Miksi eduskuntavaalien 2015 ehdokasasettelussa ei ollut lähes lainkaan vasemmistokonservatiivia ehdokasta? Demarit ja Vasemmistoliitto puolueina ovat arvoliberalisoituneet vauhdilla.
Koska kansalaisissa on runsaasti arvokonservatiiveja, kuten vaalituloskin Keskustan ja Perussuomalaisten voitolla osoittaa, äänistä huomattava osa olisi varmasti demokraattisesti ohjautunut vasemmistolle, jos heillä vain olisi ollut myös konservatiivisia ehdokkaita tarjolla runsaammin, ja sellaisissa asioissa, joissa sillä on merkitystä ihmisten elämässä (esim. sukupuolineutraalin avioliittolain torjuminen, lasten oikeuksien kannattaminen).
Ja kyllähän aina yksittäisiä ehdokkaita siellä täällä, esim. pohjoisissa osissa maata, löytyy, mutta suurempi vaikutus on puolueen profiloitumisella mediassa. Vihreät on Suomen virallinen arvoliberaali puolue. Miksi sekä vasemmistoliiton että Sdp:n täytyy mennä heidän hullunkuristen ideoidensa vanavedessä?
Vasemmistoliitonkin mediaseksikkäimmät poliitikot, jotka saavat paljon tilaa huomiotaloudessa, ovat lähes _aina_ arvoliberaaleja. Li Andersson, Aino-Kaisa Pekonen, Silvia Modig, Paavo Arhinmäki ovat tuttuja näkyjä televisiossa, mutta vasemmistokonservatiiveja poliitikkoja ei tule mieleeni yhtä ainutta, joka olisi saanut medianäkyvyyttä viime vuosina.
Vasemmistokonservatismin merkittävimpinä tunnusmerkkeinä pidän pohjoismaisen kohdusta hautaan -systeemin vankentamista 90-luvun laman rapautumisen jäljiltä sekä (kristillisten) perusarvojen mukaisten päätösten tekemistä, mitä tulee avioliittoon, perheeseen, uskontoon ja maanpuolustukseen.
Olen itse realistinen kristitty vasemmistolainen. Yhteiskunta, jossa lähimmäiset huolehtivat toisistaan eikä valtiollista hyvinvointisysteemiä tarvittaisi, on kaunis ajatus, mutta tässä maailmassa se ei valitettavasti toimi käytännössä.
Koska kansalaisissa on runsaasti arvokonservatiiveja, kuten vaalituloskin Keskustan ja Perussuomalaisten voitolla osoittaa, äänistä huomattava osa olisi varmasti demokraattisesti ohjautunut vasemmistolle, jos heillä vain olisi ollut myös konservatiivisia ehdokkaita tarjolla runsaammin, ja sellaisissa asioissa, joissa sillä on merkitystä ihmisten elämässä (esim. sukupuolineutraalin avioliittolain torjuminen, lasten oikeuksien kannattaminen).
Ja kyllähän aina yksittäisiä ehdokkaita siellä täällä, esim. pohjoisissa osissa maata, löytyy, mutta suurempi vaikutus on puolueen profiloitumisella mediassa. Vihreät on Suomen virallinen arvoliberaali puolue. Miksi sekä vasemmistoliiton että Sdp:n täytyy mennä heidän hullunkuristen ideoidensa vanavedessä?
Vasemmistoliitonkin mediaseksikkäimmät poliitikot, jotka saavat paljon tilaa huomiotaloudessa, ovat lähes _aina_ arvoliberaaleja. Li Andersson, Aino-Kaisa Pekonen, Silvia Modig, Paavo Arhinmäki ovat tuttuja näkyjä televisiossa, mutta vasemmistokonservatiiveja poliitikkoja ei tule mieleeni yhtä ainutta, joka olisi saanut medianäkyvyyttä viime vuosina.
Vasemmistokonservatismin merkittävimpinä tunnusmerkkeinä pidän pohjoismaisen kohdusta hautaan -systeemin vankentamista 90-luvun laman rapautumisen jäljiltä sekä (kristillisten) perusarvojen mukaisten päätösten tekemistä, mitä tulee avioliittoon, perheeseen, uskontoon ja maanpuolustukseen.
Olen itse realistinen kristitty vasemmistolainen. Yhteiskunta, jossa lähimmäiset huolehtivat toisistaan eikä valtiollista hyvinvointisysteemiä tarvittaisi, on kaunis ajatus, mutta tässä maailmassa se ei valitettavasti toimi käytännössä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Korjaus aloitusviestiin: vasemmistokonservatiiveja ehdokkaita oli kyllä tarjolla (poliittisen nelikentän mukaan), mutta lähempi tarkastelu paljasti, että monille arvokonservatiiveille tärkeissä kysymyksissä niitä oli vähäisesti.