Vasemmistopuolueiden kannatuksen romahdukseen on monia syitä. Yksi niistä on Vasemmistoliitolla ja Sdp:llä ehdokkaina olleiden henkilöiden arvoliberaalius sekä vasemmistopuolueiden profiloituminen mediassa hyvin arvoliberaaleina puolueina.
Arvokonservatiivisten puolueiden menestys eduskuntavaaleissa 2015 osoittaa, että suomalaisista äänestäjistä merkittävä osa suuntautuu arvojensa osalta konservatismiin, mutta toisaalta oikeistolainen ja "uusliberalistinen" talous- ja veropolitiikkakaan ei houkuta suomalaisia, joiden tulevaisuus esim. työmarkkinoilla on yhä epävarmempi.
Jos vasemmistopuolueilla olisi ollut enemmän, erityisesti tiettyjen kysymysten osalta ja näkyvämmin arvokonservatiiveja ehdokkaina, arvelisin että osa äänestäjistä olisi mieluummin valinnut vasemmistolaisen ehdokkaan.
Tärkeinä arvokysymyksinä pidän tässä esim. avioliittoa, perhettä, uskontoa ja maanpuolustusta.
Esim. Vasemmistoliitolta eniten huomiotaloudessa tilaa saavat ääriliberalistiset poliitikot: Li Andersson, Aino-Kaisa Pekonen, Silvia Modig ja Paavo Arhinmäki ovat viime vuosina esiintyneet runsaasti mediassa ja vaikuttaneet puolueen profiloitumiseen. Myös Sdp on puolueena valinnut arvoliberaalin linjan. Vihreät on ääriliberaali puolue eikä muuten eroa merkittävästi Vasemmistoliitosta. Miksi Vihreiden vanavedessä on lähtenyt kulkemaan sekä Vasemmistoliitto että Sdp?
Olen itse vasemmistokonservatiivi. Tarkoitan tällä pohjoismaisen "kohdusta hautaan" -hyvinvointisysteemin vankentamisen kannattamista 90-luvun laman rapautumisen jäljiltä sekä kristillisiä perusarvoja. Yhteiskunta, jossa lähimmäiset, kuten omaiset ja naapurit, huolehtivat ja hoivaavat toisiaan, on kaunis ajatus, mutta se ei valitettavasti toimi käytännössä. Yhteisvastuullisuus hyvinvointipalveluineen on kansallisaarre, joka on mm. taannut rauhanomaisen yhteiskuntaelämän Suomessa.
Arvokonservatiivisten puolueiden menestys eduskuntavaaleissa 2015 osoittaa, että suomalaisista äänestäjistä merkittävä osa suuntautuu arvojensa osalta konservatismiin, mutta toisaalta oikeistolainen ja "uusliberalistinen" talous- ja veropolitiikkakaan ei houkuta suomalaisia, joiden tulevaisuus esim. työmarkkinoilla on yhä epävarmempi.
Jos vasemmistopuolueilla olisi ollut enemmän, erityisesti tiettyjen kysymysten osalta ja näkyvämmin arvokonservatiiveja ehdokkaina, arvelisin että osa äänestäjistä olisi mieluummin valinnut vasemmistolaisen ehdokkaan.
Tärkeinä arvokysymyksinä pidän tässä esim. avioliittoa, perhettä, uskontoa ja maanpuolustusta.
Esim. Vasemmistoliitolta eniten huomiotaloudessa tilaa saavat ääriliberalistiset poliitikot: Li Andersson, Aino-Kaisa Pekonen, Silvia Modig ja Paavo Arhinmäki ovat viime vuosina esiintyneet runsaasti mediassa ja vaikuttaneet puolueen profiloitumiseen. Myös Sdp on puolueena valinnut arvoliberaalin linjan. Vihreät on ääriliberaali puolue eikä muuten eroa merkittävästi Vasemmistoliitosta. Miksi Vihreiden vanavedessä on lähtenyt kulkemaan sekä Vasemmistoliitto että Sdp?
Olen itse vasemmistokonservatiivi. Tarkoitan tällä pohjoismaisen "kohdusta hautaan" -hyvinvointisysteemin vankentamisen kannattamista 90-luvun laman rapautumisen jäljiltä sekä kristillisiä perusarvoja. Yhteiskunta, jossa lähimmäiset, kuten omaiset ja naapurit, huolehtivat ja hoivaavat toisiaan, on kaunis ajatus, mutta se ei valitettavasti toimi käytännössä. Yhteisvastuullisuus hyvinvointipalveluineen on kansallisaarre, joka on mm. taannut rauhanomaisen yhteiskuntaelämän Suomessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Arvoliberaalien? Minusta nuo ovat juuri päinvastaisia. Eihän he suvaitse muita kuin vihervasemmistolaisia arvoja, joiden keskipisteessä on nykyisin homot ja mamut.
Erittäin hyvä kirjoitus. Toivottavasti antaa ajattelemisen aihetta monille
puoluekannasta riippumatta.
Näin on. Siksihän Persut juuri pärjäävät, että ovat kuin Vassarit ilman sitä homotus-, pakkoruotsitus- ja hyysäysmaniaa. Yksinkertaista.
Nuoret, jotka eivät vielä ymmärrä kulttuurimarxismin mädätystä, äänestävät Vasureita kovana kapinana kiljun juonnin ja lävistystenoton ohessa, mutta aikuistuttuaan kypsyvät konservatiivisemmiksi.