Ei ole mikään salaisuus, että jo Paavo Arhinmäen johdolla vasemmistoliitosta on alettu sorvaamaan Saksan Linken kaltaista urbaania ja vihervasemmistolaista ryhmittymää, joka halaa näkyvästi äärivasemmistolaista radikalismia. Li Andersson jatkaa Paavon työtä, mutta tulee olennaisesti syventämään juopaa vanhan liiton kanssa.
Puolueen perustaminen on työlästä puuhaa, ja käytännössä jo nyt anderssonilaisilla on tämä valmis puolue hallussaan. Tuskinpa kannatuksen laskukaan heitä kirpaisee, kun rahaa juoksee silti 12 kansanedustajan edestä. Ja seuraavissa vaaleissa sitten valittujen edustajien laatu korvannee määrän - ainakin anderssonilaisten omasta mielestä.
Vasemmistoliitto on täysin hajalla, eikä Li Anderssonista saa edes Arhinmäen tasoista diplomaattia yhdistämään anderssonilaisia anarkisteja ja Martti Korhosta ikävöivää vanhaa liittoa. Diplomaattista Risto Kalliorinnettä pidettiin jo aika yleisesti puolueen mahdollisena seuraavana johtajana, mutta Li Anderssonin tukema ehdokas pudotti hänet. Juopaa lisää, että yhden paikan menettäminen Oulussa oli odotettua.
Vasemmistoliitto on nyt entistä selvemmin kahtiajakautunut. Duunareita siellä ei ole enää juuri ketään. Näissä vaaleissa tipahti kaksi vanhan liiton "varmaa" edustajaa pois. Etenkin järjestö- ja ay-kuvioista tutun puoluejyrän Risto Kalliorinteen tipahtaminen oli iso isku vanhalle vasemmistoliitolle. Kalliorinne oli mm. eduskunnasta poisjääneen Martti Korhosen suosikki. Duunaritaustainen Korhonen toimi vasemmistoliiton puheenjohtajana toissa eurovaaleihin asti, jonka tappiollisissa jälkimainingeissa Paavo Arhinmäki kaappasi - monen mielestä epäreilusti - vallan itselleen.
Li Andersson tuki Oulun vaalipiirissä näyttävästi varasijalta eduskuntaan nousseen Katja Hännisen kampanjaa, joka kiilasikin Kalliorinteen ohi ja pudotti hänet varalle. Piirin äänikuningatar Hanna Sarkkinen on jo ennestään anderssonilaisia.
Toisen paikkansa vasemmistoliitto hävisi Teuvo Hakkaraisen vaalipiirissä Keski-Suomessa, jääden ilman ainuttakaan kansanedustajaa siellä. Äänekosken paperimiehetkin äänestivät sahuria.
Jos ja kun Li Andersson nousee nyt vasemmistoliiton puheenjohtajaksi, tarkoittaa se käytännössä entistä selvempää suuntaa pois niin sanotusta työväenluokasta, kohti vihervasemmistoa. On varmaa, että seuraavissa eduskuntavaaleissa Li Anderssonin äänimäärä on yhä suuri, mutta muuten vasemmistoliiton syöksykierre syvenee ja paikkamäärä eduskunnassa putoaa alle kymmeneen.
Puolueen perustaminen on työlästä puuhaa, ja käytännössä jo nyt anderssonilaisilla on tämä valmis puolue hallussaan. Tuskinpa kannatuksen laskukaan heitä kirpaisee, kun rahaa juoksee silti 12 kansanedustajan edestä. Ja seuraavissa vaaleissa sitten valittujen edustajien laatu korvannee määrän - ainakin anderssonilaisten omasta mielestä.
Vasemmistoliitto on täysin hajalla, eikä Li Anderssonista saa edes Arhinmäen tasoista diplomaattia yhdistämään anderssonilaisia anarkisteja ja Martti Korhosta ikävöivää vanhaa liittoa. Diplomaattista Risto Kalliorinnettä pidettiin jo aika yleisesti puolueen mahdollisena seuraavana johtajana, mutta Li Anderssonin tukema ehdokas pudotti hänet. Juopaa lisää, että yhden paikan menettäminen Oulussa oli odotettua.
Vasemmistoliitto on nyt entistä selvemmin kahtiajakautunut. Duunareita siellä ei ole enää juuri ketään. Näissä vaaleissa tipahti kaksi vanhan liiton "varmaa" edustajaa pois. Etenkin järjestö- ja ay-kuvioista tutun puoluejyrän Risto Kalliorinteen tipahtaminen oli iso isku vanhalle vasemmistoliitolle. Kalliorinne oli mm. eduskunnasta poisjääneen Martti Korhosen suosikki. Duunaritaustainen Korhonen toimi vasemmistoliiton puheenjohtajana toissa eurovaaleihin asti, jonka tappiollisissa jälkimainingeissa Paavo Arhinmäki kaappasi - monen mielestä epäreilusti - vallan itselleen.
Li Andersson tuki Oulun vaalipiirissä näyttävästi varasijalta eduskuntaan nousseen Katja Hännisen kampanjaa, joka kiilasikin Kalliorinteen ohi ja pudotti hänet varalle. Piirin äänikuningatar Hanna Sarkkinen on jo ennestään anderssonilaisia.
Toisen paikkansa vasemmistoliitto hävisi Teuvo Hakkaraisen vaalipiirissä Keski-Suomessa, jääden ilman ainuttakaan kansanedustajaa siellä. Äänekosken paperimiehetkin äänestivät sahuria.
Jos ja kun Li Andersson nousee nyt vasemmistoliiton puheenjohtajaksi, tarkoittaa se käytännössä entistä selvempää suuntaa pois niin sanotusta työväenluokasta, kohti vihervasemmistoa. On varmaa, että seuraavissa eduskuntavaaleissa Li Anderssonin äänimäärä on yhä suuri, mutta muuten vasemmistoliiton syöksykierre syvenee ja paikkamäärä eduskunnassa putoaa alle kymmeneen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä analyysi. Tämä kannattaa lukea muidenkin kuin vasemmistolaisten.
Uskonpa aloittajan viimeisen kappaleen pitävän paikkansa. Siksi kannatan lämpimästi Li:tä puheenjohtajaksi ja puolueen virallista julistautumista homo/lesbo/transu/islammamu/kelaväki-puolueeksi. Siinäpä kilpailkoot virheiden kanssa. Työväki löytää kotinsa perussuomalaisista.