Pakkoajatukset, ahdistuneisuus, masennus.

Kopioin tekstini toisesta ketjusta kun väsymys painaa eli siis : Hei! Ja ei, et ole ainoa. Olen kärsinyt pakkoajatuksista ja pakkotoiminnoista jo vuosia. En ole hakenut apua enkä kertonut kuin muutamalle ystävälle, tosin en kaikkia yksityiskohtia, koska hävettää. Eivät olleet huomanneet oikeastaan mitään; väsyneen olemuksen joskus, nopean hermostuneen puheen, "omiin maailmoihini uppoamisen" jne pikkujuttuja. Salaan oireet hyvin, siis aivan liian hyvin. Viime aikoina on vaivannut ajatus vatsataudista, lähes jatkuvasti ajattelen esimerkiksi seuraavia: "jos mä en juo tätä kolmella kulauksella, mä saan vatsataudin" tai "vielä kerran valot pois, tai herään oksentamaan" .. Jaaa mitä *****. En ymmärrä, älytöntä. Sitten on nämä perus laitantässäviidettätoistakertaaherätyksenpäällepuhelimeen-jutut, papereiden laskeminen vessassa ja vaatteiden vaihto uudestaan.. Tarkistelen onko avaimet mukana, hella päällä vaikken olisi siihen koko päivänä koskenut.. Tuo jatkuva peseytyminen taitaa olla niitä harvoja, joista en ole kärsinyt. Paitsi joskus kun tiskaan, pelkään astioiden jäävän saippuaisiksi ja huuhtelen ne viides... No niin. Myönnän, olen paha tapaus ja kattava kirjo erilaisia oireita on käyty läpi. Ajattelin vihdoin lainata aiheesta kirjoja ja saada myös aikaiseksi käydä juttelemassa terkkarissa. Jos vaikka alkais kelaamaan et jos en käy puhumassa, syttyy tulipaloja tai jotain hekoheko. Kamalaa tää on. Välillä oireet vähenee ja tavallaan on niin huomaamattomia itellenkin, et ei niistä ahdistu. Kai kaikkeen tottuu? Aiemmin ajattelin, että stressi ja alkoholi pahentaa oloa.. Ja tunsin että kun liikun ja oon selvinpäin, teen kivoja asioita ja vähemmän töitä (kaksi duunia tällä hetkellä) niin oon ok. Toki helpottaa kun ei ole niitä "darrapelkotiloja", mut taitaa olla niin et tää vaihtelu fiiliksessä ja oireiden määrässä kuuluu vaan asiaan.. Pitäis vaan päättää että saatana en tee. Mut en pysty. Vetää hiljaiseksi ja tunnen valehtelevani koko ajan, kun elän ns. normaalia nuoren naisen elämää mut pään sisällä kaaos. Joskus melkeen jo naurattaa, kun istuu muina naisina bussissa ja kenenkään tietämättä laskee penkkejä uudestaan ja uudestaan.. Ja vielä pakko palata tähän vatsatautiin, eikö mun pitäis pestä just käsiä ihan hulluna etten tuu kipeeks? Mut kun en pese sen enempää kuin muutkaan..