Toisesta ketjusta kopioitua keskustelua:
8.5.2015 12:28
uskovainenMirja kirjoitti:
Millaisesta epäuskosta uskovainen ihminen tekee parannuksen?
tuossa_sulle
8.5.2015 16:05
Onhan_sitä sellaistakin "uskovaisuutta", että pitää totena Jumalan olemassaoloa ja jopa sitä, että Jeesus Kristus on kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut. Tämän totuuden omistaminen henkilökohtaiseksi uskoksi onkin sitten Jumalan työ. Meidän jokaisen alituinen rukous sopisikin olla, että Jumala joka päivä armossaan tekisi tätä työtään meissä. "... jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava, ja sen sijaan on noustava uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja..."
täsmennävielä
8.5.2015 18:00
Siis kaikilla muilla uskovaisilla kuin vanhoillislestadiolaisilla on "väärää uskoa", josta pitää tehdä parannus vanhoillislestadiolaiseksi.
Tätäkö tarkoitat?
###
Katsopa tuosta toisesta ketjussta "Rukoilkaa parannuksen armoa" - - - jos löydän sen ketjun niin nostan sen etusivulle - - -. Siellä on esimerkki: Henkilö kääntyi syntinsä hädässä papin puoleen ja kertoi murheistaan. Tässä esimerkissä pappi sattui olemaan vanhoillislestadiolainen, mutta hän ei sitä sanonut eikä häntä lähestynyt henkilö sitä kysynytkään; tuo seikkahan oli aivan epäolennainen. Kun henkilö oli aikansa itkenyt, murehtinut, selittänyt, valittanut, - - - ei hän osannut edes pyytää anteeksiantoa, synninpäästöä - - - niin pappi kysyi, haluaisiko hän uskoa kaikki syntinsä anteeksi. Tämä henkilö halusi. Pappi saarnasi hänelle synninpäästön... sanotaan nyt vaikka näillä sanoin: "Herra Jeesus Kristus on kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut kaikki sinunkin syntisi. Omista Kristuksen vanhurskaus omaksi vanhurskaudeksesi." Ja tämän evankeliumin vastaanottanut pääsi vapauteen. Iloiten hän lähti papin luota. Lestadiuksesta ja lestadiolaisuudesta ei tuossa tapaamisessa puhuttu sanaakaan. Myöhemmin tämä suuren armon kokenut ihminen hakeutui samoin uskovien pariin. Hänen mielestään siellä kaiketi oli hyvä olla. Toiset tykevat, ymmärtävät. Ja itsekin voi olla toisten tukena.
Toiselle ei toki voi julistaa evankeliumia, syntien sovituksen saarnaa, ellei itsellä ole Pyhää Henkeä. Ilman Jumalan Henkeä saarnattu evankeliumi on kuollut, ei se mtään vaikuta. Eikä se evankeliumin julistaminen, synninpäästö, ole ihmisen (ei uskovaisenkaan ihmisen) työ, vaan se on Jumalan työ. Ja sekin on Jumalan työ, että evankeliumin kuulija ottaa sen uskolla vastaan. Jumala antaa armonsa kenelle tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
Eihän sellainen ihminen, jolla ei ole synnintuntoa eikä hätää omista synneistänsä ja omasta iankaikkisuusosastansa, mitään parannusta tarvitse. Eikä voi sellaista kokeakaan, koska hänellähän on ihan hyvä olla omassa rauhassaan; ainakin hän uskoo taikka kuvittelee, että kaikki on OK. Evankeliumi saarnataan köyhille. Koska ihminen on vain tomua ja tuhkaa, eikö meidän jokaisen rukous - ilman turhiin juttuihin ja epäolennaisuuksiin poikkeamista - voisi olla, että saisimme olla köyhiä Jumalan edessä. Köyhille... nöyrille hän antaa armon.
8.5.2015 12:28
uskovainenMirja kirjoitti:
Millaisesta epäuskosta uskovainen ihminen tekee parannuksen?
tuossa_sulle
8.5.2015 16:05
Onhan_sitä sellaistakin "uskovaisuutta", että pitää totena Jumalan olemassaoloa ja jopa sitä, että Jeesus Kristus on kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut. Tämän totuuden omistaminen henkilökohtaiseksi uskoksi onkin sitten Jumalan työ. Meidän jokaisen alituinen rukous sopisikin olla, että Jumala joka päivä armossaan tekisi tätä työtään meissä. "... jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava, ja sen sijaan on noustava uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja..."
täsmennävielä
8.5.2015 18:00
Siis kaikilla muilla uskovaisilla kuin vanhoillislestadiolaisilla on "väärää uskoa", josta pitää tehdä parannus vanhoillislestadiolaiseksi.
Tätäkö tarkoitat?
###
Katsopa tuosta toisesta ketjussta "Rukoilkaa parannuksen armoa" - - - jos löydän sen ketjun niin nostan sen etusivulle - - -. Siellä on esimerkki: Henkilö kääntyi syntinsä hädässä papin puoleen ja kertoi murheistaan. Tässä esimerkissä pappi sattui olemaan vanhoillislestadiolainen, mutta hän ei sitä sanonut eikä häntä lähestynyt henkilö sitä kysynytkään; tuo seikkahan oli aivan epäolennainen. Kun henkilö oli aikansa itkenyt, murehtinut, selittänyt, valittanut, - - - ei hän osannut edes pyytää anteeksiantoa, synninpäästöä - - - niin pappi kysyi, haluaisiko hän uskoa kaikki syntinsä anteeksi. Tämä henkilö halusi. Pappi saarnasi hänelle synninpäästön... sanotaan nyt vaikka näillä sanoin: "Herra Jeesus Kristus on kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut kaikki sinunkin syntisi. Omista Kristuksen vanhurskaus omaksi vanhurskaudeksesi." Ja tämän evankeliumin vastaanottanut pääsi vapauteen. Iloiten hän lähti papin luota. Lestadiuksesta ja lestadiolaisuudesta ei tuossa tapaamisessa puhuttu sanaakaan. Myöhemmin tämä suuren armon kokenut ihminen hakeutui samoin uskovien pariin. Hänen mielestään siellä kaiketi oli hyvä olla. Toiset tykevat, ymmärtävät. Ja itsekin voi olla toisten tukena.
Toiselle ei toki voi julistaa evankeliumia, syntien sovituksen saarnaa, ellei itsellä ole Pyhää Henkeä. Ilman Jumalan Henkeä saarnattu evankeliumi on kuollut, ei se mtään vaikuta. Eikä se evankeliumin julistaminen, synninpäästö, ole ihmisen (ei uskovaisenkaan ihmisen) työ, vaan se on Jumalan työ. Ja sekin on Jumalan työ, että evankeliumin kuulija ottaa sen uskolla vastaan. Jumala antaa armonsa kenelle tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
Eihän sellainen ihminen, jolla ei ole synnintuntoa eikä hätää omista synneistänsä ja omasta iankaikkisuusosastansa, mitään parannusta tarvitse. Eikä voi sellaista kokeakaan, koska hänellähän on ihan hyvä olla omassa rauhassaan; ainakin hän uskoo taikka kuvittelee, että kaikki on OK. Evankeliumi saarnataan köyhille. Koska ihminen on vain tomua ja tuhkaa, eikö meidän jokaisen rukous - ilman turhiin juttuihin ja epäolennaisuuksiin poikkeamista - voisi olla, että saisimme olla köyhiä Jumalan edessä. Köyhille... nöyrille hän antaa armon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
###
Eihän sellainen ihminen, jolla ei ole synnintuntoa eikä hätää omista synneistänsä ja omasta iankaikkisuusosastansa, mitään parannusta tarvitse. Eikä voi sellaista kokeakaan, koska hänellähän on ihan hyvä olla omassa rauhassaan; ainakin hän uskoo taikka kuvittelee, että kaikki on OK.
###
Tuota on joskus sanottu "paatumuksen rauhaksi". Se ei ole onnistunut - eikä oikea - nimitys niiden kohdalla, jotka eivät vielä ole nauttineet Herran suloisuutta. He eivät voi paatua. Useat heistä ovat ainakin jossakin määrin kyselevällä mielellä ja pohdiskelevat esimerkiksi sitä, mikä on minun isankaikkisuusosani. Tällainern pohdiskelu on aina otollista Jumalalalle. Sehän on ikään kuin rukous... huokaus Jumalan puoleen, että Jumala olisi minulle armollinen. Sellaisen rukouksen Jumala on luvannut kuulla ja kuulee.
Paatumuksen rauhasta voitaneen puhua vain niissä tapauksissa kun joku jo Jumalan valtakuntaa asunut ja Herran suloisuutta maistanut syntien, oman järkeilyn taikka ylipäätänsä jonkun syys tähden (taikka vaikka syyttä) katsoo Jumalan valtakunnan halvaksi ja lähtee sooloilemaan omille teilleen. Jos ei enää ole pienintäkään murhetta oman sielun autuudesta, sillon sitä on paatunut. Se on paha osa. Tällaiset ihmiset eivät sitten kaipaakaan mitään lohdutusta.
Kyseleväinen ja asioita pohdiskeleva ihminen on aina hyvällä paikalla Jumalan edessä. Eikä sitä aina niin kovasti ja kovin syvästi - kukapa ne syvyydet mittaisi? - tarvitse katuakaan, sehän riittää, että tuntee oman kelvottomuutensa. Mikä on ihmiselle mahdotonta se on Jumalalle mahdollista.
Mielestäni
8.5.2015 20:43
täsmennävielä kirjoitti:
Miksi et "Katsopas_tuosta" vastannut kysymykseeni?
vastasin. Eri asia on, jos et ymmärrä taikka et ehkä haluakaan ymmärtää.
Myönnän kyllä, että en osaa muuten vastata tuohon kysymykseen kuin korostamalla parannuksenteon (= parannuksen armon saamisen) tärkeyttä. Parannuksen armoa ei voi saada muualta kuin Jumalan valtakunnasta, sellaisen ihmisen kautta, jolla on Pyhä Henki. Mutta ei sitä siis ihmiseltä saada, vaan Jumalalta siinä järjestyksessä kuin Jeesus on sanonut: "Ottakaa Pyhä Henki. Joille te synnit anteeksi annatte..."
Se, kenellä on Pyhä Henki, ei ole mitattavissa millään maallisilla keinoilla ja menetelmillä. Se pitää vain tuntea. Tässä tuntemisessa auttaa Jumala. Hän auttaa jos tahtoo... ja jos autettava haluaa tulla autetuksi.
Sinulla tässä on muodostunut eräänlaiseksi "loukkauskiveksi" tämä termi "vanhoillislestadiolaisuus". Ajattelepa Lars Levi Lestadiusta. Eihän hän voinut tehdä parannusta "lestadiolaisuuteen", koska semmoista käsitettäkään ei siihen aikaan ollut. Nuori nainen Lapin Maria, joka oli havainnut Lars-Levin olevan heränneellä tunnolla eli kaipaavan syntiensä sovitusta, puhutteli rovasti Lars-Leviä. Ei Lars-Levi edes ymmärtänyt pyytää syntejään anteeksi eikä Marialla ollut sovituksen sanaa ainakaan sanamuodossa "Jeesuksen nimessä ja veressä". Mutta tässä kohtaamisessa - uskovaisen ja epäuskoisen ihmisen kohtaamisessa - oli läsnä Jumalan Pyhä Henki. Lars-Levi Lestadiukselle avautui valkeus.
Lapin Marian puolestaan oli saanut lohdutuksen pappi Pehr Brandellin kautta. Brandell, norjalainen pappi, kuului ns. lukijaisuuteen. Ennen lukijaisuutta samanlaista uskonkäsitystä tavataan ainakin hernnhutilaisuudessa. Saattaa olla, että FT, historioitsija Seppo Lohen historiantutkimuksissa voidaan evankeliumin teitä seurailla vuosisatojenkin taakse. Ihminen historian saatossa on melko pieni, ja on aina oman aikansa ja kulttuurinsakin vanki. Historiasta voidaan havaita, että ainakin Martti Lutherilla oli kirkas uskonkäsitys, vaikka lulerilainen kirkko nyttemmin onkin etääntynyt näistä käsityksistä.
Enpä tavallisena rivitallaajana osaa sanoa, missä kaikkialla maailmassa Jumalan Henki elää ja vaikuttaa ja minkänimisissä yhteisöissä. Sen tietäminen ei edes ole tärkeää, koska eihän Jeesus käskenyt huuhailla ympäri maailmaa etsimässä samauskoisia, vaan hän käski saarnata evankeliumia kaikille luoduille.
Ainahan näistä on keskusteltu, kautta historian näitä on pohdiskeltu, on väännetty kättä jne. Varmaan se jatkuu niin kauan kuin maailma pysyy.
Mailmassa on monin verroin suurempi joukko yksinäisyydessä uudestisyntyneitä ihmisiä kuin veeälliä on koskaan ollut ja tuleva olemaankaan, siitä voi veeälihminenkin alkaa oman uskonsa pohdiskelemisen, ja niiden opetusten mitä hän on siinä joukossa konsanaan kuullut.
Jumala ei mahdu kenenkään povipulloon eikä suviseuroihin sen enempää, vaan Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki on joka paikassa ja tekee työtään aina siellä missä joku huokailee kannon päässä tai veneen alla Hänen puoleensa tavalla tai toisella, ja eri tavalla joksus evankeliumia kuulleena tietoisena että sellainenkin kuin Jeesus on olemassa.
Kun Jeesu silmestyy yön hetkenä muslimin makuupaikalle ja ilmoittaa itsensä, oliko siinä veeällä tai joku muu ällä silloin tapahtuneen takana, oliko?
mutta kun se silmien ja ajattelun laajentuminen on niin kauhean vaikeaa tutista imetyn harhaisen ajattelun ja aivopesun vuoksi, eikö olekkin!