Mitä ymmärrät sanalla 'liha' seuraavassa raamatunkohdassa?
Matteus 24:22 >>ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.
Matteus 24:22 >>ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meidän Jumalallamme on valta lyhentää päiviä,
valittujensa tähden, pienentää aikaa, niin historiassa kuin tulevaisuudessakin.
Liha tarkoittaa juuri ihmisiä.
"Jumalattomat" ihmiset voivat paljosta kiittää jumalaapelkääviä ja paljon enemmästä kuin he tietävätkään tai tahtovat tunnustaa.
Kuinka kauniisti se onkaan sanottu;valittujen tähden!
Asiaa valaisenee se, kun katsoo netistä eri kielisiä versioita Raamatusta ja tuosta kyseisestä kohdasta. Esim. erilaisia englanninkielisiä, ruotsinkielisiä ja saksankielisiä Raamattuja.
Netistä löytyy Raamattu kai jo lähes satana eri käännöksenä eri kielille. Kannattaa vertailla eri kielien käännöksiä omaamme.
Englanninkielisiä Raamattuja on paljon ja niissä näkyy selkeästi Raamatun sisällön muuttuminen. Se kyllä näkyy suomenkielisissäkin Raamatun käännöksissä ja ruotsinkielisissä myös.
Eri aikoina Raamattua on käännetty eri tavoin ja siksi sen sisältö aina on muuttunut. Kovin sanantarkasti ei kannata Raamattua Jumalan sanana ottaa.
kielellä? Mihin tulokseen tulit?
Kertoa eroja vaan se taisi olla tarkoitus että "ei kannata uskoa Raamattuun".
Jos olisit perkele niin mikä olisi fiksuin vetosi ?
Olisiko se Raamatun mitätöimisyritys?
Ainakin se on yksi parhaimmista aiheista tehdä sekaannus ja saamaan ihmiset pois totuudesta.Se ei vaan onnistu kovin helpolla.
1992 käännös on jo törkeä käännös mutta onneksi sitä ei ole pakko lukea :)
En ehkä osaa täsmällistä vastausta sanoa. Ehkä kaikkia ihmisiä?
Seuraavat kohdat käsittelevät lähinnä perisyntiä (eli lihaamme).
Yhteen toiseen Raamatun paikkaan liittyen:
"Autuas olet
sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha
eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan
minun Isäni, joka on taivaissa." (Matt.
16:17).
Kuinka voisikaan langenneen
ihmisen mieli, tuo liha ja veri, löytää
oikean mielikuvan Jumalasta.
Tarkoittaisikohan liha kaikkia ihmisiä, jotka ovat tässä langenneessa maailmassa. Eli kaikkia ihmisiä. Meissä kaikissa on liha.
Lihaamme voi kutsua myös nimellä vanha Aadam.
YO:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/6.html
"Pyhä Henki on alkanut ottaa vanhaa Aadamia hengiltä ja uudistaa kristittyjen "mielen henkeä". Silti vanha Aadam on yhä piintyneenä heidän luontoonsa ja kaikkiin sisäisiin ja ulkoisiin kykyihinsä. ...
... Ja edelleen: "Jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa." "Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat toisiaan vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte." (Gal. 5:17) "
"Usein se täytyy vaivan ja rangaistuksen karahkalla pakottaa tottelemaan Kristusta. Vasta sitten kun ihmiseltä lopullisesti riisutaan tämä synnin turmelema liha ja hänet luodaan ylösnousemuksessa kokonaan uudeksi, hän lakkaa tarvitsemasta lain saarnaa, uhkausta ja kuritusta."
Perisyntikin liittynee hiukan aiheeseen:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/1.html
"Perisynti on siis varsinaisesti luontomme syvää turmeltumista,
...
Toisinaan sen piiriin luetaan myös konkreettinen henkilö, yksityinen substanssi eli itse ihminen ruumiineen, sieluineen, joissa synti asuu; onhan ihminen syntinen, synnin turmelema ja myrkyttämä. Tässä mielessä Luther lausuu: "Sinun syntysi, luontosi ja koko olemuksesi ovat syntiä" eli syntiset ja saastaiset."13 "
"Ennen kaikkea on todella pidettävä syntinä ja synniksi tiedettävä se kauhea, pöyristyttävä perinnöllinen sairaus, joka on turmellut koko ihmisluonnon. Se on jopa pääsynti, kaikkien tekosyntien juuri ja lähde. Tohtori Luther sanoo sitä luonnon- eli persoonansynniksi 5 antaen ymmärtää, että ihmisen luonto ja persoona on syntinen, vaikka hän ei ajattelisi, puhuisi eikä tekisi mitään pahaa, mikä kuitenkin on ihmisluonnolle mahdotonta esivanhempiemme lankeemuksen jälkeen. Luonnon ja persoonan on perisynti hengellisenä leprana perin pohjin, läpikotaisin myrkyttänyt ja turmellut Jumalan silmissä. Siitä turmeluksesta, ensimmäisen ihmisen lankeemuksen perusteella, Jumalan laki syyttää luontoamme eli persoonaamme ja tuomitsee sen. Siten me olemme luontomme (Ef. 2:3) puolesta vihan, kuoleman ja kadotuksen lapsia, jos ei Kristuksen ansio pelasta meitä siitä tilasta.
...
1. Tämä peritty turmelus on yhtä kuin syyllisyys, se että me kaikki olemme Aadamin ja Eevan tottelemattomuuden tähden Jumalan epäsuosiossa, "luonnostamme vihan lapsia", kuten apostoli todistaa, Ef. 2:5 Room. 5:12. "
Ihmisen oma sydän - syntinen liha kuten Paavalin kielellä sanomme - taistelee Jumalan tahtoa vastaan ja on tekemässä syntiä.
Meidän omassa lihassamme ei asu mitään hyvää.
Joh.
3:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Vielä tämä Room. 7.
Room.
7:5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
7:14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
8:3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
8:4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
8:7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8:8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=ut&hakuehto=liha
Raamatussa sana "liha" viittaa eri kohdissa eri asioihin ja eri entiteetteihin. Suomenkielisessä Raamatussa vain käytetään tuota sanaa "liha" sellasissakin paikoissa, joissa eri kielisissä Raamatuissa ja ns. alkuperäisteksteissä ei käytetä yhtä ja yhtenäistä liha-sanaa, vaan ko. sana vaihtelee.
Suomenkielisessä Raamatussa vain käytetään monin paikoin liha-sanaa, vaikka ns. alkuperäisteksteissä ja muiden kielien käännöksissä ei käytetä yhtä ja yhtenäistä liha-sanaa. Siksi suomenkielinen käännös vie lukijaansa hieman harhaan siitä, mitä Raamatussa oikeasti on kirjoiteetu ja mitä sanoja kulloinkin käytetty niissä kohdin, kun suomenkielisessä käytetään liha-sanaa.
Ihan tuolla tavoin kun esität liha-sanan konnotaation perisyntiin, ei voida useimmissa Raamatun kohdissa tehdä, tai niiden perusteella sitä ei voida tehdä.
Niin, liha sana voi viitata erilaisiin asioihin.
Mutta perisyntiin viitatessa liha sanaa voidaan käyttää.
Vai mitä tarkoitit?
Esim. tässä roomalaiskirjeen kohdassa on selvää, että lihalla viitataan juuri perisyntiimme:
Room.
7:5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
7:14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
7:17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Synti ja Jumalan vastainen vanha ihminen, liha, asuu uskovassa koko elämän ajan (Room 7:17).
Voitko korjata, että onko tuossa jotakin väärin?
Ihan vain varmuuden vuoksi / mielenkiinnosta voisin kysyä, että yhdytkö muuten tunnustuskirjojen perisynnin määrittelyyn:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/1.html
Tässä vielä Matti Väisäsen yhdestä luennosta:
" siitä taistelusta, jota tämä joutuu alati käymään omaa lihaansa eli syntiä rakastavaa vanhaa luontoaan vastaan. "
" − mutta minä olen lihallinen: Lihallinen on hengellisen vastakohta. “Lihallinen” ei tässä kuvaa kristittyä kokonaisuutena, vaan vain sitä, mitä hän on vanhan luontonsa puolesta. "
" ”Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä (eli uuden ihmisen puolelta) Jumalan lakia, mutta lihalla (eli vanhan luontoni puolelta) synnin lakia.” Se on: Jumalan lapsessa vallitsee yhä kahden vallan välinen sota. Niinpä minun ”sisimpäni” (o` nou/j ’mieli, ymmärrys’) eli uusi luontoni palvelee Jumalan lakia, mutta vanha, ”turmeltunut luontoni” (sa,rx ’liha’) palvelee synnin lakia. "
" kristityssä on kaksi luontoa: uusi luonto, jonka Jumala on luonut meihin antamalla meille Pyhän Henkensä, ja vanha luonto, liha, jonka olemme saaneet syntiinlankeemuksen perintönä jo syntymässämme. "
http://matti.vaisanen.sekl.fi/esitelm/rm071425.htm
En tiedä, että miten tuo perisynnin ja lihan toisiinsa liittyminen pitäisi ilmaista.
Luontomme on perisynnin turmelema.
Lihan eli syntisen luontomme olemme saaneet perintönä jo syntymässämme.
En tiedä voiko sanoa, että
synnin turmelema luonto (perisyntisyys) = liha. (?)
Perisyntinen luontomme = liha ?
Kysyt ajatustani siihen, että "perisyntiin viitatessa liha sanaa voidaan käyttää".
Tokihan sitä voi käyttää vaikka mitä sanoja.
Mutta, miksi käyttää allegorisia ja vertauskuvallisia ilmauksia?
Ne vain antavat aihetta monitulkinnaisuuteen ja erityisesti väärinkäsityksille.
Jos puhut/kirjoitat perisynnistä, miksi et silloin käyttäsi selkeää ja eksaktia sanaa "perisynti"? Miksi verhota se niin mielikuvitusta sinne tänne ruokkivaan sanaan kuin "liha"?
Raamattu on täynnä allegorisia ilmauksia, vertauskuvallisia ilmauksia ja kuvakieltä ja symboliikkaa.
Tuon tähden Raamattua tulkitaan mitä moninaisimmin tavoin. Tuollainen verhottu kieli ruokkii mitä moninaisempia ajatuksia ja uskomuksia.
Itse en käyttäisi perisynnistä kirjoittaessani sanaa "liha", vaan käyttäisin sanaa perisynti. Itse asiassa, minä karttaisin sanaa liha :)
Tuo liha-sana on sellainen, joka assosioitui (ja edelleen niin tekee) ihmisillä ruumiillisuuteen. Siten oman ruumiillisuuden hyväksyminen ja siitä nauttiminen Jumalan ihanana luomistyönä on ollut kristityille vaikeaa kautta aikojen. Ruumiillisuuden assosioituminen syntiin on johtanut siihen, että omaa ruumiillista itseä on monien niin vaikea hyväksyä Jumalan kauniina ja hyvänä luomistyönä.
Tuo on pahin painolasti, mihin allegorinen ja vertauskuvallinen sana "liha" on johtanut.
Raamatun liha-sana ja lihallisuus sana eivät siis useimmiten viittaa mihinkään fyysiseen lihaan tai fyysisiin ruumiillisuuden "himoihin" tms. Niissä viitataan, allegorisesti, esim. henkiseen viisasteluun jne., mutta siitä käytetään allegorista sanaa "lihallisuus". Välttämättä eri kielisissä Raamatun käännöksissä näin kömpelösti ei ole kuin suomenkielisessä käännöksessä.
Vaikka Raamatun kieli on niin allegorista, symbolista ja vertauskuvallista ja kuvakielellistä, ei meidän nykyajan ihmisten tarvitse niin puhua eikä kirjoittaa, sillä meillä on nyt jo käsitteitä, joilla voimme ilmaista itseämme selkeästi ja eksaktisti. Näin ei ollut 1000-luvulla, jolloin VT kirjoitettiin siihen muotoon, jona sen nykyään tunnemme. Vielä vähemmin eksakteja käsitteitä oli 200 - 300 -luvuilla, jolloin Uusi Testamentti kirjoitettiin siihen muotoon, jonka nykyään tunnemme.
Tunnustuskirjojen mukaan perisynti merkitsee alkuvanhurskauden puuttumista. Mitäpä siihen olisi lisäämistä :)
Alkuviestissäni tarkoitin vain sitä, että suomenkielisessä Raamatussa sana liha saa muiden kielisissä Raamatuissa erilaisia sanoja (ja siten myös sisältöjä) kuin vain sana "liha". Kaikki Raamatun liha-sanat eivät siis viittaa tähän perisynti ajatukseen.
Siinäpä ajatuksia... Ei sen kummempaa.
Termi "liha" on mielestäni oikein hyvä.
"Vanha aadami" on myös hyvä.
Mutta tämä ei taida olla ainuita asioita, joista voimme olla eri mieltä.
Liha-sanoja parissa Siionin virressä:
"Älä anna Saatanan, Lihas taikka maailma, Sinuas ain' estellä, Kadotukseen vietellä."
Siionin virret 12:
4. Niin olen elänyt, Rakkaasta Jeesuksesta Pois itsen vetänyt, Lihani petoksesta; En ole muistanut Kuink' lunastukseni On paljo maksanut Sull', Välimieheni.
5. Nyt heräs sydämen', Synti tuli virvonneeksi; Nyt tulin näkemään Itseni ilkiäksi. Siis sydän kipiä Sun tykös rientääpi...
Akrenius:
156.
17. Viel' tunnen usein lihassan' Sen vanhan synnin himon; Se lihakoitsee povessan' Ja valtans perään kimmoo, Mutt' kun mä Jesust' rukoilen, Ja haavoj' Hänen pitelen, Niin synti suunsa tukkii.
23. Niin haavojas mä suutelen Ja niihin itsen' suljen, .. Ja niitten turviss' kuljen Tääll' surekuden majassa, Siks kuin mä taivaan kuorissa Ijäistä voittoo laulan.
186.
2. Se turmelus kuin luissan' pauhaa, Se peto viekas, armoton, Mun lihan' ei yhtäkään rauhaa Suo minull', vaan on levoton; Hän tahtoo itseään seuraamaan Ja käymään tietä hekuman.
3. Vaan älä tottel' lihan ääntä, Äl' salli sinuas vieteltää; Hän tahtoo sinua taivaast' kääntää, Helvettiin syöstä syvältä; Hän tosin sanoiss' makia, Vaan viepi vaivaan vaikiaan.
Jos elät tahtos jälkeen oman, Ja lihan himoj' noudatat, Niin joudut vaivaan, kuoloon kovaan, Helvettiin itses upotat; Its neuvoo sinua Jumala: Äl' seuraa lihaa kavalaa.
5. Maailma myöskin edeskantaa Meill' aivan paljon hyvyyttä, Hän sanoo: minä tahdon antaa Sydämees sinull' kyllyyttä: Mull' iloo kyll' ja kunniaa; Sentähden seuraa minua.
6. Vaan älä tottel' maailmata, Ei maailman myös kunniaa; Äl' etsi rahaa tavarata, Pois hylkää kaikki hekuma. Maailman loppu, kuolema; Äl' seuraa pahaa maailmaa.
187.
5. Ei voi sopii valkeuden Lapsill' tapa maailman; MEnot turhat piemyden Johdattavat kuolemaan, Vieress' ristin Jesuksen Ei käy koskaan vartehen Himoj' noudatella lihan; Sill' se myötäns tuopi vihan.
191.
4. Huudan, Herra tykös, Tempaa minua ylös Lihan elämäst'; Päästä synnin pauloist', Kukist kuolo jalost', Pirun petos est', Autuas Sun haavoissas Löytää turvan, lohdutuksen, Alla kiusauksen.
6. Auta tällä haavall', Maailmall' että pahall' Ristiinnaulittu Kanssas taidan olla, Synnill', lihall' kuolla, Ja niin haudattu; Jesus! ann' Mull' makian Olla ristis, jota vihaa Maailma ja liha.
Ei liha-sanoja, mutta muutoin turmelustamme kuvaavia:
Akrenius
160.
2. Kuhun nyt raukka kulkenen Mun tiedottomuudessan', Kuhun nyt kurja pakenen Mun kaikiss' puutoksissan', Kun tuntemus on kaikki poiss' Sekä synnist', armost' ett' myös noist' Kuin viimein edes tulee.
163.
23.Mahdottomuus, kelvottomuus Usein rajust' pauhaa, Epäuskon aallot julmat Uskon tahtoo peittää.
Siionin virret
17.
Pyhä Henki, sydämeeni Tule työtäs täyttämään, Ilmoittamaan köyhyyttäni, Turmelustan' näyttämään. Jesus, aut' ett' valvoisin, Sinun puolees katsoisin, Sydäntäni kavalata Vihaten kuin saatanata.
18.
7.Puutokset toivoani Ain' alaspainavat, Ja omaatuntoani Alati vaivaavat. Mua vahvist' veres kautta, ...
... Mua tyhjäks havaitse. Mull' ole ruokanani, Sieluan' ravitse. Mun tiedät alkavaiseks, Heikoksi, puuttuvaiseks, Kaikilla päivillän'.
20.
1. Mun Jumalani leppyinen! Yks halpa kurja syntinen Nyt lankee etees maahan, Armoas anomahan. Ah! Lemmess' päällen' armahda, Puutostan' älä katsahda, Minussa riippuvata, Sinulle tuttavata. Sill' täynn' on syntii sydämen', Syntinen on elämän': Rangaistava siis ol'sin juur', Jos ei se olis ilos suur' Armahtaa syntisiä.
3. Kuink' olis riettaall' puhtaut'? Ja syntisellä hurskaut'? Valkeutt' sokialla? Terveytt' ontuvalla? Kuink' tuhkaa kauniiks kiittäisit? Kallisna kortta pitäisit? Tohtisko syypää viedä Ansiotansa edes? Avuns'ko, se on puutoksens, Syntinen panis verhoksens! En itsestän' voi seisoa: Siis tee minulle armoa, Jesuksen veren tähden.
23.
3. Vaan kun on vallan Perkel' saan', Ja hänen pahaa sielussan' Täyttänyt tekoansa, Ja siit' on tullut julmahan Mun omatunton' vaarahan, Kosk' kovall' odallansa Sen haavoittanut laki on; Niin armo lohdutust' on tuon', ...
4..
1. Unestas herää, sielu, ilkiästä, Sun Jesus tahtoo synnin kahleist' päästää, ...
Olisikohan meidän Jeesuksen seuraajien parempi olla liikaa miettimättä Mestarimme sanojen taustoja.
Raamatunkääntäjät tuskin tietävät senaikaisten lauseiden merkityksiä kun yrittävät niitä muunnella nykykieliin.
Jeesus sanoi että kun uskomme hänet Jumalan kaikkivaltiaan ainoaksi Pojaksi, joka tuli maan päälle koettelemaan ihmisten uskoa, seuraamme häntä ja hänen opetuksiaan, siitä palkkiona saamme ikuisen elämän Taivasten Valtakunnassa.
Siinä on meille syntisille tehtävää aivan tarpeeksi.
Uskokaamme lapsen tavoin vaikka emme näekään uskomme kohdetta.
Uskonpuhdistajamme opettaa tuosta näin:
"Lihalla tässä ymmärrettäköön koko ihmistä, ruumista ja sielua, niinkuin Raamatun onkin tapa sanoa ihmistä lihaksi, esimerkiksi yllä, jossa sanottiin: »Eikä lihan tahdosta». Uskontunnustuksessa sanomme: »Minä uskon lihan», toisin sanoen, kaikkien ihmisten, »ylösnousemisen». Samoin Kristus sanoo Matteuksen Evankeliumin 24. luvussa (Matt. 24:22): »Ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha», toisin sanoen, ei kukaan ihminen, »pelastuisi»." (Kirkkopostilla I osa, s. 348.)
"Lihalla tässä ymmärrettäköön koko ihmistä, ruumista ja sielua,..."
Raamatussa sanotaan, että liha ei voi periä Jumalan valtakuntaa, vaan, että ihminen menee taivaisiin henkipersoonana (samassa muodossa kuin ihmissilmälle näkymätön enkeli)
Kuitenkin tuossa Matt.24:22 sanotaan: "Ellei niitä päiviä (ahdistuksen päiviä, jollaista suuruudeltaan ei vielä ole ollut, eikä sen jälkeen enää tule) olisi lyhennetty, ei mikään liha (koko ihmistä, ruumista ja sielua) pelastuisi."
Joten ymmärrän, että ahdistuksen päivien jälkeen ihmisiä on elossa täällä maanpäällä, on ihmisiä, jotka eivät kuole ahdistuksen päivänä. Jos he menisivät taivaisiin, heidän olisi pitänyt kuolla. Mutta mikä on heidän "kohtalonsa", kun he eivät kuolleet? Ja se vielä ihmeellisempää, että Matt.24:22 sanotaan, että he pelastuivat. Miltä he pelastuivat? Kuolemaltako?
tunnustetaan jo vanhoissa ns.alkukirkollisissa uskontunnustuksissa.
Viimeisenä päivä kaikki - sekä kuolleet ja kuopatut että silloin maanpäällä elävät - nousevat ylös ruumiineen päivineen: uskovat pääsevät iankaikkiseen elämään ja epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen.
Uskovat saavat kirkastetun ruumiin, joka ei ole mikään astraaliruumis, vaan lihaa ja verta aivan kuten Jeesuksellakin oli hänen tullessaan ylösnousemuksensa jälkeen tapaamaan opetuslapsiaan.
Ymmärtääkseni siihen asti uskovina kuolleiden ruumiit lepäävät kuin hetkisen kestävässä autuaallisessa unessa, mutta heidän sielunsa on jo Kristuksen tykönä taivaissa.
Kohdassa jossa sanotaan liha ja veri eivät voi periä taivasta, näillä termeillä täytyy mielestäni olla toinen merkitys kuin nyt puheena olleella: mielstäni se viittaa nimenomaan lihaan ja vereen sellaisena kuin me sen ymmärrämme ihmisen syntiinlangenneessa luonnossaan, kun taas siellä Matt. 24. luvussa selvästikin lihalla viitataan ihmiseen Luojana luomana kokonaisuutena, johon synti ei tietenkään luotuna olemuksellisesti kuulu.
Ajallisessa kuolessa meissä uskovissakin asuva synti juuritetaan eli kuoletetaan meistä lopullisesti. Se on autuas hetki!
apostolisessa ja
Liha on lihaa.Se on elävä ihminen ja tarkoitan siis ruumista.Ihan tätä missä nämä mun 10 sormeakin nyt naputtelee tätä näppäimistöä.
Henki on henki.Liha on liha.
Henki on sielullinen tila ja ei liha eli elävä ihminen.
Viimeisiä päiviä jollei olisi lyhennetty niin mikään eläväinen tässä maailmassa pelastuisi.
Uskovaisten eli elävien sielujen takia ne päivät lyhennetään.
Kyse on ahdostuksesta ,yleisestä pahasta olosta ja perkeleen huipentumisesta koska hänen aikansa päätyy.Perkele kiusaa kaikin tavoin.
Se on myös erikoista että kuitenkaan sitä hetkeä ei kukaan tiedä tarkalleen ja se tulee silloin kun sitä vähiten odotetaan.
Vai olisiko tuossa kyse sitten tuomion päivistä?
En jaksa tarkistaa enään :)
Liha on kuitenkin tässä yhteydessä ihmisen liha ja sitä ei kuolleilla enään ole.Se on siis elävien valittujen tähden.Muilla elävillä ei enään kai väliä olekaan siinä vaiheessa.
”Liha” viittaa tuossa kohden tarkkaan ottaen tiettyihin ihmisiin, nimittäin valittuihin. Kohta näet kertoo sen, että kun viimeisinä aikoina ahdistus saavuttaa huippunsa, Jumala lyhentää valittujensa tähden ahdistuksen päivät.
Luther: ”Totuutta poljetaan kaduilla (se on julkisesti). Ja edelleen: Hänen kavaluutensa menestyy, kunnes viha on ohitse. Ja Kristus sanoo (Matt. 24:22): Nämä päivät lyhennetään, muuten ei yksikään tulisi autuaaksi, sellainen hetki on nyt tulossa, jos Jumala niin tahtoo. Mutta he eivät sitä usko, vaikka saisivat kokea sen niin tuntuvasti, että heidän sydämensä vaipuisi saappaisiin saakka ja vielä syvemmälle. Sillä he punovat monenlaisia ihmeellisiä juonia ja vehkeitä, eikä mikään näytä auttavan. Heiltä ei puutu väkeä.” (Uskonkappale Konstantinuksen lahjoituksesta (1537). Lutherin Valitut teokset 1,183-211. Suom. A. F. Peltonen. SLS 1908, s. 203.)