Mun on pakko jakaa täma täällä, kun mifosta löytyi tälläinen erittäin hyvä teksti : pohdinta nykyajan nuorten nettimaailmasta ja sen vaikutuksesta kehitykseen.
NYT ihan oikeesti SUOMEN nuoret ja vanhemmat HERÄTKÄÄ
TÄSSÄ TÄMÄ TEKSTI
(Yritän nyt käsitellä tätä oikein varoen, mutta siinä ei liene mahdollista onnistua.)
Luettu mainituista sosiaalisen median lähteistä. En näe juuri yhteyttä epäillä myötävaikuttamista. Suurelta osin varmaankin järkytystä teosta, jonka teki "ihanin ja rakkain ihminen, jonka on koskaan tuntenut". Pitäisi olla aika laajat kriminaalipsykologian (kylkiäisineen) ja yleisemmin psykologian opinnot, että pystyisi toteamaan, että kuinka tyypillinen noin voimakkaan puolustava reaktio (ja tuossa iässä) on.
Osin myös varmasti on kyse sarkasmista, kuten joku totesikin näistä nuorten kommenteista, mikä on muuri suojella liian kipeiden todellisempien tuntemusten ilmaisua. Sarkasmi on tavanomaista tuolle ikäkaudelle tyypillisestä uhmakkuudesta, mitä järkytys ja kyvyttömyys tunteita käsitellä voi moninkertaistaa.
Kyse on myös sosiaalisen median välineestä, jossa ilmeisen nimettömät ihmiset voivat kysyä mitä provokatiivisimpia kysymyksiä, ja se osin tuntuisi olevan tämän sovelluksen (ask.fm) tarkoitus? Ei vain tämän tapauksen osalta, vaan yleisemminkin on sovelluksen luonteen seuraamuksena arvattavaa kiusaamista, juoruilua, valheiden levittelyä, vainoamista.
Kaikesta tästä huolimatta, ja edes reaktiona provosoiviin kysymyksiin (jotka käyttäjä itse julkaisee tai jättää julkaisematta ymmärtääkseni?) jotkut kommenteista olivat sellaisia, että tämän bestiksen merkitys voi olla keskeinen tekijän mielentilan ymmärtämisessä. Sikäli jos tekijä itse pysyy asiallisen ja rauhallisen sulkeutuneena, eikä avaudu teosta tai itsestään.
Yleisemmin ketään muita nuoria osoittelematta, edes em. bestistä, ihmettelen tällaisen teon tehneen kaverien laajaa tukea ja ymmärrystä tekijälle. Osalta ei löydy "feedistään" juuri kommenttia myötätunnosta menehtyneelle. Heille on tärkeää osoittaa, kuinka hyviä kavereita he ovat ja kuinka lojaaleina ja uskollisina ystävinä pysyvät teon tehneelle. Sitten he ristiin kehuvat toisiaan siitä, kuinka uskollisia ja hyviä kavereita he ovat, "voi kumpa jokaisella olisi tuollainen ystävä", ja vastaavat tähän hymynaamoin "olet ihana". Kaiken tämän ystävyyden uskollisuutta korostavan kommunikaation pohjalla on kuitenkin vakava henkirikos. Onko tämä normaali reaktio? Vai onko jokin vääristänyt kuvaa siitä, mikä todella on todellista lihassa ja veressä? Yhtä ainutkertaista mieltä ja minuutta ei enää ole, koska toinen ihminen päätti tuon todellisuuden "tahallisesti ja tarkoituksella" päättää. Tajuavatko nämä nuoret, millaisesta teosta todella on kyse? Tulevat tajuamaan asteittain?
Yleisemmin näitä sosiaalisen median välineitä selatessa (useat täysin tuntemattomia ennen tätä tapausta) en varmaan ole ainoa, kenelle on herännyt kysymys: Ovatko nuoret aina olleet tällaisia (tuossa määrin)? Vääristääkö sosiaalinen media kommunikaatiota? Ovatko nuoret kuinka muuttuneet siitä ajasta, jolloin yhteyttä pidettiin kasvotusten, lankapuhelimella ja kirjeillä? Kun vanhempana katsoo nykyistä nuorisokulttuuria, niin tuntee kyllä aika mittavaa kuilua sukupolvien välillä.
Heather
Alokas
Viestit: 11
Liittynyt: To Huhti 30, 2015 9:51 pm
NYT ihan oikeesti SUOMEN nuoret ja vanhemmat HERÄTKÄÄ
TÄSSÄ TÄMÄ TEKSTI
(Yritän nyt käsitellä tätä oikein varoen, mutta siinä ei liene mahdollista onnistua.)
Luettu mainituista sosiaalisen median lähteistä. En näe juuri yhteyttä epäillä myötävaikuttamista. Suurelta osin varmaankin järkytystä teosta, jonka teki "ihanin ja rakkain ihminen, jonka on koskaan tuntenut". Pitäisi olla aika laajat kriminaalipsykologian (kylkiäisineen) ja yleisemmin psykologian opinnot, että pystyisi toteamaan, että kuinka tyypillinen noin voimakkaan puolustava reaktio (ja tuossa iässä) on.
Osin myös varmasti on kyse sarkasmista, kuten joku totesikin näistä nuorten kommenteista, mikä on muuri suojella liian kipeiden todellisempien tuntemusten ilmaisua. Sarkasmi on tavanomaista tuolle ikäkaudelle tyypillisestä uhmakkuudesta, mitä järkytys ja kyvyttömyys tunteita käsitellä voi moninkertaistaa.
Kyse on myös sosiaalisen median välineestä, jossa ilmeisen nimettömät ihmiset voivat kysyä mitä provokatiivisimpia kysymyksiä, ja se osin tuntuisi olevan tämän sovelluksen (ask.fm) tarkoitus? Ei vain tämän tapauksen osalta, vaan yleisemminkin on sovelluksen luonteen seuraamuksena arvattavaa kiusaamista, juoruilua, valheiden levittelyä, vainoamista.
Kaikesta tästä huolimatta, ja edes reaktiona provosoiviin kysymyksiin (jotka käyttäjä itse julkaisee tai jättää julkaisematta ymmärtääkseni?) jotkut kommenteista olivat sellaisia, että tämän bestiksen merkitys voi olla keskeinen tekijän mielentilan ymmärtämisessä. Sikäli jos tekijä itse pysyy asiallisen ja rauhallisen sulkeutuneena, eikä avaudu teosta tai itsestään.
Yleisemmin ketään muita nuoria osoittelematta, edes em. bestistä, ihmettelen tällaisen teon tehneen kaverien laajaa tukea ja ymmärrystä tekijälle. Osalta ei löydy "feedistään" juuri kommenttia myötätunnosta menehtyneelle. Heille on tärkeää osoittaa, kuinka hyviä kavereita he ovat ja kuinka lojaaleina ja uskollisina ystävinä pysyvät teon tehneelle. Sitten he ristiin kehuvat toisiaan siitä, kuinka uskollisia ja hyviä kavereita he ovat, "voi kumpa jokaisella olisi tuollainen ystävä", ja vastaavat tähän hymynaamoin "olet ihana". Kaiken tämän ystävyyden uskollisuutta korostavan kommunikaation pohjalla on kuitenkin vakava henkirikos. Onko tämä normaali reaktio? Vai onko jokin vääristänyt kuvaa siitä, mikä todella on todellista lihassa ja veressä? Yhtä ainutkertaista mieltä ja minuutta ei enää ole, koska toinen ihminen päätti tuon todellisuuden "tahallisesti ja tarkoituksella" päättää. Tajuavatko nämä nuoret, millaisesta teosta todella on kyse? Tulevat tajuamaan asteittain?
Yleisemmin näitä sosiaalisen median välineitä selatessa (useat täysin tuntemattomia ennen tätä tapausta) en varmaan ole ainoa, kenelle on herännyt kysymys: Ovatko nuoret aina olleet tällaisia (tuossa määrin)? Vääristääkö sosiaalinen media kommunikaatiota? Ovatko nuoret kuinka muuttuneet siitä ajasta, jolloin yhteyttä pidettiin kasvotusten, lankapuhelimella ja kirjeillä? Kun vanhempana katsoo nykyistä nuorisokulttuuria, niin tuntee kyllä aika mittavaa kuilua sukupolvien välillä.
Heather
Alokas
Viestit: 11
Liittynyt: To Huhti 30, 2015 9:51 pm
Vastaukset 7
Vanhimmat
Someone please help me i don't know what to do anymore..
Liittyy siis Seinäjoella 28.4 tehtyyn henkirikokseen, jossa menehtyi 15- vuotias nuori tyttö ja tekijäksi epäillään 15 vuotiasta tyttökaveria.
vääristää kommunikaatiota.
Kun surmansa saanutta tyttöä ei nyt enää voi mitenkään auttaa, kaverit fanittavat surmaajaa (epäiltyä surmaajaa). Onhan se jonkinlainen lohtu nyt putkassa istuvalle tytölle, joka istuu siellä ja istuu...istuu... köy välillä kuulustelussa ja taas istuu...istuu... lukee koulukirjojaan. Pääsee kerran päivässä tunniksi ulos kävelemään suljetulle pikkupihalle. Ja ehkä saa sitten lyhyen vankeusrangaistuksen.
Iän karttuessa ne entiset ystävät/kaverit kyllä vähitellen kaikkiavat, koska elämä kulkee latujaan. Ei ole mukavaa seurustella ja kaveerata hengen toiselta riistäneen kanssa. Tehtyä ei tietenkään saa tekemättömäksi. Jonkinlaisena elämä jatkuu. Paitsi ei surmatun tytön osalta.
niih ja saattaa tosiaankin olla niin, että vaikka nyt kaverit antavat täyden tukensa tekijälle, niin kuinka onkaan sitten kun aikanaan pääsee vapauteen niin moniko uskaltaa jäädä kahden hoon kanssa samaan huoneeseen. Kyllä kuitenkin jonkinlainen pelko jää vaikka kuinka ollaan kaveria.
maailma muuttu, ihmiset muuttuu...
Kyllä uskallan ja haluan jäädä samaan huoneeseen hoon kanssa.
Aika hyvää pohdintaa tosiaankin. Enpä usko että nuoriso ja ihminen yleensäkään on suuremmin muuttunut muutaman viimeisimmän sukupolven aikana. Sama raaka peto pohjimmiltaan kun ennenkin. Sosiaalinen media on tuonut mukanaan toki "helpommat työkalut" satuttaa toista jos sellainen tarve tulee, ja välittömästi ennen kun adrenaliinit ehtii laskea ja harkita sen enempää että kannattaako kuitenkaan. Mutta ennen tuota sosiaalista mediaa myöskään me tapahtumien ulkopuolella olevat emme saaneet tietoa yhtä paljon kun nyt, ja siksi ehkä tulee sellainen vaikutelma että muutos on ollut hyvinkin suuri. No valitettavasti paluuta ei ole ja ottaa aikansa ennen kun tähän "nykyaikaan" sopeudutaan.
tyttö on kyllä pian vapaalla taas ja jo seittentoistavuotiaana hommissa jonkun kundin kanssa... saa tosin poika paineissaan miettiä onko nirri kauaa tallella jos ei slarba liiku ja höylää oikeessa kulmassa... ei meinaan välttis oo posereissun jälkeen niitä tyttöjä, jokka pelkästään vaan istuksii ja ihmettelee...