-5.5.2015-
Mikä on Suomenmaassa syntyneen oikea kansalaisuus ja kenelle Suomenmaassa syntyneet ovat vannoneet sotilasvalansa?
Jo aikaisemman Suomen valtakunnan perustuslain mukaan Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella.
Ja on erittäin yksinkertaista osoittaa, suorastaan rautalangasta väännettyä, että tämä Suomen kansalaisuus syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella tarkoittaa itsestäänselvyytenä syntyperäisillä Suomenmaan asukkailla oman syntymän ja Suomenmaassa syntyneen isän kansalaisuuden perusteella Venäjän (Russian) Tsaarikunnan eli Keisarikunnan ja sen Suomenmaan Suuriruhtinaanmaan eli Suuriruhtinaskunnan kansalaisuutta, jos syntymä on tapahtunut ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa (käytännössä) vuoden 2010 alusta, joka vasta tuo siihen vapaaehtoisesti alistuneille aikuisille, vastuulliseksi teoistaan katsottaville alaikäisine lapsineen uudet kansalaisuudet: Lissabonin sopimuksen alaisen EU:n ja sen jäsenvaltion, niin ikään Lissabonin sopimuksen alaisen, kansalaisuudet.
Sitäpaitsi kansalaisuuden määrittävä Suomen Lakikin periytyy pitkälti keisarillisen Venäjän (Russian) ajalta ja sitä ennen Ruotsin kuningaskunnan ajalta. Suurimmat muutokset keisarillisen Suomen esimerkiksi rikoslakiin on tuotu vasta ensimmäisen valtio- ja maanpetoksellisen Suomen ns. EU-jäsenyyden myötä vuodesta 1995 eteenpäin.
Asiaa käsiteltäessä laillisessa Suomen tuomioistuimessa todistajanvala/todistajanvakuutus edellyttäisi asiasta todistavan asiantuntijan tai virkamiehen puhuvan totta Suomenmaassa syntyneen kansalaisuudesta, mikä olisi helposti todennettavissa EU-aikaa edeltävän Suomen perustuslain ja rikoslain perusteella, vieläpä keisarillisen Venäjän (Russian) rikoslain perusteella.
Suurin osa varusmiespalveluksen käyneistä, Suomenmaassa syntyneistä miehistä on siis vannonut sotilasvalansa omasta syntymästään ja edelleen Suomenmaassa syntyneen isänsä kansalaisuudesta johtuvan kansalaisuutensa perusteella Venäjän (Russian) Tsaarikunnalle eli Keisarikunnalle ja sen Suomenmaan Suuriruhtinaanmaalle eli Suuriruhtinaskunnalle.
Tämä kansalaisuuden määritelmä on voinut muuttua vasta Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä (käytännössä) vuoden 2010 alusta, koska vasta se liittää uudet kansalaisuudet uuteen valtioon, Lissabonin sopimuksen alaiseen oikeushenkilöön, Euroopan Unioniin. Vuoden 1995-2010 välinen valtio- ja maanpetoksellinen vaihe ei vielä tuonut uusia kansalaisuuksia Suomenmaassa syntyneille.
Kaikkivaltiaalle Luojalle ja samalla Hänen Sanalleen, Kristukselle - Isä ja Poika ovat Yhtä - vannottuja sotilasvaloja kuten muitakin Jumalalle annettuja valoja ja lupauksia etenkin, kun ne liittyvät Luojan säätämän yhteiskuntajärjestelmän ja hallinnon, Kristuksen maanpäällisen, kuningas Daavidin valtaistuimen kuningaskunnan ja siihen liittyvän Kristuksen apostolisen seurakunnan, rakentamiseen, ylläpitämiseen ja puolustamiseen, voidaan edellyttää, suorastaan vaatia rangaistuksen uhalla myös noudatettavan etenkin poikkeustilanteissa.
Näiden Jumalalle annettujen valojen ja lupausten noudattamista voidaan vaatia kaikilta niitä antaneilta maan asukkailta, mutta aivan erityisesti Jumalan säätämän yhteiskuntajärjestelmän ja hallinnon ylläpitämisestä ja puolustamisesta vastaavilta viranomaisilta, jotka voidaan aseistaa ainoastaan Jumalan Pyhän Säätämyksen ylläpitämiseen ja puolustamiseen, eikä sen vastustamiseen.
Mikä on Suomenmaassa syntyneen oikea kansalaisuus ja kenelle Suomenmaassa syntyneet ovat vannoneet sotilasvalansa?
Jo aikaisemman Suomen valtakunnan perustuslain mukaan Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella.
Ja on erittäin yksinkertaista osoittaa, suorastaan rautalangasta väännettyä, että tämä Suomen kansalaisuus syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella tarkoittaa itsestäänselvyytenä syntyperäisillä Suomenmaan asukkailla oman syntymän ja Suomenmaassa syntyneen isän kansalaisuuden perusteella Venäjän (Russian) Tsaarikunnan eli Keisarikunnan ja sen Suomenmaan Suuriruhtinaanmaan eli Suuriruhtinaskunnan kansalaisuutta, jos syntymä on tapahtunut ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa (käytännössä) vuoden 2010 alusta, joka vasta tuo siihen vapaaehtoisesti alistuneille aikuisille, vastuulliseksi teoistaan katsottaville alaikäisine lapsineen uudet kansalaisuudet: Lissabonin sopimuksen alaisen EU:n ja sen jäsenvaltion, niin ikään Lissabonin sopimuksen alaisen, kansalaisuudet.
Sitäpaitsi kansalaisuuden määrittävä Suomen Lakikin periytyy pitkälti keisarillisen Venäjän (Russian) ajalta ja sitä ennen Ruotsin kuningaskunnan ajalta. Suurimmat muutokset keisarillisen Suomen esimerkiksi rikoslakiin on tuotu vasta ensimmäisen valtio- ja maanpetoksellisen Suomen ns. EU-jäsenyyden myötä vuodesta 1995 eteenpäin.
Asiaa käsiteltäessä laillisessa Suomen tuomioistuimessa todistajanvala/todistajanvakuutus edellyttäisi asiasta todistavan asiantuntijan tai virkamiehen puhuvan totta Suomenmaassa syntyneen kansalaisuudesta, mikä olisi helposti todennettavissa EU-aikaa edeltävän Suomen perustuslain ja rikoslain perusteella, vieläpä keisarillisen Venäjän (Russian) rikoslain perusteella.
Suurin osa varusmiespalveluksen käyneistä, Suomenmaassa syntyneistä miehistä on siis vannonut sotilasvalansa omasta syntymästään ja edelleen Suomenmaassa syntyneen isänsä kansalaisuudesta johtuvan kansalaisuutensa perusteella Venäjän (Russian) Tsaarikunnalle eli Keisarikunnalle ja sen Suomenmaan Suuriruhtinaanmaalle eli Suuriruhtinaskunnalle.
Tämä kansalaisuuden määritelmä on voinut muuttua vasta Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä (käytännössä) vuoden 2010 alusta, koska vasta se liittää uudet kansalaisuudet uuteen valtioon, Lissabonin sopimuksen alaiseen oikeushenkilöön, Euroopan Unioniin. Vuoden 1995-2010 välinen valtio- ja maanpetoksellinen vaihe ei vielä tuonut uusia kansalaisuuksia Suomenmaassa syntyneille.
Kaikkivaltiaalle Luojalle ja samalla Hänen Sanalleen, Kristukselle - Isä ja Poika ovat Yhtä - vannottuja sotilasvaloja kuten muitakin Jumalalle annettuja valoja ja lupauksia etenkin, kun ne liittyvät Luojan säätämän yhteiskuntajärjestelmän ja hallinnon, Kristuksen maanpäällisen, kuningas Daavidin valtaistuimen kuningaskunnan ja siihen liittyvän Kristuksen apostolisen seurakunnan, rakentamiseen, ylläpitämiseen ja puolustamiseen, voidaan edellyttää, suorastaan vaatia rangaistuksen uhalla myös noudatettavan etenkin poikkeustilanteissa.
Näiden Jumalalle annettujen valojen ja lupausten noudattamista voidaan vaatia kaikilta niitä antaneilta maan asukkailta, mutta aivan erityisesti Jumalan säätämän yhteiskuntajärjestelmän ja hallinnon ylläpitämisestä ja puolustamisesta vastaavilta viranomaisilta, jotka voidaan aseistaa ainoastaan Jumalan Pyhän Säätämyksen ylläpitämiseen ja puolustamiseen, eikä sen vastustamiseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
(jatkoa edelliseen)
Suomen laki. Rikoslaki vuodelta 1993.
11. Luku. Valtiopetoksesta
1 §. Joka, aikoen surmata [Keisarin ja Suuriruhtinaan], ottaa hänet hengiltä, taikka sitä yrittää, tuomittakoon valtiopetoksesta [kuolemanrangaistukseen]
Ks. L kuolemanrangaistuksen poistamisesta rangaistusjärjestelmästä, Ri 3; HM 1 ja 2 §, A 1; tämän luv. 5 §; OK 4:2, Pr 1.
2 §. (21.4.1894) Joka, aikoen
1) viedä [Keisarilta ja Suuriruhtinaalta] vapauden, saattaa hänet vihollisen tahi kapinoitsijan valtaan, riistää häneltä korkeimman vallan, taikka estää häntä sen käyttämisestä;
2) [Venäjän] Valtakunnasta irrottaa [Suomenmaan tahi] jonkun osan siitä, [tahi muun Venäjän Valtakuntaan kuuluvan alueen], taikka saattaa jonkun osan [Venäjän] Valtakuntaa vieraan vallan alle; taikka
3) laittomalla tavalla kumota tahi muuttaa [Keisarikunnan tahi Suuriruhtinaanmaan] hallitusmuodon [taikka vallanperimyksen järjestyksen], tekee teon, jolla hän aikomuksensa toteuttaa taikka sitä yrittää, rangaistakoon valtiopetoksesta [kuritushuoneella] elinkaudeksi taikka vähintään kahdeksaksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.
Ks. RL 2:3; tämän luv. 5 §; OK 4:2, Pr 1.
3 §. (21.4.1894) Jos kaksi tahi useammat ovat keskenänsä sopineet tekemään valtiopetoksen; rangaistakoon jokainen heistä sellaisesta salahankkeesta [kuritushuoneella] vähintään yhdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi.
Ks. RL 2:3; tämän luv. 5 §; OK 4:2, Pr 1.
4 §. (21.4.1984) Joka, valtiopetoksen aikomuksessa, rupeaa yhteyteen vieraan hallituksen kanssa, taikka väärin käyttää hänelle uskottua virkavaltaa, taikka hankkii aseita tai väkeä, taikka tekee muun sellaisen valmistelun, rangaistakoon [kuritushuoneella] vähintään yhdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Jos joku senkaltaisessa aikomuksessa liittäytyy sellaiseen väkeen; tuomittakoon [kuritushuoneeseen] korkeintaan kuudeksi vuodeksi.
Ks. RL 2:3; tämän luv. 5 §; OK 4:2, Pr 1.
4 a §. (23.1.1931/14) Joka:
1. liittyy sellaiseen yhdistykseen, järjestöön tai muuhun yhteenliittymään, joka hänen tietensä toimii Suomen valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen väkivaltaiseksi kumoamiseksi tahi tarkoittaa tällaisen toiminnan edistämistä tai tukemista välillisesti tai välittömästi, taikka joka jäseniä hankkimalla, varoja kokoamalla, maksuja suorittamalla tai muulla siihen verrattavalla tavalla työskentelee tällaisen tietämänsä yhteenliittymän hyväksi;
2. ottaa osaa kokoukseen, joka hänen tietensä on kutsuttu koolle valtiopetokseen tähtäävän toiminnan edistämiseksi tahi jossa neuvotellaan tai päätetään valtiopetokseen tähtäävän toiminnan edistämiseksi taikka 1 kohdassa mainitun yhteenliittymän perustamisesta, ellei asianhaaroista käy päättäminen, ettei hänen aikomuksenaan ollut edistää tällaista toimintaa;
3. puhein, kirjoituksin tai muulla tavoin ylistää valtiopetosta tai sen valmistelua taikka levittää valtiopetokseen tai sen valmisteluun kiihoittaviksi tai sitä ylistäviksi tietämiänsä kirjoituksia tai esityksiä; taikka
4. muulla tavoin puhein tai teoin tahallansa edistää valtiopetokseen tähtäävää toimintaa, tuomittakoon, ellei hän muun lainpaikan mukaan ole teostaan ankaramman rangaistuksen alainen, vankeuteen enintään kahdeksi kuukaudeksi.
Ks. tämän luv. 5 §; OK 4:2, Pr 1.
5 §. Mitä 4 luvun 2 §:ssä on säädetty rikoksen yrityksestä koskee myöskin valtiopetoksen yritystä sekä sen valmistelua.
6 §. (23.1.1931/14) [Tässä luvussa säädettyyn kuoleman- tahi kuritushuonerangaistukseen vikapää tuomittakoon myöskin kansalaisluottamuksensa menettäneeksi; jos tuomitaan muuhun rangaistukseen tämän luvun mukaan, tuomitkoon oikeus, milloin teon laatu siihen antaa aihetta, myöskin kansalaisluottamuksen menettämiseen.]
Ks. L eräiden lisäragaistuksen poistamisesta 1 §, Ri 3a.
(jatkoa edelliseen)
Suomen Laki. Rikoslaki vuodelta 1993.
12. Luku Maanpetoksesta
1 §. (20.8.1942/683) Suomen kansalainen, joka astuu sotaväkeen, tietäen sen olevan vihollisen, taikka joka ei luovu sellaisesta sotaväestä, rangaistakoon maanpetoksesta [kuritushuoneella] elinkaudeksi tai määräajaksi, vähintään kuudeksi vuodeksi.
Ks. RL 2:3; tämän luv. 10 §; OK 4:2, Pr.1
2 §. (20.8.1942/683) Suomen kansalainen, joka valtakunnan jouduttua sotaan tai sodan sitä uhatessa vihollisen eduksi taikka Suomen tai sen liittolaisen vahingoksi tahallansa:
1. saattaa vihollisen valtaan sotaväkeä, kaupungin, sataman, linnoituksen tai muun puolustuspaikan, sotalaivan tai muun aluksen, lentovälineen tai muita sotaväelle tarpeellisia kulkuneuvoja tai niiden tarvikkeita taikka radioaseman, sotakassan, aseita, ammuksia tai muita sotatarvikkeita, varus-, elintarvike- tai polttoainevaraston, tai muuta senkaltaista taikka hävittää tai turmelee jotakin sellaista, taikka vahingoittaa teollisuuslaitosta tai sen koneistoa tai varastoa, vesi-, sähkö- tai kaasujohtoa, patoa, lennätintä, puhelinta, tietä, kanavaa, rautatietä, siltaa, merimerkkiä tai muuta niihin verrattavaa;
2. viholliselle ilmaisee sotavoiman suuruuden, tilan, aseman tai liikkeitä tai niitä koskevan päätöksen tai suunnitelman taikka tunnussanan tai muun tunnusmerkin tai salakirjoituksen tulkitsemisohjeen taikka antaa viholliselle kartan tai piirustuksen tahi muun puolustuslaitosta, sotatarviketehdasta, radioasemaa, satamaa, kulkuväylää tai tietä koskevan tiedon taikka palvelee vihollista oppaana tai vakoojana tahi hankkii sille oppaan tai vakoojan taikka auttaa, suojelee tai käskee vihollisen vakoojaa tai vakoojaan verrattavaa taikka viholliselle värvää tai hankkii sotaväkeä taikka auttaa sotavankia karkaamaan tahi suojelee tai kätkee karannutta sotavankia; taikka
3. tekee aseellista vastarintaa Suomen tai sen liittolaisen sotavoimalle tai estää käyttämästä sotaväkeä vihollista vastaan taikka viettelee sitä asettumaan vihollisen puolelle tai karkaamaan tai pakenemaan tahi kapinaan tai muuhun uskottomuuteen, taikka oppaana eksyttää sotaväen osaston tai aluksen, taikka antaa päällystölle tai asianomaiselle tiedustelijalle väärän kertomuksen vihollisesta tai muusta, mikä vaikuttaa sodankäyntiin tahi jättää ilmaisematta, mitä hän siitä tietää,
rangaistakoon maanpetoksesta [kuolemanrangaistuksella] tahi [kuritushuoneella] elinkaudeksi tai määräajaksi, vähintään kuudeksi vuodeksi.
Jos Suomen kansalainen 1 momentissa mainituissa olosuhteissa muulla kuin siinä tarkoitetulla tavalla tahallaan auttaa vihollista tai vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea tai sen liittolaista, tuomittakoon sellaisesta maanpetoksesta [kuritushuoneeseen] elinkaudeksi tai määräajaksi, vähintään neljäksi vuodeksi.
Edellä tässä pykälässä mainittujen rikosten yritys on rangaistava.
Ks. L kuolemanrangaistuksen poistamisesta rangaistusjärjestelmästä, Ri 3; RL 2:3; tämän luv. 10 §; OK 4:2, Pr.1. Vrt. myös RL 16:22.
3 §. (20.8.1942/683) Jos teko, jota 2 §:n 1 momentissa tarkoitetaan, tehdään varomattomuudesta tai muusta tuottamuksesta, olkoon rangaistus vankeutta, taikka, milloin asianhaarat ovat raskauttavat, [kuritushuonetta] enintään kuusi vuotta.
Ks. tämän luv. 10 §; RL 2:3; OK 4:2, Pr 1.
4 §. (20.8.1942/683) Jos muu kuin Suomen kansalainen Suomessa oleskellessaan tai valtakunnan palveluksessa ollessaan tekee sellaisen rikoksen, kuin 1, 2 tai 3 §:ssä on mainittu, rangaistakoon siitä niinkuin Suomen kansalainen.
Vihollisen sotavoimiin kuuluvaa ei kuitenkaan saa tuomita rangaistukseen muusta edellä tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta kuin 2 tai 3 §:ssä mainitusta teosta. Edellytyksenä on silloin, että hän salaten kuuluvansa vihollisen sotavoimiin oleskelee Suomessa tai Suomen puolustusvoimien sotatoimialueella. Jos hän on syyllistynyt vakoiluun, häntä ei saa tuomita rangaistukseen muusta vakoilusta kuin siitä, mistä hänet on tavattu. (25.3.1983/321)
5 §. (20.8.1942/683) Suomen kansalainen, joka
1. kehoittaa vieraan valtion hallitusta aloittamaan sodan tai muun vihollisteon Suomea vastaan tai jatkamaan sitä taikka rikkomaan Suomen kanssa tehdyn sotaliiton tahi kieltäytymään sellaisesta liitosta; taikka,
2. ennenkuin sota on julistettu tai alkanut, omasta tai muiden puolesta lupaa vieraan valtion hallitukselle apua sen sodassa Suomea vastaan,
rangaistakoon [kuritushuoneella] määräajaksi, vähintään kahdeksi vuodeksi.
Ks. tämän luv. 10 §; RL 2:3; OK 4:2, Pr 1.
6 §. (18.10.1939/343) Jos se, jolle Suomen puolesta on uskottu sopimuksen tekeminen tai siitä neuvotteleminen vieraan valtion kanssa, tahallansa väärinkäyttää tätä luottamusta Suomen ilmeiseksi vahingoksi, rangaistakoon [kuritushuoneella] määräajaksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
Ks. Viite ed. §:n kohdalla.