Kyssäri kaikille palstalaisille, näkemyksestä huolimatta.
Antiikin Kreikassa jossain portin päällä luki:
"Tunne itsesi!"
Kuinka hyvin tunnette siis itsenne?
Miten voi tuntea kunnolla yhtään mitään, jos ei tunne kunnolla edes itseään?
Tämä sama ongelmahan on vähän kaikkien tuntevien, älyllisten olentojen kanssa.
Ja asian vois laajentaa jopa mahdolliseen jumalaan/jumaluuteen. Meidänhän sanotaaan olevan "jumalan kuvia". Mutta millainen kuva meillä itsellämme on oikein omasta itsestämmekin? Ja onko sekin kuva usein vääristynyt?
Antiikin Kreikassa jossain portin päällä luki:
"Tunne itsesi!"
Kuinka hyvin tunnette siis itsenne?
Miten voi tuntea kunnolla yhtään mitään, jos ei tunne kunnolla edes itseään?
Tämä sama ongelmahan on vähän kaikkien tuntevien, älyllisten olentojen kanssa.
Ja asian vois laajentaa jopa mahdolliseen jumalaan/jumaluuteen. Meidänhän sanotaaan olevan "jumalan kuvia". Mutta millainen kuva meillä itsellämme on oikein omasta itsestämmekin? Ja onko sekin kuva usein vääristynyt?
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://matildaselin.blogspot.fi/2015/05/masennus-ja-laakkeet.html
Kriisithän ovat aina hyvä itsetutkiskelunkin mahdollisuus.
Kiinalainen kriisikäsitekin pitää sisällään mahdollisuuden johonkin parempaan.
Eikä ihmisen tarvitse mielestäni edes tuntea itseään nuorena kovinkaan hyvin. Nuoren pitää elää nuoren elämää, mennä ja kokea yhdessä muiden nuorten kanssa maailmaa. Maistella kaikkea mitä sillä on tarjottavanaan.
Nykyään ongelmana on kuitenkin ehkä nuoruuden liika ihannointi, joka voi olla jopa haitallista itsetutkiskelun kannalta.
Ja mitä pidemmälle itsetutkiskelu etenee, niin sitä enemmän sitä näkee itsessään muut ihmiset ja itsensä muissa ihmisissä. Me olemme hyvin samanlaisia kaikki, kun meistä riisutaan kaikki se, mikä meihin on täällä ulkoapäin iskostettu. Jokainen haluaa olla rakastettu, arvostettu ja samanlainen kuin kaikki muutkin.
Joka siis tuntee itsensä, tuntee kaikki muutkin ja tätä voidaan kutsua elämän viisaudeksikin.
Sen jälkeen kun tuli kristinusko ei ollut tarvetta tuntea itseään, vaan piti pelkästään uskoa Jeesukseen Konstantinoksen valtionuskonnon sanelemalla tavalla. Rehellinen itsetutkiskelu johtaa ateismiin tai agnosikseen ja hyvä niin.
"Sen jälkeen kun tuli kristinusko ei ollut tarvetta tuntea itseään, vaan piti pelkästään uskoa Jeesukseen Konstantinoksen valtionuskonnon sanelemalla tavalla."
Olisi parempi uskoa Jeesusta kuin Jeesukseen.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Joh. 8:31-32
Jokainen kai tahtoo ajatella harrastavansa itsetutkintaa. Ja toisaalta on mukavampi ohittaa omia heikkouksia kuin porautua niihin. Mutta iän karttuessa itsetunyemuskin kasvaa ihan väkisin: ihminen kun oppii koko ajan väistämättä kaikesta, itsestäänkin.
Meidän kuva itsestämme on toki todellisuuteen pohjautuva puolifiktiivinen ja puolidokumentaarinen tarina. Pitänee paikkansa yksilön, perheen, suvun, kansan ja ihmiskunnan tasolla. Kaikki käsitykset/tarinat ovat jotain tarkoitusta palvelemaan sepitettyjä editoituja versioita todellisuudesta.
Mulle ei ole ongelma ajatella myös ihmisten jumalakuvaa samanlaisena sepitteenä. Miksi se eroaisi kaikista muista tarinoista?
Aika paljon sitä on tullut harrastettua ihan pakostakin parisenkymmentä vuotta kestäneen (ja edelleen jatkuvan) masennuksen ja ahdistushäiriön vuoksi.
Pikkuhiljaa korvien välistä alkaa löytymään enemmän tai vähemmän outoja asioita (onneksi ei sentään niin outoja kuin eräillä tänne kirjoittavilla).
Itsetutkiskelun lisäksi on kiinnostavaa tutkia myös muita ja tämä palsta antaa siihen aika hyvän mahdollisuuden.
Eli itsetutkiskelu vaan jatkuu, kun nuo vaivat yhä edelleen ovat elämässäsi?
Eivät toki aivan tuntemattonia itsellenikään nuo mieltämme kalvavat katalat ihmismielemme juonet. Liittynevät tänä päivänä aika paljon yksinäisyyden tunteeseen. Kokee tulleensa koko maailman eristämäksi yksinäiseen selliinsä. Pinnallisuus on muodikasta ja ulkoinen kauneus lähes ainoa tavoittelemisen arvoinen asia, rahan ohella.
Me samaistumme täällä kaikkeen ja siihen kuuluvat myös kaikenlaiset diagnoositkin. Kun lähes jumalan sijaisena toimivat lääkäri sanoo, että sinulla on tämä tai tämä diagnoosi, niin uskomme tätä jumalan korviketta niin lujasti, että olemme siitä aivan varmoja, että näin todellakin olisi. Mielen ongelmat ovat siitä erikoisia, että niihin ei löydy aina mitään näkyvää, havaittavaa fysikaalista syytä.
Itse harrastan mieleni piiskaamista, mutta vain tutkimusmielessä. En ole mikään masokisti missään suhteessa, mutta uskon kuitenkin tuskan jalostavaankin vaikutukseen, mutta silloinkin takana on oltava rakkaudellisuus. Itsensä rakastaminen lieneekin itsetutkiskelun kaikkein suurin päämäärä ja sitä kautta myös muiden rakastaminen. Voisikin yhtä hyvin sanoa, että jos ei osaa oikein rakastaa itseään, ei voi oikein osata rakastaa muitakaan.
Haastava juttu, mutta pitäisikö sen olla sitten jotenkin helppoa? Pitäisikö ehkä kaikkein arvokkain asia maailmassa saavuttaa helpon kautta?
Itse olen aika ruma ja muutenkin mitätön ihminen, mutta olen sitä mieltä, että se on vain etu itsestutkiskelun kannalta.
Juu, edelleen jatkuu ja pääsen testaamaan uutta sähköhoitomuotoakin.
Olisi helppoa jos tosiaan löytyisi havaittavia fysikaalisia syitä joita voisi hoitaa, omassa tapauksessani kyse on enimmäkseen persoonallisuuden piirteistä johtuvasta masennuksesta ja siksi tähän mennessä resistentti lääkkeille, terapialle ja ECT:lle. Enkä tuolta uudeltakaan paljoa odota, mutta ihan mielenkiinnostakin sitä jo kokeilee, saa nähdä kuulunko "plasebo" vai oikea hoito ryhmään, minun tapauksessani sillä tuskin on eroa.
Minulla ei masennukseen kuulu yksinäisyyden tunteet, itsesyytökset tms. mikä ilmeisesti on melkoisen poikkeuksellista. Syytkin masennukseeni ovat ilmeisesti aika poikkeukselliset.
Itsetutkiskelu (ja tutkiskelu muiden toimesta) on paljastanut itsestäni paljon yllättäviä asioita ja kokoajan tuntuu löytyvän lisää, mikään niistä ei tosin auta parantumisessa.
Itsetutkiskelu voi muuttaa käsityksesi omasta rumuudesta ja mitättömyydestä, niin minullekin kävi.
Kaikilla on oma ristinsä kuuluu nykymuodossa, kaikilla on oma diagnoosinsa.
Mielen oireiluthan on oikeastaan usein vain enemmänkin merkki sairaasta yhteiskunnasta, ja nyky-yhteiskunta lienee läpikotaisin siis sairas.
Lääketeollisuus-lääkärit, lääkärit-lääketeollisuus.
Liian hyvät lääkkeethän ovat huonoa bisnestä, varsinkin jos ne parantavat ihmisen kokonaan.
Aivoista pitäisi kyllä pystyä jo paikantamaan niitä fysikaalisia muutoksia, sähkökemiallisia vai miksikä niitä hienosti kutsutaankaan, jos ihminen on kovin oudoissa fiiliksissä. Ja jotainhan on jo löydettykin esim. "heviosastosta".
http://tieku.fi/ihminen/aivot/mika-on-skitsofrenia
Ja ehkä mielemme pystyy kehittämään mitä kummallisimpia ongelmia itselleen. Tuskinpa diagnosoiminenkaan on jo ihan tiensä lopussa kuitenkaan.
Onhan meillä jo niin paljon kaikenlaista mieltämmekin sekoittavaa ympärillämme ja uudella teknologiallakin on siinä ihan varmasti oma osansa. Meitä pommitetaan koko ajan teknologisestikin. Onneksi tieto on jo melko halpaa ja asioista voi ottaa lähes kuka tahansa selvää jo ihan itsekin.
Tulee väkisinkin sellainen vähän avuttomuuden tunnekin, että ei oikein enää tunne hallitsevansa koko tätä juttua ja tunne voi laajentua jopa oman itsensä hallitsemiseen. Nykyihmisen kun pitäs tietää ja hallita vähän kaikkea.
Onneksi monet perusjutut on kuitenkin aika ikusia ja ehkä universaalejakin. Kyllähän uusi teknologia voi olla erittäin hyvä apuväline itsetutkiskelullekin.
>>Itsetutkiskelu voi muuttaa käsityksesi omasta rumuudesta ja mitättömyydestä, niin minullekin kävi.<<
Eipä ole paljon ainakaan menettävää. Ihmiset joilla on paljon kaikkea, myös menettävät kaikkein eniten.
Itselläni alkoi pian sen jälkeen, kun armeijasta päästyäni. Kristinusko oli jäänyt taakse, oli aika avartaa maailmaa.
>>Antiikin Kreikassa jossain portin päällä luki:
"Tunne itsesi!"<<
Ei! Kyllä nyt muistelet natsikeskitysleirejä! Tuo on vain jonkun filosofin suuhun pistetty tokaisu, kuvaamaan tiivistettynä mukamas hänen ajatustensa laatua tms.
Porttien päällä nimittäin lukee: "Jedem das seine" (Buchenwald), ja "Arbeit macht frei" (Auschwitz).
Temppelin seinässä tai temppelin portissa, ihan sama!
Ihmeellistä pilkun nussintaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnothi_seauton
Ja mistä helvetistä ne natsitkin tännekin taas pomppas?
Olen pyrkinyt kyseenalaistamaan oman hyvyyteni, jotta näkisin mistä motivaationi nousevat.
Siitä se viisaus aina lähtee. Tekopyhyys on nimenomaan sitä, että pitää itseään hyvänä. Jopa Jesse sanoi, että hän ei ole hyvä.
8. Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
19. Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
”19. Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.”
Jeesus oli on Jumala, joten on hyvä.
Jeesus ei opettanut, että meidän pitää tavoitella hyväksi tulemista, vaan että emme ole hyviä, joten meillä ei tule olla hyväksi tulemisen tavoitteita.
Tämän maailman lähtökohta on ihmishyvyys.
Kaiken pitää kehittyä kokoajan paremmaksi ihmishyvyyden avulla. Pahuutta maailmalle on se, että ihminen kieltäytyy kehittymästä tämän maailman hyvyys- ja kehitysvaatimusten mukaiseksi.