Tähän on siis jo tultu.

No jos moisista sanoista ei muita todisteita ole kuin 2000 vuotta sitten eläneiden hourupäiden sittemmin tuhanteen kertaan eri valtaapitävien tarkoitusperien mukaisesti retusoituja kirjoituksia, niin eipä se ihme ole, että täyspäiset ihmiset eivät niihin usko.

Historiaa ne kirjoitukset ovat. Uskomuksiin ja taikauskoon monesti perustuvat. Olihan maapallokin aikoinaan litteä jopa ns. oppineiden mielestä.

Voisit kyllä kertoa, mitkä Jeesuksen sanat olen kiistänyt?

Jos noin olisi tapahtunut, kuten sinun henkesi luulee, olisin varmasti jo saanut Saatanan enkelin itseäni kurittamaan, ja olisin siellä riettauden virrassa sinunkin kaverinasi.

Niinpä.

Silloin kun Pyhä Henki johdattaa taivaasta käsin, jo äidin kohdussa valituksi tulleen ihmisen parannukseen, jonka päätteeksi hänet puhdistetaan synnistä Pyhän Hengen saamista varten, ei sitä kuknaa pysty kiistämään, vaikka kaltaisesi sitä loppuun sakka yrittäisivät.

Näin se tapahtui minulle tammikuun viimeisenä viikonloppuna 1988:

"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.

Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'

Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'

Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.

Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:

"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."

Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Kerran komennuksella siihen tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tiesin kostaneeni pahan pahalla. Ja sekin oli tapahtunut jo lähes 20 vuotta sitten.

Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuoleman tuomion: "Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.

Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hyvä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?

"Minä olen tämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.

Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.

"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."

En ole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?

"Minä olen sinut niistä varjellut."

Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 10 vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:

"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niin muodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."

Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"

Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuoden kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"

Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydämeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:

"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.

Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

Jatkuu

Asia on juuri noin.

Raamattu on pyhä kirja. Se on totuus. Se on peruskallio. Se on ovi Jumalan luokse. Sitä ei kyseenalaisteta. Eikä raamatun sanaa saa tutkia tieteellisesti. Siihen pitää uskoa sellaisena kuin se on, muuten ovi sulkeutuu edessäsi.

Mutta onko ehdoton usko, johon kuuluu uskoa kyseenalaistavien asioiden ignooraaminen, avain Jumalan löytämiseen? Kun uskonto on vain tunne, voimakaskin sellainen, niin se on haavoittuvainen. Tieto, informaatio, haavoittaa herkästi uskomuksia, siksi uskonto ja tiede on kuin kaksi sotivaa heimoa.

Kun tutustumme muihinkin uskontoihin, avoimin mielin, ja tutkimme niitä rinnatusten, niin kuinka kauan raamatun totuus kestää sitä tutkimusta? Hyvin lyhyen aikaa. Tämä on valitettava fakta. Kun yllättäen raamatusta löytyy yhtymäkohtia ja omia versioita esim. babylonialaisten, sumerilaisten ja mesopotamialaisten uskomusten kanssa, niin raamatun totuus alkaa hämärtyä. Sieltä löytyy ihmisen luominen savesta, taivas jossa korkeammat voimat asuu sekä vedenpaisumus jne. Raamatun sana on siis lainattua ja myös perimätietoa. Jeesus-nimistä henkilöäkään ei ole ollut "Jeesuksen" aikoihin. J-kirjain keksittiin vasta n. 500 vuotta sitten. On esitetty, että "iesous" olisi se Jeesus, mutta toisen tarinan mukaan "iesous" ei ole henkilö, vaan tervehdys Kreikan mytologiasta, "Heil Zeus". Yeshua tai Yahushua saattoi olla messiaamme. Tosin Jeesuksesta tuli juutalaislahkon luomana messias vasta paljon Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ja vasta silloin kristinuskokin näki päivänvalon.

Kun seuraa uskontojen jättämiä pullanmuruja, niin ne johtavat aika selkeästi yhteen ja kohti esi-isiemme taikauskoisa aikoja. Aikoihin, jolloin jumala-käsitettä ei vielä tunnettu. Kun tutkimista jatkaa, niin vähitellen kaikki... pyhät henget, sielut, taivaat, olennot jne. muuttuvat taikauskon synnyttämiksi mytologioiksi. Kaikkia mytologoita yhdistää fyysinen olemattomuus, näkymättömyys. Silti näistä mytologioista Jumala jne. on pidetty totena kun taas Kreikkalaista mytologiaa pelkkänä tarustona. Miten Jumala, Taivas, Helvetti, Jeesus, enkelit jne. on totta, mutta Khaos, Gaia, 12 titaania jne on keksitty tarusto?

Johtaako tämä kaikki siihen, että olemme täällä yksin, ja elämä on sattumien summana syntynyt? Vai joutaako kaikki uskonnot romukoppaan sen todellisen korkeamman voiman tieltä? Jumala ei ole kristitty, ei juutalainen, eikä muukaan. Uskonnot on siis ihmisen kehittämiä traditioita, joihin on eri tavoin suostuteltu ihmisiä, jotka ovat antaneet oman osansa uskonnon tyylisuunnan kehittymiseen.

Raamattu, kokoelma lainauksia ja perimätietoa? Kristinuskon pyhä artefakti, joka on tärkein ylläpitämään tunnetta jumaluudesta?

Niinhän se on.

Kiitos Devoit, että suostuit Saatanalle heitetyksi. Ilman tuota emme olisi koskaan saaneet tietää minkälainen paskiainen Teuvo totuuden henki oikein on, kun sen vallassa 14 vuotta kuljit.

Samalla pääsit palaamaan meidän oikeiden jumalanlasten uskoon, ja kokemaan minkälaista on elää kun sydän on täynnä syntiä ja saastaa, ja kuitenkin saa olla Kristuksen verellä puhtaaksi pesty syntinen.

Kiitos Devoitille, että tulit heitetyksi Saatanalle, ja aloit hänen opastuksella tutkia Raamattua.

Ilman sinua emme olisi koskaan saanet tietää, että Jumalan lähettämä raju eksytys onkin Jeesuksen Pyhä Henki, jota myös Totuuden Hengeksi kutsutaan.

Missä mahtaa Teuvo olla, kun en löydä häntä enää mistään puskasta?