Hartaus 10. käsky

Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. Tämä käsky on tarkoitettu erityisesti niille, (jotka ajattelevat pitäneensä kuudennen (älä tee aviorikosta) ja seitsemännen (älä varasta) käskyn. Ajatellaan että kuudes ja seitsemäs käsky on tarkoitettu "alemman tason" ihmisille. Sen vuoksi Jumala on liittänyt mukaan vielä tämän käskyn. Sillä joku voi haluta toisen vaimon omakseen ja samalla jonkun verukkeen avulla haluaa eroon omasta vaimostaan. Ja vieläpä vieraannuttaa myös toisen miehen vaimon omasta miehestään. Näin hänet voisi ottaa aivan "laillisesti" omakseen. Tässä käskyssä kielletään houkuttelemasta lähimmäiseltäsi mitään, vaikka tavoitteeseen pääsisi maailman silmissä kunnialla. Ihminen osaa kyllä temput, jotta aviomies tympääntyy vaimoonsa, tai vaimo muuttuu kylmäksi miestään kohtaan.Ja tällä käytöksellään hän edesauttaa ottamaan hänestä eron. Meidän tulee joka tapauksessa tietää, Jumala ei hyväksy sitä, että riistät jotain toiselle kuuluvaa, vaikka tekisitkin sen maailman silmissä kunniasi säilyttäen. Yhä edelleen Batseba istuu kirkon penkissä. Hän ei ole maalattu, korea katutyttö Delila. Ei mikään kevytmielinen nainen olisi ollut kiusaukseksi Daavidille. Batseba oli Jumalan miehen Uurian uskollinen vaimo. Ja millaisia odottamattomia seurauksioa on, kun hengellinen mies ja jumalinen nainen paljastavat sielunsa toinen toisilleen ilman puolisoidensa läsnäoloa. Daavid alkoi tuntea vetoa Batsebaa kohtaan. Tämä puhui eri tavalla kuin kukaan toinen nainen. Batseba oli puhdas ja viaton. Daavid jopa elätteli ajatusta, että Jumala oli tuonut Batseban hänen elämäänsä. Jotenkin kaikki tulisi kyllä kääntymään oikeaksi, koskapa mitään syvää tuntua Jumalan murehduttamiseksi ei ollut.
Batseba taas luotti Daavidin maineeseen Jumalan miehenä. Daavid ei voisi tehdä mitään väärää. Batseba ajatteli, ettei kukaan tunne Daavidia paremmin kuin minä. Se ei ollut niinkään fyysistä kuin hengellistä. Ja vaikka edellä mainittua ei voitaisikkaan sanoa Daavidista yksin johtuvaksi, hän oli kuitenkin tavoittelemassa lähimmäiseltä jotakin, joka ei ollut Jumalan tahto. Daavid pyrki viemään lähimmäiseltä vaimon suomatta hänelle sitä, minkä Jumala oli hänelle lahjoittanut. Mutta vaikka Batseba jäikin Daavidin haltuun, Jumala ei jättänyt asiaa tähän. Siksi Jumala ilmaisee asian hyvin selvin sanoin:"Älä tavoittele." Näin siis tämä käsky jäi syyttämään ja osoittamaan, millaista Daavidin nuhteettomuus oli Jumalan silmissä. Daavid puki sen sanoiksi näin: (Ps. 32:3-5) "Niin kauan kun minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui kuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin, tunnustan syntini Herralle. Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan."

Pongasin tämän Jouko Malisen kirjoituksen eräästä pienestä paikallislehdestä, enkä malttanut olla sitä laittamatta tälle keskustelu palstalle. Kuinka ajankohtaista tekstia tähän pahan ja avionrikkojan sukupolven keskelle. Daavid si kyllä syntinsä anteeksi, mutta kantoi hirvittävät seuraukset synnistään. Sitä paits iBatseba oli leski jäätyään Daavidin vaimoksi, sillä vain kuolema vapauttaa avioliiton laista Jumalan edessä.