Viikon seitsemäs päivä:shabat-saturday

Miksi sitten Apostolien teoissa kerrotaan kuitenkin näin?

"Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka." (Ap. t. 20:7)

Heippa!

Tässä Raamatun tekstit, jotka käsittelevät sunnuntaita:

Matt.28:1: Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa.

Mark.16:2: Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa.

Jae 9: Mutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.

Luuk.24:1: Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.

Joh.20:1: Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.

Jae 19: Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!”

Opetuslapset olivat lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta, eli heillä ei ehkä kovin reipas ylistyskokous ollut menossa?

Ap.t.20:7: Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.

"Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka".(The New English Bible kääntää ajankohdan: lauantai-iltana).

(Ap.t.2:46:"Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella").

Historioitsija Augustus Neander:"kenties apostolin lähestyvä lähtö kokosi pienen seurakunnan veljelliselle jäähyväisaterialle, joka yhteydessä apostoli piti viimeisen puheensa, vaikka kyseessä ei ollutkaan erityinen sunnuntain jumalanpalvelus".(The History of the Christian Religion and Church s.337)

1 Kor.16:2: Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräystä tehtäisi vasta minun tultuani.

Paavali kehoitta laittamaan sunnuntaisin KOTONAAN rahaa talteen, kyseessä ei ollut mikään kirkossa kerättävä kolehti.

Kiitos Herralle, että meillä on aina mahdollisuus kysyä asiasta suoraan Jumalalta, enemmin kuin ihmisiltä tai papeilta, niin olen itsekin tehnyt ja monet sisaret ja veljet ainakin helluntaiseurakunnissa, vapaakirkollisista en tiedä, onko heissä vastavirtaan kulkijoita tässä asiassa? Omassa kotikaupungissani on vähintään 5 hellariperhettä, jotka viettävät sapattia, koska Pyhä Henki on heitä kehoittanut siihen.

Apostolit ovat viisaasti säätäneet kristittyin käytännöt!
"Joka ympärileikkauttaa itsensä on velvollnen kaikkea lakia täyttämään!" Uusi Testamentti
Tuollaisten on vietettävä sabattikäskyäkin. Apostolien kokous vapautti pakanat ympärileikkauksesta Apostolien tekojen mukaan. Samalla päättivät pakanoille sunnuntain vieton, etteivät haaksirikkoutuisi Mooseksen Lakiin , eli etteivät erehtyisi menemäään synagoogiin, tai Jerusalemin temppeliin, johon ympärileikkaamattomille oli ehdoton pääsykielto!
Tuollainen sunnuntainvietto on kerrottuna pakanoille Kahdentoista Apostolin opetuksessa ja Barnabaan kirjeessä!
Ortodoksien kanoneista löytyy apostolien säännöt, jotka kulkivat suullisena perimätietona papeilta ja piispoilta seuraajilleen, joista löytyy vastauksia nuihinkin kysymyksiin.

Sapatti oli liitto Jumalan ja Israelin välillä, kun kansa oli saatava toipumaan orjuudesta, jossa ei ollut koskaan lepoa. Seitsemän päivän viikkorytmi on fysiologinen ja ihmiskunta voi sillä hyvin, mutta sen rytmin voi pitää kuten Paavali sanoo, järkevästi. Seurakunnan kokoukset on tärkeitä ja pidetään siten, kuin on tapana missäkin maassa ja heimossa- jos juutalaisesta uskonnollisuudesta haluaa muutakin ottaa, esim joka aamuiset rukoukset ennen auringonnousua ja iltarukoukset niin siitä vain- ja voi sitä joka päivä rukoilla kuin Daniel kolmasti- ihan voluntääristi-mutta jos noudattaa sen olennaisen asian 10. käskystä, tekee kuusi päivää työtä -ja vasta seitsemännen lepää, niin silloin on asian ytimessä. Yleensä sitä sapattia ja sunnuntaita on kyllä aina, mutta niitä kuutta päivää saa etsiä. Ja jos 6 päivää todella tekee työtä, niin nykyihminen on kyllä rätti ja poikki ja ja keho sapatoi. Eikä ole suuremmin onglema tuo sapatti. Järkevyyttä koetti Jeesuskin saada aikaan- lepo(paikallaan oleminen shabat) on imhiskehoa varten, ihmistä varten)- nykyihminen pitää sapattinsa tai sunnuntainsa- tehdäkseen jonkin vuorikiipeilyn ti muun erityisen fyysisen prestaation. Koska ne 6 työpäivää on istuttu tietokoneen vieressä tms. pohtimassa maailman ympäristöongelmia jne.

Kiitos Jumalalle, että meillä on vielä mahdollista viettää lepopäivää jonain viikon päivänä. Työn vaatimukset vain koko ajan kovenevat, joten lepopäivä on todella tarpeen. Monissa ammateissa ei voi katsoa sitä, mille päivälle lepopäivä sattuu ja siinä onkin Kristuksen seuraajien vapaus.

Ensimmäinen ihminen Adam vietti ensimmäisen päivän seurustellen Jumalan kanssa, joka kertoi hänelle hänen identiteettinsä, tarkoituksensa ja tehtävänsä, vasta tuon ensimmäisen päivän jälkeen Adam kykeni lähtemään oikeisiin töihin paratiisista huolehtimaan jne.

Sapattia ei ihmiskunta viettänyt Adamista Moosekseen asti lainkaan! Sapatti asetettiin Israelin kansalle orjuudesta vapautuksen muistoksi.

2. Moos 1:
11 Niin heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses.
12 Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään.
13 Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin
14 ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti-ja tiilityöllä ja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin

Työtä 7 päivänä viikossa, orjana!

Ja vielä raskaammaksi orjuus muuttui:
2 Moos 5:
4 Mutta Egyptin kuningas vastasi heille: "Miksi te, Mooses ja Aaron, pidätätte kansaa työnteosta? Menkää töihinne."
5 Ja farao sanoi vielä: "Katsokaa, liian paljon on muutenkin joutoväkeä maassa, ja te tahdotte saattaa heidät kulkemaan työttöminä".
6 Ja farao antoi sinä päivänä käskyn kansan työnteettäjille ja päällysmiehille, sanoen:
7 "Älkää enää antako kansalle olkia tiilien tekemistä varten niinkuin ennen; he menkööt itse ja kootkoot itselleen oljet.
8 Pankaa kuitenkin heidän tehtäväkseen sama tiilimäärä, jonka he ennenkin ovat tehneet, siitä mitään vähentämättä; sillä he ovat laiskoja, sentähden he huutavat näin: 'Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!'
9 Pantakoon miehille raskasta työtä, että heillä olisi siinä tekemistä ja että he eivät kuuntelisi valhepuheita."
10 Niin kansan työnteettäjät ja päällysmiehet menivät ja sanoivat kansalle: "Näin sanoo farao: 'Minä en anna teille enää olkia.
11 Menkää itse ja hankkikaa itsellenne olkia, mistä vain löydätte, mutta työstänne ei vähennetä mitään.'"
12 Niin kansa hajosi pitkin Egyptin maata keräämään pehkuja olkien asemesta.
13 Ja työnteettäjät ahdistivat heitä sanoen: "Tehkää työnne valmiiksi, kunkin päivän määrä päivälleen, niinkuin silloinkin, kun saitte olkia".
14 Ja israelilaisten päällysmiehiä, joita faraon työnteettäjät olivat heille asettaneet, piestiin, ja heille sanottiin: "Miksi ette ole eilen ettekä tänään suorittaneet tähänastista määräänne tiilien teossa?"
15 Niin israelilaisten päällysmiehet menivät ja valittivat faraolle, sanoen: "Minkätähden teet näin palvelijoillesi?
16 Olkia palvelijoillesi ei anneta, mutta kuitenkin sanotaan meille: 'Tehkää tiilet'. Ja katso, palvelijoitasi piestään, vaikka vika on sinun oman väkesi."
17 Mutta hän sanoi: "Te olette laiskoja, laiskoja olette; sentähden te sanotte: 'Menkäämme uhraamaan Herralle'.
18 Menkää vain työhönne. Olkia ei teille anneta, mutta määrätty luku tiiliä on teidän hankittava.

7 päivää työtä orjina ... ankaraa työtä ... Egyptin kuumuudessa ...Herra kuuli heidän rukouksensa!

Kunnes Herra vapautti heidät orjuudesta ja sen muistoksi Israel sai lepopäivän jokaiseen viikkoon orjuudesta vapautumisen muistoksi.
5 Moos 5:
14 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.
15 Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän

Joka Mooseksen lain mukaan elää, sillä on kova tuomio:
2. Moos. 35:2
Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä olkoon teille pyhä sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä silloin työtä tekee, se surmattakoon

'surmattakoon'

Saamme varmaan kuulla kootut selitykset, miksi tätä pykälää ei noudateta - onko se Jumalan säädös, vai otetaanko ihmisviisaus sapatinviettäjien kohdalla käyttöön?

En ole kuullut, että olisi surmattu ihmisiä, jos he eivät vietä sapattia!

JOS sapatinviettäjä vetoaa, ettei ainoakaan piirto laista katoa .... vaatii nyt selittämistä? Ihan mielenkiinnolla odotan koottuja selityksiä!

Vedotaanko nyt Jeesukseen? Hylätäänkö lain ankara säädös?

Täällä näkyy vielä olevan tämä keskustelu pinnalla ja löysin oman vanhan aloitukseni, jos siitä olisi jotain "iloa" ja apua, kun mietitään, mikä lakkasi olemasta voimassa, kun Jeesus kuoli ristillä ja mikä on voimassa myös uudessa liitossa.

Voiko ihminen pelastua lain pitämisellä?

Sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. (Room.3:20)

Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja -ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Ef 2:8,9.

Kenenkään ei ole mahdollista pelastua lain pitämisellä. Kaikki tarvitsevat synnin tähden pelastusta armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Pelastus saadaan vapaana lahjana ilman ihmisen ansioita. Lain tehtävänä on osoittaa elämässämme oleva synti. Siitä saadaan puhdistus ja anteeksiantamus Jeesuksen kautta.

Olemmeko sitten vapaat lain vaatimuksista, koska emme ole lain vaan armon alla?

Gal.3:24: ”Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme”.

Jos armo tekisi lopun lain vaatimuksista, siitä olisi seurauksena, että ei olisi enää syntiäkään. Room.4:15:... mutta missä ei lakia ole, siellä ei ole rikkomustakaan. 5:13:mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole.

Samalla armo tulisi tarpeettomaksi.

Laki on hengellinen (Room.7:14). Inhimilliset lait koskevat vain tekoja. Jumalan käskyt koskevat salaisimpiakin ajatuksiamme, halujamme ja tunteitamme. Vuorisaarnassa Jeesus korosti tätä lain hengelllistä ulottuvuutta ja osoitti, että rikkomus saa alkunsa sydämessä. (Matt.5:21,22,27,28; Mark.7:21-23).

Laki toimii kuin peilinä (Jaak.1:23-25), jotta ihmiset näkisivät oman tilansa. Ne, jotka katsovat siihen, näkevät oman luonteensa puutteet Jumalan vanhurskasta luonnetta vasten. Laki saa syntisen vakuuttuneeksi synnistään. Pyhä Henki käyttää Jumalan lakia johtamaan meitä kääntymykseen ja Jeesuksen ristin juurelle.

Mikä laki esikuvasi Jeesuksen uhria ja palvelusta hyväksemme? Seremonialaki (Mooseksen laki) vai 10 käskyä?

Seremonialain kautta silloiset ihmiset saattoivat uskoa anteeksiantoon ja sovitukseen synneistään. He katsoivat Kristukseen uskossa eteenpäin, kun taas tämän päivän kristityt katsovat uskossa taaksepäin Golgatalle. Mooseksen lain merkitys päättyi Jeesuksen kuollessa ristillä. Siitä osoituksena temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia (Luuk.23:45, 46).

SIVEYSLAKI 10 KÄSKYÄ:

Herra itse puhui kansalle (2. Moos. 20:1-22; 5 Moos.4:12,13; 5:6-22)

Jumala itse kirjoitti kivitauluille (2 Moos.24:12; 31:18; 32:16; 5 Moos.9:10; 10:1-4)

Säilytettiin liitonarkissa ( 5 Moos.10:1-5).

Täydellinen laki (Ps19:8; Jaak.1:25)

Vapauden laki, josta on iloa (Jaak.2:11,12; Ps 119:47,77; Room.7:22)

Hengellinen (Room.7:14)

Iankaikkinen ja muuttumaton (Ps.111:7,8; Luuk.16:17)

Osoittaa synnin (Room.3:20; 7:7)

Käytössä tuomiolla (Jaak.2:11,12)

Kristuksen kuolemallaan vahvistama (Jes.42:21; Matt.5:17, 18; Room.3:31).

SEREMONIALAKI:

Mooses opetti kansalle (2.Moos.24:3; 5 Moos. 5:31)

Mooses kirjoitti kirjaan (2 Moos. 24:4; 5. Moos.31:9)

Säilytettiin liitonarkin sivulla (5 Moos. 31:24-26)

Varjolaki (Hebr.10:1-4)

Muodostui taakaksi (Apt.15:1,5,10)

Lihallinen (Hebr.7:16)

Väliaikainen (Hebr.7:12,18)

Osoitti esikuvalliset syntiuhrit (3 Moos. 4 ja 5 luku; Hebr.10:1-4)

Sen perusteella ei tuomita (Kol.2:14-17)

Kristuksen kuollessa poistettu käytännöstä (Ef.2:15; Matt.27:51; Hebr.10:8-14)

Onko kymmenen käskyä toistettu ja vahvistettu Uudessa testamentissa?

JUMALAN LAKI UUDESSA TESTAMENTISSA

I Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman (Matt.4:10)

II Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia (1 Joh.5:21). Emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema (Apt.17:29).

III Ettei Jumalan nimi ja oppi tulisi häväistyksi (1 Tim.6:1)

IV Hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa (Hebr.4:4,9,10).

V Kunnioita isääsi ja äitiäsi (Matt.19:19)

VI Älä tapa (Room.13:9)

VII Älä tee huorin (Matt. 19:18)

VIII Älä varasta (Room. 13:9).

IX Älä sano väärää todistusta (Matt.19:18)

X Älä himoitse (Room.7:7).

Olen erittäin kiitollinen, että nekin jotka sanovat noudattavansa Mooseksen lakia tai puhuvat noudattavansa Tooraa, ovat sen hylänneet.

Joka vetoaa, että Mooseksen lakia on noudatettaava, mutta ei itse noudata sitä - mikä se on?

Olen erittäin iloinen, että nämä, jotka valehtelevat noudattavansa Mooseksen lakia, eivät tapa ketään, vaikka Mooseksen laki käskee. Minä iloitsen heidän laittomista teoistaan, muutoin me joutuisimme selvittelemään tappoja ja murhia pilvin pimein, kun Mooseksen lain tuomioita alettaisiin panna käytäntöön. Kiitos Jumalalle näistä kaikista, jotka valehtelevat noudattavansa Mooseksen lakia, mutta eivät onneksi noudata.

Meitä vastaan on koko Mooseksen laki, koska emme pysty sitä täyttämään. Edellinen kirjoittaja varmaan ihan tahallaan jätti osan 1 Joh 1:
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Uudestisyntynyt siis on syntinen, ei tullutkaan kelvollista, koska meidän lihastamme ei voi koskaan tulla, pienikin rike Jumalaa vastaan tekee meistä syyllisiä kaikkin Mooseksen lain rikkomuksiin. Edelliselle kirjoittajalle varmasti tuttu paikka Raamatusta.

Paavalin kirje Galatalaisille panee meidät selkä seinää vasten, siinä ei ole mitään mahdollisuutta luikerrella pakoon, joko noudatat Mooseksen lakia ja sinut tuomitaan sen mukaan tai turvaat Kristukseen ja sinut tuomitaan Kristuksen armon perusteella syyttömäksi, koska tuomiosi on jo kärsitty Kristuksen toimesta - Kristus kärsi sinulle lain kautta määrätyn kuolemantuomion.

Kristuksen seuraaja ei halua elää väärissä teoissa, hän taistelee oman lihansa houkutuksia vastaan kaikin voimin Pyhän Hengen voimassa ja kuitenkin on vain myönnettävä, että koskaan ei tule kelvolliseksi lain teoista, niinpä sapatti ei anna sinulle mitään enempää kuin Kristus antaa, yhtään autuaammaksi et siitä tule, yhtään vanhurskaammaksi et siitä tule, yhtään Jumalalle kelvollisemmaksi et siitä tule. olet yhä samalla tavoin Jumalan armon varassa ja yhtä samalla tavoin riippuvainen siitä vanhurskaudesta, joka Kristukselta tulee.

Täydellisesti on siis koko uskomme ja uskossa vaeltamisemme Kristuksen täydellisen sovituksen varassa. Kun Jumala katsoo sinua, hän näkee Kristuksen ja hänen täydellisen työn, siitä Jumala iloitsee ja rakastaa sinua siitä huolimatta, vaikka itsessäsi tunnet olevasi kovinkin vajavainen ja ei täydellinen Jumalan lapsi. Kristuksen työn tähden Jumala näkee sinut täydellisenä - sitä on armo.

Jeesuksen seuraaminen ei ole siis orjuutta, vaan vapautta palvella Kristusta, jota rakastat ja jonka rakkauden Jumala haluaa sinulle antaa ja sitä lisätä - valmista ei täällä ajassa kuitenkaan koskaan tule, mutta armo riittää.

Olihan Jeesuksen aikana niitä Mooseksen lain noudattajia, jotka kuvittelivat omistavansa pelastuksen:
Luuk 18:
9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Kuinka hyvä sinä luulet olevasi, jos turvaat omiin tekoihin?

Mitkään meidän tekomme eivät kelpaa Jumalalle. Eivätkö mitkään?
Eivät.
Jos siis luotat omiin hyviin tekoihisi, sinä petät itsesi ja sinun vaaranasi on tuon fariseuksen lailla kuvitella olevasi parempi kuin muut ihmiset, pelastumattomat ja huonommat uskovaiset - siitä ylpeyden ja omahyväisyyden synnistä on vaikea nöyrtyä Kristuksen ristin juurelle.

Vihollisen juonet eivät siis ole tuntemattomia:
Jos vihollinen ei saa sinua lankeamaan pahoihin synteihin tai yleensä syntielämään, niin hän kokeilee, saisiko sinut lain alle, ensin puhutaan jostain lain kohdasta ja pian sinä huomaat, että kun alat sitä vihollisen iloksi noudattaa, sinulle tuodaan toinen Tooran säädös ja vaaditaan sitäkin, ettet eläisi synnissä, sitten niitä tulee lisää, kunnes sinä huomaat, että Kristuksen armo ja vapaus on kadonnut sydämestäsi ja sinun lainnoudattamisesta tulee sinulle taakka ja sinä alat turvata lakiin eli Tooraan ja sinä et enää uskokaan, että Kristuksen sovitus yksin riittää.

Näin vihollinen yrittää saada sinut pois Jumalaan armosta ja Kristuken täydellisestä sovituksesta omiin tekoihin ja niin sinusta omien tekojesi Tooran noudattamisen tähden tulee Kristuksen uhrin pilkkaaja ja sinä julistat, että Kristus ei yksin riitä, vaan tarvitaan tätä... tätä ... tätä siihen lisäksi.

Varo tätä vihollisen juonta, älä lähde koskaan pois Kristuksen ristin juurelta, pidä katseesi hänessä ja hänen täydellisessä työssään sinun puolestasi, siinä sinulle annetaan ilo, lepo ja rauha ja sinä tiedät, että sinä olet Kristuksen oma ja iankaikkisen elämän perillinen.

Valitettavasti moni suomalainen on kääntynyt juutalaisuuteen tämän vihollisen juonen tähden - Jumala antakoon heille sydämen mielenmuutoksen palata takaisin Kristuksen luo.

Ei olisi tarvittu uutta lakia Kristuksessa, jos Mooseksen laki Toora olisi meidät pelastanut.

Seuraa sinä Kristusta ja lähde lauantainakin tekemään työtä Jumalan elovainiolla, niin Kristuskin teki - evankeliumin julistus, sairaiden parantaminen oli Kristuksen työtä, kun hän vaelsi täällä ihmisten keskellä. Hän ei levännyt sapattina, vaikka hänet haluttiin tappaa sen tähden.

Jumalakaan ei lepää nyt, vaan palvelee omiaan 7 päivänä viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa. Jumala lepää vasta, kun hänen koko iankaikkinen suunnitelmansa on päätöksessä. Sinä kyllä tarvitset lepoa jonakin päivänä, mutta anna Jumalan johdattaa siinä, älä asetu Tooran orjuuteen takaisin. Pysy siinä ristin juurella, siinä Kristus antaa Pyhän Hengensä kautta sinulle toimeksiantoja.

Nyt eivät voi sapatin viettäjät vastata, koska muutoin rikkovat sapatin määräykset. Onhan perjantai-ilta klo 23.

Hei! Niin liitto on uusi ja vaikka kirkko on mennyt peukaloimaan Jumalan 10-käskyä (2. käsky Älä tee itsellesi jumalankuvaa on poistettu ja himoitsemiskäsky jaettu kahtia. Muista pyhittää lepopäivä on muutettu siten, että enemmistö viettää Herran sapatin sijasta Katolisen kirkon sunnuntaita), ei Jumala omalla sormellaan kirjoittamiaan käskyjä ole mennyt muuttamaan. Eräs sapattia viettävä helluntaisisar sanoi, että jos enemmistö kristityistä, luopuisi maallisen Israelin "palvonnastaan" ja tulkinnasta, että se vielä uudessa liitossa olisi "Jumalan silmäterä", niin Raamatullisen sapatin viettäjät hänen mukaansa kasvaisi. Ehkäpä, en ole itse sitä tuolta kannalta niin ajatellut. Jeesus antoi esimerkin, kuinka sapattia tulee viettää oikein Jumalan kunniaksi, hänen aikanaan se oli kaikkea muuta kuin lepopäivä, koska juutalaisilla oli pitkä liuta omia ihmissääntöjään sapatin ympärillä tehden sen taakaksi. Sapattina on lupa tehdä hyvää. Jeesus on Herrani ja Vapahtajani ja sen takia olen Hänelle ja Hänen Sanalleen kuuliainen, en kuvittele, että voisin kuuliaisuudellani pelastua, Jeesus on ainoa nimi, jossa pelastus on mahdollinen. Pyhältä Hengeltä kannattaa kysyä suoraan ohjeita, jos on elämän tiellä risteyskohdassa. Itse olen monesti pyytänyt Häneltä "villoja" ja myös saanut suoria vastauksia. Suosittelen sitä lämpimästi muillekin. Siunausta!

Tuolla jossakin aikaisemmin viitattiin Kainin ja Abelin uhriin.
1 Moos 4:
3 Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle;
4 ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen;
5 mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi

Missään tätä aikaisemmin Raamattu ei kerro, että Jumala olisi määrännyt uhreja toimitettavaksi Jumalalle. Mistä tuo uhraaminen sitten jo noin alussa tuli käyttöön?
Mikä oli noissa uhreissa se erottava osa, miksi Abelin uhri kelpasi ja miksi Kainin uhri ei kelvannut?
1 Moos 3:15
se on polkeva rikki sinun pääsi (tämän Jumala sanoi sielunviholliselle tulevasta pelastajasta)

1. Moos. 6:8
Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.
Ef. 2:8
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja

Nuo ensimmäiset ihmiset ymmärsivät tuon Jumalan paratiisissa antaman lupauksen merkityksen, että Jumala tulee pelastamaan heidät ja pahuuden lähde tuhotaan!

Tuolle uhraamiselle ei löydy ennen Abelia ja Kainia selitystä, mutta ehkä nuo veljekset halusivat niiden kautta muistuttaa Jumalaa siitä pelastuksesta ja uhrista, jonka Jumala tulee tekemään ja antamaan. Me toki Raamatun ilmoituksen pohjalta ymmärrämme todellisuuden.
Hepr. 11:4
Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas
Kysymys oli veljesten sydämen tilasta. Abel toi uhrin ja katsoi Jumalaan ja ymmärsi, että uhri ei häntä pelasta, sillä vain muistutetaan Jumalaa Jumalan omasta pelastuslupauksesta paratiisissa. Abel tiesi, että hän on syntinen mies ja tarvitsi Jumalan armoa pelastuakseen - se kelpasi Jumalalle.

Kainin sydän oli aivan toisenlainen, hän toi Jumalalle omaa kunniaansa, omaa kelpoisuuttaan, katso Jumala, kuinka olen saanut hyvää satoa, enkö ole ollut ahkera, enkö ole toiminut kelpo miehen tavoin. Kain ei etsinyt pelastusta, ei kokenut tarvitsevansa sitä. Tuo sydän ei kelvannut Jumalalle,

Kysymys oli veljesten sydämen tilasta, ei lainkaan uhrista, Abelin sydämen tila ja asenne oli oikea ja Kainin väärä. Kain ei etsinyt, eikä tarvinnut Jumalan armoa, hän oli luottanut omaan vanhurskauteensa, omaan kunnon elämääsä, omaan ahkeruuteensa ja omaan vilpittömyyteensä.

Uuden Testamentin antaman ymmärryksen mukaan meille tämä asia on täysin selvä, siinä ei ole epäselvyyttä. Nooa ei ansainnut Jumalan armoa, vaan sai sen lahjaksi, hänellekin Jumala antoi pelastuksen armosta lahjaksi, ei siksi että Nooa olisi ollut kelvollinen.

Tänä päivänäkin me yritämme tuoda Jumalalle omia ansioitamme ja kelpoisuuttamme, ja yritämme kiivaasti sanoa, katso Jumala, enko ole hyvä, enkö olekin tosi uskovainen, kun teen näin ja näin, kun tottelen sinun Tooran säädöksiäsi ja kaikkea lakiasi, enkö ole Jumala täydellinen!
Minä teen ..... minä vietän ... minä uhraan ... minä noudatan ... minä annan ... minä rukoilen ... minä paastoan ... minä luen ... minä .. minä .. minä ... minä ..

Laitetaan vielä vähän selvennystä tähän laki asiaan, kun jostain syystä tuntuu, että karismaatikot taitavat tahallaan vääntää asioita kieroon lakiin liittyen....

Yksi lempijakeistani pelastukseen liittyen on Apt. 4:12: " Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Ja tämä nimi on luonnollisesti JEESUS.

Loppuun laitan myös tiivistelmän oman kirkkokuntani laki tulkinnasta ja toivotan siunattua juhla-aikaa kaikille, jotka muistelevat joulunajan tapahtumia tavalla tai toisella!

"Pelastus on kokonaan armosta eikä teoista, mutta sen hedelmänä on kuuliaisuus Jumalan käskyille. Tämä kuuliaisuus kehittää kristillistä luonnetta ja edistää hyvinvointiamme. Se on osoituksena rakkaudestamme Herraan ja huolenpidostamme lähimmäisiämme kohtaan. Uskon kuuliaisuus osoittaa Kristuksen voiman muuttaa ihmiselämää, ja siten se vahvistaa kristillistä todistusta."

Minä myös kiteytän lain Jeesuksen sanoihin kun Häneltä kysyttiin että: "mikä on suurin käsky laissa"?
Rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Tässä yleisluontoisessa tiivistelmässä on koko laki.
Ei laki numero 4 tai 7. Tai lakinumero 100 tai 600.

Mikä ero on lain mukaan toimimisella lähimmäistä kohtaan ja rakkauden mukaan toimimisella lähimmäistä kohtaan?

Otetaan kaksi kertomusta.
1. Minä kohtelen naapuriani Mooseksen kymmenen käskyn lain mukaan.
- en siis tapa lähimmäistäni
- en tee aviorikosta lähimmäiseni vaimon kanssa
- en varasta lähimmäiseni pihasta grilliä tai puutarhakalusteita, enkä muutakaan

Naapurin vaimo ei ole edes sen näköinen, että tekisi mieli. Hänen pihakalusteensa ovat paljon arvottomammat kuin minun omani.
Mooseksen laki ei käske tervehtiä naapuria, eikä käske olla missään tekemisessä hänen kanssaan.
Naapurit ovat vielä jumalattomia ja heitä ei siksikään tarvitse mitenkään huomioida, saavat minun puolestani olla ihan rauhassa.

Tämähän on aika todellisuutta suomalaisessa kulttuurissa, joka on kaupungistunut ja naapurit ovat tuntemattomia ja jäävätkin tuntemattomiksi.

2. Minä rakastan lähimmäistäni eli naapuriani Jeesuksen rakkauden mukaan, joka ei ole käsky, vaan sydämeeni tullut asenne Jeesuksen seurassa kulkiessani tällä matkalla.

- minä haluan olla naapurieni kanssa läheisissä tekemisissä, haluan kuunnella heidän huoliansa, haluan auttaa heitä, kun he apua tarvitsevat, minä pidän heitä Jumalan rakkaina, vaikka he eivät vielä ole löytäneet Jeesusta.
- minä haluan osoittaa heille, että arvostan heitä, haluan olla kantamassa heidän murheitansa ja otan osaa heidän iloihinsa ja annan heidän tulla mukaan minun perheeni elämään, iloihin ja suruihin
- haluan, että he kokevat, että heillä on naapuri, joka välittää heidän elämästään

Kumpi kertomuksen ihminen osoittaa enemmän Jeesuksen kaltaisuutta?

Uskovien tärkein asia on viipyä ristin juurella ja 'nähdä' ja 'kokea', että Kristus meni ristin kuolemaan minun tähteni ja siksi minä olen vapautettu ja armahdettu. Tuon Kristuksen ristin kuoleman 'näkeminen' ja 'kokeminen' saa minut niin täyteen kiitollisuutta Jeesukselle, etten tahdo enää tehdä mitään pahaa, en halua tehdä syntiä, haluan pysyä siinä uskossa ja armossa, jonka suuruutta en kokonansa koskaan tule täydellisesti käsittämään. Tuon armon mittaamattomuus saa minut antamaan voimavarojani jumalalle ja hänen asioilleen. Tuo valtava Jumalan armo, josta olen päässyt osalliseksi saa minut tuntemaan iloa, kiitollisuutta, lepoa ja rauhaa Kristuksessa. Minä olin ansainnut kuoleman, mutta Kristus otti minun paikkani ristillä.

En koskaan tule täysin käsittämään, että hän minut pelasti, miksi hän minua niin valtavasti rakasti - Jumala meni ristille puolestani ja täytti lain vaatimuksen: 'synnin palkka on kuolema'. Olen saanut täysin uuden elämän Kristuksessa ja olen hänen omansa ja hän on minulle kaikki, minulla ei ole mitään ilman Kristusta. Tuo käsittämätön rakkaus saa minut elämään hänessä, elämästäni tulee yhtäjaksoinen rukous ja Jeesuksen läsnäolossa pysyminen - hänen kaltaisekseen haluan pyrkiä rakkaudesta ja siitä valtavasta kiitollisuudesta ja Jumalan mittaamattoman armon tähden. En ansainnut tätä, mutta minä sain tulla hänen omakseen. Hän etsi minut, muuten en olisi hänen luokseen löytänyt, se on armoa, käsittämätöntä armoa.

Täsmennän vielä omaa kantaani sapattiin ja sunnuntaihin ja niiden viettoihin.
Adventistit ovat rantautuneet tälle palstalle ja se mahdollisuus heille suotakoon.

Sapatti oli Jeesuksen päivinä tärkeä asia sekä juutalaisille että juutalaiskristityille, mutta eri tavalla.

Juutalaiset johtajat, kuten tiedämme moittivat Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan heidän tavastaan toimia sapattina. Kävelivät pellolla ja katkoivat tähkäpäitä y.m.

Jeesus antoi kuitenkin toisenlaisen mallin siitä mitä sapattina piti tehdä.
Hyvää saa tehdä aina, pahaa ei koskaan. "Kuka teistä jos härkä putoaa sapattina kaivoon jättää sen sinne ja nostaa sen kaivosta pois vasta sunnuntaina?"

Nykyään voidaan sanoa, että kuka ei jätä lehmiään lypsämättä sapattina? Pitäisikö kristityn jättää palo sammuttamatta jos se syttyy sapattina? Pitääkö vanhus jättää sapattina hoitamatta siksi että on kristitty?
Tällainen ajatusmaailma on adventisteilla.

Alkuseurakunta vietti sapattia ainakin vuoteen 70 asti, mutta ei juutalaisen väärän mallin mukaan vaan periaatteella: "hyvää saa tehdä aina, pahaa ei koskaan".
Samaan aikaan he viettivät Herran ehtoollisen juhlaa sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä.

Jos joku haluaa viettää sapattia rakkauden käskyn mukaan ei se ole kiellettyä, mutta ei ole myöskään kiellettyä viettää Herran ylösnousemuksen päivää sunnuntaina esim. ehtoollisen merkeissä. Aivan niin Kol.2 luku kertoo.

Mutta sapatti ei ole raamatun mukaan mikään sinetti tai suurin käsky laissa, niin kuin adventistit opettavat koska suurin käsky on ." rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimäistäsi niin kuin itseäsi".

Adventistit eivät saa ylimääräisiä sulkia hattuunsa pitämällä sapattia tärkeimpänä käskynä.
Mikään tekomme ei meitä pelasta vaan yksin armo.

Tässä aiheeseen liittyvä youtube-video, jonka löysin helluntailaisuuspalstalta. Voimakas profetia, minkä tämä Elisabeth-sisar on Herralta saanut.

https://www.youtube.com/watch?v=8PV987aTDhc&feature=youtu.be