Yksi keino oivaltaa Itse

Tietoisuus eli Itse kehittyy loputtomasti. Tietoisuus on ainetta, aineetonta ainetta joka on TAO.

"Tietoisuus ei ole syntynyt mistään"

Huomaan ettet pysty vielä lukemaan kirjoitettujen sanojen merkityksiä, et ole siis buddhatietoisuus. Ymmärrettävää. Olet kyllä tuossa oikeassa, mutta samalla tämä on totta:

"Oleminen on ennen tietoisuutta. Oleminen on tietoisuutta isolla T-kirjaimella. Ylitietoisuutta, joka ylittää tuon avaruuden abstraktin esiasteen."

Oleminen on tuota samaa tietoisuutta. Olin oleminen ennen tietoisuutta, olen kehittynyt jatkuvasti alaspäin materiaan ja nyt olen menossa taas olemiseen. En ole syntynyt koskaan enkä koskaan kuole. Olen ollut aina.

Nämä syntymiset ovat vain muodonmuutoksia, mitään lähtökohtaisesti uutta ei synny.

Et voi väittää että en ole ollut oleminen ja sitten tietoisuus, koska olen KOKENUT tämän prosessin. Tämä ei ole teoriaa, vaan kokemus.


Kun puhun asioista, puhun AINA itsestäni. Nämä ovat kokemuksia, niinkuin aineeton aine.

Aineeton aine ei tarvitse havaintoa ollakseen olemassa. Aineeton aine on kaiken perimmäinen substanssi. Aineeton aine, perimmäinen aine, on ikuinen, syntymätön ja kuolematon, koska se ollaan. Se ollaan, sitä ei havaita ulkonaisesti.

Kyllä, kyllä tämä voidaan tietää. HAVAITSEN aineettoman aineen, mutta en ulkonaisesti. Olemalla se.

Kvanttimekaniikka ei ota huomioon aineetonta ainetta, joka havaitaan olemalla se. Ei ulkonaisen havainnon kautta. Olen itse tuo aineeton aine ja ikuinen.

sirius.writer kirjoitti:

"Tietoisuus ei ole syntynyt mistään"

Huomaan ettet pysty vielä lukemaan kirjoitettujen sanojen merkityksiä, et ole siis buddhatietoisuus. Ymmärrettävää. Olet kyllä tuossa oikeassa, mutta samalla tämä on totta:

"Oleminen on ennen tietoisuutta. Oleminen on tietoisuutta isolla T-kirjaimella. Ylitietoisuutta, joka ylittää tuon avaruuden abstraktin esiasteen."

Oleminen on tuota samaa tietoisuutta. Olin oleminen ennen tietoisuutta, olen kehittynyt jatkuvasti alaspäin materiaan ja nyt olen menossa taas olemiseen. En ole syntynyt koskaan enkä koskaan kuole. Olen ollut aina.

Nämä syntymiset ovat vain muodonmuutoksia, mitään lähtökohtaisesti uutta ei synny.

Et voi väittää että en ole ollut oleminen ja sitten tietoisuus, koska olen KOKENUT tämän prosessin. Tämä ei ole teoriaa, vaan kokemus.


Kun puhun asioista, puhun AINA itsestäni. Nämä ovat kokemuksia, niinkuin aineeton aine.

Aineeton aine ei tarvitse havaintoa ollakseen olemassa. Aineeton aine on kaiken perimmäinen substanssi. Aineeton aine, perimmäinen aine, on ikuinen, syntymätön ja kuolematon, koska se ollaan. Se ollaan, sitä ei havaita ulkonaisesti.

Kyllä, kyllä tämä voidaan tietää. HAVAITSEN aineettoman aineen, mutta en ulkonaisesti. Olemalla se.

Kvanttimekaniikka ei ota huomioon aineetonta ainetta, joka havaitaan olemalla se. Ei ulkonaisen havainnon kautta. Olen itse tuo aineeton aine ja ikuinen.

Lue lisää

”Olin oleminen ennen tietoisuutta, olen kehittynyt jatkuvasti alaspäin materiaan ja nyt olen menossa taas olemiseen.”

Perinteiset materialistit ovat väittäneet, että he voivat selittää tietoisuuden. Eipä ole selityksiä näkynyt, vaan tulos on edelleen puhdas noilla. Nyt on sitten näköjään olemassa sellaisia ei-niin-perinteisiäkin materialisteja, ”ylitietoisia materialisteja”, joiden myös täytyisi ”olemassaolostaan” tai ”abstraktista aineestaan” lähtien selittää tietoisuuden synty. Odotan mielenkiinnolla selvitystä, miten ei-tietoisessa syntyi tietoisuus.

”Et voi väittää että en ole ollut oleminen ja sitten tietoisuus, koska olen KOKENUT tämän prosessin. Tämä ei ole teoriaa, vaan kokemus. ”

Oletko sama henkilö, joka jokin aika sitten kertoi olleensa Tutankhamon?

Juu. Yksi asia minkä tahdon tuoda fysiikkaan ja maailmaan on seuraavanlainen.

Kvanttimekaniikan tuntijat sanovat, että energiatila romahtaa kun se havaitaan. Aine siis muuttuu kun se havaitaan, muuttumatonta ja samalla havaittua ainetta ei ole. Totta, _ulkonaisen_ havainnon kautta voimme muuttaa ainetta, tämä on fysiikan fakta.

Mutta: samaan hengenvetoon lisään, että kun aine havaitaan samadhin kautta, niin silloin havaittu on havaitsija. Ei ole enää _ulkopuolista_ havaitsijaa olemassakaan. Tässä havainnossa, joka on olemista, energiatila ei muutu. Sillä aine ei koe tulleensa havaituksi.

On siis mahdollista, että on olemassa ainetta (aineetonta tietenkin), joka on ikuista. Tätä sanomme tietoisuudeksi. Kun tuo aine havaitaan samadhin kautta, se ei muutu. Se voidaan havaita romauttamatta sen energiatilaa. Tähän faktaan perustuu ikuinen elämä. Aine joka ei koskaan lakkaa, ja jota ei voida havaita ulkonaisesti tai millään laitteella.

Vielä lisään tähän syyn miksi olemme täällä ulkonaisesti näkyvässä maailmankaikkeudessa.

Alussa olimme kaikki täydessä samadhitilassa. Ennen ulkonaisesti havaittavaa maailmaa. Mutta sitten aloimme kuvittelemaan ukopuolellemme jotain. Samassa täpahtui valtaisa räjähdys BIG BANG, joka tempaisi meidät mukaamme illuusioon.

Ulkonainen havaitseminen tuhoaa alkuaineen energiatilaa, ja luo kuolevan/katoavan maailman. Me luomme jatkuvasti uutta katoavaa maailmaa niinkauan kunnes olemme taas nirvikalpassa.

Tämä illuusio on voimassa niinkauan kunnes olemme taas _jatkuvasti_ täydessä samadhissa.

Kun kaikki ovat taas Nirvikalpassa, mitä tapahtuu? Maailmankaikkeus kirjaimellisesti katoaa subjektiivisesti JA objektiivisesti katsoen. Koska se on syntynyt silloin, kun nirvikalpa hetkellisesti lakkasi.

Sopii hyvin mielestäni Ihmeiden Oppikurssin lausumaan että ajatus luo aina jollain tasolla.
Aiemmin ole ohittanut kyseisen idean käsittämättömänä. Kiitos opetuksesta. Haluan antaa tällaisen merkityksen tällä hetkellä

ei.duaalisuus kirjoitti:

Vielä lisään tähän syyn miksi olemme täällä ulkonaisesti näkyvässä maailmankaikkeudessa.

Alussa olimme kaikki täydessä samadhitilassa. Ennen ulkonaisesti havaittavaa maailmaa. Mutta sitten aloimme kuvittelemaan ukopuolellemme jotain. Samassa täpahtui valtaisa räjähdys BIG BANG, joka tempaisi meidät mukaamme illuusioon.

Ulkonainen havaitseminen tuhoaa alkuaineen energiatilaa, ja luo kuolevan/katoavan maailman. Me luomme jatkuvasti uutta katoavaa maailmaa niinkauan kunnes olemme taas nirvikalpassa.

Tämä illuusio on voimassa niinkauan kunnes olemme taas _jatkuvasti_ täydessä samadhissa.

Kun kaikki ovat taas Nirvikalpassa, mitä tapahtuu? Maailmankaikkeus kirjaimellisesti katoaa subjektiivisesti JA objektiivisesti katsoen. Koska se on syntynyt silloin, kun nirvikalpa hetkellisesti lakkasi.

Lue lisää

Luettuani uudelleen riemastuin vielä enemmän.

Kun teen havainnon että minut on havaittu, minua tarkkaillaan, mielentilani muuttuu väistämättä.(kokeile ja mene puistoon samalle penkille jonkun tuntemattoman kanssa)
Kun havaitsen kaiken saman mitä itsekin olen eli kun koen, samaistun itseeni, en pyri enkä esitä mitään mikään ei tarvitse muuttua. Kuitenkin jaettu ilo on moninkertainen ilo, jollakin esoteerisella tasolla tapahtuu ykseyden,- laajentumisen,- jakamisen ilo.
samadhi on yksi käsite. Miten olisi Lähdekenttä eli ykseyden kokemus Lähteeseen jota myös jumaluudeksi sanoisin. Yksi keino oivaltaa Itse

enkelipallo kirjoitti:

Luettuani uudelleen riemastuin vielä enemmän.

Kun teen havainnon että minut on havaittu, minua tarkkaillaan, mielentilani muuttuu väistämättä.(kokeile ja mene puistoon samalle penkille jonkun tuntemattoman kanssa)
Kun havaitsen kaiken saman mitä itsekin olen eli kun koen, samaistun itseeni, en pyri enkä esitä mitään mikään ei tarvitse muuttua. Kuitenkin jaettu ilo on moninkertainen ilo, jollakin esoteerisella tasolla tapahtuu ykseyden,- laajentumisen,- jakamisen ilo.
samadhi on yksi käsite. Miten olisi Lähdekenttä eli ykseyden kokemus Lähteeseen jota myös jumaluudeksi sanoisin. Yksi keino oivaltaa Itse

Lue lisää

"Kun havaitsen kaiken saman mitä itsekin olen eli kun koen, samaistun itseeni, en pyri enkä esitä mitään mikään ei tarvitse muuttua."

Jep. Kun samaistut täydellisesti hahmoosi muttet havainnoi sitä ulkopuolisena, niin sitä sanotaan samadhiksi. Tällöin osa egosta, se mikä liittyy tuohon hahmoon, liukenee. Ei-duaalinen havainto liuottaa egoa. Samadhiksi nimitän täyttä samaistumista ilman ulkonaista havaintoa, dhyana- tai jhanatila on osittain ulkonainen havainto. Dhyana- eli kontemplatiivisissa tiloissa välimatka on supistunut. Täydellinen kontemplaatio on täydellinen samaistuminen eli samadhi.
Dhyanatilat ja samadhi ovat tutkimuksen välineitä.

enkelipallo kirjoitti:

Luettuani uudelleen riemastuin vielä enemmän.

Kun teen havainnon että minut on havaittu, minua tarkkaillaan, mielentilani muuttuu väistämättä.(kokeile ja mene puistoon samalle penkille jonkun tuntemattoman kanssa)
Kun havaitsen kaiken saman mitä itsekin olen eli kun koen, samaistun itseeni, en pyri enkä esitä mitään mikään ei tarvitse muuttua. Kuitenkin jaettu ilo on moninkertainen ilo, jollakin esoteerisella tasolla tapahtuu ykseyden,- laajentumisen,- jakamisen ilo.
samadhi on yksi käsite. Miten olisi Lähdekenttä eli ykseyden kokemus Lähteeseen jota myös jumaluudeksi sanoisin. Yksi keino oivaltaa Itse

Lue lisää

Egoksi nimitän takertumista kohteeseen (oma määrittely). Vaikka samadhissa ollaan sama kuin kohde, niin ei ollaan kuitenkaan takerruttu siihen. Takertuminen siihen eli ego on pois tuon kohteen osalta. Jos olet mieltänyt kohteen itseksesi, niin takertuminen tuohon kohtaan itsessäsi lakkaa, vaikka olet sama.

jhanatila kirjoitti:

Egoksi nimitän takertumista kohteeseen (oma määrittely). Vaikka samadhissa ollaan sama kuin kohde, niin ei ollaan kuitenkaan takerruttu siihen. Takertuminen siihen eli ego on pois tuon kohteen osalta. Jos olet mieltänyt kohteen itseksesi, niin takertuminen tuohon kohtaan itsessäsi lakkaa, vaikka olet sama.

Lue lisää

Samaistun ideaasi.
Minun ei tarvitse yrittää ymmärtää mitä sinä tarkalleen ottaen olet tai tarkoitat. Se olisi erillisyyden rajojen hakemista. (egoa - itsekkyyttä)
Onnellisena tukeudun ajatukseen että sinäkin ymmärrät - me ymmärrämme ja se riittää olemiseen.

Pakko on lisätä tähän vanhakantainen opetus kun olen jo jonkinverran iäkäs. Lapsuudessani oli "pakko" käydä kinkereillä. Siellä opetettiin jeesuksen sanoneen "missä teitä on kaksi tai useampi kokoontuneena minun nimessäni siellä olen minä".

Lainaus nimimerkiltä uusi.asia.fysiikkaan 29.4.2015 10:35

"Mutta: samaan hengenvetoon lisään, että kun aine havaitaan samadhin kautta, niin silloin havaittu on havaitsija. Ei ole enää _ulkopuolista_ havaitsijaa olemassakaan. Tässä havainnossa, joka on olemista, energiatila ei muutu. Sillä aine ei koe tulleensa havaituksi."

eikö juuri tuo lainaamani pätkä kerro kuinka ensin on oltava kaksi (samanmielistä) jotka katsovat tai näkevät kumpikin yhden eli Itsen.

enkelipallo kirjoitti:

Samaistun ideaasi.
Minun ei tarvitse yrittää ymmärtää mitä sinä tarkalleen ottaen olet tai tarkoitat. Se olisi erillisyyden rajojen hakemista. (egoa - itsekkyyttä)
Onnellisena tukeudun ajatukseen että sinäkin ymmärrät - me ymmärrämme ja se riittää olemiseen.

Pakko on lisätä tähän vanhakantainen opetus kun olen jo jonkinverran iäkäs. Lapsuudessani oli "pakko" käydä kinkereillä. Siellä opetettiin jeesuksen sanoneen "missä teitä on kaksi tai useampi kokoontuneena minun nimessäni siellä olen minä".

Lainaus nimimerkiltä uusi.asia.fysiikkaan 29.4.2015 10:35

"Mutta: samaan hengenvetoon lisään, että kun aine havaitaan samadhin kautta, niin silloin havaittu on havaitsija. Ei ole enää _ulkopuolista_ havaitsijaa olemassakaan. Tässä havainnossa, joka on olemista, energiatila ei muutu. Sillä aine ei koe tulleensa havaituksi."

eikö juuri tuo lainaamani pätkä kerro kuinka ensin on oltava kaksi (samanmielistä) jotka katsovat tai näkevät kumpikin yhden eli Itsen.

Lue lisää

"...ensin on oltava kaksi (samanmielistä) jotka katsovat tai näkevät kumpikin yhden eli Itsen."

Täsmälleen. Tämä on olennaista. Näet yhden. On suuri ilo huomata, että hieman eri sanoista, määrittelyistä ja ajatuksenkuluista huolimatta näet saman.

Kun näin nähdään, niin aina voi palata yhteen ja vain yhteen, sillä siinä olemme sama. Ajatukset ja sanat voivat muuttua, mutta yksi pysyy. Se on suuri ilo.

Nyt ei ilo ole kerroksissa On pelkkä ilo

enkelipallo kirjoitti:

Nyt ei ilo ole kerroksissa On pelkkä ilo

Aivan oikein.

Toisaalta ei auta ihmistä, jos hän oivaltaa muualla kuin kehossa. Oivallusten on tultava kehossa, jotta ne olisivat pysyviä.

Älä rajoita mieltäsi sanomalla että nämä rajoittavat.

Äsken 2.5. klo9.00 ylen aamutv.ssä Ile Kallio sanoin kuinka musiikki lavalla lähtee siitä että itsellä on oltava ilo. ilon itse koettava jolloin jengi lähtee mukaan ja syntyy ydinreaktio hurmio ekstaasi ykseys. Silloin on palattu juurille.

Käytän oppimiani sanontoja...

Ennen avaruutta oli ILO kun Jumala loi Pojan Soittamisen ilosta. Hän halusi soittaa kaverilleen. Hän loi kuulijan, Pojan, yleisön jolloin syntyi moninkertainen eli yhteinen ILO

Jokaisella on oikeus "säveltää" itse. Eli joku käyttää itämaisia termejä joku hiukkasfysiikan joku musiikin. Lopputuloksena on yhdessä koettu oivallus.

Jakamisen kokemus syntyy vain kaverille jakamisesta. Jakaessani huomaan että itselläni on jaettavaa, kaverin naamasta näen että hän on saanut jolloin itsekin saan. Siksi Jumala Loi pojan -ihmisen- ihmiskunnan jos sallitte raamatun sanaston tähän paikkaan. Minulle käy muutkin ykseyteen johdattavat ilmaisut.
Vain pirstaloituneen eheyttäminen voi luoda yhtymisen, ykseyden oivalluksen riemun. Kun selitykset hiukkasfysiikasta edistyvät huomataan idea ja asiayhteys "Aadam nukutettiin jotta näennäinen jako eli ensimmäinen erillisyys - Eeva - tuli kokemuksena mahdolliseksi". Valveutuneena - valaistuneena - erillisyys on mahdotonta

Entisten aikojen Egyptin ylipapitkin joutuvat tulemaan kehoon ainakin yhden kerran, jotta kaikki oivallukset saadaan "aktivoitua todeksi". Osa oivalluksista nimittäin tapahtui ylifyysisissä maailmoissa kehon ulkopuolella, ne eivät jääneet pysyviksi. Ylifyysisten maailmojen oivallukset ovat kuin kaunista unta, kunnes ne aktivoidaan kehossa, joka on syvimmässä materiassa. Tällöin niistä tulee totta, ja ne leimaantuvat koko olemukseen.

Hyvin pitkälle menneet voivat oivaltaa pelkästään ylifyysisissä maaailmoissa, tulematta kehoon. Ns. täysvalaistuneet, Kristukset.

Ihminen ja keho...maallinen materia, siinä tekijät ihmisen 'lukitsemiseen'.

Maailma on peilikuva todellisuudesta.
Einstein kuvasi pistettä josta lähdetään suoralla janalla poispäin saavutaan lopulta samaan pisteeseen. Avaruus kaareutuu. Itämiset ajattelijat kuvasivat sanalla ooooommm O eli ympyrä
Siis kaikki on aina on vain "ajan kysymys" millä kohdalla ympyrän kaarta olet tarkkailemassa.
En parhaalla tahdolla löydä erilisyyttä korkeimmilla tajuntani tasoilla