Liskojen yö, harhat ja yhteiskuntasopimus

Liskojen yö on kansanomainen nimitys pidempiaikaisen alkoholinkäytön lopettamisesta seuraaville yöllisille aistiharhoille ja unettomuudelle.

Termi juolahti mieleen yhteiskuntasopimuksen kariutumisesta lähes välittömästi. Ei siksi, että kysymys liittyisi niinkään alkoholiin, vaan lähinnä unettomuuteen ja aistiharhoihin. Koko yhteiskuntasopimushan on alun alkaenkin ollut lähinnä symbolinen, siis pikemminkin aistiharha kuin mitään konkreettista. Myös sopimukselle asetetut tavoitteet olivat taas kerran lähinnä harhaisia. Mitään ei näy opitun viime kerrasta, vaan samat virheet toistettiin. Virheet siitäkin huolimatta, että Vantaassa on virrannut vettä mittaamattomasti sitten 1990 –luvun.

Yhteiskuntasopimuksen kariutumisen syy on tietenkin porvarit ja heidän majesteetillinen esiintymisensä ikään kuin laillistettuna julkisen vallan edustajana, päätöksentekijän oikeana kätenä, vastuullisena politiikan takuumiehenä, mistä syystä työväestöä edustavat järjestöt alkoivat näyttää lähinnä rahaa rohmuavilta rosvoilta, vaikka asia faktisesti onkin päinvastoin. Erityisesti julkisuuteen ”töötätyt” tuottavuuden kasvattamisvaatimukset ja sen päälle ikään kuin makkaralättynä leivän päälle hinkaistu työajan pidentämisvaatimus eivät kerta kaikkiaan voi johtaa muuhun kuin kieltäytymiseen. Kun tähän lisätään lähes auki rehottava pomppa, isännän elkeet ja suorastaan hersyvän voitonvarma virnistely, niin lopputulos on ilmiselvä.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Koko yhteiskuntasopimusneuvotteluhan on nähtävissä vain pelkkänä teatterina, jonka tarkoitus oli vain leimata syylliset ja näin oikeuttaa edessä olevat suuret julkisen talouden sopeutukset. Vailla järkeä olevilla vaatimuksilla saatiin syy sopimuksen kariutumiseen vieritetyksi työntekijäjärjestöille ja nyt niin kutsutut työnantajat sitten puhtaaksi pestyinä enkeleinä istuvat tulevan porvarillisen hallituksen oikealla puolella ja sanelevat, miten hallituksen pitää jatkossa toimia. Se merkitsee, että menoleikkauksia tehdään aiottua enemmän mikä sallinee verotuksen keventämisen ainakin kapitalististen kääpiöyritysten osalta. Tämä voidaan päätellä joidenkin porvarillisten silmälasien ovelasta vilkkumisesta. Voi myös olla, että työn verotustakin alennetaan, jos riittävä määrä säästöjä saadaan aikaiseksi. Tämä taas merkitsee sitä, että köyhiltä otetaan ja rikkaille siirretään, koska kevennykset suosivat rikkaita ja leikkaukset kurittavat köyhää.

Tulossa oleva ilmeinen porvari-persu-akseli-hallitus ei lupaa mitään oleellista parannusta edellisen hallituksen aikaansaannoksiin. Pikemminkin päinvastoin. Ainoa pelastus on se, jos markkinat alkavat toipua yleiseurooppalaisen talouskatastrofin jäljiltä. Tämä taas ei ole mitenkään varma asia, vaikka jotkut optimistit ovat merkkejä kasvun käynnistymisestä olleet näkevinäänkin. Jossakin vaiheessa unioni onnistuu tämän kasvun kyllä taittamaan, vaikka se alkuun pääsisikin. Kasvu loppuu viimeistään siinä vaiheessa, kun keskuspankki hätäpäissään kiskaisee korkoasteen tappiin luullessaan talouden keittävän yli. Vanhojen kommunistitraumojen riivaama Eurooppa kyllä onnistuu tärvelemään taloutensa myös Venäjä –politiikallaan. Siitä tuskin on edes epäilystä.

Sotessa tuskin saadaan sen ihmeellisempää aikaiseksi kuin edelliselläkään hallituskaudella. Luultavasti perustuslailliset ongelmat ratkaistaan perinteiseen tapaan perustuslakia muuttamalla, kun joku keksii kiekaista, ettei meillä ole varaa nykyisenkaltaiseen perustuslakiin. Ilmiö on tuttu juuri porvarillisista piireistä muutenkin. Näissä piireissä riittävä määrä omistusta on aina taannut sen, että laki väistyy, kun porvari tunkee tupaan.