Jeesuksessa pysyminen loppuun asti

Ei se niin mene että sinun pitäisi kynsin ja hampain pitää kiinni uskosta, ei se katoa mihinkään. Kyllä sitä kaikenlaista voi elämässä tulla, mutta aina voi silti rukoilla. Aloitteleva uskovainen voi poiketa pois uskontieltä montakin kertaa mutta hän haluaa kuintenkin yleensä aina tulla takaisin ja yrittää uudestaan, se on kuin kävelemään opettelemista. Elämässä voi tulla ja tuleekin joskus mokia ja lankeemuksia joita joutuu pyytämään Jumalalta anteeksi, mutta niistäkin oppii. Koska Jeesus ymmärtää ihmistä niin Hän antaa anteeksi, on kärsivällinen. Usko on tärkeintä, silloin kun siltä tuntuu niin kannattaa mennä seurakuntaan, vaikka kävisi välillä muidenkin seurakuntien tilaisuuksissa, siellä on muitakin uskovaisia, sekä aloittelevia että "konkareita", ja synnitöntä ihmistä ei ole, Jeesus eli synnittömän elämän ja kuoli meidän edestämme, maksoi syntivelkamme, että me kelpaisimme Jumalalle, kun uskomme Häneen.

huvittavaa seurata uskovien kirjoituksia. miksi jumala edes näkee että usko on tärkeää? ei usko ole mitenkään tärkeä asia kuin itsekkäälle ihmiselle itselleen lohduttamaan ihmistä kun elämme epävarmassa maailmassa ja vielä kuolemmekin. kuolemalta ei ole pelastusta, jote ihminen on korjannut ongelmaa keksimällä lapsellisia satuja taivaasta joihin se uskoo.

jumalasta ei ole ainoatakaan havaintoa ja raamatunkin on ihminen painanut ja kirjoittanut. luonnonlait eivät kerro rakkauden jumalan maata suunniteleen. kristinuskon selitykset moniin kysymyksiin on erittäin typeriä ja vaatii naiviutta.

koko kysymys on muutenkin väärin aseteltu. ei pidä kysyä antaako jumala anteeksi ihmiselle. vaan jos kristinusko olisi totuus, pitäisi kysyä annammeko me anteeksi jumalalle hänen pahuutensa ihmistä kohtaan. raamatun mukaan hän teurastutti lapsia, käski halkomaan raskaana olevia naisia, tapatti egyptin esikoiset, antoi paholaisen tehdä pahojaan ihmisille, levitti sairauksia ja luonnonmullistuksia ja hukuttikin kertaalleen kaikki, myös pikkulapset. vaatii lisäksi narsistina palvontaa ja aikoo laittaa suurimman osan hellvettiin koska eivät ymmärrä palvoa häntä. raamattu on rakkauden ja oikeudenmukaisuuden jumalan irvikuvaa.



täällä sitten selitetään että miten voi pelastua. jumala olisi aika sadistinen jos se paiskoisi ihmisiä kadotukseen vain sen vuoksi että jotkut uskoivat toisin. uskontoja on tuhatmäärin ja missään niissä ei haluttaisi palvoa väärää jumalaa jos vain olisi oikeasta tietoa. kaikissa uskonnoissa se oma oppi on aina kyseenalaistamatta totuus ja muut ovat harhaoppeja. se on tässä huvittavaa seurata.

Jos sinä uskot, että Raamatun Jeesus on kaikkea sitä, mitä hän sanoo olevansa, sinä elät uskossa. Silloin sinä luotat alitajuisesti kokoa ajan, että hän pitää sinusta huolta ja johdattaa askeleesi, vaikka et sitä koko ajan ajattelekaan.

En minä niin ole opettanut.
Mutta Johannes evanekliumissaan opetti, että pysymällä Hänessä, jatkuvasti ja kokoajan, silloin ei syntiä voi tehdä.
Se, pysymmekö me Hänessä näin aina ja joka päivä kaikessa, koskaan horjumatta ja kompuroimatta, on toinen asia. Minä en tunnu ainakaan pysyvän...

Mutta se ei ole uskoa teoista, vaan armosta.
Kun ihminen kurkottaa Häneen, Hän kääntyy ihmisen puoleen... se on suhde ja kyllähän me tiedämme mitä suhde vaatii! Se ei ole pelkkää ottamista, vaan se antaa sitä enemmän mitä sille annamme.

Moni on ymmärtänyt Johanneksen opetuksen niin, että uskova ei koskaan tee syntiä.
Synti ei koskaan ole sallittua ja vielä vähemmän uskoville.
Mutta mös uskovat siihen voivat langeta.

Johannes sen sijaan opetti, että kenessä ja miten, on lääke ja voima sen yli!

Vain siinä, on keino synnittömään vaellukseen. Sen tähden pyhitys on tie!