Miksi

Olen saanut kerran eläissäni ns. naispalkkaerän. Se oli 60 mummonmarkkaa ja poistui muutamassa vuodessa, sulautettiin jonkin pikkunimityksen yhteydessä tapahtuneeseen minipalkankorotukseen. Nauratti sekin feikkileikki.

Sohvi kirjoitti:

Olen saanut kerran eläissäni ns. naispalkkaerän. Se oli 60 mummonmarkkaa ja poistui muutamassa vuodessa, sulautettiin jonkin pikkunimityksen yhteydessä tapahtuneeseen minipalkankorotukseen. Nauratti sekin feikkileikki.

Mikset sinä sitten pyytänyt lisää liksaa sen nimityksen yhteydessä?

Muutenkin ihmetyttää kitinä palkoista. Jokaiselle makset5aan sen mukaan mikä ko. henkilön arvo yritykselle on.

Eli jos jostakusta tuntuu, ettei saa tarpeeksi liksaa, niin eikun menee ja ilmoittaa esimiehelle, että lisää liksaa summa a. Jos ei irtoa, niin sitten lienee viisainta katsella josko naapurikioski maksaisi.

Jokainen kait itse palkkansa neuvottelee.

Kurre_Orava kirjoitti:

Mikset sinä sitten pyytänyt lisää liksaa sen nimityksen yhteydessä?

Muutenkin ihmetyttää kitinä palkoista. Jokaiselle makset5aan sen mukaan mikä ko. henkilön arvo yritykselle on.

Eli jos jostakusta tuntuu, ettei saa tarpeeksi liksaa, niin eikun menee ja ilmoittaa esimiehelle, että lisää liksaa summa a. Jos ei irtoa, niin sitten lienee viisainta katsella josko naapurikioski maksaisi.

Jokainen kait itse palkkansa neuvottelee.

Tottakai olen pyytänyt lisää liksaa, montakin kertaa, ei sitä itsestään taivaasta sada. Naiserä upotettiin erääseen korotukseen, sinne män.

Vai ihmettelet kitinää palkoista? Olet siis itse aina mielestäsi saanut oikeaa palkkaa? Mielenkiintoista, olet harvinainen tapaus. Yleensä monikaan ei saa omasta mielestään riittävästi. Ainako sinä saat, kun ilmoitat palkankorotustarpeestasi? Kappasta.

Olen neuvotellut palkkani ja vaihtanut duunipaikkaa, muuten on varsinkin naisen vaikea päästä eteenpäin. Hyvää työtä pidetään itsestään selvyytenä ja hyvää työntekijää vakiokalusteena. Työn jälkeä kyllä arvostetaan, mutta maksuhalut eivät ole olleet herkässä. Poislähtiessä vasta, silloin se on myöhäistä, minä esimerkiksi en juuri peru päätöksiäni. Kun olen pyyntöni esittänyt, on aina ollut tiedossa, että kelpaan muuallekin.

Olet aika lapsellinen, jos kuvittelet yrityksen maksavan henkilölle sitä palkkaa, mikä on henkilön arvo yritykselle. Ei, yleensä maksetaan niin vähän, kuin millä hyvä tyyppi pysyy töissä.

Sohvi kirjoitti:

Tottakai olen pyytänyt lisää liksaa, montakin kertaa, ei sitä itsestään taivaasta sada. Naiserä upotettiin erääseen korotukseen, sinne män.

Vai ihmettelet kitinää palkoista? Olet siis itse aina mielestäsi saanut oikeaa palkkaa? Mielenkiintoista, olet harvinainen tapaus. Yleensä monikaan ei saa omasta mielestään riittävästi. Ainako sinä saat, kun ilmoitat palkankorotustarpeestasi? Kappasta.

Olen neuvotellut palkkani ja vaihtanut duunipaikkaa, muuten on varsinkin naisen vaikea päästä eteenpäin. Hyvää työtä pidetään itsestään selvyytenä ja hyvää työntekijää vakiokalusteena. Työn jälkeä kyllä arvostetaan, mutta maksuhalut eivät ole olleet herkässä. Poislähtiessä vasta, silloin se on myöhäistä, minä esimerkiksi en juuri peru päätöksiäni. Kun olen pyyntöni esittänyt, on aina ollut tiedossa, että kelpaan muuallekin.

Olet aika lapsellinen, jos kuvittelet yrityksen maksavan henkilölle sitä palkkaa, mikä on henkilön arvo yritykselle. Ei, yleensä maksetaan niin vähän, kuin millä hyvä tyyppi pysyy töissä.

kannattaa huomautella työnantajalle palkankorotuksen tarpeesta? Kannttako asiasta tehdä julkinen? Ymmärtääkö työnantaja tällöin paremmin vaatimusten tarpeellisuuden? Suhtautuuko hän tällöin niihin myötämielisemmin?

Itse olen sitä mieltä, että omasta palkasta ei kannata keskustella työnantajan kanssa kovinkaan usein, sillä keskustelun aihe on työnantajalle äärimmäisen hankala. Kannattaa käydä palkkakeskustelu vaikkapa kerran vuodessa ja pyytää silloin hieman reilummin palkankorotusta. Kannattaa jättää myös pieni neuvotteluvara. Näin päästään juohevasti yhteisymmärrykseen.

IsoPepe kirjoitti:

kannattaa huomautella työnantajalle palkankorotuksen tarpeesta? Kannttako asiasta tehdä julkinen? Ymmärtääkö työnantaja tällöin paremmin vaatimusten tarpeellisuuden? Suhtautuuko hän tällöin niihin myötämielisemmin?

Itse olen sitä mieltä, että omasta palkasta ei kannata keskustella työnantajan kanssa kovinkaan usein, sillä keskustelun aihe on työnantajalle äärimmäisen hankala. Kannattaa käydä palkkakeskustelu vaikkapa kerran vuodessa ja pyytää silloin hieman reilummin palkankorotusta. Kannattaa jättää myös pieni neuvotteluvara. Näin päästään juohevasti yhteisymmärrykseen.

Tavoite- ja tuloskeskusteluissa uraa ja ansioita sivutaan joka tapauksessa, silloin voi keskustella. Vakavia korotusesityksiä ei kannata tehdä joka vuosi, olen tätä mieltä. Tepsii parhaiten, kun ei ole vakitapa. Aihe on todella hankala, kun kaikki yritykset vetävät säästölinjaa. Itse koetan tarjota porukalle mielialojen kohottamista niukan rahan sijaan (mainoskamayllätyksiä, tavallista paremmat kahvit, mennään syömään "ulos" jonkin saavutuksen kunniaksi tms). Ei oikein heltiä ylimmältä johdolta enempää, tehdään siis sitä, mitä voidaan. Sekin hissukseen.

...uhoaminen. Ketä kohtaan tämä uhma suuntautuu?