kaksi asiaa ei tunnu muuttuvan.osa ihmisiä uskoo aina jumalaan ja jumalasta ei koskaan saada mitää havaintoa. usko ja jumalan olemassaolon ilmaisu menevät täysin eri suuntaa. jos ihminen eläisi 1500 vuotta niin useamman usko loppuisi vuosisatojen kuluessa kun jumalasta ei tulisi mitään merkkiä.
kaksi vankkumatonta asiaa. ihmettelen
aikansajaksaaodottaa
1256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin se on. Jumala on luonut ihmisen elämään yhteydessään ja uskonnollisuus on sisäsyntyinen. Osa torjuu, tukahduttaa jumaluuden ja sitten toinen puoli ottaa sen todesta.
Minulle on todistunut että Jumala on olemassa, pyydä ensin uskoa Jumalalta, Jeesus kuulee rukoukset myös.
Koskaan en tällaiseen aloitukseen saa vastausta kysyessäni mikä olisi hyväksyttävä merkki.
Ainakaan minua ei estä mikään sanomasta että tämä tai tuo merkki ei todista jumalasta että siinä mielessä hyväksyn aloituksen. Koska kuitenkin aloittaja on lyönyt vetoa kavereineen kuinka nopeasti ja kuinka monta vastausta tulee vastaan jotta toiveenne toteutuisi runsaasti
Raamattu opettaa, että Jumala on lahjoittanut uskovalle ihmiselle kaiken mitä tarvitaan elämään sekä jumalisuuteen (uskonelämään) Jumalan tuntemisen kautta. 2 Piet 1 opettaa jumalallisesta luonnosta osalliseksi tulemiseksi, joka tarkoittaa elämää Pyhässä Hengessä Jumalan sanan totuuden mukaan (pyhityselämä). Pyhityselämän kautta uskova pelastuu ja vapautuu synnin himoista ja haluista, jotka vaikuttavat maailmassa. Pyhityselämän kautta uskova ei siis pelastu kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan synnistä, joka vaikuttaa maailmassa. Täytyy kuitenkin muistaa se ettei kenestäkään uskovasta tule täydellistä täällä maan päällä, mutta Jumalan armosta saamme kasvaa ja uudistua päivä päivältä.
Tiit 3:
4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
Raamattu opettaa, että Jumala ei pelasta (kadotuksesta iankaikkiseen elämään) meitä vanhurskaudessa (uskossa tehdyt teot) tekemiemme tekojen ansiosta, vaan uudestisyntymisen pesun (Jeesuksen veri pesee ja puhdistaa meidän synnit) ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta antamalla pelastuksen sinetiksi Pyhän Hengen meidän sisimpäämme.
Ef 2:
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Uskon teko on esimerkiksi se, että sanoo Jeesukselle: Kiitos!
Jumala sanoi Aabrahamille: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea" "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Raamattu sanoo, että kun Aabraham uskoi Herraan ja tähän lupaukseen, niin Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. Tässä tapahtui sydämen uskon kautta vanhurskautuminen ilman tekoja. On huomattava se tärkeä asia, että lupaus koski Messias Jeesuksen kautta siunatuksi tulemista. Näin myös Aabraham vanhurskautettiin sydämen uskon kautta ilman tekoja. Aabraham ei pelastunut kadotuksesta iankaikkiseen elämään uskon tekojen kautta, vaan sydämen uskon kautta ilman tekoja.
Kun Jaakobin kirje sanoo Aabrahamin tulleen vanhurskaaksi uskon tekojen kautta, niin se tarkoittaa oikeamieliseksi tulemista uskon kautta Jumalaan. Oikeamielinen tarkoittaa sellaista kun uskova ihminen ojentautuu uskon kautta tekemään Jumalan tahtoa. Tämä on sama asia kuin pelastua synnin himoista ja haluista, jotka vaikuttavat maailmassa. Aabrahamin vanhurskaaksi tuleminen uskon tekojen kautta, ei tarkoita pelastumista kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan uskon tekojen kautta oikeamieliseksi tulemista, joka tarkoittaa Jumalan tahdon tekemistä, synnin harjoittamisen sijaan.
Aabraham kulki samanlaisen tien kuin nykyajan uskova siinä mielessä, että hän pelastui kadotuksesta iankaikkiseen elämään sydämen uskolla. Sen jälkeen hän tuli vanhurskaaksi uskon tekojen kautta, joiden kautta hän ei ansainnut pelastumista kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan toteutti Jumalan tahtoa synnin valintojen sijaan.
Usko ilman tekoja on kuollut tarkoittaa sitä, että kun Jumala armostaan pelastaa ihmisen, niin Jumala ei pelasta häntä jatkamaan synti elämän harjoittamista, vaan kutsuu ja antaa voiman tehdä hyviä tekoja. Hyvät teot eivät pelasta uskovaa kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan pelastavat synnistä, joka vallitsee maailmassa sekä ne ovat Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamia rakkauden ja totuuden tekoja, eli pyhityselämän hedelmää.
Uskova ihminen on uskon kautta Herraan Jeesukseen kutsuttu tekemään hyviä tekoja Pyhässä Hengessä. Jos usko on ilman tekoja, niin se on kuollutta uskoa, eli uskova ei ole suostunut sydämessään Pyhän Hengen vaikuttamaan tahtomiseen ja tekemiseen. Tämä tarkoittaa, joko sitä, että uskova haluaa tehdä oman tahtonsa mukaan, ei Jumalan tahdon mukaan tai sitten hän on niin rikkinäinen sydämeltään, ettei hän ole vielä kokonaan ymmärtänyt sitä mitä todellinen usko on.
On myös selvää ettei pelastuneessa uskossa oleva uskova ihminen voi jäädä hedelmättömäksi, eikä ilman uskon tekoja, koska pelastuksen seuraamus ovat uskon teot. Uskon teot eivät pelasta uskovaa kadotuksesta iankaikkiseen elämään, mutta ovat kuitenkin seurausta pelastumisesta ja uskoon tulemisesta. Se kuitenkin tulee muistaa, että uskon tekojen ilmituleminen on jokaiselle omanlaisensa prosessi, sillä sydämen haavojen ja rikkinäisyyden takia, jollakin uskovalla voi kestää tämän asian sisäistäminen kauemmin kuin jollakin toisella uskovalla.
Sekin tulee muistaa, että uskossa oleminen on itse kullekin henkilökohtainen uskon kasvuprosessi, ei kilpailu siitä kuka on paras uskova, vaan oma henkilökohtainen uskon kasvuprosessi, jossa Jumala ymmärtää ja huomioi itse kunkin haavat ja rikkinäisyydet kasvattaessaan uskovia kasvamaan uskossa ja Jumalan armossa.
Uskova ihminen on pelastunut Jumalan armosta, ei tekojen kautta.
Raamattu ei opeta pelastumista uskon kasvun kautta (hyvien tekojen kautta), sillä pelastuksen perustus on Herra Jeesus ja kun ihminen tunnustaa syntinsä sekä uskoo Herraan Jeesukseen vastaanottamalla pelastuksen, niin hän pelastuu kadotuksesta iankaikkiseen elämään ilman tekoja. Uskon teot ovat tarpeellisia, koska niiden kautta pelastumme synneistä, jotka maailmassa vaikuttavat, emme kadotuksesta iankaikkiseen elämään.
Raamattu opettaa täydestä uskon varmuudesta, jossa meillä on pelastus Jeesuksen veren kautta. Tämä on sama asia kuin uskovan pelastusvarmuus. Olen huomannut erään tärkeän asian. Sellainen uskova, joka Jumalan armosta elää täydessä uskon varmuudessa pelastuksensa suhteen Jeesuksen veren ja kuoleman ansioiden tähden on sellainen uskova, joka elää terveessä uskon kasvussa. Hän ei pyri omilla tai uskon teoilla ansaitsemaan pelastusta, hän ymmärtää pyhityselämän olevan Jumalan armotyö hänen sydämessään Pyhän Hengen voiman ja Jumalan sanan totuuden kautta. Hän ojentautuu uskossa, ei oman voimansa mukaan, vaan Pyhässä Hengessä ja uudistuu ja kasvaa uskossa Jumalan armossa.
On tärkeä ymmärtää, että uskova ihminen voi ymmärtää olevansa täydessä uskon varmuudessa suhteessa pelastukseensa, koska pelastus ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan teko Herran Jeesuksen kautta:
Hebr 12:2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Herra Jeesus on uskonelämän aloittaja ja täyttäjä, sillä Hän kutsuu ihmisen pelastukseen evankeliumin kautta, sillä Hän itse on ansainnut pelastuksemme kadotuksesta iankaikkiseen elämään verensä ja kuolemansa kautta, jonka todisteeksi Hän nousi kuolleista Isä Jumalan oikealle puolelle.