Moni on rakentanut mielikuvansa kelttien varhaishistoriasta Asterix-sarjakuvien sympaattisista gallialaissankareista. Myöhempiin vaiheisiin on tutustuttu esimerkiksi Hollywood-elokuvista, kuten Mel Gibsonin tähdittämästä, Skotlantiin sijoittuvasta Braveheartista.
Euroopan todellisessa historiassa keltit ovat olleet kymmenien kansojen muodostama kirjava joukko, jota on yhdistänyt samansukuinen kieli.
Kreikan kielen sana keltoi oli alkujaan yleisnimitys Manner-Euroopassa rautakauden alussa asuneille kansoille.
Roomalainen sotapäällikkö Gaius Julius Caesar (100-44 eaa.) kertoo teoksessaan Gallian sota, että nykyisen Ranskan ja Espanjan alueiden ihmiset kutsuivat itseään kelteiksi. Laajemmin kelttiläisten kielten puhujat omaksuivat nimityksen vasta 1600-luvulla.
Ei Irlannista vaan Keski-Euroopasta
Kelttien perintöä vaalitaan nykyisin näkyvimmin maailman ainoassa kelttiläisessä valtiossa Irlannissa sekä Ranskassa, joka korostaa kansallisromanttisesti kelttiläisiä juuriaan.
Irlannissa iirin kieli on kulttuurisesti ja poliittisesti tärkeä, ja kelttiläinen perinne elää jokapäiväisessä elämässä kansanmusiikissa ja "irkkupubeissa". Irlantilaisten vahva kelttiläinen identiteetti juontaa siitä, että varhaiskeskiajalla saari oli kelttiläisen renessanssin eli kelttien uuden kulttuurisen nousun ydinaluetta.
Kelttiläinen renessanssi tuotti mestariteoksia
Kristinuskon myötä Irlannin ja Britannian keltit nousivat kristillisen sivistyksen suunnannäyttäjiksi. Kelttiläisen renessanssin aikana 400-700-luvuilla jaa. he omaksuivat luku- ja kirjoitustaidon, ja Irlanti tuli tunnetuksi oppineiden saarena. Irlantilaismunkit perustivat myös Manner-Eurooppaan yli 80 luostaria. Keltit jättivät jälkensä jopa kristinuskon sisältöön: henkilökohtaisen ripin oppi on heidän perintöään.
Irlannin luostareissa valmistettiin enemmän käsikirjoituksia kuin muussa läntisessä Euroopassa yhteensä. Monet niistä ovat kristillisen ornamenttitaiteen mestariteoksia, kuuluisimpana 800-luvulle ajoitettu Kellsin kirja, jota säilytetään Trinity Collegessa Dublinissa.
Myös gaelinkieliset Ylämaan skotit, kymriä puhuvat walesilaiset ja Luoteis-Ranskan bretonia puhuvat bretagnelaiset ovat vaalineet kieltään ja kulttuuriaan. Ne ovat mukana kouluopetuksessa, radio- ja televisio-ohjelmissa, äidinkielisissä jumalanpalveluksissa ja yleiskelttiläisissä juhlissa. Vaikka Ranskan toinen tunnettu kelttiläinen kieli galli on jo sammunut, Caesarin joukkoja vastaan taistellut arvernipäällikkö Vercingetorix (noin 82-46 eaa.) on yhä ranskalaisten kansallissankari.
Britteinsaaret ja Ranska edustavat kuitenkin vain pientä osaa kelttikansojen alkuperäisistä alueista. Heidän ensimmäiset asuinsijansa olivat Itävallassa, Sveitsissä ja Espanjassa. Euroopan valloitus alkoi noin 3 000 vuotta sitten rautakautisesta kulttuurista, joka on nimetty Itävallan Hallstattin mukaan, ja sen pohjalta rakentuneesta La Tènen kulttuurista, jonka nimikkopaikka sijaitsee Sveitsissä. Iberian niemimaan salaperäiset keltiberit kehittyivät ilmeisesti erillään Hallstattin kelteistä. On todennäköistä, että myös Irlannin ja Britannian kelttikansojen historia ulottuu pronssi- ja rautakauden taitteeseen.
Eteviä auran ja miekan tekijöitä
Suurin osa kelttejä käsittelevistä esikristillisistä teksteistä on antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten käsialaa. He pitivät kelttejä sivistymättöminä ja julmina barbaareina. Kreikkalaisfilosofi Aristoteleen mielestä kelteiltä puuttui kokonaan kyky ajatella.
Kelttikansat eivät koskaan perustaneet Rooman provinssien kaltaisia "kelttien yhdysvaltoja", sillä sukulaisuussuhteet ja paikallisyhteisö määräsivät heidän identiteettiään enemmän kuin asuinpaikka. Kuitenkin muun muassa Gallian arverneilla ja haeduilla oli järjestelmällisesti organisoidut keskusjohtoiset valtiot. Keltit myös perustivat monia merkittäviä kaupunkeja, kuten Lutetian eli nykyisen Pariisin ja Ankyran eli modernin Ankaran.
Kelttisankarien haka oli soturinainen
Asterix-sarjakuvista tuttu Vercingetorix esitetään Ranskan kansallismytologiassa vapaustaistelijana, joka neuvokkuudellaan hidasti ylivoimaisen vihollisen etenemistä. Hänen symboliarvoaan on vahvistanut se, että Caesar nöyryytti häntä Roomassa järjestämässään triumfissa vuonna 46 eaa. ja teloitutti vasta sen jälkeen.
Vercingetorixin viivytystaistelut olivat sinänsä mainio suoritus nuorelta soturilta, mutta aikalaiset eivät julistaneet häntä kansallissankariksi.
Paremmin vapaustaistelun tunnusmerkit täyttää Britannian itäosassa asuneiden ikeenien ja heidän naapurikansojensa kapina roomalaisia vastaan vuonna 61 jaa. Kapinaa johti leskikuningatar Boudicca.
Roomalaiset olivat ruoskineet hänet, raiskanneet hänen tyttärensä ja ryöstelleet ikeenien mailla.
Boudicca keräsi jopa 200 000 hengen sotajoukon ja valtasi kolme kaupunkia, mutta hävisi ratkaisevan taistelun Mancetterissa eli nykyisessä Manchesterissa Paulinuksen johtamaa ammattiarmeijaa vastaan.
Euroopan todellisessa historiassa keltit ovat olleet kymmenien kansojen muodostama kirjava joukko, jota on yhdistänyt samansukuinen kieli.
Kreikan kielen sana keltoi oli alkujaan yleisnimitys Manner-Euroopassa rautakauden alussa asuneille kansoille.
Roomalainen sotapäällikkö Gaius Julius Caesar (100-44 eaa.) kertoo teoksessaan Gallian sota, että nykyisen Ranskan ja Espanjan alueiden ihmiset kutsuivat itseään kelteiksi. Laajemmin kelttiläisten kielten puhujat omaksuivat nimityksen vasta 1600-luvulla.
Ei Irlannista vaan Keski-Euroopasta
Kelttien perintöä vaalitaan nykyisin näkyvimmin maailman ainoassa kelttiläisessä valtiossa Irlannissa sekä Ranskassa, joka korostaa kansallisromanttisesti kelttiläisiä juuriaan.
Irlannissa iirin kieli on kulttuurisesti ja poliittisesti tärkeä, ja kelttiläinen perinne elää jokapäiväisessä elämässä kansanmusiikissa ja "irkkupubeissa". Irlantilaisten vahva kelttiläinen identiteetti juontaa siitä, että varhaiskeskiajalla saari oli kelttiläisen renessanssin eli kelttien uuden kulttuurisen nousun ydinaluetta.
Kelttiläinen renessanssi tuotti mestariteoksia
Kristinuskon myötä Irlannin ja Britannian keltit nousivat kristillisen sivistyksen suunnannäyttäjiksi. Kelttiläisen renessanssin aikana 400-700-luvuilla jaa. he omaksuivat luku- ja kirjoitustaidon, ja Irlanti tuli tunnetuksi oppineiden saarena. Irlantilaismunkit perustivat myös Manner-Eurooppaan yli 80 luostaria. Keltit jättivät jälkensä jopa kristinuskon sisältöön: henkilökohtaisen ripin oppi on heidän perintöään.
Irlannin luostareissa valmistettiin enemmän käsikirjoituksia kuin muussa läntisessä Euroopassa yhteensä. Monet niistä ovat kristillisen ornamenttitaiteen mestariteoksia, kuuluisimpana 800-luvulle ajoitettu Kellsin kirja, jota säilytetään Trinity Collegessa Dublinissa.
Myös gaelinkieliset Ylämaan skotit, kymriä puhuvat walesilaiset ja Luoteis-Ranskan bretonia puhuvat bretagnelaiset ovat vaalineet kieltään ja kulttuuriaan. Ne ovat mukana kouluopetuksessa, radio- ja televisio-ohjelmissa, äidinkielisissä jumalanpalveluksissa ja yleiskelttiläisissä juhlissa. Vaikka Ranskan toinen tunnettu kelttiläinen kieli galli on jo sammunut, Caesarin joukkoja vastaan taistellut arvernipäällikkö Vercingetorix (noin 82-46 eaa.) on yhä ranskalaisten kansallissankari.
Britteinsaaret ja Ranska edustavat kuitenkin vain pientä osaa kelttikansojen alkuperäisistä alueista. Heidän ensimmäiset asuinsijansa olivat Itävallassa, Sveitsissä ja Espanjassa. Euroopan valloitus alkoi noin 3 000 vuotta sitten rautakautisesta kulttuurista, joka on nimetty Itävallan Hallstattin mukaan, ja sen pohjalta rakentuneesta La Tènen kulttuurista, jonka nimikkopaikka sijaitsee Sveitsissä. Iberian niemimaan salaperäiset keltiberit kehittyivät ilmeisesti erillään Hallstattin kelteistä. On todennäköistä, että myös Irlannin ja Britannian kelttikansojen historia ulottuu pronssi- ja rautakauden taitteeseen.
Eteviä auran ja miekan tekijöitä
Suurin osa kelttejä käsittelevistä esikristillisistä teksteistä on antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten käsialaa. He pitivät kelttejä sivistymättöminä ja julmina barbaareina. Kreikkalaisfilosofi Aristoteleen mielestä kelteiltä puuttui kokonaan kyky ajatella.
Kelttikansat eivät koskaan perustaneet Rooman provinssien kaltaisia "kelttien yhdysvaltoja", sillä sukulaisuussuhteet ja paikallisyhteisö määräsivät heidän identiteettiään enemmän kuin asuinpaikka. Kuitenkin muun muassa Gallian arverneilla ja haeduilla oli järjestelmällisesti organisoidut keskusjohtoiset valtiot. Keltit myös perustivat monia merkittäviä kaupunkeja, kuten Lutetian eli nykyisen Pariisin ja Ankyran eli modernin Ankaran.
Kelttisankarien haka oli soturinainen
Asterix-sarjakuvista tuttu Vercingetorix esitetään Ranskan kansallismytologiassa vapaustaistelijana, joka neuvokkuudellaan hidasti ylivoimaisen vihollisen etenemistä. Hänen symboliarvoaan on vahvistanut se, että Caesar nöyryytti häntä Roomassa järjestämässään triumfissa vuonna 46 eaa. ja teloitutti vasta sen jälkeen.
Vercingetorixin viivytystaistelut olivat sinänsä mainio suoritus nuorelta soturilta, mutta aikalaiset eivät julistaneet häntä kansallissankariksi.
Paremmin vapaustaistelun tunnusmerkit täyttää Britannian itäosassa asuneiden ikeenien ja heidän naapurikansojensa kapina roomalaisia vastaan vuonna 61 jaa. Kapinaa johti leskikuningatar Boudicca.
Roomalaiset olivat ruoskineet hänet, raiskanneet hänen tyttärensä ja ryöstelleet ikeenien mailla.
Boudicca keräsi jopa 200 000 hengen sotajoukon ja valtasi kolme kaupunkia, mutta hävisi ratkaisevan taistelun Mancetterissa eli nykyisessä Manchesterissa Paulinuksen johtamaa ammattiarmeijaa vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vitun idiootti, ei tälle foorumille saa tuoda järkeviä keskusteluja.
Sun pitää herjata natseja tai kommareita tai keskittyä puna-kapinan kehumiseen.
Keltit olivat Euroopan ensimmäisiä varsinaisia ihmisiä. He saapuivat tänne 40 000 vuotta sitten. Tuohon aikaan Euroopassa asui Neanderthaaleja. Tarinat "peikoista" ovat säilyneet vanhojen kelttisukujen mukana tähän päivään saakka.