Perisynnin turmelema

Myönnän, että minun perisynnin turmelema ja tuhoama luontoni ON KOHTUUTTOMAN TAIPUVAINEN TEKEMÄÄN SYNTIÄ. Mutta minusta on vielä kurjempaa se, etten edes VÄLITÄ SYNTINI PAHUUDESTA enkä ainakaan USKO JUMALAN VIHASTUVAN tästä minun synnistäni KOVIN VAKAVASTI enkä edes sitä, että hän RANKAISEE minua siitä ANKARASTI.

Kuinka totta omalla kohdallani on tänäänkin Augustinuksen sanat omasta elämästään. Tosin hän kirjoitti ne uskoon tulonsa jälkeen ja ikään kuin ne eivät enää olisikaan totta hänen kohdallaan. Minun on pakko sanoa, että toistuvasti huomaan käyttäytyväni juuri tuolla tavoin: "Iljettävä oli pahuuteni, mutta minä rakastin sitä, rakastin turmiota, rakastin lankeemustani. Minä en rakastanut sitä, mihin lankesin, minä rakastin itse lankeemustani (Augustinus, Tunnustukset, 44)

Aivan perustava kysymys onkin: MIKÄ TEKEE MINUN SYNNISTÄNI HALLITTUA SYNTIÄ (pecatum regnatum) ja vielä kipeämpi kysymys on, MIKÄ SIIVOAA SEN POIS elämästäni? Haluan tehdä nämä kysymykset uudelleen ja uudelleen itselleni. Mutta en ole kyennyt niihin rehellisesti vastaamaan muulla tavoin tähän mennessä kuin että vasta kuolema siivoaa ne pois elämästäni.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat3a.htm
3<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

ehkäpä tilaasi helpottaa Adamin sanat, nainen jonka annoit, antoi minulle sen puunhedelmän.
Mikäli olet, mies.

Äänestä
  • Ja sinä, pöllö, söit sen.

    Äänestä

  • Jes.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Teemat kirjoitti:

Myönnän, että minun perisynnin turmelema ja tuhoama luontoni ON KOHTUUTTOMAN TAIPUVAINEN TEKEMÄÄN SYNTIÄ. Mutta minusta on vielä kurjempaa se, etten edes VÄLITÄ SYNTINI PAHUUDESTA enkä ainakaan USKO JUMALAN VIHASTUVAN tästä minun synnistäni KOVIN VAKAVASTI enkä edes sitä, että hän RANKAISEE minua siitä ANKARASTI.

Kuinka totta omalla kohdallani on tänäänkin Augustinuksen sanat omasta elämästään. Tosin hän kirjoitti ne uskoon tulonsa jälkeen ja ikään kuin ne eivät enää olisikaan totta hänen kohdallaan. Minun on pakko sanoa, että toistuvasti huomaan käyttäytyväni juuri tuolla tavoin: "Iljettävä oli pahuuteni, mutta minä rakastin sitä, rakastin turmiota, rakastin lankeemustani. Minä en rakastanut sitä, mihin lankesin, minä rakastin itse lankeemustani (Augustinus, Tunnustukset, 44)

Aivan perustava kysymys onkin: MIKÄ TEKEE MINUN SYNNISTÄNI HALLITTUA SYNTIÄ (pecatum regnatum) ja vielä kipeämpi kysymys on, MIKÄ SIIVOAA SEN POIS elämästäni? Haluan tehdä nämä kysymykset uudelleen ja uudelleen itselleni. Mutta en ole kyennyt niihin rehellisesti vastaamaan muulla tavoin tähän mennessä kuin että vasta kuolema siivoaa ne pois elämästäni.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat3a.htm

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu