Vuosia sitten nuorempana halusin tutustua kielivähemmistöömme suomenruotsalaisiin ja oppia ruotsin kieltä paremmin. Menin Karjaalle Västra Nylands Folkhögskolaniin opiskelemaan. Aina välillä istuin koulun kirjastossa ja luin HBL:n. Ja mikä siellä näkyykään melkein joka jutussa? Käsittämätön inho ja viha, pelko suomalaisuutta ja suomen kieltä kohtaan. Olin pöyristynyt. Tuolloin minulla oli suunnitelmana mennä opiskelemaan ruotsin kieltä yliopistoon. Mielipiteeni muuttuivat radikaalisti. Myös kyseisessä koulussa kohdeltiin suomenkielisiä mielestäni kuin huonompaa väkeä. Mitä väliä sillä, että suomenkielisiä istui 20 oppilasta odottamassa oppituntia, kun venäläisiä oppilaita oli kutsuttu noin kymmenen oppilasta koulun vieraiksi. Venäläiset saivat oman luokkahuoneen, kun taas suomenkielisten opetus toteutettiin käytävällä.
En lähtenytkään opiskelemaan ruotsia. Muutin suunnitelmia kokonaan. Valitsin paljon hyödyllisemmät kielet pääaineekseni. Olen tehnyt kääntäjän ja opettajan töitä.
Ja lopuksi - mitäkö mieltä olen suomenruotsalaisista? He ovat harvinaisen itsekästä väkeä. Omaan napaansa tuijottajia. Eivät toki kaikki, mutta hyvin moni niistä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä esim. työni kautta. He ovat harvinaisen lapsellisia, yksinkertaisia ja häijyjä.
Minulla ei ole mitään vastaan ruotsin kieltä, mutta voin sanoa ihan käsi sydämellä, että vihaan tätä sirkusta pakkoruotsin ja kaksikielisyyden kanssa. Vihaan sitä, että teidän suomenruotsalaisten antennit osoittavat edelleen Ruotsiin ja pilkkaatte suomalaisuutta joka käänteessä. Olette epäisänmaallisia ja vastenmielisiä.
Siinä se lyhyesti on. Mielipiteeni. Piti tulla tänne vuosien tauon jälkeen katsomaan, miten riehutte täällä. Olin itse ennen pakkoruotsittaja, mutta mielipiteet voivat muuttua. Sellaista se elämä on.
En lähtenytkään opiskelemaan ruotsia. Muutin suunnitelmia kokonaan. Valitsin paljon hyödyllisemmät kielet pääaineekseni. Olen tehnyt kääntäjän ja opettajan töitä.
Ja lopuksi - mitäkö mieltä olen suomenruotsalaisista? He ovat harvinaisen itsekästä väkeä. Omaan napaansa tuijottajia. Eivät toki kaikki, mutta hyvin moni niistä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä esim. työni kautta. He ovat harvinaisen lapsellisia, yksinkertaisia ja häijyjä.
Minulla ei ole mitään vastaan ruotsin kieltä, mutta voin sanoa ihan käsi sydämellä, että vihaan tätä sirkusta pakkoruotsin ja kaksikielisyyden kanssa. Vihaan sitä, että teidän suomenruotsalaisten antennit osoittavat edelleen Ruotsiin ja pilkkaatte suomalaisuutta joka käänteessä. Olette epäisänmaallisia ja vastenmielisiä.
Siinä se lyhyesti on. Mielipiteeni. Piti tulla tänne vuosien tauon jälkeen katsomaan, miten riehutte täällä. Olin itse ennen pakkoruotsittaja, mutta mielipiteet voivat muuttua. Sellaista se elämä on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielenkiintoinen kuvaus, ja NIIN samaa mieltä olen! Mielenkiintoista on myös se, että oma tarinani on hyvinkin samanlainen - kiinnostus kielipolitiikan syrjivyyttä kohtaan on lähtenyt juuri suunnilleen samalla tavoin ja lisäksi olen myös yliopistossa opiskelemassa muita kieliä nykyään! Minäkin olin itse pakkoruotsittaja aiemmin! Huvittavaa muuten, miten joka kerta, kun juttelen jonkun "pakkoruotsittajan" kanssa, käy ilmi, ettei tämä osaa lainkaan ruotsia.