Tahdonvastaiseen hoitoon Vammalaan

Kahvia ja mustaamakkaraa tarjottiin kun viimeks olin. Kahvia en juo, siitä tulee syöpä. Mustaanmakkaraankaan en koske, kun siinä on verta. (ps. laihduin 12 kg)

Kolaa ja kotipitsan pitsaa. Aina samaa tropikanaa. Lihoin 22 kiloo.

Vammalassa on kaksi mielisairaalaa, A-sairaala ja B-sairaala. Sen lisäksi on vielä vaikeimmille potilaille Aluesairaala.

Kysyjälle voin vastata että täällä pakkohoitoon tuodut psykiatriset potilaat hoidetaan ensiluokkaisen hyvin. Meillä on Sukevalla koulutettu henkilökunta. Se takaa kaikkien asiakkaiden viihtyvyyden ja turvallisuuden ja paikalla pysyvyyden.

Otteet meillä ovat lempeät mutta varmaotteiset. Harvoin tarvitsee mellakkapatukkaa kovemmalla toimenpiteellä käskyttää, kun jo potilas uskoo ja rauhoittuu. Silloin potilaan paranemisprosessikin hyvin pääsee alulle.

Tervetuloa vaan kirjoille Vammalaan. Viihdytte varmasti jossakin noista neljän tähden hoitolaitoksistamme.

Ensinnäkin täytyy pitää huoli siitä että ennenkuin pakkohoitoon määrätään, lain mukaan täytyy olla diagnosoitu mielisairaaksi ja täytyy olla vaaraksi itsellen tai toisille eikä muut hoitotoimenpiteet auta. Tämä mielisairas diagnoosi on syytä aina pyytää kirjallisesti itselle. Vammalassa kuten monissa muissakaan psykiatrisissa sairaaloissa näitä ei useinkaan noudateta vaan siellä laitetaan pakkohoitoon esim. jos kieltäytyy lääkkeiden käytöstä niiden voimakkaiden sivuoireiden takia.

Tässä yksi hoito esimerkkinä.
Potilasta oli hoidettu masennuksen takia maksimiannoksilla optiparia, zyprexaa ja opamoxia. Näistä tuli elämää kovasti haittaavia haittavaikutuksia ja täysin uusia sairauden oireita. Mm. zyprexa sai ajatusmaailman- ja asioiden normaalin hahmottamisen ihan hassuksi ja tuli parkinssonin oireita. Kolme lääkettä lopetettiin sitten aivan liian nopeassa tahdissa joten vieroitusoireet olivat valtavat. Varsinkin paroksetiinin (optipar) lääkesolosteessakin sanotaan että lopetusoireet voivat joillakin olla pitkittyneet ja erityisen voimakkaat. Näin kävi potilaalle. Kahden viikon täydellisen unettomuuden jälkeen hän oli sekaisin kuin seinäkello ja kärsi myös fyysisistä rampeista. Vieroitusoireita lisäsi myös pitkään syötetty opamox, joka on benzo ja verrattavissa huumeiden vieroitusoireisiin. Elimistö ei enää tahtonut pystyä ottamaan mm. ravintoa ja nestettä vastaan. Potilas hakeutui itse osastolle. Siellä hänet laitettiin heti pakkohoitoon ja pakotettiin ilmeisesti sen varjolla sähköhoitoon. Tästä taas on tullut seurauksena se, että monet asiat ja tapahtumat menneisyydestä on pyyhkiytyneet pois muistista.

Millaista on olla pakkohoidossa? Heti osastolle tullessa lääkearsenaali on huikea. Tämä esimerkki potilas makasi ensimmäiset päivät sängyssä eikä jaksanut paljon omaistenkaan kanssa keskustella. Kyllä heillä olikin ihmettelemistä kuinka potilas voi sairaalaan tulon jälkeen olla noin huonossa kunnossa.

Ruoka on ihan tavallista sairaalaruokaa ja hoitajat kyllä pitävät hyvää huolta että jokapäiväinen sairaalarutiini onnistuu.