VANHEMMAT HOI!!

Lainelaulu

Joo, eli... Täällä puhuu nyt kuudettatoista kesäänsä aloitteleva naisenalku.

Olen nelisen vuotiaana jäänyt kahdestaan asumaan äitini kanssa, isäni petettyä häntä ja jäätyään kiinni siitä. Olin nuori ja vanhempani tietenkin halusivat (luonnollisesti!) suojella minua, sekä olettivat etten kuitenkaan ymmärtäisi, jos minulle asiasta puhuttaisiin. Näinpä he päättivät, ettei kanssani keskustella eron syistä, minne isä menee ja miksi menee.

Anyaway, neljä-vuotias ymmärtää jo paljon, varsinkin pitkien avioeroprosessien kanssa. Meidän perheen projektissa varsinainen avioero tuli voimaan vasta muutama kuukausi ennenkuin täytin kuusi. Näin ollen siinä on kyllä nuorelle ihmiselle aivan tarpeeksi aikaa pähkäillä, miksi isä ei asu enää kotona ja miksi äiti itkee joka yö myöhään asti.

Muutama vuosi (siitä kun olin neljä, sinne kun olin kuusi), minä ja äitini elimme ikään kuin koomassa. Hänen palkkansa oli kehno, lapsi nuori ja sukulaiset kaukana. Ymmärrän, ettei äidillänikään ole ollut helppoa, mutta...

Ajan myötä, kun hän toipui diagnosoidusta vaikeasta masennuksesta, äitini alkoi syytellä minua. Ensin pienistä asioista, lopulta hänen ja isäni erosta. Aluksi en uskonut sitä. Laskin sen piikkiin että äidin 9-12 tuntiset työpäivät rasittavat häntä niin paljon, että hän on alati väsynyt ja siksi vihainen. Ajanmyötä minä kuitenkin uskoin sen. Kun kuusivuotiaasta asti kuuntelen usean vuoden, joka viikko monta kertaa, kuinka itsekäs ja surkea ihminen olen, se alkaa väkisin vaikuttaa. Lapsi nielee sen myrkyn vasten tahtoaan salakavalasti.

Ja evil truth, anteeksi pyytäminen ei auta. Se epäilys säilyy. Entä jos näkisit puolisosi pitävän kädestä ja halailevan toisen henkilön kanssa ja hän sanoisi sen vain olevan ystävä? Menisikö läpi? Ei. Epäilys tulisi vääjäämättä taustalle ennemmin tai myöhemmin.

Anyway, tuo vaikutti itsetuntooni ja minääni radikaalisti. Jouduin muunmuassa useamman vuoden kiusaamis kierteeseen, koska äitini oli huutanut aina kuinka itsekäs olin ja minä halusin olla kiltti > en siis sanonut kenellekään ei. Minua oli helppo käyttää nyrkkeilysäkkinä kun raivostutti, tai pistää tuhlaamaan vähiä rahojani viikonloppukarkkeihin. Tai muuten vain huvitella kustannuksellani, vain sen takia, että olin jo itsekin seitsemänvuotiaana todennut, että sanat voivat haavoittaa paljon enemmän, kuin fyysiset iskut. Ne nimittäin iskevät paljon syvemmälle. Sinne missä on ihmisen sisin ja todellinen minä.

Kaikista eniten minulle on jäänyt mieleen riita, jonka kävimme, kun olin aloittamassa seitsemättä luokkaani. Äiti vei minut kouluun ja riitelimme koko automatkan... Tai no, korjaan: hän huusi, minä itkin.

"Jos mä voisin päättää, mä en asuis sun kaa.".. Se lause satuttaa. Se viiltää lasta niin syvältä, ettei sille ole sanoja. Ensimmäinen ajatus mikä siitä tulee on turruttava "mikä minussa on vikana". Seuraava mikä iskee, on " miten kamala ihminen minä olen?" ja viimeinen "miten voin helpottaa äitini oloa."... Se on tuhoisaa.

Äitini on vuoden aikana yrittänyt korjata välejämme, mutta rehellisesti sanottuna... Minä en enää halua. Olen niin katkera ja niin kipeä, etten kykene enää antamaan anteeksi kaikkia niitä vuosia ja kyyneleitä. Siinä vaiheessa, kun seisot huoneessasi veitsi ranteellasi ja mietit, että "nyt jos tapan itteni, mun äidin ei tarvitse enää kärsiä"- on jo leikki kaukana. Ihmisen mieli vääristyy sairaisiin mittoihin, jos sitä tarpeeksi väännellään.

Itse olen vasta vähitellen päässyt irti masennuksesta ja oppinut ammatti avun kautta yrittämään hyväksyä itseni, sekä lopettanut itsetuhoisuuden. Silti, nyt kun kirjoitan tätäkin tekstiä, kyyneleet kohoavat silmiini.

Älkää ikinä, _ SIIS IKINÄ_, edes vihaisena, sanoko lapsellenne, että hän on tyhmä/ääliö/itsekäs etcyms. Se ei vaikuta ehkä ensimmäisellä kerralla, eikä välttämättä vielä toisellakaan, mutta pahimmassa tapauksessa arpeutat jälkikasvusi mieltä peruuttamattomasti.

Se sattuu henkisesti ja fyysisesti. Kun makaat lattialla kippurassa ja itket, ainut ajatus mikä päähäsi pälkähtää on se, miten itsekäs olet kun säälit itseäsi, vaikka olet ansainnut tuon kohtelun. Lapsille hoetaan aina, miten vanhemmat haluavat heidän parastaan. No, se kääntryy tässä tilanteessa heitä vastaan. Ainakin minä oletin kymmenenvuotiaana, että kaikki mitä äitini sanoo käytöksestäni ja ulkonäöstäni on aiheellsita. Eiväthän vanhemmat satuttaisi lapsiaan tällä tavalla turhaan!?

Mikäli olet väsynyt, stressaantunut ja/tai ahdistunut, keksi jokin muu purkukeino, kuin lapsesi. Kun hän tekee virheen, sano siitä, kerro miten olisi pitänyt tehdä ja varmista, että hän on ymmärtänyt tehneensä virheen, mutta rakastat silti. Ensin raivoisa huutaminen ja sitten anteeksipyyntö ei TODELLAKAAN AUTA! Olkaa kilttejä ja harkitkaa sanojanne.

Mmm... Ja vielä. Itse en välttämättä tule lapsia ikinä tekemään. Ei siksi, etten haluaisi, vaan äitini vuoksi. Ainut kasvatusmalli jonka olen nähnyt, johti siihen, että makasin teho-osastolla hyvän tovin. En halua siirtää sitä eteenpäin, edes vahingossa.

10

88

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yks_äitee

      Jos tämä ei ole provo, niin oletko tyttö hyvä pyytänyt päästä asumaan muualle?
      Sijoitus saattaisi vielä tapauksessasi tuoda turvaa nuoruuteesi ja auttaa sinua eheytymään nuoreksi aikuiseksi
      Kukaan koskaan ei saisi kohdella lastaan noin. Valitettavasti sitä vain tapahtuu, kuten paljon muutakin pahaa tässä maailmassa. Mutta aina on olemassa muitakin mahdollisuuksia. Toivottavasti myös sinun kohdallasi vaikeudet kääntyvät voitoksi ja osaat ja pystyt ymmärtämään tulevaisuudessa vielä kaltaisisia ja kenties auttamaan heitä. Toivon kaikkea hyvää tiellesi, onnellisempaa elämää, uskoa itseesi ja voimavaroihisi eheytymisessä! Olet joutunut kokemaan tahtomattasi ja täysin syyttä katkeran aikuisen syyllistämistä "omista virheistään", mitä kenenkään ei tulisi kokea, etenkään pienen lapsen.
      Sosiaaliviranomaiset järjestävät halutessasi sinulle asunnon tai tukiperheen, kun ja jos haluat pyytää.

    • lainelaulu

      Kiitos kannustavista sanoistasi, ei tämä ei ollut provo x) (en uhan ymmärrä miten tällaisella voi edes provota....)
      Viestin idea ei kuitenkaan ole se, että kaipaisin apua tai neuvoja omaan tilanteeseeni. Haluan vain hyvissä ajoin varmistaa niin pitkälle kuin itse pstyn, ettei kukaan toinen joudu rällaiseen tilanteeseen. Eli my point is, ottakaa opiksi.
      En ala tähän ketjuun kertoilemaan sen enempää elämäntarinastani, mutta muutto pois kotoa on lähivuosien aikana tulossa. On tätä kestetty jo päälle kymmenen vuotta ja nyt kun olen saanut itsetuhoisuuden ja muun paskan kuriin, en usko että tulen tekemään henkistä kuolemaa enää rämän pidemmälle. Kuitenkin nyt itse tiedostan perheemme ongelman ja sen ettei kaikki ole ok ja osaan suhtautua asioihin myös sillä asenteella, enkä enää imeä itseeni sitä.

      Kiitoa kuitenkin kannustavasta viestistä <3

      • Naisetkuinunelmat

        Kai sinä kuitenkin ymmärrät, että sinun äitisi on poikkeustapaus? Suurimmalla osalla meistä äideistä (ja isistä) ei ole mitään opiksi otettavaa.
        Jos sinulla itselläsi on lapsia joskus, ota oppia meistä suuresta enemmistöstä, älä äidistäsi ja isästäsi.

        Meillä on kolme tytärtä ja olen aina kannustanut heitä. He ovat MINUN mielestäni maailman fiksuimpia, kauniimpia ja kaikin puolin täysiä kymppejä ja vanhempiensa suurimpia ylpeydenaiheita. He ovat minun suurin saavutukseni, vaikka toki minulla muutakin elämää ja mm. työmeriittiä löytyy.


      • EnpäOleProvoMinäkään
        Naisetkuinunelmat kirjoitti:

        Kai sinä kuitenkin ymmärrät, että sinun äitisi on poikkeustapaus? Suurimmalla osalla meistä äideistä (ja isistä) ei ole mitään opiksi otettavaa.
        Jos sinulla itselläsi on lapsia joskus, ota oppia meistä suuresta enemmistöstä, älä äidistäsi ja isästäsi.

        Meillä on kolme tytärtä ja olen aina kannustanut heitä. He ovat MINUN mielestäni maailman fiksuimpia, kauniimpia ja kaikin puolin täysiä kymppejä ja vanhempiensa suurimpia ylpeydenaiheita. He ovat minun suurin saavutukseni, vaikka toki minulla muutakin elämää ja mm. työmeriittiä löytyy.

        Besservisseri?

        Itse ainakin tunnustan olevani täysi paska ylivilkasta lastamme kohtaan, siinä sivussa tulee sitten huudettua muillekin. Enkä ole perheemme pahin huutaja.

        On ihmisiä joiden ei koskaan pitäisi pariutua tai ainakaan hankkia lapsia.


    • EnpäOleProvoMinäkään

      Voisiko rippikoulun agendaan sopia semmoinen kupongin täyttäminen jossa niputetaan yhteen omien vanhempien ongelmakäytökset ja yms. mallit. Ja mikäli nuita piirteitä on, antaisi "kuponki" vihjeen että mene terapiaan ennen vakituisen suhteen aloittamista & omien lasten hankkimista.

    • oiokijk

      Ainahan kaikki on vanhempien vika. Tuota samaa kuulee aina kun ihmisen pitäisi ottaa vastuuta itsestä.

      • EnpäOleProvoMinäkään

        16 vuotiaan pitäisi saada olla vielä lapsi.


      • uunilintu

        Kyllä siitä pitää voida valittaa jos on tullut epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi.


      • ainajonkuntoisenvika
        uunilintu kirjoitti:

        Kyllä siitä pitää voida valittaa jos on tullut epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi.

        Joo. Sen sijaan, että eläisi, keskittyy valittamiseen. Siinä kummasti unohtaa, että itse on vastuussa omasta onnestaan.


    • uunilintu

      Tässä oli jotain tuttua. Minullekin sanottiin noin enkä minäkään sitä halua antaa anteeksi.Vanhempani ovat jo kuolleet. mutta ajattelepas ettei isäsikään mikään pulmunen ollut. Luulen ettei lapsuus ole kenellekään kovin helppoa,Itsekkyys on kamalaa! Jospa onni löytyykin musiikista ja linnuista!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      106
      5520
    2. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      145
      3683
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      50
      3245
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      453
      2568
    5. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      261
      1610
    6. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      87
      1356
    7. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      13
      1309
    8. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      32
      1283
    9. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      77
      1248
    10. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      150
      1192
    Aihe