Ryssät juhlii nyt joukkoraiskaajiaan!

Onx muka 200 000 raiskattua ees mainitsemisen arvoista.
Koska Hitler.
Ja kyl niinku suomalaisetki.

Suomalaiset voisivat enemmän kiinnittää huomiota niihin Seitajärven ja Lokan kylissä ja muualla naisia, lapsia ja vanhuksia murhanneisiin joulupukkeihin, jotka rintapielet täynnä peltitähtiä uhoavat Karjalassa ja Pietarissa.

Sotia kannata juhlia Venäjän tai muidenkaan, sapeleita vain kalistellaan. Sodat kertoo enempi tai vähempi ihmiskunnan hulluudesta.

Muuta siitä kannattaa olla tyytyväinen että riehuva ja raiskaava roskajoukko ei päässyt syvällä Suomen sisämaahan raiskaamaan suomalaisia eukkoja. Sen homman tekevät nykyään etupäässä nykyisille juovuksissa oleville suomalaishutsuille muut raiskaajat.

Onneksi rintamalinjat pitivät loppukesällä 1944 ja ryssät lyötiin näiden läpimurtoyrityksissä koko lailla maanrakoon. Ei tarvinnut vajota bolshevismin likaviemäriksi.

Halveksuntani oikeistolahtareita ja lahtareiden itseymmärrystä kohtaan kasvoi entisestään, kosta lahtarit vei väkisellä suomen kansalta diktatorisesti kysymättä lupaa pimeälle puolelle holokaustiin osalliseksi Hitlerin ihailun vuoksi.

Berliinin natsivallasta vapauttaneet puna-armeijan joukot syyllistyivät historian suurimpaan joukkoraiskaukseen.

He raiskasivat nykyisessä Saksan pääkaupungissa kaikki tielleen osuneet naiset kahdeksanvuotiaasta aina kahdeksankymppiseen.

Raiskattujen keski-ikä oli 16,7 vuotta, ja jokainen raiskattiin keskimäärin 12 kertaa.

Jopa 200 000 lapsen arvellaan saaneen alkunsa venäläissotilaan raiskauksista ja 10 000 naisen kuolleen raiskauksen seurauksiin.

Sotilaiden raiskaamat naiset vaikenivat kokemastaan vuosikymmeniksi.

Kommunistisessa Itä-Saksassa puna-armeija oli vapauttaja, ei raiskaaja, vaikka puna-armeijan raiskausten arvellaan jatkuneen aina vuoteen 1948 saakka. Tällöin neuvostosotilaat eristettiin omille parakeilleen ja vartiointiasemilleen.

- Länsi-Saksassa asia taas oli tabu, koska saksalaisia pidettiin syyllisinä toiseen maailmansotaan.

Monet naiset vaikenivat puna-armeijan teoista myös häpeästä, pelosta ja syyllisyydestä natsi-Saksan hirmutöiden takia.

Vuonna 1953 saksalainen toimittaja Marta Hillers mursi hiljaisuuden ja kirjoitti kirjan Nainen Berliinissä. Siinä hän käsitteli puna-armeijan Berliinissä tekemiä joukkoraiskauksia.

Myöhemmin valmistunut elokuva kiristi Saksan ja Venäjän suhteet äärimmilleen. Elokuva läväytti silmille vaietun ja kipeän asian. Naiset, moni jo isoäiti, alkoivat pikkuhiljaa kertoa traumastaan.

Gabriele Köpp oli yksi raiskatuista. Hän oli vain 15-vuotias, kun joutui 14 päivän ajaksi neuvostosotilaiden seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Köpp on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Miksi minun piti ollakin tyttö. Kun Köpp pääsi vapaaksi, hän rukoili, ettei vain olisi tullut raskaaksi.

Köppillä ei ollut kuukautisia seitsemään vuoteen. Gynekologit puhuvatkin ns. venäläisestä sairaudesta. Moni ei koskaan edes kyennyt saamaan lapsia väkivaltaisen raiskauksen jälkeen.

Stalin halusi raiskauksia sotilaidensa palkitsemiseksi ja siviilien terrorisoimiseksi.

Näiden saksalaisnaisten kärsimykset johtuvat oikeista todellisista raiskauksista.

- Pelko jää ainaiseksi ruumiiseen. Siitä ei pääse koskaan eroon. Pelko on aina läsnä.

Toivotaan ettei tämä tule olemaan suomalaisnaistenkin kohtalo.

Näitä raiskaajia juhlitaan parhaillaan massiivisin juhlamenoin.

Sama meno oli myös lännen puolella, mutta hys hys.
Siitä ei saakaan puhua.

Silmien välliin ryssää, kyllä se siihen tyssää!
Silmien välliin, silmien välliin, silmien välliin ryssää juu!

Eikä russioiden punikkiarmejia vain saksalaisia lapsia raiskannut, vaan myös SUOMALAISIA:

http://partisaanit.blogs.fi/

>Stalinin parhaimmat teloittajatkaan eivät pystyneet elämään tekojensa kanssa. Eräs Lokan ja Seitajärven tuhoiskuissa ollut kertoi viimeiseen asti että kun hän ampui pientä tyttöä päähän niin tämän silmät lähtivät silmäkuopistaan pois. Tämän uroteon muisto piinasi häntä hautaan asti. Kunniamerkein palkittu veteraani Venäjällä<

Sää suret lastenraiskaajamurhaajien sielunelämää, muttet niitä raiskattuja, kidutettuja, murhattuja suomalaislapsia?

Et sure 15 vuotiasta Marttaa etkä 13-vuotiasta Siiriä, 5-vuotiasta Valmaa tai 9-vuotiasta Katria? Etkä edes 3-vuotiasta Maija-Liisaa tai 6 kk ikäistä Ritva-vauvaa?

Jatkosodan aikana Neuvostoliitto lähetti Suomeen myös noin 1400 vakoilijaa, joista noin tuhat oli lentokoneesta laskuvarjolla maahan pudotettuja desantteja ja partisaaneja.

Desantit ja partisaanit lahtasivat Suomen puolustuskyvyttömissä kylissä nimenomaan siviilejä. Monissa taloissa tapettiin koko perhe.

Ryssädesantit ja partisaanit eivät hyökänneet kyliin, joissa oli tasavertainen tai edes vastustuskykyinen sotilasyksikkö, vaan lahtasivat nimenomaan näitä puolustuskyvyttömiä siviileitä, naisia ja lapsia!

Ryssäpartisaanit ja tiedusteluryhmät murhasivat ainakin 150-170 siviiliä suomalaisissa rajakylissä pelkästään jatkosodan aikana.

Puna-armeija vapautti Berliinin - raiskasi jopa 200 000 naista

http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2015050719637628_ul.shtml


7.5.201 klo 10:54

Puna-armeijan uskotaan raiskanneen Berliinissä jopa 200 000 saksalaisnaista Hitlerin valtakunnan luhistuttua 70 vuotta sitten.

Hinta toisen maailmansodan loppumisesta oli kova saksalaisnaisille. Berliinin natsivallasta vapauttaneet puna-armeijan joukot syyllistyivät historian suurimpaan joukkoraiskaukseen. He raiskasivat nykyisessä Saksan pääkaupungissa kaikki tielleen osuneet naiset kahdeksanvuotiaasta aina kahdeksankymppiseen.

Raiskattuja uskotaan olleen Berliinissä jopa 200 000. Raiskattujen keski-ikä oli 16,7 vuotta, ja jokainen raiskattiin keskimäärin 12 kertaa. Jopa 200 000 lapsen arvellaan saaneen alkunsa venäläissotilaan raiskauksista ja 10 000 naisen kuolleen raiskauksen seurauksiin.

Pitkä hiljaisuus

Sotilaiden raiskaamat naiset vaikenivat kokemastaan vuosikymmeniksi. Kommunistisessa Itä-Saksassa puna-armeija oli vapauttaja, ei raiskaaja, vaikka puna-armeijan raiskausten arvellaan jatkuneen aina vuoteen 1948 saakka. Tällöin neuvostosotilaat eristettiin omille parakeilleen ja vartiointiasemilleen.

– Länsi-Saksassa asia taas oli tabu, koska saksalaisia pidettiin syyllisinä toiseen maailmansotaan, Saksalaisten karkotettujen liiton Sibyle Dreher sanoi.


Monet naiset vaikenivat puna-armeijan teoista myös häpeästä, pelosta ja syyllisyydestä natsi-Saksan hirmutöiden takia. Vuonna 1953 saksalainen toimittajaMarta Hillers mursi hiljaisuuden ja kirjoitti kirjan Nainen Berliinissä. Siinä hän käsitteli puna-armeijan Berliinissä tekemiä joukkoraiskauksia. Kirja ei mennyt kaupaksi Saksassa. Asiasta ei haluttu edelleenkään puhua.

Vuonna 2003 kirjasta otettiin uusintapainos. Kirja oli 18 viikkoa Saksan luetuimpien kirjojen listalla. Viisi vuotta myöhemmin valmistunut elokuva kiristi Saksan ja Venäjän suhteet äärimmilleen. Elokuva läväytti silmille vaietun ja kipeän asian. Naiset, moni jo isoäiti, alkoivat pikkuhiljaa kertoa traumastaan.

Gabriele Köpp oli yksi raiskatuista. Hän oli vain 15-vuotias, kun joutui 14 päivän ajaksi neuvostosotilaiden seksuaalisen väkivallan uhriksi. Köpp on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Miksi minun piti ollakin tyttö. Kun Köpp pääsi vapaaksi, hän rukoili, ettei vain olisi tullut raskaaksi. Niin ei käynyt. Köppillä ei ollut kuukautisia seitsemään vuoteen. Gynekologit puhuvatkin ns. venäläisestä sairaudesta. Moni ei koskaan edes kyennyt saamaan lapsia väkivaltaisen raiskauksen jälkeen.

Neuvostosotilaille raiskaus oli virallisesti rikos. Todellisuudessa Stalin kuitenkin halusi raiskauksia sotilaidensa palkitsemiseksi ja siviilien terrorisoimiseksi.

Tutkimus raiskauksista

Raiskauksista on myös tehty tutkimus. Greifswaldin yliopistossa työskentelevä psykiatri Phillip Kuwert haastatteli 35 vanhempaa naista, jotka raiskattiin 1945. Kuwert halusi selvittää raiskauksen pitkäaikaiset vaikutukset.

– He kokivat haastattelun hyvin koskettavaksi ja pitivät tärkeänä, että saivat vihdoin äänen.

Kuwert valitsi sanansa tarkoin. Saksalaiset ovat joutuneet miettimään suhdettaan natsi-Saksan tekemään kansamurhaan ja sen harjoittamaan terroriin. Vasta nyt alkaa olla aika tutkia sodan muitakin uhreja.


19-vuotiaana neljän neuvostosotilaan raiskaamaksi joutuneen Ruth Schumacherinmuistot ovat hyvin tyypillisiä.

– Pelko jää ainaiseksi ruumiiseen. Siitä ei pääse koskaan eroon. Tuska helpottaa ajan myötä, mutta pelko on aina läsnä.

Lähteet: Spiegel, Independent, Guardian, Wikipedia

Kyrvät pystyssä on marssittu. Spermainen mulkku housuissa.

No mitäs niitten solttupoikien olis pitänyt mielestäsi tehdä???? Tottakai raiskaus on "palkinto" - itse Stalinilta. Ajattele sitä puutetta.. kuukausia isänmaanpuolesta marssien ja taistellen. Kyllä siinä k#¤#ä kiemurtelee kiimaisena sotilashousuissa. Sotilaan,venäjäläisenkin on PAKKO päästä panemaan. Vai mitä luulet että heidä olis pitänyt tehdä?

Tappion päivä tänään, tyranni-Stalinin voiton päivä-

Täytyypä lukaista Ivan Denisov taas uudelleen.

Todellinen voiton päivä on tapaninpäivänä. Silloin pahan valtakunta hajosi.

Aloittaja ei taida tuntea maailmaa Suomen ulkopuolella. Koko Eurooppa Saksaa lukuunottamatta juhlii nyt Natsi-Saksan luhistumista. Asian juhliminen ei ole Suomessa saanut ikinä suosiota, koska satuimme olemaan natsi-saksan liittolainen.

KAIKEN-MITÄ ALOITTAJA SANOIT !