Olin 90-luvulla useampia vuosia työttömänä ja yksin. Masennuin, voimat menivät, syrjäydyin, Meni usko itseeni, jota ei ollut muutoinkaan, koska nuorenakin asiat menivät pilalle. Olin silloinkin hyvin väsynyt, jota nykyään nimitetään masennukseksi, minulla ei ollut voimia en menestynyt tietenkään tyttöystävämarkkinoillakaan kuten en myöhemmin naisten suhteenkaan. Aina ei ollut ruokaakaan, ei tehnyt mieli nousta edes sängystä aina.
Työttömyys toi helvetinloukun, ei kannustinloukkua tietäkää se. kannustinloukku se voi olla joillekin rikkaiden pennuille tai tapalaiskoille.
Nyt olen ollut ahkera ja tunnollinen työntekijä 15 vuotta, välissä parit potkut ja kurssit käytynä.
Selvisin ilman lääkkeitä, ilman harkinnanvaraisia sosiaaliavustuksia. Lähellä oli että luovutin, oli sillan kaiteella, nyt kunnioitan itseäni enemmän kuin useampia muita, joita näen, koska olen huomannut, että olen rehellisempi kuin useimmat tuntemani ihmiset. Olen epäitsekkäämpi, vaikka kunnioitan itseäni nyt.
Olen myös kohtelias, en kiusaa enkä vitttuile, olen ollut ahkera työntekijä ja hyvin harvoin sairaslomilla. Rakastan hyväntahtoisia ihmisiä, tulen heidän kanssa aina toimeen, minua on vaikea arvostella, koska olen ystävällinen. Vaimokin sanoo tuntevansa jotain ihmeellistä lämpöä silloin tällöin. Annan hänelle sisältäni jotain silloin, en tiedä mitä se on.
Olen ollut onnellinen, kun olen saanut olla pitkään töissä ja vaimokin on, jonka kanssa menee hyvin, mutta menetin paljon noina vuosina, todella paljon eikä kukaan hyysäri välittänyt silloin minusta saatika kukaan muukaan, kuten välittävät joistain afrikasta ja lähi-idästä valuneista uhmakkaista ja rikoksia tehneistä passkajoukkioista, joista todella moni on esim. syyllistynyt suomalaisen naisen raiskaamiseen.
Näitäkään uhreja ei paljon autella tai ei ymmärretä heidän tuskaa tuolla poliittisella kentällä, vaan nuo punavihreät maailmanparantelijat ovat muissa aatoksissaan. He eivät viisastu, he eivät huomaa, että lähi-idän ja afrikan mieskulttuuri ei tänne sovi.
Minä olen parempi kuin tuollaiset rikoksia tehtailevat helllvetin mamut, vaikka minulle ei tarjottu apua, kuten noille, silloin kun olisin apua tarvinnut ! En alkanut mielenkään tasolla rikolliseksi, kun olin ahdistunut ja yksinäinen. Jotenkin vain kestin ja kannustinloukku se ei ollut.
Työttömyys toi helvetinloukun, ei kannustinloukkua tietäkää se. kannustinloukku se voi olla joillekin rikkaiden pennuille tai tapalaiskoille.
Nyt olen ollut ahkera ja tunnollinen työntekijä 15 vuotta, välissä parit potkut ja kurssit käytynä.
Selvisin ilman lääkkeitä, ilman harkinnanvaraisia sosiaaliavustuksia. Lähellä oli että luovutin, oli sillan kaiteella, nyt kunnioitan itseäni enemmän kuin useampia muita, joita näen, koska olen huomannut, että olen rehellisempi kuin useimmat tuntemani ihmiset. Olen epäitsekkäämpi, vaikka kunnioitan itseäni nyt.
Olen myös kohtelias, en kiusaa enkä vitttuile, olen ollut ahkera työntekijä ja hyvin harvoin sairaslomilla. Rakastan hyväntahtoisia ihmisiä, tulen heidän kanssa aina toimeen, minua on vaikea arvostella, koska olen ystävällinen. Vaimokin sanoo tuntevansa jotain ihmeellistä lämpöä silloin tällöin. Annan hänelle sisältäni jotain silloin, en tiedä mitä se on.
Olen ollut onnellinen, kun olen saanut olla pitkään töissä ja vaimokin on, jonka kanssa menee hyvin, mutta menetin paljon noina vuosina, todella paljon eikä kukaan hyysäri välittänyt silloin minusta saatika kukaan muukaan, kuten välittävät joistain afrikasta ja lähi-idästä valuneista uhmakkaista ja rikoksia tehneistä passkajoukkioista, joista todella moni on esim. syyllistynyt suomalaisen naisen raiskaamiseen.
Näitäkään uhreja ei paljon autella tai ei ymmärretä heidän tuskaa tuolla poliittisella kentällä, vaan nuo punavihreät maailmanparantelijat ovat muissa aatoksissaan. He eivät viisastu, he eivät huomaa, että lähi-idän ja afrikan mieskulttuuri ei tänne sovi.
Minä olen parempi kuin tuollaiset rikoksia tehtailevat helllvetin mamut, vaikka minulle ei tarjottu apua, kuten noille, silloin kun olisin apua tarvinnut ! En alkanut mielenkään tasolla rikolliseksi, kun olin ahdistunut ja yksinäinen. Jotenkin vain kestin ja kannustinloukku se ei ollut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.