Kerta toisensa jälkeen se murskasi saksalaisten puolustuksen. Kesäkuussa 1944 Suomikin sai tuntea sen mahtavan voiman...
https://www.youtube.com/watch?v=_xHcpgaPuPQ
https://www.youtube.com/watch?v=_xHcpgaPuPQ
Neuvostotykistö oli toisen maailmansodan mahtavin
On.totuuden.aika
3753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Höpön..Löpön..Siinä ollu muutako paljon panoksia ja tykkejä hakuammunnassa.Meidän tykistö vähäisillä voimavaroilla V-P Nenosen opeilla oli tarkempaa ja tuhoisampaa.
Meidän ei tarvitse suurennella tai vääristellä totuutta tykistömme paremmuudesta.Terveisin paikanpäällä ärjänteellä olleen tykkimiehen poika.
Kun neuvostotykistö aloitti Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 parin tunnin tykistökeskityksen niin Suomen puolustus romahti. Tasan 70 vuotta sitten ihmishirviö Hitler lymyili kuin rotta kolossaan. Puna-armeija oli enää muutaman sadan metrin päässä bunkkerista, Hitler viimein tajusi etteivät saksalaiset olleet mitään herrakansaa eivätkä venäläiset olleet ali-ihmisiä...
Keskitys kesti ensin tuntikaupalla 9.6. ja sitten vielä 10.6. Rajuhan se oli, yksi sotahistorian rajuimmista.
Hitler tajusi vain hävinneensä. Venäläiset olivat ja pysyivät ali-ihmisenä ja tarkkispoika siinä mukana!
Kesällä 44- neukkutykistön piti tuhota etulinjan eli pääaseman elävä voima. Mitenkä siinä onnistuttiin?
Ilman amerikkalaisten ruoka-apua olisivat silloinkin kuolleet nälkään. Putinia luullaan yleensä lyhyeksi, mutta hän on tuon venäläisen sukupolven mittapuulla jättiläinen. Suomessakaan ei toki herroiksi syöty, mutta Suomen tilanne olikin venäloisten syytä.
Amerikka toimitti ruokaa kun Venäläisten ruuan vähyyttä kauhisteltiin kun pontikka ja tenupäissään taistelut sujuivat rattoisammin.Amerikkalaisilla taas ruokaa yllinkyllin ja lihasäilykkeet jo aiheutti nurinaa kun suolaista ja vaihdettin paikallisiin ruokiin Euroopassa.Suomessa taas olivat suurta herkkua jermuille mitä saaliksi saivat kun ruuasta ei ollut paljon muutenkaan tietoakaan.
Tali-Ihantalassa jäivät toiseksi Suomen tykistölle, N-liitto itse pitää sitä syynä taistelun häviämiselle, eli suomalaisen tykistön paremmuutta.
Erot taisi olla varsinaisesti tulenjohdossa, jonka kehitti Nenonen apulaisineen.
Toisen maailmansodan aikaan Suomella oli maailman parhaiten kehittyneet tulenjohtomenetelmät. Näitä oppeja kopioitiin Saksassakin.
Neuvostoliiton tykistöylivoima perustui pelkkään määrään. Heidän tulenjohtonsa ei ollut läheskään yhtä kehittynyttä ja tarkkaa kuin Suomella ja historia todistaa asian.
Katsotaan mitä tykistö sai aikaan. Suomen vähäinen tykistö oli hyvin johdettu ja tulenjohto oli tarkkaa. Kun on tarpeeksi kalustoa niin tulosta syntyy kun vain ammutaan. Toisessa maailmansodassa tykistö oli ratkaiseva aselaji vastustajan asemien murtamisessa.
Tali-Ihantalassa ei suomalaiset olleet tykistön osalta, mitenkään määrällisesti merkittävästi häviöllä ja parempi tulenjohto kompensoi sen pienen eron kiinni, mikä oli.
Suomi oli valmistautunut hyvin, tykkejä ja ammuksia oli riittävästi koko taistelun ajan.
Lopputulos ei ollut yllätys.
Näin oli Venäläisten tykistön tarkkuus ei ollut Suomen tasoa,mutta kun niitä on riittävästi tuolloin oli vielä raketiheittimetkin,jotka oli varsin epätarkkoja,niin ei niin väliä mihin osuu,kunhan osuu.Tosin ,kun venäläiset pääsi suomen kanssa rauhaan,ei heidän tarvinnut enää vahvistaa joukkojaan Suomen rintamalla.
"kun venäläiset pääsi suomen kanssa rauhaan,ei heidän tarvinnut enää vahvistaa joukkojaan Suomen rintamalla."
Venäläiset pyrkivät Suomen valtaukseen. Siinä he epäonnistuivat ja JOUTUIVAT tyytymään rauhaan!
Eikös tämä suomalainen tykistön suuntausjärjestelmä ollut muiden keksintöä?
Nenonen sitä ei kehittänyt.
Korjausmuuntimen keksijästä kerrotaan useassa kirjassa, alkaen Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, päättyen Jatkosodan Pikkujättiläiseen.
Evl. Matti Koskimaan kirjassa KARHUMÄESTÄ ILOMANTSIIN ISBN 951-0-24831-2 v.2000 asia on kerrottu hyvin seikkaperäisesti sivuilla 33-37
Koskimaa oli kiinostunut keksinnön tekijästä ja otti selvää tapahtumien kulusta. Hän oli tavannut valtiotieteen maisteri, ekonomi, luutnantti Lauri Meriluodon ja haastatellut häntä ja kirjassa on LM:n kertomana tapahtumat Suvi-Kumsassa!
Kirjassa on myöskin Majuri Unto Petäjän haastattelu sivulla 36.
Tämä LM toimi siihen aikaan Maaselän Esikunnan tykistöosastossa ja sen lisäksi ampumaopin opettajana Suvi-Kumsassa kaikilla kursseilla 1-6.
-
Jätän seuraavasta tekstistä pois muutamia kohtia niin, ettei sen kirjoittajaa voida tunnistaa:
... Lauri Meriluoto oli koulun opettajia aiheena tykistön sääpalvelu. Virka-asemansa puolesta hän joutui tekemisiin niin eversti Hongon kuin myös silloisen majuri Petäjän kanssa. Vuonna 1994 varmistui, että Nenoselle oli annettu valmis ratkaisu, siis myös itse laite vanerille laitettuna. Sitä oli menestyksellisesti kokeiltu Tykistön Ampumakoulun harjoituspatteriston ammunnoissa.
Nenonen itse omi koko asian mainiten mm ruotsalaisessa Kungl. Krigsvetenskapakadiemines Handlingar och Tidskrift julkaisussa n:o 3/1958 mm seuraavasti:"...samma kväll började jag begrunda frågan...påföljande morgon redogjorde jag för metoden vid sammanträdet med artillericheferna..".
Todettakoon, että olin itsekin aina vuoteen 1994 pitänyt Nenosta tämän ja monen muun laitteen keksijänä. Joka tapauksessa kiinnostuin Nenosesta hieman tarkemmin ja koska olin aikanani tavannut hänet henkilökohtaisesti ja muutenkin pitänyt häntä kuten me muutkin suorastaan jumalana, niin oli kiintoisaa näin jälkiviisaana tarkastella eräitä legendoja uudelleen. - Ensimmäinen seikka, joka tuli eteen oli tykistötaktiikka. Ilmeni, ettei Nenonen ollut jatkosodan aikana antanut kuin yhden tykistön taktillista käyttöä koskevan käskyn. Muut tarkastajan käskyt olivat ampuma- tai aseteknisiä. Taktikkaa kehittivät armeijakuntien tykistökomentajat ohjenuoranaan 1930-luvulla Sotakorkeakoulussa opettajana olleen silloisen kapteenin, sittemmin kenraaliluutnantin, Torvald Ekmanin laatima ko taktiikkaa koskevat luennot ja julkaisut. Tämä on myös todennettavissa. - Tykistön ampumataulukkojen laskennan isä ei ollut Nenonen vaan fil.tri, evl Hugo Karsten, joka kävi 1920-luvun alussa Ranskassa Nenosen toimesta tutustumassa heidän Gavre-menetelmäänsä. Karsten ja Nenonen sitten aloittivat ns matka-kirjojen laskettamisen. Seuraavan kerran ratalaskuihin puuttui Rolf Nevalinna, joka Nenosen ollessa talvisodan aikana USA:ssa, johti laskukaavat vektoriperiaatteelle ja samalla tarkentaen työn. Sai korkean kunniamerkin työstään, Petäjä ei saanut mitään. Ratalaskut muunsi sittemmin tietokoneelle Pääesikunnan maisteri Aaro Laakson työryhmä 1960-luvulla, aluksi koeluonteisesti aiemmin Postipankin saamalle tietokoneelle. - Löytyy muitakin keksintöjä, jotka ovat menneet Nenosen nimiin.
En halua parjata tykistönkenraalin mainetta, mutta on myös paikallaan tuoda esille henkilöt taustalta, etenkin jos he eivät ole saaneet omana aikanaan heille kuuluvaa arvostusta. Nenonen loi tykistömme ampumajärjestelmän, hän oli ja on kunnioitettu kaikin tavoin, hän oli myös etevä johtaja valitsemaan oikeat apulaiset. On myös kiintoisaa tarkastella kenraalimajuri Väinö Svanströmiä, joka toimi tykistön tarkastajana ja ase-esikunnan päällikkönä. Kysymys; olemmeko unohtaneet hänet?
On paikallaan löytää totuus, se ei alenna Nenosen arvoa ja kunnioitusta, pidämme edelleen Nenosta jalustalla mutta olemme koettaneet saada hänelle inhimilliset mittasuhteet ja olemme myös löytäneet toisiakin jalustalle nostettavia. Tykistö on yhteistoimintaa..
Ja sitten se Matti Alajoen episodi tuossa Nenosen elämänkertakirjassa, jossa silloisen tiedon valossa mennään metsään että roikaa:
Matti Alajoen kirja: Tykistönkenraali
Vilho Petter Nenonen, Otava 1975.
Seuraavassa sitaatti kirjasta:
" ...eversti Honko lienee saanut vaikutteita hänen valvonnassaan Suvi-Kumsassa toimineen Tykistön ampumakoulun erään opettajan asiaa koskevista tutkimuksista. Nenosen mielestä käsitelty asia oli tärkeä ja käyttökelpoista ratkaisua vaativa. Eversti Hongon menetelmää hän piti kuitenkin monimutkaisena.
Päivän neuvottelujen jälkeen Nenonen vetäytyi omaan huoneeseensa ja ryhtyi itse kehittelemään ratkaisua..."
Ja Alajoki kirjoittaa jatkoa:
"...seuraavana aamuna Nenonen esitti oman ratkaisunsa..."
Alajoen mukaan siis korjausmuuntimen idea tuli Tykistön ampumakoulusta, mutta lopullisen menetelmän kehitti Nenonen.
Loppukommenttina sanoisin näin:
Honko yritti itsekin välistävetoa, mutta kun ei tajunnut koko korjausmuunnin hommaa, niin Nenonen haetutti keksinnön tehneen Petäjän haastateltavakseen ja omi tämän keksinnön omiin nimiinsä!
Nenonen ei ominut mitään, ei se koskaan edes väittänyt että se on hänen keksintönsä.
Nenonen itse omi koko asian mainiten mm ruotsalaisessa Kungl. Krigsvetenskapakadiemines Handlingar och Tidskrift julkaisussa n:o 3/1958 mm seuraavasti:"...samma kväll började jag begrunda frågan...påföljande morgon redogjorde jag för metoden vid sammanträdet med artillericheferna..".
Pakkoruotsin taitosi ei näemmä ole rkp-tuputuksesta huolimatta häävi...
Nenonen antoi tunnustuksen alaisilleen, kuten kuuluikin.
Korjausmuuntimesta venäläiset tai saksalaiset eivät tienneet mitään, koska se oli sotasalaisuus sodan loppuun saakka (1945). Itselläni on hyllyssä Kenttätykistön ampumaohjesääntö vuodelta 1947 ja siinä kyseinen Korjausmuunnin esitellään hyvinkin tarkasti, tosin valokuvaa siinäkään ei ole mutta on teoreettinen kaaviokuva.
Paltamolainen toimittaja-kirjailija Pentti Sainio on valmistelemassa dokumenttia tuosta suomalaisen tykistön tehokkuuden taanneesta, majuri Unto Petäjän (Suvi-Kumsan tykistön koulutuskeskuksessa 1943) keksimästä, Korjausmuuntimesta.
Joissain kirjoissa keksijäksi on väitetty jopa Vilho Petteri Nenosta, mutta hän ei sitä keksinyt, vaan otti valmiin keksinnön käyttöön melkoisen rivakasti. Jonkinlaisia tuloksiakin saatiin 1944 suurtaisteluissa, joissa tykistön tulta ohjailtiin hämmästyttävällä taidolla lukuisiin eri maaleihin lukuisista eri patteristoista. Ennätys lienee ollut 18-21 patteriston tuli samaan maaliin tai maalialueeseen. Tuo vaihteluväli riippuu käytetystä lähteestä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Korjausmuunnin
IS kirjoittaa Korjausmuuntimesta. Katso kommenttiosiota...
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1436401730313.html
- Ihan tavallista sääoloista johtuvia korjauksia -noita me tehtiin niinisalossa jo 60 luvulla ,eikä se kovin kummonen keksintö ole ,että tietää tuulen vaikutuksen ammuksen rataan - silloin sitä sanottiin synoptiseksi koodiksi joka annettiin matriisina koodi numeroin kaikille pattereille sääasemalta.
oli tasotyöskentelyn väline, jolla kyettiin korjaamaan tulta ampumasuuntaan, kunhan tulenjohtaja ilmoitti oman tähystyssuuntansa. Se mahdollisti entistä nopeamman ja tarkemman tulitoiminnan.
Ballistiset korjaukset mm. sääoloista johtuen ovat eri asia.
Niin.Neuvostoliittolaisten taktiikka perustui tykistön massakäyttöön.
Alueelle keskitettiin ensin massiivinen tykistö.
Sitten ammuttiin rintamaan reikä,ja miehitettiin se.
Kun vihollinen yritti vastahyökkäystä sen joukkoja moukaroitiin tällä tykistömassalla,joka tehokkaasti ja nopeasti kulutti hyökkääjän voimia.
Vihollisen hyökkäyskyvyn ehdyttyä panssarien vetämä läpimurto saattoi jatkua.
Juuri näinhän kävi esimerkiksi Valkeasaaressa.
Huomattavaa on, että suomalaisille olivat saksalaiset omien itärintaman kokemustensa perusteella antaneet kuvauksen tästä menetelmästä.
Juuri mitään ei sen perusteella tehty.
Niinpä sitten Kannas menetettiin tällä kertaa kahdessa viikossa.
"Kannas menetettiin tällä kertaa kahdessa viikossa"
Vuoksen ja Suvannon pohjoispuoleinen osa Kannasta oli suomalaisten hallussa vielä yli 3 kuukautta Valkeasaaren jälkeen eli välirauhaan asti. Vai eikö esimerkiksi Käkisalmi olekaan Kannaksella?
Sitähän se "mahtavuus" on kun maan johto ymmärsi siirtää suuren osan metalliteollisuutta pois sotatoimialueilta. Eli teollisuutta (myös asetuotantoa) siirrettiin Uralin taakse jonne Saksan sotatoimet eivät ulottuneet.
Ja maan johto ymmärsi myös ottaa vastaan lännen tuoman materiaaliavun. On julkaisu ainakin arvio tietoja kuinka paljon länsivalalt lähetti Neuvostolitolle aseapua.
Tästä kokonaisuudesta se Neuvostoliiton "mahtavuus" tuli. Saksan sodanjohto ei vaan ymmärtänyt reaalitodellisuutta eli Neuvostoliiton mahtavaa KOKOA. Pommitusten vuoksi Saksan oma aseteollisuus alkoi kärsiä merkittäviä tuotantomenetyksiä ja sitten kun vielä sotamateriaalin logistiikassa oli suuria vaikeuksia mm. talviolosuhteissa niin siinä se Saksan sotamenestys hiipui ja tappio tuli.
Totaalisessa sodankäynnissä on aina muistettava reaalitodellisuuden teknis-taloudelliset kyvyt. Saksa hävisi sodan teknis-taloudellisista syistä eli resurssit eivät riittäneet sodan voittoon.
Mahtavuus on näin olle suhteellinen käsitys. Todellinen mahtavuus tuli lännen ja Neuvostoliiton YHTEISISTÄ sotaponnistuksista. Ja tätähän se 1. maailmansodan korpraali ja valtakunnanjohtaja Hitler ei tajunnut.
"Pommitusten vuoksi Saksan oma aseteollisuus alkoi kärsiä merkittäviä tuotantomenetyksiä ja sitten kun vielä sotamateriaalin logistiikassa oli suuria vaikeuksia mm. talviolosuhteissa niin siinä se Saksan sotamenestys hiipui ja tappio tuli."
Pommitukset olivat hyvin tehottomia kun tulokset suhteutetaan siihen valtavaan määrään mitä pommeja pudotettiin. Vuonna 1944 jolloin pommitukset olivat ankarimmillaan Saksan varusteluteollisuus rikkoi kaikki ennätykset. Jos pommitukset olisivat olleet tehokkaita tuotantomäärät olisivat romahtaneet.
Saksan kaikki suurimmat kaupungit kyllä saatiin suurelta osin tuhottua, siinä länsiliittoutuneet onnistuivat.
"Vuonna 1944 jolloin pommitukset olivat ankarimmillaan Saksan varusteluteollisuus rikkoi kaikki ennätykset."
Voi sua ressukkaa, et ymmärtänyt sitä, että ne tuotantoennätykset EIVÄT sittenkään riittäneet sodan voittoon. Muutaman kuukauden tuotantoennätyksillä ei sotaa voiteta jos logistiikka ei toimi.
Monet divisioonan komentajat ovat kertoneet sodan jälkeen miten vähissä useissa taisteluissa oli ammuksia ja panssarivaunujen huolto ja polttoaineet. Kriittisinä hetkinä ei edes Göringin ilmavoimilla ollut enää riittävästi polttoainetta, hävittäjälentokoneita ei saatu ilmaan vaan ne ehdittiin pommituksissa tuhota jo lentokentillä.
Asetuotannossa tuotantoennätykset EIVÄT riitä vaan se asemateriaali pitää olla RINTAMILLA toiminnassa eli taistelujoukkojen toimintakyky pitää olla logistisesti varmistettu kaikissa olosuhteissa. Myös miehistöä tarvitaan eli reservivoimat pitää olla toimintakykyisiä koska ihmisillä on loppujen lopuksi rajallinen toimintakyky. Uupumus tarvitsee korvata jollakin, ei kukaan jaksa olla koko aikaa hyökkäyksen "etulinjassa" uupumatta. (näin ainakin 1. ja 2. maailmansodan teknologian aikaan oli)
Saksan häviötä joudutti merkittävästi se synteettisen polttoaineen tuotantolaitosten järjestelmällinen pommitus,jota amerikkalaiset hellittämättömästi ylläpitivät.
Englantilaisten tekemällä Saksan suurimpien kaupunkien ilmapommituksilla pyrittiin tuhoamaan asuntojen myötä Saksan kansalaisten halu jatkaa sotaa,maan varustelukykyyn sillä ei kuitenkaan ollut kovinkaan tehokasta vaikutusta.
Sodan jälkeen Speeriltä kysyttiin,mikä olisi ollut saksalaisten kannalta pahin isku,minkä liittoutuneet olisivat voineet antaa.
Speer oli kertonut käsityksensä olevan,että sähköverkon tuhoaminen olisi pakottanut lopettamaan sodan kahdessa viikossa.
Englantilaiset tekivät tietääkseni vain yhden suuremman operaation Saksan sähköntuotantoa vastaa,jolloin kaksi suurta Ruhrin patoa tuhoutui ja yksi vaurioitui.
"Englantilaisten tekemällä Saksan suurimpien kaupunkien ilmapommituksilla pyrittiin tuhoamaan asuntojen myötä Saksan kansalaisten halu jatkaa sotaa,maan varustelukykyyn sillä ei kuitenkaan ollut kovinkaan tehokasta vaikutusta."
Varustelukykyyn kuuluu myös logistiikka. Ne asetuotannon ennätykset olisi myös saatava rintamien käyttöön. Saksan johto teki logistisia virheitä, satoja junia kuljetti juutalaisia keskitysleireihin VAIKKA tämä rautateiden kuljetustarve OLISI pitänyt varata armeijan logistiikan käyttöön.
Oliko ihmisten rahtaaminen tärkeämpää kuin armeijan kaluston rahtaaminen satojen kilometrien päähän rintamalohkoille? Ne talven ja muiden vuoden aikojen vaikeat kelit hidastivat joukkojen huoltokuljetuksia. Ukrainan tiet eivät olleet mitään kestopäällysteisiä autobahneja. Etpä ole nähnyt kuvia joissa kuorma-auto ja muut kolonnat ovat upoksissa liejuun (hidasti menoa). Loppuvaiheessa Göringin ilmavoimilla oli suuria polttoaine huolia jonka vuoksi maataistelujoukkojen "ilmahuolto" ei toiminut odotetulla tavalla. Myöskään sukellusvene tuotanto ei enää pysynyt upotusten tasalla. Ja uusimmista V1 ja V2 aseistakaan ei enää tullut ratkaisevaa voimaa, koska niiden tuotanto riitti vain länsirintaman käyttöön. Tiettävästi niitä ei käytetty Barbarossa operaatiossa.
Suoraan sanottuna ylemmät esikunnat Hitler mukaan luettuna EI tajunnut minkälaisia logistisia ongelmia pitkä hyökkäysrintama (Lapista Krimille) Neuvostoliittoon aiheutti.
He laskivat mielikuvitukselliseen muutaman viikon kesäsotaan "salamasodan" nimiin eivät huomioineen pitkittyvän sodan ongelmia. He eivät kysyneet itseltään: mitä tehdään kun sota pitkittyy vuosien mittaiseksi?
He eivät muistaneet edes sitä mitä aiemmin Napoleonille kävi hyökkäyksessä Venäjälle. Napoleon joukkoineen ei pärjännyt Venäjän talvessa.
Kaikki tosiasiat osoittaaa sen, että Saksa ei olisi missään olosuhteessa voinut voittaa kahden rintaman sotaa. (siis lännessä ja idässä) Teoreettisesti voidaan vain ajatella mikä vaikutus sillä olisi ollut JOS Japani olisi aloittanut sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan. Tällöin Neuvostoliitokin olisi saanut oman "kahden rintaman" sodan. Japani ei aloittanut sotatoimia Neuvostoliittoa vastaan siellä idässä eli Neuvostoliitto sai keskittyä yhden rintaman voittoon lännen tuella.
Historia on reaalitodellisuutta.
Mikään ei vahvista sitä, että Saksalla olisi ollut voiton mahdollisuus. Saksan johto teki täydellisen virhearvioinnin.
Saksa oli aivan lähellä Neuvostoliiton lyömistä 1941. Jos sota olisi päästy alkamaan muutamaa viikkoa aikaisemmin alukukesästä, olisi Neuvostoliiton puolustus romahtanut. Saksa ei myöskään ollut niin valmistautumaton talvisotaan kuin luullaan, vaan sabotöörit pysäyttivä Varsovaan ym. Solmukohtiin saksalaisten talvivaatteet ym. tarvikkeet alkutalvesta 1941.
Jos Saksa olisi taistellut vain NL:ää vastaan olisi voitto ollut selvä ( mitkä määrät tykkejä, miehiä ym. Sitoutui länteen torjumaan ilmahyökkäyksiä), entä jos Italia ei olisi vetänyt saksalaisia sotaan Afrikassa?
Neuvostoliiton puna-armeijan tappiot olivat ( mukana myös nostoväki joka sodan jälkeen luettiin "siviileihin") ainakin 17 miljoonaa kuollutta. Saksa menetti itärintamalla tammikuuhun 1945 saakka 2,7 milj. Kaatunutta.
Saksan etnisten saksalaisten ja Neuvostoliiton väestösuhde oli 1941, 1 / 2,13, joten NL:n tappiot olisivat olleet sietämättömiä ilman länsiliitoutuneita.
Saksa oli todellakin lähellä lyödä Neuvostoliiton alkusyksyllä 1939.
Voitto luisui kuitenkin käsistä järjettömän voimain suuntaamisen vuoksi.
Ryntäys pääkaupunki Moskovan suuntaan olisi lähes varmasti johtanut menestykseen,jonka jälkeen Ukrainan ja Kaukasuksen luonnonvarat olisivat olleet valloittajan käytössä .
Ennenkaikkea joukot olisivat saaneet mahdollisuuden levätä ja varustautua tulevan kesän operaatioihin.
Nythän venäläisten raju vastahyökkäys suisti saksalaisten rintaman satoja kilometrejä taaksepäin ja aiheutti heille valtaisia tappioita niin miesluvussa kuin materiaalissa.
Aloite alkoi luisua natsien käsistä.
Kaiken totaalisen sodankäynnin taustalla väijyy kuitenkin se fakta,että ellei Saksa olisi ajautunut puolustuskyvyttömyyteen toukokuussa 1945,sitä vastaa olisi käytetty atomiasetta.
"Saksa oli todellakin lähellä lyödä Neuvostoliiton alkusyksyllä 1939."
Barbarossa operaatio alkoi vasta vuoden 1941 kesällä. Ja tämän onnistumista jotkut kenraalit epäilivät mutta alistuivat Hitlerin komentoon koska olivat sotilaina uskollisia.
Saksan sodanjohto uskoi nopeaan "salamasotaan" ja se näytti alussa tuovan voiton onnistumisen unelman.
Mutta, kun sota pitkittyi todellisuus tuli mukaan. Häviö tuli yhtä varmemmaksi mitä pitempään sota kesti.
Lopputuloksen tiedämme, Saksa antautui ehdoitta ja Hitler teki itsemurhan kun oma unelma Saksan voittamattomuudesta romahti.
Kieltämättä jäihän sitä aika paljon saaliiksi musikkoiden pötkiessä pakoon useita kertoja.
Saksa antautui ehdoitta liittoutuneille. Suomi ei antautunut, saati sitten ehdoitta. "Pieni" ero. Turha uhota tällä tuloksella.
Taas kerran on ymmärretty otsikko väärin. Ei ollut kysymys parhaimmin johdetusta tykistöstä vaan mahtavimmasta eli eniten tuloksia tehneestä. Suomella oli pieni mutta tehokas tykistö. Se on eri asia.
》Saksa ei myöskään ollut niin valmistautumaton talvisotaan kuin luullaan, vaan sabotöörit pysäyttivä Varsovaan ym. Solmukohtiin saksalaisten talvivaatteet ym. tarvikkeet alkutalvesta 1941.《
Saksalla EI OLLUT armeijalle tuossa vaiheessa mitään talvivaatteita. Ei oltu edes suunniteltu niin pitkää sotaa.