Aihe Yleinen, 27.4.2015 4:23, Merja Hermonen
Eduskuntavaalien tiimellyksessä tuli kuultua maahanmuuttovastaisuudesta ja sen suosimisesta monia keskenään ristiriitaisia väittämiä ja toiveita. Noista ei heti meinannut saada tolkkua, mutta lopulta ahaa-lamppu syttyi: Moni suomalainen mies odottaa ja etsii pian ulkomaalaista, todennäköisimmin aasialaista naista, henkilökohtaiseksi omaishoitajaksi. Poliittisessa retoriikassa sitä nimitettiin rakkausmuutoksi.
Toden totta: Suomen kansainvälistyminen sai menneissä eduskuntavaaleissa The Real anti-stubbilaisen takapotkun: Kaikki suomessa menee tunnetusti pieleen, jos maailmalle mennään vaan leveästi hymyilemään. Joku roti pitää ehdottomasti ulkomaalaispolitiikassa kuulemma olla, niin siis mikä?
Pakolaisten vastaanottaminen tuntui monissa vaalipuheissa tökkivän: ”Tässä taloudellisessa tilanteessa…” suomalaiskansallinen itsekkyys on kuulemma erityisen perusteltua. Ehdokas V. Junnilan mukaan erityisesti humanitääriset maahanmuuttajat ”tulevat tänne suoraan sanottuna loisimaan”. En tuossa paneelissa itse varmaan ymmärtänyt edes laajentaa silmämulkuaisiani lautasen kokoisiksi hämmästyksestä, niin oikeasti hämmästynyt olin Junnilan (ps.) lausunnosta. Itkin sitten pari päivää myöhemmin, kun empatiaherne aivoissani ehti liikahtamaan.
Vaalipaneeleissa innokkaimpia puheenvuoron käyttäjiä ei maahanmuuttokriittisyydestä puhuttaessa tuntunut liikuttavan sekään, että Välimereen oli hukkunut juuri vaaliviikolla 1200 Afrikasta Eurooppaan väkisin henkensä kaupalla pyrkinyttä laittomaksi määriteltyä siirtolaista. Sillä, että Eurooppaan on tänä vuonna pyrittykin jo yli 8000 meren aaltoihin hukkuneen ihmissielun voimin, ei kuulemma ole mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Afrikka kuivuu, köyhyys kasvaa, muutetaan kaupunkeihin, slummiudutaan, köyhdytään ja muuten vaan ISIS-tellään, kun ollaan jotain uskontoa. Voi hyvä tavaton tätä logiikan kukkatarhaa.
Työperäinen maahanmuutto kuulosti yleisesti ottaen monista panelisteista mukavammalta kuin muu siirtolaisuus, jota suomalaiset itse siis harrastavat. Tässä kohtaa oli jonkun mielestä poliittisesti asianmukaista selittää, että on tarveharkittava, mitä kansalaisuuksia Suomeen päästetään, miksi ajaksi, missä he saavat asua ja kenelle sukua olevat olisi karkotettava Suomesta enempiä kyselemättä.
Ulkomaalaisille opiskelijoilta pitäisi kuulemma ulosmitata rahat Suomessa opiskelemisestaan. Näin ihan vaan suomalaisille ensin -periaatteen vuoksi Todellisuudessa Suomen kansantalous tutkitusti hyötyisi itse kansainvälisistä osaajista, myös kielivähemmistöjen uranuurtajista, koska kansainvälinen kauppa elättää Suomea. Ulkomailta Suomeen tulevien opiskelurahat palautuvat talouden kiertoon. Silti voi ajatella, että ”suomalaisilla on jo kaikki”, mitä täällä ulkomaille myymiseen tarvitaan, esimerkiksi hindiä, venäjää ja han-kiinaa puhuvat yritysmanagerit. Vai kuin on?
Todellisuudessa Suomi tarvitsee väestön ikääntymisestä selviytyäkseen paljon aikaisempaa enemmän maahanmuuttajia joka työhön ja joka puolelle maata. Maanviljelijät, ravintolat ja kotipalveluyritykset tietävät jo tilanteen.
Maahanmuuttokriittinen vanhuuttaan odottava suomalainen haaveilee tänään omasta omaishoitajasta. Paljas totuus on isompi kuin oma napa: työhaluisen hoivaa ja empatiaa tarvitsevat KAIKKI, kansallisuudesta riippumatta. Riiston puolelle lipsahdetaan silloin, jos henkilökohtaisen ulkomaisen omaishoitajan orjatyötä nimitetään rakkausmuutoksi. Enemmän empatiaa on enemmän rakkautta. Tasa-arvoisena kohtelu on jokaisen ihmisen oikeus.
Eduskuntavaalien tiimellyksessä tuli kuultua maahanmuuttovastaisuudesta ja sen suosimisesta monia keskenään ristiriitaisia väittämiä ja toiveita. Noista ei heti meinannut saada tolkkua, mutta lopulta ahaa-lamppu syttyi: Moni suomalainen mies odottaa ja etsii pian ulkomaalaista, todennäköisimmin aasialaista naista, henkilökohtaiseksi omaishoitajaksi. Poliittisessa retoriikassa sitä nimitettiin rakkausmuutoksi.
Toden totta: Suomen kansainvälistyminen sai menneissä eduskuntavaaleissa The Real anti-stubbilaisen takapotkun: Kaikki suomessa menee tunnetusti pieleen, jos maailmalle mennään vaan leveästi hymyilemään. Joku roti pitää ehdottomasti ulkomaalaispolitiikassa kuulemma olla, niin siis mikä?
Pakolaisten vastaanottaminen tuntui monissa vaalipuheissa tökkivän: ”Tässä taloudellisessa tilanteessa…” suomalaiskansallinen itsekkyys on kuulemma erityisen perusteltua. Ehdokas V. Junnilan mukaan erityisesti humanitääriset maahanmuuttajat ”tulevat tänne suoraan sanottuna loisimaan”. En tuossa paneelissa itse varmaan ymmärtänyt edes laajentaa silmämulkuaisiani lautasen kokoisiksi hämmästyksestä, niin oikeasti hämmästynyt olin Junnilan (ps.) lausunnosta. Itkin sitten pari päivää myöhemmin, kun empatiaherne aivoissani ehti liikahtamaan.
Vaalipaneeleissa innokkaimpia puheenvuoron käyttäjiä ei maahanmuuttokriittisyydestä puhuttaessa tuntunut liikuttavan sekään, että Välimereen oli hukkunut juuri vaaliviikolla 1200 Afrikasta Eurooppaan väkisin henkensä kaupalla pyrkinyttä laittomaksi määriteltyä siirtolaista. Sillä, että Eurooppaan on tänä vuonna pyrittykin jo yli 8000 meren aaltoihin hukkuneen ihmissielun voimin, ei kuulemma ole mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Afrikka kuivuu, köyhyys kasvaa, muutetaan kaupunkeihin, slummiudutaan, köyhdytään ja muuten vaan ISIS-tellään, kun ollaan jotain uskontoa. Voi hyvä tavaton tätä logiikan kukkatarhaa.
Työperäinen maahanmuutto kuulosti yleisesti ottaen monista panelisteista mukavammalta kuin muu siirtolaisuus, jota suomalaiset itse siis harrastavat. Tässä kohtaa oli jonkun mielestä poliittisesti asianmukaista selittää, että on tarveharkittava, mitä kansalaisuuksia Suomeen päästetään, miksi ajaksi, missä he saavat asua ja kenelle sukua olevat olisi karkotettava Suomesta enempiä kyselemättä.
Ulkomaalaisille opiskelijoilta pitäisi kuulemma ulosmitata rahat Suomessa opiskelemisestaan. Näin ihan vaan suomalaisille ensin -periaatteen vuoksi Todellisuudessa Suomen kansantalous tutkitusti hyötyisi itse kansainvälisistä osaajista, myös kielivähemmistöjen uranuurtajista, koska kansainvälinen kauppa elättää Suomea. Ulkomailta Suomeen tulevien opiskelurahat palautuvat talouden kiertoon. Silti voi ajatella, että ”suomalaisilla on jo kaikki”, mitä täällä ulkomaille myymiseen tarvitaan, esimerkiksi hindiä, venäjää ja han-kiinaa puhuvat yritysmanagerit. Vai kuin on?
Todellisuudessa Suomi tarvitsee väestön ikääntymisestä selviytyäkseen paljon aikaisempaa enemmän maahanmuuttajia joka työhön ja joka puolelle maata. Maanviljelijät, ravintolat ja kotipalveluyritykset tietävät jo tilanteen.
Maahanmuuttokriittinen vanhuuttaan odottava suomalainen haaveilee tänään omasta omaishoitajasta. Paljas totuus on isompi kuin oma napa: työhaluisen hoivaa ja empatiaa tarvitsevat KAIKKI, kansallisuudesta riippumatta. Riiston puolelle lipsahdetaan silloin, jos henkilökohtaisen ulkomaisen omaishoitajan orjatyötä nimitetään rakkausmuutoksi. Enemmän empatiaa on enemmän rakkautta. Tasa-arvoisena kohtelu on jokaisen ihmisen oikeus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikö se tuokin kettutyttö jo hävinnyt vaalit? Täysin naiivia rahanjakoa koko maailmalle kannattava kahjo, joka ei ymmärrä, että hänenkin teologian opiskelupuuhasteluidensa kustantaminen olisi jäänyt valtiolta väliin, jos suomalaisten rahat olisi jaettu reilusti kaikille.