Nimimerkin ”Metsänmies” uninäky maaliskuussa 2015
Katsoin unessa taivaalle. Oli pelottava hetki maailmassa. Toimitin päivittäisiä asioita kun tunsin, että luomakunnan alkuaineiden olemassaolo oli muuttumassa. Tunsin pelkoa siitä, mitä on tapahtumassa.
Katsoin taivaalle ja näin kirkkaan valoisan kuun tippuvan taivaalta. Se näytti auringolta, mutta minun annettiin ymmärtää että se oli kuu. Se ei enää ollut sillä paikalla, jolla se oli aikaisemmin. En nähnyt sitä enää ollenkaan. Sitten näin kuvan maapallosta kaukaa. Näytti siltä, että se kuu oli siirtynyt maapallon viereen ja se näytti ihan punaiselta. Unessa sain mitat kuulle. Se oli kahdeksan kymmenesosaa maapallosta.
Minulla oli syvä pelko, sillä tiesin, mitä on tapahtumassa. Kaikki päivittäiset asiat olivat toissijaisia ilman mitään arvoa. Jumalan tuomion hetki oli tullut.
Olin yksin ja aloin rukoilla ja pyydellä anteeksi. Pelkäsin omaisteni puolesta, perheen puolesta ja itseni puolesta. En pitänyt omia tekojani tarpeeksi hyvinä. En kokenut, että olisin elänyt täysillä Jumalan antamaa uutta elämää. Oli vajavainen olo ja pyysin armoa ja turvaa Jeesuksen teon tähden, se oli ainoa mihin pystyin luottamaan.
Yritin soittaa puhelimella omaisilleni, mutta puhelimet eivät enää toimineet. Ajattelin ajaa autolla heidän luokseen, mutta se ei ollut enää mahdollista. Oli tunne, että enää ei voi pelastaa ketään, vaan jokainen vastaa nyt itse Jumalalle.
Tunsin suurta pelkoa ja tiesin, että kaikki muutkin yhdessä luomakunnan kanssa pelkäsivät sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu maapallolle ja meille.
Näyssä oli tunne, että kaikki maallinen oli toissijaista ja turhuutta. Tärkeintä oli, onko itse pelastunut ja onko läheiset. Kukaan ei voinut toisen uskolla selvitä, vaan pelastus piti olla henkilökohtainen. Oli tunne, että monilla läheisillä ei ole asiat kunnossa ja myöskään itse ei voinut luottaa omaan hurskauteen, vaan yksin Jeesuksen Kristuksen antamaan lahjavanhurskauteen.
Oma selitys: Uskon, että kyseessä oli maailmanloppu. Tunne oli niin järkyttävä, että tärisin, kun heräsin ja pelkäsin, että jotain muutakin tapahtuu nyt, kun sain nähdä sen. Nousin ylös ja kirjoitin tämän ylös yöllä kolmen ja neljän välissä.
Jouko Pihon kommentti:
Lopunaikojen lopusta on kyse, mutta ei tarkkaan ottaen maailmanlopusta, joka tulee vasta 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen, vaan tämän armotalouskauden aikakauden lopusta ja päättymisestä.
Katsoin unessa taivaalle. Oli pelottava hetki maailmassa. Toimitin päivittäisiä asioita kun tunsin, että luomakunnan alkuaineiden olemassaolo oli muuttumassa. Tunsin pelkoa siitä, mitä on tapahtumassa.
Katsoin taivaalle ja näin kirkkaan valoisan kuun tippuvan taivaalta. Se näytti auringolta, mutta minun annettiin ymmärtää että se oli kuu. Se ei enää ollut sillä paikalla, jolla se oli aikaisemmin. En nähnyt sitä enää ollenkaan. Sitten näin kuvan maapallosta kaukaa. Näytti siltä, että se kuu oli siirtynyt maapallon viereen ja se näytti ihan punaiselta. Unessa sain mitat kuulle. Se oli kahdeksan kymmenesosaa maapallosta.
Minulla oli syvä pelko, sillä tiesin, mitä on tapahtumassa. Kaikki päivittäiset asiat olivat toissijaisia ilman mitään arvoa. Jumalan tuomion hetki oli tullut.
Olin yksin ja aloin rukoilla ja pyydellä anteeksi. Pelkäsin omaisteni puolesta, perheen puolesta ja itseni puolesta. En pitänyt omia tekojani tarpeeksi hyvinä. En kokenut, että olisin elänyt täysillä Jumalan antamaa uutta elämää. Oli vajavainen olo ja pyysin armoa ja turvaa Jeesuksen teon tähden, se oli ainoa mihin pystyin luottamaan.
Yritin soittaa puhelimella omaisilleni, mutta puhelimet eivät enää toimineet. Ajattelin ajaa autolla heidän luokseen, mutta se ei ollut enää mahdollista. Oli tunne, että enää ei voi pelastaa ketään, vaan jokainen vastaa nyt itse Jumalalle.
Tunsin suurta pelkoa ja tiesin, että kaikki muutkin yhdessä luomakunnan kanssa pelkäsivät sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu maapallolle ja meille.
Näyssä oli tunne, että kaikki maallinen oli toissijaista ja turhuutta. Tärkeintä oli, onko itse pelastunut ja onko läheiset. Kukaan ei voinut toisen uskolla selvitä, vaan pelastus piti olla henkilökohtainen. Oli tunne, että monilla läheisillä ei ole asiat kunnossa ja myöskään itse ei voinut luottaa omaan hurskauteen, vaan yksin Jeesuksen Kristuksen antamaan lahjavanhurskauteen.
Oma selitys: Uskon, että kyseessä oli maailmanloppu. Tunne oli niin järkyttävä, että tärisin, kun heräsin ja pelkäsin, että jotain muutakin tapahtuu nyt, kun sain nähdä sen. Nousin ylös ja kirjoitin tämän ylös yöllä kolmen ja neljän välissä.
Jouko Pihon kommentti:
Lopunaikojen lopusta on kyse, mutta ei tarkkaan ottaen maailmanlopusta, joka tulee vasta 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen, vaan tämän armotalouskauden aikakauden lopusta ja päättymisestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.