Käpertyisin omaan pieneen maailmaani, johon kuuluu itseni lisäksi vain läheisimmät ihmiset. Huolehtisin heidän hyvinvoinnistaan koko antaumuksellani, enkä ajattelisi enää yhtään häntä, utopistista ihastustani, varattua, ja liian erillaista ihmistä.
Koen, että ihan eri ympyrät veisi viimeisetkin haihatukset päästäni. Haluaisin armahduksen ajatuksistani häneen liittyvistä, tuntemuksistani rinta-alassa, kun hän on lähelläni. En jaksa enää näitä tunteita. En jaksa!!!
Koen, että ihan eri ympyrät veisi viimeisetkin haihatukset päästäni. Haluaisin armahduksen ajatuksistani häneen liittyvistä, tuntemuksistani rinta-alassa, kun hän on lähelläni. En jaksa enää näitä tunteita. En jaksa!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
En mäkään kestä.
Mutta sitä mä kestän vielä vähemmän, jos sä lähdet. Hyvä, jos kesästä selviän.
Tuttu tunne ja ylivoimaisesti päällimmäisin tunne.
Ryhdistäytykääs nyt! Minä taasen viihdyn oikein hyvin molemmissa työpaikoissani ja epäilen myös, että työkaverinikin viihtyvät seurassani. :)
Nämä tunteet, ja niiden edessä voimattomuus, ja se kaikki tilanteen syvä toivottumuus lyö itsevarmemmankin ihmisen ihan epätoivoiseksi. Ei jää jäljelle muuta kuin rukoilla joltain korkeammalta voimia ja apuja saada sydämeen ja mieleen järjestys. Ei minulla itselläni ole keinoja.
Syksy toivottavasti tuo tullessaan sen kaivatun pelastuksen.......
Onpa ristiriitaista. Ei ihme että ahistaa.
Pyydä sitten sitä toista jäämään pois töistä, niin sitten ei tarvitse odottaa syksyyn. Menee kesä pilalle, ku kotona vaan kökit. Tai vaihda työpaikkaa. Se on ihan hyvä idea.
Ei työpaikkaa niin vain vaihdeta, olen ihan aikuinen ihminen, ja tosta noin vain tietyistä ympyröistä pois hyppääminen ei onnistu enää tässä elämän vaiheessa.
Enkä aio kesääni kökkiä neljän seinän sisällä todellakaan. Mutta en myöskään ehdoin tahdoin hakeudu paikkoihin joissa saattaisin törmätä häneen. Töissäkään.
Tekisin ihan saman. Maalaisin tauluja ja kirjoittaisin runoja. Viettäisin mukavaa pientä elämää ilman yhtään pakkomielteistä ajatusta hänestä, johon olen rakastunut epätoivoisesti.
Helpottavaa tietää, että joku toinenkin kokee samoin kuin itse. Olen ajatellut, etä ylireagoin tunteissani häneen, ja että toimin hölmösti pysyttelemällä hänestä mahdollisimman etäällä. Mutta näin on vain toimittava.