on minulle antanut. Sinä olet loukannut suomalaisia/minua kirjoituksillasi enempi kuin minä sinua vastineillani.

Lue lisää

Minä lopetan puolestani tämän viisikymmentäluvun arvomaailman analysointini tähän. Se ei koskaan ollut henkilökohtaista eikä ketään loukkaavaa, Vedit herneen nenuusi ihan turhaan ja asiatta.
Mutta, kuten sanoin, en jatka enää. Mutta se ei tarkoita sitä ettenkö vastaisuudessakin tulisi ilmaisemaan omaa näkemystäni vapaasti. Toivon että se ei ole loukkaavaa kenellekään.

Korppis1 kirjoitti:

Yleisesti ottaen.

Viiskytluvulla Suomi yritti selvitä jaloilleen hävityn sodan jälkeen.
Koti, isänmaa ja uskonto.
Naiset tiesivät paikkansa pirtin ja navetan välillä.
Miehet tiesivät velvollisuutensa ahkerina työmiehinä.

Selvittiin kuuskytluvulle jolloin kovan työn tulokset alkoivat kantaa hedelmää.
Jäi aikaa työn ohella miettiä moalimalta tulleita uusia aaltoja.
Hippiliike, naisen seksuaalinen vapautumin.
Kuka vapautui kuka ei.

Meillä on tänään iso juhlapäivä Kuninkaan päivä. Lähdemme juhlimaan kunigasta. Pukeudun siten, että laitan ylleni jotain oranssia.

En enää hämmennä tätä soppaa. Koska se meni osaltani "henkilökohtaisuuksiin" kun halusin tietää vertailuperää Suomi-vastaisuudellesi/Kolumpia. Suomivastaisuutesi alkoi ikävillä hyökkäyksilläsi vaalituloksen tultua julki.

Olen suomalainen henkeen ja vereen ja puolustan maatani niillä keinoin mitä luoja on minulle antanut. Sinä olet loukannut suomalaisia/minua kirjoituksillasi enempi kuin minä sinua vastineillani.

Lue lisää

Hienoa Korppis1. Minä suorastaan fanitan Sinua!
Mukavaa Kuninkaan päivän juhlaa!

Korppis1 kirjoitti:

Yleisesti ottaen.

Viiskytluvulla Suomi yritti selvitä jaloilleen hävityn sodan jälkeen.
Koti, isänmaa ja uskonto.
Naiset tiesivät paikkansa pirtin ja navetan välillä.
Miehet tiesivät velvollisuutensa ahkerina työmiehinä.

Selvittiin kuuskytluvulle jolloin kovan työn tulokset alkoivat kantaa hedelmää.
Jäi aikaa työn ohella miettiä moalimalta tulleita uusia aaltoja.
Hippiliike, naisen seksuaalinen vapautumin.
Kuka vapautui kuka ei.

Meillä on tänään iso juhlapäivä Kuninkaan päivä. Lähdemme juhlimaan kunigasta. Pukeudun siten, että laitan ylleni jotain oranssia.

En enää hämmennä tätä soppaa. Koska se meni osaltani "henkilökohtaisuuksiin" kun halusin tietää vertailuperää Suomi-vastaisuudellesi/Kolumpia. Suomivastaisuutesi alkoi ikävillä hyökkäyksilläsi vaalituloksen tultua julki.

Olen suomalainen henkeen ja vereen ja puolustan maatani niillä keinoin mitä luoja on minulle antanut. Sinä olet loukannut suomalaisia/minua kirjoituksillasi enempi kuin minä sinua vastineillani.

Lue lisää

Etköhän nyt korppis vähän ylireagoinut ? Minua ei ainakaan loukannut mikään Paloman mielipiteissä. Jos oma kokemukseni 50-luvusta ja näkemykseni tästä päivästä on erilainen, miksi siitä hänelle suuttuisin ?
Palomalle pahoittelut siitä, että rintamalinjat taas kärjistyivät Sinusta tuli Suomi-vihaaja ja mitä muuta sitä taas keksittiinkään ?..)) Suoruudesta sakotetaan meitä kaikkia, mutta ehkä muualla asuminen ja erilainen tausta herättävät tavallista enemmän intohimoja.

de-meter kirjoitti:

Etköhän nyt korppis vähän ylireagoinut ? Minua ei ainakaan loukannut mikään Paloman mielipiteissä. Jos oma kokemukseni 50-luvusta ja näkemykseni tästä päivästä on erilainen, miksi siitä hänelle suuttuisin ?
Palomalle pahoittelut siitä, että rintamalinjat taas kärjistyivät Sinusta tuli Suomi-vihaaja ja mitä muuta sitä taas keksittiinkään ?..)) Suoruudesta sakotetaan meitä kaikkia, mutta ehkä muualla asuminen ja erilainen tausta herättävät tavallista enemmän intohimoja.

Lue lisää

Jotain minussa on....hienoa de-meter että olet osannut ottaa joustavamman kannan erilaiseen näkemykseeni ja varsinkin että et ottanut asiaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä itseäsi kohtaan.
Suomivihaajaa minusta ei kyllä helpolla saa. 45 vuotta pois Suomesta ja roikun edelleen näillä palstoilla puimassa ajankohtaisia asioita jotka koskevat Suomea.

Eipä tarvitse ihmetellä kenenkään enää, mistä kumpuaa Paloman parantumaton suomiviha, oikea sairaaloinen sormilla osoittelu.
Onko hän hoidossa ruotsissa?

Se-näkyy-läpi kirjoitti:

Eipä tarvitse ihmetellä kenenkään enää, mistä kumpuaa Paloman parantumaton suomiviha, oikea sairaaloinen sormilla osoittelu.
Onko hän hoidossa ruotsissa?

"Mitä rakastaa, sitä kurittaa"..)) (Se-näkyy-läpi")
Eli itse näen, että kritiikki kumpuaa siitä, että välittää. Ei halua asioiden menevän vikaan täälläkään, kuten kukaan meistäkään ei halua.

Luin juuri kommentteja. Vieraamme poistuivat juuri (tein suomalaisia herkkuja pöytään, kinkkuvoileipäkakkua ja lohipiirakkaa). Ennenkuin lähdemme katsomaan kukkakarnevaalikulkuetta, joka ohittaa kylämme kohta haluan kertoa sinulle Paloma omia kokemukseni en romaaneista luettua vasemmistolaista propagandaa.

Olen syntynyt vuonna 1947. Sota oli ohi hyvinvointi alkoi orastamaan.

Vuonna 1957 sain kuulla ensimmäistä kertaa, että on olemassa "seksuaalisesti poikkeavia". Jos nyt silloin edes ymmärsin mitä seksuaalisesti poikkeava tarkoittaa, en todellakaan ymmärtänyt. Olin lähdössä kouluun äitini sanoi, Mandi jos näet miehen, joka avaa takin eikä hänellä ole vaatteita takin alla, kävele rauhallisesti ohi, älä katso. En koskaan nähnyt miestä.

En minä viiskytluvulla tiennyt naisen alemmasta asemasta. En minä tiennyt kovista rangaisuksista koulussa. Naapuriluokan nurkkaan jouduin kun istutin Amerikan vaatteilla koreilleen tytön kurarapakkoon. Ymmärsin tehneeni väärin ja siitä sain rangaistuksen.

Itsestään sai tykätä. Minua kannustettiin alueilla, joissa olin hyvä kuten kuvaamataidossa ja tarinoiden kirjoittamisessa. Tunteita näytin ja näytän vieläkin niitä ei ole kukaan ikinä pystynyt minulta ottamaan pois.

Normisidonnaisesta käytöksestä en tiedä mitään. Kristillisessä tyttökerhossa istuimme ja askartelimme ja lauloimme virsiä, ihan omasta halusta.

Poikia aloin hieman katsella luistinradalla rulettiluistelussa. En kuitenkaan ymmärtänyt miksi minun pitää löytää joku poika jolla on sama numero kuin minun rintapielessä oleva, eikö se ystävä olisi voinut olla esim. tyttö.

Etelä-Amerikassa syntyneet lapsesi ovat siis saaneet varttua suvaisevaisemmassa ja sallivammassa maailmassa?

Minulla ei ole tarvetta mustamaalata lapsuuttani silloinhan väheksyisin ja aliarvioisin vanhempiani vanhempana ja miksi väheksyisin heitä, jotka olivat sallivia ja ymmärsivät minua, joka en ollut kaikkein helpoin lapsi meidän perheessä. Omaperäinen ja mielikuvitusrikas tyttö jota ei nutturapäiset opettajat nitistäneet. Yksi toki yritti, mutta äitini puuttui asiaan ja minut siirrettiin toiseen luokkaan. Minä en ole alistuja en ikinä. Sain ihanan opettajan (Klaudia Saurio) joka pystyi kaivamaan minusta esiin parhaat kykyni, Minusta tuli kiitetttävä oppilas. Hänen oppinsa vieläkin minua vievät eteenpäin.

En taida kehdata kehua omia lapsiani ja kasvatusmenetelmiäni, mutta käsittääkseni ovat suvaisevaisia.

Nyt kukkakarnevaalia katsomaan.

Korppis1 kirjoitti:

Luin juuri kommentteja. Vieraamme poistuivat juuri (tein suomalaisia herkkuja pöytään, kinkkuvoileipäkakkua ja lohipiirakkaa). Ennenkuin lähdemme katsomaan kukkakarnevaalikulkuetta, joka ohittaa kylämme kohta haluan kertoa sinulle Paloma omia kokemukseni en romaaneista luettua vasemmistolaista propagandaa.

Olen syntynyt vuonna 1947. Sota oli ohi hyvinvointi alkoi orastamaan.

Vuonna 1957 sain kuulla ensimmäistä kertaa, että on olemassa "seksuaalisesti poikkeavia". Jos nyt silloin edes ymmärsin mitä seksuaalisesti poikkeava tarkoittaa, en todellakaan ymmärtänyt. Olin lähdössä kouluun äitini sanoi, Mandi jos näet miehen, joka avaa takin eikä hänellä ole vaatteita takin alla, kävele rauhallisesti ohi, älä katso. En koskaan nähnyt miestä.

En minä viiskytluvulla tiennyt naisen alemmasta asemasta. En minä tiennyt kovista rangaisuksista koulussa. Naapuriluokan nurkkaan jouduin kun istutin Amerikan vaatteilla koreilleen tytön kurarapakkoon. Ymmärsin tehneeni väärin ja siitä sain rangaistuksen.

Itsestään sai tykätä. Minua kannustettiin alueilla, joissa olin hyvä kuten kuvaamataidossa ja tarinoiden kirjoittamisessa. Tunteita näytin ja näytän vieläkin niitä ei ole kukaan ikinä pystynyt minulta ottamaan pois.

Normisidonnaisesta käytöksestä en tiedä mitään. Kristillisessä tyttökerhossa istuimme ja askartelimme ja lauloimme virsiä, ihan omasta halusta.

Poikia aloin hieman katsella luistinradalla rulettiluistelussa. En kuitenkaan ymmärtänyt miksi minun pitää löytää joku poika jolla on sama numero kuin minun rintapielessä oleva, eikö se ystävä olisi voinut olla esim. tyttö.

Etelä-Amerikassa syntyneet lapsesi ovat siis saaneet varttua suvaisevaisemmassa ja sallivammassa maailmassa?

Minulla ei ole tarvetta mustamaalata lapsuuttani silloinhan väheksyisin ja aliarvioisin vanhempiani vanhempana ja miksi väheksyisin heitä, jotka olivat sallivia ja ymmärsivät minua, joka en ollut kaikkein helpoin lapsi meidän perheessä. Omaperäinen ja mielikuvitusrikas tyttö jota ei nutturapäiset opettajat nitistäneet. Yksi toki yritti, mutta äitini puuttui asiaan ja minut siirrettiin toiseen luokkaan. Minä en ole alistuja en ikinä. Sain ihanan opettajan (Klaudia Saurio) joka pystyi kaivamaan minusta esiin parhaat kykyni, Minusta tuli kiitetttävä oppilas. Hänen oppinsa vieläkin minua vievät eteenpäin.

En taida kehdata kehua omia lapsiani ja kasvatusmenetelmiäni, mutta käsittääkseni ovat suvaisevaisia.

Nyt kukkakarnevaalia katsomaan.

Lue lisää

Olin aina olettanut että olit muutaman vuoden minua nuorempi ja osittain erilaiset kokemuksesi koulusta jne. viisikymmentäluvulla johtuivat siitä että aloitit koulussa noin viisi vuotta minua myöhemmin. Siihen aikaan, kuusikymmentäluvun alussa oli nuorempi opettajapolvi valmistumassa tai juuri valmistunut ja sukupolven vaihdos alkanut kansakoulujen opettajaviroissa.

Minun kuvani viisikymmentäluvun arvomaailmasta ei perustu mihinkään "kommunistiromaaneihin", skarppia hieman, korppis! Se perustuu osaltaan muistoihin omasta lapsuudestani (juttelin aikoinaan paljon äitini kanssa ja olemme keskustelleet myös veljieni ja siskojeni kanssa millaista oli olla lapsi viisikymmenluvun Suomessa, maaseudulla). Osaltaan se perustuu dokumentteihin mitä olen nähnyt ja artikkeleihin mitä olen lukenut, mutta myös Lutusen kanssa olemme keskustelleet paljon lapsuudestamme Suomessa ja usko tai älä, nää foorumikeskustelut, joissa usein tulee esille hankalia muistoja lapsuudesta jotka ovat jääneet vaivaamaan aikuiseksi saakka; kaikki nämä asiat valottavat osaltaan viisikymmentäluvun arvomaailmaa. Anekdootteja ja esimerkkejä voisin kertoa pilvin pimein, mutta haluan nyt vain tiivistää ja päästä asian ytimeen.

Olen iloinen siitä että sinun ja Demeterinkin lapsuuksiin ei kuulunut normisidonnaisuutta, patriarkaalisuutta, alistamista vanhempien päätöksiin ilman selityksiä jne.. En minäkään ollut lapsena erityisen onneton; samat säännöt oli kaikille ja sama kuri, sama eriarvoisuus koulussa ja yhteiskunnassa: me katsoimme ne normaaleiksi silloin. Minä vain aikuiseksi tultuani tulin ymmärtämään että on toisenlaistakin elämää, toisenlaisia arvoja, jotka ovat mielestäni parempia. Minulle ei ole paluuta sikäläiseen arvomaailmaan.

Lapseni ovat kasvaneet Etelä-Amerikassa, USA:ssa ja alle murrosikäisistä Ruotsissa aikansa vallitseviin normeihin. He ovat hyvinkasvatettuja, sosiaalisesti hyvin toimivia ja vastuuntuntoisia aikuisia.

Paloma.se.co kirjoitti:

Olin aina olettanut että olit muutaman vuoden minua nuorempi ja osittain erilaiset kokemuksesi koulusta jne. viisikymmentäluvulla johtuivat siitä että aloitit koulussa noin viisi vuotta minua myöhemmin. Siihen aikaan, kuusikymmentäluvun alussa oli nuorempi opettajapolvi valmistumassa tai juuri valmistunut ja sukupolven vaihdos alkanut kansakoulujen opettajaviroissa.

Minun kuvani viisikymmentäluvun arvomaailmasta ei perustu mihinkään "kommunistiromaaneihin", skarppia hieman, korppis! Se perustuu osaltaan muistoihin omasta lapsuudestani (juttelin aikoinaan paljon äitini kanssa ja olemme keskustelleet myös veljieni ja siskojeni kanssa millaista oli olla lapsi viisikymmenluvun Suomessa, maaseudulla). Osaltaan se perustuu dokumentteihin mitä olen nähnyt ja artikkeleihin mitä olen lukenut, mutta myös Lutusen kanssa olemme keskustelleet paljon lapsuudestamme Suomessa ja usko tai älä, nää foorumikeskustelut, joissa usein tulee esille hankalia muistoja lapsuudesta jotka ovat jääneet vaivaamaan aikuiseksi saakka; kaikki nämä asiat valottavat osaltaan viisikymmentäluvun arvomaailmaa. Anekdootteja ja esimerkkejä voisin kertoa pilvin pimein, mutta haluan nyt vain tiivistää ja päästä asian ytimeen.

Olen iloinen siitä että sinun ja Demeterinkin lapsuuksiin ei kuulunut normisidonnaisuutta, patriarkaalisuutta, alistamista vanhempien päätöksiin ilman selityksiä jne.. En minäkään ollut lapsena erityisen onneton; samat säännöt oli kaikille ja sama kuri, sama eriarvoisuus koulussa ja yhteiskunnassa: me katsoimme ne normaaleiksi silloin. Minä vain aikuiseksi tultuani tulin ymmärtämään että on toisenlaistakin elämää, toisenlaisia arvoja, jotka ovat mielestäni parempia. Minulle ei ole paluuta sikäläiseen arvomaailmaan.

Lapseni ovat kasvaneet Etelä-Amerikassa, USA:ssa ja alle murrosikäisistä Ruotsissa aikansa vallitseviin normeihin. He ovat hyvinkasvatettuja, sosiaalisesti hyvin toimivia ja vastuuntuntoisia aikuisia.

Lue lisää

En epäile Paloman kertomaa siitä, mihin hän kritiikkinsä perustaa, ja sanotaanhan, että pieni etäisyys, maantieteellinenkin, antaa mahdollisuuden tarkastella asioita avoimin mielin, joskin asioiden todentaminen saattaa ontua. Vaikka eipä tuo aina toteudu täälläkään..))

Näen myös, että monet meistä eivät mielellään näe puutteita omassa lapsuudessaan, tai ainakaan tuo niitä julki. Tabu oman pesän likaamisesta elää, parempi nähdä asiat parhain päin. Itse olen ollut "onnekas" siinä mielessä. että oma kasvatusilmapiirini salli kritiikin, myös omia vanhempia ja muita auktoriteetteja kohtaan. Ehkä siksikin en kokenut 50-lukua
ahtaana, vaan aikana, jossa kantavana voimana eli vahva usko tulevaisuuteen.
Samaa en valitettavasti pysty näkemään tässä ajassa.

de-meter kirjoitti:

En epäile Paloman kertomaa siitä, mihin hän kritiikkinsä perustaa, ja sanotaanhan, että pieni etäisyys, maantieteellinenkin, antaa mahdollisuuden tarkastella asioita avoimin mielin, joskin asioiden todentaminen saattaa ontua. Vaikka eipä tuo aina toteudu täälläkään..))

Näen myös, että monet meistä eivät mielellään näe puutteita omassa lapsuudessaan, tai ainakaan tuo niitä julki. Tabu oman pesän likaamisesta elää, parempi nähdä asiat parhain päin. Itse olen ollut "onnekas" siinä mielessä. että oma kasvatusilmapiirini salli kritiikin, myös omia vanhempia ja muita auktoriteetteja kohtaan. Ehkä siksikin en kokenut 50-lukua
ahtaana, vaan aikana, jossa kantavana voimana eli vahva usko tulevaisuuteen.
Samaa en valitettavasti pysty näkemään tässä ajassa.

Lue lisää

Kun kirjoittelin aikoinani kuuskytluvun loppupuolen 1966 -1970 Ruotsin ajastani en moittinut ruotsalaisia en olosuhteita joissa asuin ja elin. Kerroin kokemuksistani ja kokemukseni olivat pääsääntöisesti positiivisia. Nuori huima ja seikkailun haluinen Korven kasvatti. Otin irti kaiken hyvädyn, josta en saaanut vielä Korvessa nauttia. Hyvästä palkasta, matkustamisesta, vaatteita pursuavista tavarataloista, jonne palkkani pääsääntöisesti hupeni. Ei minua sorsittu ei alistettu, olisiko ollut kysymys itsetunnosta, ylpeydestä olla suomalainen jota ei voi sormimerkein vahingoittaa. Kolmen vuoden tehtaantyttövuosien jälkeen sain tarpeekseni ja palasin Suomeen, aloin opiskelemaan. Ei kaikki jääneet, hyvin monet palasivat takaisin Suomeen.

Jotkut kysyvät minulta täällä Hollannissa haluaisinko jäädä tänne asumaan. En haluaisi sillä kiva on vieraissa käydä, mutta ihana on palata juurilleen.

Korppis1 kirjoitti:

Kun kirjoittelin aikoinani kuuskytluvun loppupuolen 1966 -1970 Ruotsin ajastani en moittinut ruotsalaisia en olosuhteita joissa asuin ja elin. Kerroin kokemuksistani ja kokemukseni olivat pääsääntöisesti positiivisia. Nuori huima ja seikkailun haluinen Korven kasvatti. Otin irti kaiken hyvädyn, josta en saaanut vielä Korvessa nauttia. Hyvästä palkasta, matkustamisesta, vaatteita pursuavista tavarataloista, jonne palkkani pääsääntöisesti hupeni. Ei minua sorsittu ei alistettu, olisiko ollut kysymys itsetunnosta, ylpeydestä olla suomalainen jota ei voi sormimerkein vahingoittaa. Kolmen vuoden tehtaantyttövuosien jälkeen sain tarpeekseni ja palasin Suomeen, aloin opiskelemaan. Ei kaikki jääneet, hyvin monet palasivat takaisin Suomeen.

Jotkut kysyvät minulta täällä Hollannissa haluaisinko jäädä tänne asumaan. En haluaisi sillä kiva on vieraissa käydä, mutta ihana on palata juurilleen.

Lue lisää

Noinhan se nuoren ihmisen elämä Ruotsin ihmemaassa pakkasi mennä, korppis..
Vaikka minäkään en kokenut syrjintää, ennakkoluuloja ja alentuvia asenteita kyllä esiintyi. Koin kuitenkin että oli minun tehtäväni toimia niin, että niistä päästiin, eikä niin, että olisin ryhtynyt vaatimaan asennemuutosta isäntämaan kansalaisilta....

de-meter kirjoitti:

Noinhan se nuoren ihmisen elämä Ruotsin ihmemaassa pakkasi mennä, korppis..
Vaikka minäkään en kokenut syrjintää, ennakkoluuloja ja alentuvia asenteita kyllä esiintyi. Koin kuitenkin että oli minun tehtäväni toimia niin, että niistä päästiin, eikä niin, että olisin ryhtynyt vaatimaan asennemuutosta isäntämaan kansalaisilta....

Lue lisää

Eilen keskustelimme hollantilaisten vieraittemme kanssa hollantilaisista ihmisistä. Vieraitamme huvitti se, mitä ulkopuoliset ajattelevat heistä, hollantilaisista.

Mekö suvaitsevia ja avarakatseisia, tasa-arvoisia, mekö iloisia. Hyväksymmekö maahanmuuttajat avoimin sylin, emme todellakaan. Tähän oli helppo yhtyä nyt yhdeksän vuoden kokemusten jälkeen. Pinnan alla kytee, kuten kytee kaikkialla maapallolla. Elämä on muuttunut kaikkialla epävarmaksi jopa pelottavaksi. Jatkuvat saavutettujen etujen leikkaukset, vanhusten asema, nuorisotyöttömyyden kasvu, nuorten vuokra-asuntojen saannin vaikeus jne.

Alkuvuosien kosiskelujen jälkeen, tekopyyhyys on karsiutunut. .

Korppis1 kirjoitti:

Eilen keskustelimme hollantilaisten vieraittemme kanssa hollantilaisista ihmisistä. Vieraitamme huvitti se, mitä ulkopuoliset ajattelevat heistä, hollantilaisista.

Mekö suvaitsevia ja avarakatseisia, tasa-arvoisia, mekö iloisia. Hyväksymmekö maahanmuuttajat avoimin sylin, emme todellakaan. Tähän oli helppo yhtyä nyt yhdeksän vuoden kokemusten jälkeen. Pinnan alla kytee, kuten kytee kaikkialla maapallolla. Elämä on muuttunut kaikkialla epävarmaksi jopa pelottavaksi. Jatkuvat saavutettujen etujen leikkaukset, vanhusten asema, nuorisotyöttömyyden kasvu, nuorten vuokra-asuntojen saannin vaikeus jne.

Alkuvuosien kosiskelujen jälkeen, tekopyyhyys on karsiutunut. .

Lue lisää

Aivan korppis. Kokonaiskuva asioista tarkentuu ajan kanssa, kun vieraskoreus väistyy.
Ei hyvältä näytä.))

Minä taas uskon että olet alkanut ajattelemaan että sen pienen otoksen perusteella (todennäköisesti ryhmä vanhempaa, varakasta väkeä, jotka ovat jo ennestäänkin poliittisesti oikeistoa) KAIKKI tai useimmat hollantilaiset olsisivat heidän ja etenkin sinun kanssasi samaa mieltä. Pätee varmasti siihen ryhmään, siinä paikassa, mutta onhan Hollanti tunnettu ollut jo pitkään arvoliberaalina ja monikulttuurisena yhteiskuntana. Mikään yhteiskunta ei ole vain yhden asian kannattaja ja etsijä löytää ja korvat kuulevat valikoiden sitä mitä haluaa kuulla.

siis samanlainen kuin ennenkin lapsuudesta lähtien..tuo otsikko oli ikäänkuin alustuksena pitkälle selonteolle, jota en koskaan lähettänyt.

lisäys kirjoitti:

siis samanlainen kuin ennenkin lapsuudesta lähtien..tuo otsikko oli ikäänkuin alustuksena pitkälle selonteolle, jota en koskaan lähettänyt.

Yritäpä uudelleen "Olensamanlainen". Jospa tänään onnistuisi...

henrjii
Laajenna vähän reviiriä.
Meidän olisi / on viisasta suosia sisämarkkinoita, eli eurooppalaisia tuotteita. Kun ostamme punaviinit Espanjasta, oliiviöljyt Italiasta ym. on varmaa että myös meidän tuotteet löytyvät vaikka Pariisin ruokatorilta, kuten sienet ja marjat jo nyt.

Aloitukseen, olen parantanut mm. muutama vuohi, muutamat koulupuvut afrikkalaisille muslimaiden tytöille ja täällä kymmenien vuosien kolmannen sektorin vapaaehtoistyö sekä urheiluseurassa, että parissa muussa järjestössä ym , jatkuu ...........

kawe kirjoitti:

henrjii
Laajenna vähän reviiriä.
Meidän olisi / on viisasta suosia sisämarkkinoita, eli eurooppalaisia tuotteita. Kun ostamme punaviinit Espanjasta, oliiviöljyt Italiasta ym. on varmaa että myös meidän tuotteet löytyvät vaikka Pariisin ruokatorilta, kuten sienet ja marjat jo nyt.

Aloitukseen, olen parantanut mm. muutama vuohi, muutamat koulupuvut afrikkalaisille muslimaiden tytöille ja täällä kymmenien vuosien kolmannen sektorin vapaaehtoistyö sekä urheiluseurassa, että parissa muussa järjestössä ym , jatkuu ...........

Lue lisää

Uskotko vuohen ja koulupuvun parantavan afrikkalaisen muslimitytön elämän?

Tämä liittyy harrastukseeni, (opiskelu) mutta en ole aktivisti enkä kummi se sitoo
Koulupuku nyt vaan pitää olla kun siellä kouluun mennään. Hyvin, hyvin monilla perheillä ei ole varaa *tyttöjen koulupukuihin jne. Kun tytöt ja naiset *tietävät asioista, perheet voivat paremmin, tämähän me nyt kaikki tiedämme, mutta alku on aina myös asenteissa eli vaikeaa. Niitä vuohia lähettelin muutaman kirkon ulkomaanavun kautta- toivottavasti niistä saatiin maitoa tai jonkin juhlan ruoka tms. - ne olivat aikuisten joululahjoja joitakin aikoja sitten, ei mitään ihmeellistä

Näin on maailma nähtävä jokainen kehitysaskel kuljettava. Mennyt on mennyttä, elämme tätä päivää, tulevasta emme tiedä.

Mietimpä tuossa omien vanhempieni aikaa. Sotavuodet takana. Pirtin paikka ja pirtti sekä pellot, kaikki raivattiin omin käsin umpimetsästä. Ei ollut koneita, niinkuin nykypäivänä. Jotain lainattiin naapurista. Ei ollut sähköäkään. Oli kaasuhella ja kaasuvalo. Käsipumpulla nostettiin eläimille vesi. Nykypäivän vanhempien lähtökohdat ovat ihan erilaiset ja niin on aikakin.
Kyllä niitä Kekkosenkin arvostelijoita löytyy niiden keskuudessa, jotka eivät sitä aikaa eläneet ja tietysti arvostelemista aina ja kaikesta löytää, jos niin haluaa.
Vaan, kuka tietää, olisimmeko ilman Kekkosta ´´Putinin keisarikunta.``

Kiitos palautteestasi, Långström. Positiivinen palaute on
harvinaista herkkua ja kun plussat ja miinukset poistettiin - kirjoittajien toivomuksesta - on vähän vaikea tietää miten kova rasite kahden- tai kolmen keskeinen keskustelu toisille kirjoittajille on.
Joskus keskustelun luonne on sillä tavoin intensiivinen, että muille voi tulla tunne, ettei voi osallistua, mutta onneksi teitä rohkeita sentään löytyy. Kiitos myös muistojesi jakamisesta, miesnäkökulma on aina erilainen, isot linjat hallitseva.