14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. 15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. 16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. 17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. 18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; 19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; 22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, 23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. 24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room 7:14-25)
Tässä kirjoituksessaan rakas veljemme Paulos viittaa siis siihen, kuinka meidän jäsennemme, tai lihamme on alituinen alttius synnintekoon, ja ihminen ennen kuin hän uudesti syntyy ja kasvaa Jumalan tuntemiseen, niin hänellä on lihan mieli, eli siis mieli, joka toimii tuon lihan mukaan.
Mutta Herran seuraajat kuolettavat tuon lihamielen, ja tilalle tulee Hengen mieli, joka siis ei enään toimi tuon lihan mukaan, vaan Hengen.
Ja tämän jälkeenkin, on meidän jäsennemme lihaa, mutta mielemme, joka on Hengen mieli ei enään seuraa tätä lihaa, eikä mene turmelkseen sen mukana.
Ja siitä tässä kirjoituksessa on kyse, eikä siitä, että hän syntiä edelleen tekisi, vaikkapa varastellen ihmisiltä, vaan siitä, että hän tuntee, että hänen kehossaan on edelleen alttius syntiin, mutta nyt hän ei yhdy siihen, kuten ennen, vaan tunnistaa heikkouden lihassaan.
Eli liha palvelee edelleen syntiä, vaikka miele palvelisikin Jumalaa, ja tämä nähdään siinä, miten liha pyrkii himoitsemaan edelleen, vaikka mielei tietäisi, että se ei ole sopivaa.
Älkää vaeltako enään lihanne mukaan, sillä ihminen turmelee itsensä tehdessään niin. Vaeltakaa Hengen mukaan, Jumalan teitä, Herrassa Kristuksessa.
Kristus on tie.
Tässä kirjoituksessaan rakas veljemme Paulos viittaa siis siihen, kuinka meidän jäsennemme, tai lihamme on alituinen alttius synnintekoon, ja ihminen ennen kuin hän uudesti syntyy ja kasvaa Jumalan tuntemiseen, niin hänellä on lihan mieli, eli siis mieli, joka toimii tuon lihan mukaan.
Mutta Herran seuraajat kuolettavat tuon lihamielen, ja tilalle tulee Hengen mieli, joka siis ei enään toimi tuon lihan mukaan, vaan Hengen.
Ja tämän jälkeenkin, on meidän jäsennemme lihaa, mutta mielemme, joka on Hengen mieli ei enään seuraa tätä lihaa, eikä mene turmelkseen sen mukana.
Ja siitä tässä kirjoituksessa on kyse, eikä siitä, että hän syntiä edelleen tekisi, vaikkapa varastellen ihmisiltä, vaan siitä, että hän tuntee, että hänen kehossaan on edelleen alttius syntiin, mutta nyt hän ei yhdy siihen, kuten ennen, vaan tunnistaa heikkouden lihassaan.
Eli liha palvelee edelleen syntiä, vaikka miele palvelisikin Jumalaa, ja tämä nähdään siinä, miten liha pyrkii himoitsemaan edelleen, vaikka mielei tietäisi, että se ei ole sopivaa.
Älkää vaeltako enään lihanne mukaan, sillä ihminen turmelee itsensä tehdessään niin. Vaeltakaa Hengen mukaan, Jumalan teitä, Herrassa Kristuksessa.
Kristus on tie.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.