Tässä yksin mietin mitä minä tekisin. Olen umpikujassa, tieni päässä, lopussa. Olen hakenut apua useammalta taholta, huutanut Herran puoleen, mutta kukaan/ mikään ei auta.
En saa öisin unta erään todella kiusallisen vaivani takia, lääkitys on täynnä, eikä lääkäri suostu sitä muuttamaan/ vaihtamaan, niin että tilanteeni voisi korjaantua.
Kun olen pystynyt nukkumaan vuosia vain alle 4 h yössä, se alkaa käymään psyyken päälle. En jaksa kuin sen mikä on pakko, mikään ei huvita eikä kiinnosta. Minnekään ei voi lähteä koska nukahdan mm. kokouksissa tai kylässä. Nukuttua en kuitenkaan saa, nukahtelen vain.
Olen unilääkkeille yliherkkä, ja kun kävin lääkärissä, ja mietittiin eri vaihtoehtoja, niin lääkäri sanoi, että hän ei keksi miten voisi minua auttaa. Kehotti kävelemään vähintään 2 tuntia päivittäin. Jotenkin tuo tuntui kohtuuttomalle, koska kävelen jo yöt vaivojeni takia, niin vieläkö päivätkin pitäisi.
Mietin miksei Jeesus auta, vaikka huudan Häntä avukseni? Rukoilen ja pyydän auttamaan.. mutta vastaus on vain hiljaisuus..
Olen niin väsynyt elämään, että olen miettinyt elämäni päättämistä itse. Kuitenkin niin että se näyttää onnettomuudelta, läheiset ei voi auttaa tässä asiassa, enkä tahdo heille omantunnontuskia, miksi en kertonut aikeistani, pyytänyt apua tms.
En yksinkertaisesti jaksa enää! Mistään ei näy valoa, ei mitään toivoa, ei mitään..
Kävin psykiatrinkin juttusilla ja hänellä oli samaa sanottava kuin tällä toisella lääkärillä, ettei hän voi auttaa.
MInä en tiedä mitä tekisin, apua en mistään saa, eikä minua voikaan ihminen auttaa, mutta miksi Jumalakaan ei sano mitään! Tämä tilanne kun ei ole vain tämänhetkinen, vaan tätä on jatkunut vuosia!
En saa öisin unta erään todella kiusallisen vaivani takia, lääkitys on täynnä, eikä lääkäri suostu sitä muuttamaan/ vaihtamaan, niin että tilanteeni voisi korjaantua.
Kun olen pystynyt nukkumaan vuosia vain alle 4 h yössä, se alkaa käymään psyyken päälle. En jaksa kuin sen mikä on pakko, mikään ei huvita eikä kiinnosta. Minnekään ei voi lähteä koska nukahdan mm. kokouksissa tai kylässä. Nukuttua en kuitenkaan saa, nukahtelen vain.
Olen unilääkkeille yliherkkä, ja kun kävin lääkärissä, ja mietittiin eri vaihtoehtoja, niin lääkäri sanoi, että hän ei keksi miten voisi minua auttaa. Kehotti kävelemään vähintään 2 tuntia päivittäin. Jotenkin tuo tuntui kohtuuttomalle, koska kävelen jo yöt vaivojeni takia, niin vieläkö päivätkin pitäisi.
Mietin miksei Jeesus auta, vaikka huudan Häntä avukseni? Rukoilen ja pyydän auttamaan.. mutta vastaus on vain hiljaisuus..
Olen niin väsynyt elämään, että olen miettinyt elämäni päättämistä itse. Kuitenkin niin että se näyttää onnettomuudelta, läheiset ei voi auttaa tässä asiassa, enkä tahdo heille omantunnontuskia, miksi en kertonut aikeistani, pyytänyt apua tms.
En yksinkertaisesti jaksa enää! Mistään ei näy valoa, ei mitään toivoa, ei mitään..
Kävin psykiatrinkin juttusilla ja hänellä oli samaa sanottava kuin tällä toisella lääkärillä, ettei hän voi auttaa.
MInä en tiedä mitä tekisin, apua en mistään saa, eikä minua voikaan ihminen auttaa, mutta miksi Jumalakaan ei sano mitään! Tämä tilanne kun ei ole vain tämänhetkinen, vaan tätä on jatkunut vuosia!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos kivusta on kysymys niin pyydä lähete kipupolille, koita jaksaa.
Tuli tällainen mieleeni, että oletko ottanut yhteyttä kipupoliklinikkaan... terveyskeskuksillahan on myös kipuun erikoistuneita osa-yksikköjä niinsanotusti...
Mietin myös voisiko olla jotain ns. luontaisia hoitokeinoja? En tiedä mikä on vaivojesi tausta.
Tietenkin tarvitset ehdottamasti luotettuja ihmisiä ympärillesi, jotka voivat tukea sinua... kertomatta jättäminen ei ole aina se paras vaihtoehto, koska yksinään taakka voi tuntua paljon raskaammalta kantaa.
Jos unilääkkeet ei käy, niin kokeile Alproxia. Helpottaa ahdistusta. Saat nukutuksi.
Aloittaja on pelkkä trolli, miksette huomaa???
Ennakkopäätelmiensä kautta, ihmiset voivat kävellä avuntarvitsijoiden ohitse.
Tee parannus elämässäsi.
Tee epäitsekästä hyvää, jakaen omastsasi puutteessa oleville, ja samalla rukoile nöyräsi Jumalalta ymmärystä Kirstuksen nimeen, jotta voit hänen tahtonsa tuntea sinua kohtaan , ja jotta voit sen täyttää.
Tänään kun ihmiset rukoilevat ja uskottelevat itselleen, että heidän rukouksensa ovat tärkeitä Jumalalle, mutta ahdistuneet ihmiset ymmärtävät todellisen eron, kun Jumala kuulee rukoukset, tai jos ei kuule.
Osoita aroa heikossa asemassa olevia kohtaan maailmalla, niin josko armoa löytyisi myös sinulle, sillä Jumala on vanhurskas, ja tukee myös hurskaitaan.
Tosin tänään ihmiset ovat vaipuneet tekohurskateen kristillisä piirejä myöten, ja sen vuoksi seurakuntien vanhimmistokaan ei voi snua auttaa, vaikka oikeast heidän tulisi pysty auttamaan myös sinua, niin että pääsisit vaivoistasi.
Vaan aika on luopumuksen aikaa, eikä todellisa Herran seuraajia juuri ole, eikä ihmeparantumisa sen vuoksi tapahdu, vaikka seurakuntalasisten lukumäärä olisi, kuin meren hiekkää, niin heidän apunsa tuntuu olevan tyhjän kanssa.
Herätkää ihmiset, ja olkaa rehellisä tämän tilanteen kanssa, joka edessämme on, että Kristuksen seuraajien merkit uuupuvat tämän ajan kristityistä.
Hohhoijjaa. Kyllä Jeesuksen seuraajia on tässä ajassa paljonkin varsinkin muualla kuin luterilaisessa kirkossa. Jeesuksen edessä me ollaan samalla viivalla etkä sä teoillasi tee itsestäsi yhtään parempaa kuin siitä joka päättää lähtee seuraamaan Jeesusta ja tulee uskoon ja aloittaa vasta kasvamisen Herrassa. Jeesus toivoo että kaikki kääntyisi hänen puoleensa eikä yksikään uskova ole hetkessä kaikesta tietoinen ja Herran kaltainen. Uskossa voi kuitenkin kasvaa lähelle Herraa. Raamatussahan sanotaan että perustuksen(Jeesuksen) päälle voi rakentaa kullasta, puusta tai vaikka heinästä...rakenti sitten vaikka siitä heikoimmasta aineksesta niin se on hänelle vahingoksi mutta hän silti itse pelastuu...
Sinä tekohurskas, et Herran tiestä tiedä vielä mitään, kun saarnaat tuota tekopyhien rakkaudetonta valearmoa, jossa teoille ei anneta mitään arvoa, vaan se riittää, että puhutaan hurskaita, ymmärtämättä edes mitä hurskaus tarkoittaa.
Se on kylmentynyttä rakkautta, eikä siinä toteudu lähimmäisen rakkaus, vaan itsekkyys, ja siitä ei palkkaa tule, vaan ennemminkin rangaistus.
Herää sinäkin jo tekemään hyvää, ja kehottamaan myös siihen hyvän tekemiseen, sen sijaan, että täällä viljelet tuota lustetta.
Luopumus oli ennusettu tulevaksi ja se tuli ja se on jo täällä.
Herätkää.
Kyseessä ei ole kipu. Häpeän vaivaani itse, enkä puhu siitä. Jaloista on kuitenkin kyse, ja tällä hetkellä jo käsistä ja keskiruumiistakin.
Käytän Melatoniinia unettomuuteen, joka kyllä auttaisi, jos vain nuo jalat ja kädet antaisivat nukkua!
Olen itse valinnut tämän yksinäisen elämän, olen näin onnellisempi kuin ihmisten seurassa Minulla ei ole kenellekään mitään annettavaa. En halua että toinen vaan kuuntelee huoliani enkä minä jaksa tukea häntä.
Enkä minä jaksaisi olla kenenkään kanssa ystävä. Parempi olla yksin.
Kyllä minä itseäni ihmisenä olen pitänyt enkä minään peikkona :)
Tiedätkös sellaista asiaa....
Toinen voi olla kuuntelija ja toinen kantaa ne huolet toiselle. Todellinen lähimmäisyyshän ei vaadi vastapalvelusta.
Ajan kanssa, myös kun on saanut kantaa huolia, voi olla itse jakajana.
Kukaan ei tietenkään voi pakottaa sinua jakamaan kantamuksia kenellekään, mutta usein kun kuuntelija on johdatettu ja oikea, se antaa enemmän kuin olet uskonut sen voivan antaa. Toivoisin, että eritoten, löytäisit ihmisiä joille jakaa.
Tietenkin yksinäisyydenkin voi valita, mutta kuinka moni meistä todella tahtoo jäädä sinne yksinäisyyteen?
Ja ihminenhän sinä olet, ja todella arvokas oletkin.
LightningStar kirjoittaa kauniisti. Olen hänen kanssaan samaa mieltä - sinulle tekisi hyvää jakaa asioita toisten kanssa. Älä turhaan ajattele, ettei sinulla olisi toisille mitään annettavaa!
Monet asiat saavat todellisen merkityksen mielessämme vasta, kun jaamme ne toisten kanssa.
Olin itse sairaana pitkään ja ensin päätin erakoitua kotiin. Sitten lähdin eräänä juhannuksena luterilaissen kirkon järjestämälle retkelle. Ujostelin alussa, mutta lopulta löysin kuitenkin juttuseuraa ja yhteislauluihin yhdyin myös. Sinä iltana palasin kotiin iloisin mielin ja samalla haikeana. Pohdin, mistä alakuloinen oloni voisi johtua. Vastaus oli: haikailin tuollaisen elämän perään. Että saisin sairaanakin tulla huomioiduksi ja uppoutua toisten seuraan niin, että jopa unohdan olevani sairas hetkeksi.
Siispä: rohkaisen sinua kulkemaan toisten seuraan avoimin mielin. Puhu sairaudestasi niille, joihin voit rakentaa luottavaisen suhteen. Usko pois, moni olisi iloinen sinut tavatessaan! Älä siis pidä itseäsi heidän tavoittamattomissaan kovin pitkään...
Hei !
Älä väheksy tuota lääkärin ohjetta kävelyn suhteen !
Moni uniongelmista kärsivä saa apua siitä, sillä kun ihminen rasittaa kunnolla itseään fyysisesti, niin se auttaa sitten nukkumaan paremmin.
Lisäksi tiedän omasta kokemuksestani, että kun asiat pyörivät päässä ja ahdistaa, niin kun kävelee tuon 2 tuntia vaikkapa, niin siinä lähtee endrofiinit sun muut liikkeelle ja samalla pää "lepää" jostain syystä, jota en itse tiedä, eli sekin auttaa siis henkisiin ongelmiin.
Kävelin erään ystäväni kanssa kun hänelle tuli ero ja häntä ahdisti, ja myöhemmin hän tunnusti, että ei olisi päässyt läpi siitä kaikesta, ilman niitä kävelyjä ja sitä toista jolle hän sai purkaa sydämensä, eli kävely ja juttelu auttaa purkamaan sitä noidankehää jossa moni ihminen pyörii, eikä löydä ulos pääsyä.
Mutta kun siis on fyysisesti purettu ja sitten purettu sitä sydäntä ja kaikkea mikä ahdistaa, niin jossain kohtaa helpottaa ja sen huomaa todella käytännössä !
Suosittelen siis lämpimästi omien ja läheisteni kokemusteni kautta.
Minä itse purin samoin, mutta minulla ei ollut ihmistä vierellä, vaan vain Herra Jeesus, ja sen haluan sanoa, että Hän osaa auttaa ja hoitaa parhaiten !
Kiitos kaikille vastauksista. Ongelmani ei ratkea näin.
Toivotan Taivaan Isän siunausta teidän jokaisen elämään.
T: MagdalanMaria
Hyvää Maria!
En tiedä mikä vaivasi on ja luulen ettei meidän kenenkään ole tarpeen tietääkkään, sillä Jumala tietää.
Olen aika tavalla samanlaisessa tilanteessa. Minulla on kävely auttanut, mutta rukous ja toisten tuki myös.
olen aika sulkeutunut luonne joten kukaan muu ei tiedä tilannettani kuin Jumala.
Luotan kuitenkin saavani levon kerran taivassa kuten Lasarus joka kärsi rikkaan miehen portinpielessä.
Muistan sinua rukouksissani jos annat siihen luvan.
Kirjoitukseni on aika sekava<. Tarkoitin rukouksen auttaneen eniten vaikka en ole kuullut suoraa Jumalan ääntä, mutta voimaa olen saanut vähn kerrallaan juuri kun olen ollut sammumassa tielle.