Koskas M nainen oot tuntenu ittes naiseks?

Hmmmm, en ole M enkä B enkä C:kän, mutta kyllä minä naisellisesti pukeudun tai aina tilanteen mukaan, mutta jos tarkoitat, että silleen naiseksi niin .... en kerro tänne.
Mutta en oo sillon ihan niin kiltti kuin luullaan.

On siitä aikaa. Ehkä viime kesänä, silloinkin salaa ja luvatta.

Naiseksi tunnen itseni joka päivä, vaikka elänkin hyvin pitkässä selibaatissa.

mutta aina tunnen itseni naisesi, nainenhan mä olen. Miksi sä ap tunnet itsesi, mieheksi vai naiseksi? vai pukkaako identiteettikriisiä?

Miksei olisi hyvin.Pitääkö kaikkien olla aina samanlaisia.Mä oon kunnon jätkä se riittää mulle.Eräs läheiseni sanoi kerran ihan yllättäen ;että ollen todella naisellinen nainen.Monttu auki taas .MINÄ!Tuntenut naiseksi ;onhan niitä.Minähän olen elänyt paljon.

Kyllä mä tunnen itseni naiseksi, en mieheksi. Naisena mua pidetään ja naisena kohdellaan.
Imelyydet ja lässytykset koen jotenkin pilkkaavana ja sellainen antaa tunteen, ettei toinentunne minua piirun vertaa ja haluaa tunkea mut muottiin, johon en millään mitalla mitattuna sovi, enkä kuulu.
Ammatti saattaa vaikuttaa ja harrastukset omaan tyyliin aika paljon. Ikää myöden vielä enemmän, kun kokemusta karttuu ja vähemmän tarvitse vakuuttaa ulkoisella olemuksellaan .
Puhtaus ja jonkinlainen asiallinen ja kiva pukeutuminen toki on tärkeää kaikille.
Koen lähes tyhmänä tilanteet, joissa olen itse työvaatteissa ja teen töitä ja siihen tulee joku ihan alan ulkopuolelta sipsuttamaan ja päivittämään, kyselemään epäolennaisia ja ikäänkuin kärsimään jotain outoa myötähäpeää siitä mun tekemästäni duunista, etten ole röyhelöissä ja korkkareissa, ja jakuissa vaikka olen nainen. Tai latelemaan yli-imelyyksiä, kuinka osaat ja kuinka uskallat ja jaksat ja lälälääää...
Joo on mulla usein multaa kynsien alla ja lakasta ei tietoakaan, likaiset vaatteet ja tukka sekaisin ja en silti katso olevani vähemmän nainen. Osaan työni ja osaan hoitaa harrastukseni ja kotini ja pitää ne erillään toisistaan. Työ on likaista usein, mut ei sen lian tarvitse kantautua joka paikkaan.
En ehkä osaa olla, enkä välitä edes , naistenlehtien kaltainen härpäkehilkka. Luojan kiitos, ettei tarvitse. Saan olla, niinkuin olen, ei tarvitse tuhlata aikaa joutavaan ja olen hyväksytty tällaisenaan.
Koita käsittää, jos voit.

Epävarmuus suhteessa on aika perseestä. Muuten tunnen oloni täysin naiseksi. Vaikka en omaa kaunista vartaloa, hienoja vaatteita tms, olen hyvinkin seksuaalinen tapaus. Kun vain löytäisi sen ihmisen joka rakastaisi minua juuri sellaisena kuin olen ja niin että tuntuu. Nyt tämä on sellaista yksipuolista. Minä välitän, mutta toinen ei anna mitään vastapainoksi. Ei huomioi eikä omatoimisesti tule koskettamaan. Puhuu paljon mutta teot uupuu. Antaisitko sinä minulle enemmän?!

Siitä on ehkä kolme vuotta. Ja sekin keskeytyi. Sitä aikasempia en muistakkaan. Mutta enemmän mieheksi itseni syvimmiltäni tunnenkin ja haluaisin ottaa hänet vahvoille käsivarsilleni vielä joku päivä.

vielä lisäämään, et on vaikea tuntea itsensä silloin naiseksi, kun mies käyttäytyy akkamaisesti, on enemmän akka, kuin akka itse on.

Ja sun motiivi tälle kysymykselle oli?

Tiedän,että tänne vastaaminen on kuin huutelisi tuuleen...No jos olen itselleni rehellinen niin tunnen itseni vain ja ainoastaan Naiseksi isolla N:llä ollessani sinun seurassasi, olipa se sitten fyysisessä maailmassa tai henkisellä tasolla. Sinun seurassasi en ole mitään muuta.

Mistä päättelet niin, ettei kaikki oo hyvin? Joo, jos lähestyisit mua suoraan niin kaikki vois ollakin hyvin, mutta täällä huutelet ja luulet että minä kuulen olemattoman huutosi....