Käytkö ikinä sunnuntaisin muiden seurakuntien jumalanpalveluksissa?
Käytkö lauantaisin shoppailemassa?
Käytkö lauantaisin shoppailemassa?
Käytkö...?
päivää.vaan
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sapattikoulun jälkeen vasta saamme mennä kaupoille. Tapana on myös mennä ulos syömään hampurilaiset tai pitzat kokiksen kanssa. Voidaan myös kutsua kavereita kylään. Äiti saa sitten tehdä meille kunnon safkat. Käymme myös lauantaisin usein elokuvissa tai kesällä huvipuistossa. Osa seurakunnan nuorista bilettää lauantaina ja mäkin oon ollu mukana muutamissa pippaloissa. Aika makeita juhlia on pidetty. Osa seurakuntamme nuorista lukee läksyjään lauantaisin. Me käydään myös aika usein lauantai-iltapäivisin saunassa ja grillataan jotain hyvää. Ihan lepposasti se lauantai meillä menee kun ei tartte pingottaa turhista.
Kun en sapattikokouksista saanut juurikaan hengellistä ravintoa vaan ainoastaan saman toistamista (minkä havaitsee vasta vuosien jälkeen), aloin käydä toisessa seurakunnassa sunnuntaisin ja keskiviikkoisin - heillä oli kokouksia 3 kertaa viikossa. Kuulin siellä elävää sanaa ja opetusta käytännön elämään.
Aloin tuoda siellä adventismin oppejakin esille keskusteluissa muutamien kanssa. Erityinen kokemus oli keskustelu sapatista erään siellä opettavan pastorin kanssa, ja hän todisti minulle siitä levosta johon Jeesus on meitä kutsunut - joka päivä. Erityisesti hänen sanansa levosta jäivät mieleeni pitkäksi aikaa ja antoivat mietiskelemisen aihetta: "Minä pidän sapattia joka ikinen päivä. Joka päivän ja joka hetken haluan pyhittää Jumalalle, yksin Hänelle - teenpä työtä tai lepään".
Kun sitten sen jälkeen aloin miettimään sapattikokouksia joissa edelleen kävin, ymmärsin lähes joka kerta yhä selkeämmin mikä on ero Jeesuksen lupaaman levon ja pakkosapatin välillä.
Sapatin "pyhittäminen" oli vain saman kaavan noudattamista, lasten kanssa kirkkoon raahautumista, kokoelma kieltoja kaupassa käymiseen tai lasten viemiseen vaikkapa uimaan, elokuviin tai muualle jossa olisimme joutuneet käyttämään rahaa... eli sapatti sitten vietettiin joko jonnekin lähtemistä haluavien lasten kanssa kotona tai muiden seurakuntalaisten kanssa.
Siten sunnuntai muodostuikin perheen oikeaksi lepopäiväksi. Lopulta tajusin että tuo pastori oli ollut täysin oikeassa, eikä Raamatusta todellakaan löydy sapattikäskyä uuden liiton kristityille.
Juuri se, etten enää teeskennellyt "pyhittäväni" sapattia vaan pyhitin Hänelle joka päivän, aloin lukea Raamattua yhä enemmän ja vietin aikaa Hänen kanssaan, vei minut lähemmäs Häntä.
Mutta kesti vuosia ennen kuin olin saanut nuo A-kirkon Raamatun ulkopuoliset opit tutkittua itse Raamatusta ja havainnut ne ihmisopeiksi. Ongelma oli juuri se, etten vuosien A-kirkossa olemiseni jälkeen oikeasti enää tiennyt mistä mikäkin mielipiteeni ja omaksumani oppi oli peräisin - Raamatusta vai sen ulkopuolelta.
Koko prosessi opetti minulle senkin, miksi adventistit kutsuvat muita "huorakirkoiksi" tms, ja varoittavat niissä käymästä. A-kirkon erityisopit eivät kestä päivänvaloa, tai sanotaanko Raamatun valoa. En väitä että mikään seurakunta olisi täysin oikeassa, mutta muualla pääopit sentään perustellaan Raamatulla eikä EGW:llä.
Esimerkkinä tuo "ruumis henki=sielu". Joka tutkii asiaa Raamatusta, havaitsee selvästi ettei tuo opetus perustu Raamattuun. Kun adventisti menee toisen seurakunnan kokoukseen ja tuosta asiasta keskustellaan, adventisti joutuu (ainakin itselleen) myöntämään että se mitä hän on kirkostaan omaksunut on valhetta.
Samasta syystä ei hyväksytä adventistin ja ei-adventistin liittoakaan. Tuollainen pari joka käy läpi uskonsa perusteita, ei voi päätyä kuin joko yhteiseen A-kirkon vastaiseen tulkintaan, tai sisäisiin ristiriitoihin ja/tai eroon. Tämä ei tietenkään tule ongelmaksi nimiadventistin kanssa, koska hän ei kirkkonsa erityisoppeihin usko.
Miksihän Exadventistiparka pyihittelee Jumalalle, joka ikisen päivän? Mitä Jumalan luulet niillä päivillä tekevän? Kuinka pyhiksi ne saat tehtyä?
Herra Jeesus on pyhittänyt ihmiselle viikon seitsemännen päivän. Ei meidän Jumalamme pyhitellyt meille kaikkia päiviä pyhiksi.
Verbi pyhittää on kreikaksi hagiadzoo (ἁγιάζω) ja tarkoittaa erottamista ja/tai puhdistamista.
Eli sinä erotelet tai puhdistat jokaisen päivän pyhäksi?
Olet puhdas luopio ja Jumalan lain vihollinen.
Ei ole tapana sapattisin soppailla. Soppailemen on rasittavaa. Soppailen arkisin ja silloinkin vaan pakattoavan tarpeen tai muun syyn takia. Harvoin soppailua, sunnuntai on hyvä soppailupäivä, kun auton parkeeraamiselle on tilaa ja usein se maksutonta.
En käy sunnuntaisin Jumalan palveluksissa. Koko elämän aikana muutaman kerran on tullut käytyä.
EN.
EN.
Esimerkkinä tuo "ruumis henki=sielu". Joka tutkii asiaa Raamatusta, havaitsee selvästi ettei tuo opetus perustu Raamattuun - kirjoittaa exadventisti. Etkö ole lukenut kahta ensimmäistä lukua Raamatustasi? Nimittäin jo toisessa luvussa jakeessa 7 se selvästi sanotaan: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." Eli kaavana "ruumis henki=sielu"
No, tarkalleen ottaenhan näemme ihmisen jo luvussa 1:"27 Ja Jumala LOI ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
Luvussa 2 näemme miten luotu ihminen sai elämän: Jumala muovasi (ei "luonut") maan tomusta ruumiin ja puhalsi (ei "luonut") häneen elämän hengen. Ihminen nimenomaan luotiin jo 1:27:ssä, mutta sielu ilman ruumista ja henkeä ei ole ELÄVÄ ihminen.
Tämä on kuitenkin tulkintakysymys, ja voit yhtä hyvin väittää että 1:27 ja 2:7 puhuvat samasta hetkestä. Mutta se tulkinta taas ei selitä sitä, miksi vain toisessa (eli 1:27:ssä) käytetään sanaa bara - luoda.
Jakeen 2:7 tarkastelu paljastaa toisenkin ongelman tuossa tulkinnassasi. Se nimittäin nimenomaan EI sano, etteikö sielua olisi ollut olemassa ennen kuin siitä tehtiin elävä. Oleellinen asia huomata on se, että ihmisen ruumis - eli se minkä me näemme "ihmisenä" - muovattiin maan tomusta. Se ettei sielua mainita, ei tarkoita sitä etteikö se voisi olla ollut mukana (jakeesta 1:27).
Otetaan asia toisin päin. Kun kuolet, niin ruumiisi maatuu, ja "Henki palaa Jumalan luo". Onko siis "henki" se joka sinä itse olet - ruumishan tuhoutuu. Sitä näkemystä taas eivät adventistit hyväksy, koska silloinhan ihminen olisi Jumalan luona EIKÄ tuonelassa taio muualla odottamassa ylösnousemusta.
Mutta nämä ovat vain yhden Raamatun kohdan tarkastelua. Todellinen vahvistus sielusta erillisenä hengestä ja ruumiista löytyy lukuisista kohdin muualta Raamatusta. Tässä selkeimpiä, tai oikeammin muutamia selkeimmistä:
Matt 10:28 "Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin"
Jos sielu = ruumis henki, ja ruumis tapetaan, mutta sielua ei silti VOI tappaa, se osoittaa sielun erillisenä osanaan. Jos sielu=ruumis henki, tämä jae on mahdoton.
Apt 2:27 "sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta."
Niin, siis tulkintasi mukaan : sinä et hylkää minua elävänä olentona=sielu ruumis tuonelaan ??? Tämähän vaatisi sitä että kuoleman tila on tietoinen tila, eikö ?
1 Tess 5:23 "Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne JA sielunne JA ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen."
Jos tässä edes olisi sanottu "sielunne eli henkenne ja ruumiinne"... mutta ei. Kaikki kolme mainitaan erillisinä; ja koska "sielu" on keskellä kolmea, ei mitenkään voi tulkita tässä tarkoitettavan "kaavaa", eli henki ruumis.
1 Piet1:9 "sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen"
Jumalan henkeä meissä ei voi ajatella katoavaiseksi. Ruumiimme jää tänne ja mätänee. Näin ollen, MITÄ tässä on tavoitteena pelastaa? henki ja ruumis ??? Ei, vaan juurikin se sielu, erillään hengestä joka palaa Jumalan tykö ja ruumiista joka maatuu.
Hepr 4:12 "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija"
Erottaa sielun ja hengen... sekä nivelet ja ytimet eli ... ruumiin. Miten sielu voidaan erottaa hengestä, jos sielu olisi henki ruumis ? jos erotat sielun, silloinhan sielussa olisi se henki, eikä mitään erottamista olisi tapahtunut.
Otetaan lopuksi suosikkikohtani, eli Ilm 6:9 "Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla NIIDEN SIELUT, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli."
Eli mitä Johannes näkikään ? Marttyyrit ilmielävänä ??? Sitäpaitsi, jakeessa 10 he jopa ajattelivat ja puhuivat. Sorry, tämä kohta ei mene A-kirkon opissa puhtain paperein läpi, vaan itse asiassa todistaa kaksi oppia vääriksi, mutta se on taas toinen asia...
No, se että sielu on olemassa, erillisenä hengestä tai ruumiista, ei ole Raamatussa jätetty mitenkään epäselväksi. Tuo 1 Moos kohta ei sano asiaa selkeästi, mutta kuten osoitin, se 2:7 ei pidä lukea irrallaan 1:27:stä.