Olipa kerran ajo-oppilas, joka opiskeli lukien liikennesäädöksiä, ajoneuvotekniikan saloja ja erilaisten ajo-olosuhteiden tietouksia jne, lähes aina.
Hän harjoitteli myös AV-koetta ja kysymystehtäviä kaiken vapaa-aikansa autokoulun ohella.
Hän piirteli tilannekarttoja risteyksistä ja kaistoista myöskin edellisten vastapainona aina välillä, ja kyseli tuntemiltaan ajokortin omaajilta epäselviksi jääneitä yksityiskohtia.
Eipä tainnut paljoa jäädä todellisia vapaahetkiä niiden kolmen kuukauden aikana, jotka kuluivat hetkeen, jolloin hän vihdoin opettajansa useiden rohkaisukertojen jälkeen uskalsi yrittää teoriakoetta.
Vielä tutkintopaikan odotustilassa hän kävi liikennemerkkiluetteloa läpi peitellen jokaisen merkki- ja lisäkilpikuvan selitystä, kerraten merkkien tarkkoja tarkoituksia.
Kun omaa nimeä kutsuttiin, hiukan kädet tärräten hän raski luopua edessään olevasta tietoaineistosta ja vielä kerran nopeasti vuoropysäköintimerkkejä vilkaisten työnsi salkkuunsa koko pinkan.
Koeympäristön esiharjoitustehtäviä useita kertoja läpi käytyään, ja kyllä-ei-vaihtoehto-syötön vielä mielessään kerraten hän rohkeni painaista varsinaisia koetehtäviä esiin tuovaa nappia.
Ensimmäinen tehtävä hahmottui näytölle, yllätys, yllätys, aika helppo, vastausnappien pikasilmäys vielä kerran, ja vastauspainaisu.
Ei palautetta! Toinen tehtävä. Kolmas jne…Yllättävän helposti sittenkin tuntui sujuvan.
Tilannetehtävät!
Oikeastaan uudelleen ja uudelleen samoja ”jännitys”- ja ”taisi ainakin jotenkuten tuokin mennä”-elämyksien vuorotteluja.
Mutta selviänkö?
Huh ja huh!
Tulostepalaute tuli välittömästi viimeisen tehtävän jälkeen.
Sanalliset 0 virhettä. Ja ei voi olla totta tämä, tilannetehtävät 0 virhettä!
Koehuoneen oveen koputettiin. Oppilas oli vaipunut lähes koomaan.
Kun hän sitten henkisen sumupilven hälvettyä kuuli jonkun onnittelevan hyvästä tuloksesta, hän voihkaisi vain:
”Voi että!”
”En enää koskaan opiskele mihinkään kokeeseen, koska ne ovatkin näin lapsellisen helppoja.”
Hän harjoitteli myös AV-koetta ja kysymystehtäviä kaiken vapaa-aikansa autokoulun ohella.
Hän piirteli tilannekarttoja risteyksistä ja kaistoista myöskin edellisten vastapainona aina välillä, ja kyseli tuntemiltaan ajokortin omaajilta epäselviksi jääneitä yksityiskohtia.
Eipä tainnut paljoa jäädä todellisia vapaahetkiä niiden kolmen kuukauden aikana, jotka kuluivat hetkeen, jolloin hän vihdoin opettajansa useiden rohkaisukertojen jälkeen uskalsi yrittää teoriakoetta.
Vielä tutkintopaikan odotustilassa hän kävi liikennemerkkiluetteloa läpi peitellen jokaisen merkki- ja lisäkilpikuvan selitystä, kerraten merkkien tarkkoja tarkoituksia.
Kun omaa nimeä kutsuttiin, hiukan kädet tärräten hän raski luopua edessään olevasta tietoaineistosta ja vielä kerran nopeasti vuoropysäköintimerkkejä vilkaisten työnsi salkkuunsa koko pinkan.
Koeympäristön esiharjoitustehtäviä useita kertoja läpi käytyään, ja kyllä-ei-vaihtoehto-syötön vielä mielessään kerraten hän rohkeni painaista varsinaisia koetehtäviä esiin tuovaa nappia.
Ensimmäinen tehtävä hahmottui näytölle, yllätys, yllätys, aika helppo, vastausnappien pikasilmäys vielä kerran, ja vastauspainaisu.
Ei palautetta! Toinen tehtävä. Kolmas jne…Yllättävän helposti sittenkin tuntui sujuvan.
Tilannetehtävät!
Oikeastaan uudelleen ja uudelleen samoja ”jännitys”- ja ”taisi ainakin jotenkuten tuokin mennä”-elämyksien vuorotteluja.
Mutta selviänkö?
Huh ja huh!
Tulostepalaute tuli välittömästi viimeisen tehtävän jälkeen.
Sanalliset 0 virhettä. Ja ei voi olla totta tämä, tilannetehtävät 0 virhettä!
Koehuoneen oveen koputettiin. Oppilas oli vaipunut lähes koomaan.
Kun hän sitten henkisen sumupilven hälvettyä kuuli jonkun onnittelevan hyvästä tuloksesta, hän voihkaisi vain:
”Voi että!”
”En enää koskaan opiskele mihinkään kokeeseen, koska ne ovatkin näin lapsellisen helppoja.”
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sitten ajo-oppilas sai auton alleen, joutui autoilun aiheuttamaan hurmokseen, unohti kaiken autokoulussa opitun, luuli olevansa Maailman Keisari ja ajoi itsensä ja muut kuoliaaksi.
Toivottavasti näin ei käy.
Ei ole helppoa pingottavilla ihmisillä. Kirjalliset nyt on sellainen "vasemman käden testi" (ei pahalla vasenkätiset), että niistä selviää läpi pahemmin pänttäämättäkin.
Ei siine mitään viedä tai kutsusta se ämmä sanoo mihin meet ja sä meet sinne koppiin ja laitat kuulokkeet päähän teet kokeen ja ja sitten kone kertoo virheet ja pyytää poistumaan ja menet takaisin tiskille ja se on siinä!
Mitä totuuden muunnosta tuossa on?
Muutaman kerran olen sattunut näkemään itsekin tuollaista ”viime hetken tietolähteiden selailua” tutkintotoimiston reseptsuunin penkeillä vuoroaan odottelevilla, varsinkin omatoimiopiskelijoilla, joilla ei ole opettaja käyttämässä paikan päällä.
Tällaisia yksityisyritteliäitä ovat esim. T- tai M-kortin suorittajat ja osa E:n suorittajista.
Tietenkin kirjat, laukut ja näköjään kännykätkin jäävät toimistoon hyvän silmän varmaan valvontaan, kun mennään sinne koepoteroon, jonne saa ottaa tietoja mukaan vain omalla aivokalvollaan.
Tuosta koneen antamasta tuloksesta olen kuullut, tulostuu kuulemma toimiston printterille samanaikaisesti, kun oppilas saa tiedon omaan monitoriinsa.
Sekö tosiaan on niin huomaavainen, että antaa poistumiskäskynkin, uutta sitä aina "kuulee", voi noin ollakin!
Siis mitään laukkuja tms. ei jätetä ulos, virkailia vaan pyysi että laittaa kännykän äännettömälle tai kokonaan pois jos kännykkä löytyy ja kertoi kopin numeron ja pyysi laittamaan kuulokkeet päähän ja että loput ohjeet on siellä...
ja sitten lopussa kone kertoi että menikö läpi ja monella on mennyt sillä koneella läpi ja monella ei ja sitten piti saada tuloste jota odotin kopista jostain kolosta ja sitten tuli teksti "koe päättynyt voitte poistua"
määrällä(3kk/ei vapaa-aikaa?) olisi lukenut jo "liikenneopettajaksi"? No, eihän kauhalla voi vaatia jos on lusikalla annettu!!!!! Mites mahtoi ajokokeen käyda????
Mielestäni teoriakoe on naurettavan helppo, jonka pystyy lähes kuka tahansa lukutaitoinen läpäisemään. Siis se kysymysosio. Kuvissa tarvitaan jo hieman liikennesääntöjen tuntemusta.
Itselläni kävi lahes samalla tavalla teoriakokeen kanssa, en tosin viettänyt kaikkea vapaa-aikaani nenä kiinni kirjassa, mutta luin kuitenkin aika paljon, kun opettajat varoittelivat sen olevan vaikea. PÖH. Lasten leikkiä!
Nykyinen teoriakoe mittaa liikenteen perusasioiden tuntemusta melko suppealla alueella. Asioiden syvällisempää osaamista ja käytäntöön soveltamista ei testata. Sanalliset kysymykset ovat liian helppoja! Koe olisi paljon monipuolisempi jos se tehtäisiin vastaamaan enemmän autokoulun opetussuunnitelmaa. Kuitenkin noin 20 % kokeessa käyvistä hylätään ensimmäisellä kerrallla. Autokoulun käyneitä hylätään vähemmän kuin opetuslupalaisia.